Rokotekeskusteluun liittyen lainaan Futisforumilta nimimerkki kzmk:n ansiokkaan viestin koronarokotetutkimuksiin liittyen:
“Normaalissa” rokotetutkimuksessa aikaa ei niinkään käytetä varsinaiseen tutkimiseen. Ei yksikään rokotevalmistaja piikitä rokotetta sataan tuhanteen henkilöön ja sitten seuraa näitä vuosikausia, jotta pitkän aikavälin vaikutukset näkyvät. Syykin siihen on selvä: tällaisia pitkän aikavälin vaikutuksia ei käytännössä ole. Joku sikapiikki-narkolepsia -tapaus on aivan äärimmäisen harvinainen poikkeus rokotteissa, ja siinäkin vaikutus alkoi melko nopeasti, yleensä viikoissa. Ehkä osittain pienestä tapausmäärästä johtuen (0,008% rokotetuista) asian tajuaminen kesti kauan.
Normaalin rokotetutkimuksen kaava menee suunnilleen näin. Ensin keksitään rokotekandidaatti. Sitä tutkitaan sitten ensin eläinkokeissa, jossa mittaillaan vasta-aineita, altistetaan koe-eläimiä taudinaiheuttajalle ja tarkastellaan tehoa sekä seuraillaan haittavaikutuksia. Sitten tehdään niistä huolelliset yhteenvedot. Sen jälkeen näitä yhteenvetoja tutkaillaan rauhassa ja mietitään, ovatko tulokset niin lupaavia, että kannattaa siirtyä seuraavaan, enemmän maksavaan vaiheeseen. Jos on, niin hoidetaan projektin rahoitus kuntoon. Sen jälkeen siirrytään ensimmäiseen ihmiskoevaiheeseen, jossa ensin rekrytoidaan pieni määrä koehenkilöitä, annetaan heille rokotetta, mittaillaan vasta-ainetasoja jollakin aikavälillä ja seuraillaan mahdollisia haittavaikutuksia. Sen jälkeen kasataan näistä huolelliset yhteenvedot, joita taas tutkaillaan rauhassa ja mietitään jne. Jos seuraavalle vaiheelle saadaan vihreää valoa, hoidetaan ensin taas rahoitus kuntoon (joka saattaa viedä edellistä kauemmin, koska rahaa tarvitaan enemmän). Seuraavaksi rekrytoidaan vähän enemmän koehenkilöitä, ja tutkitaan samoja asioita, tehdään yhteenvetoja ja pähkäillään, jos tulee vihreää valoa niin hoidetaan rahoitus kuntoon. Ja tässä vaiheessa rahoitusta tarvitaan paljon enemmän. Seuraavassa vaiheessa koehenkilöitä rekrytoidaan ~kymmeniä tuhansia. Tämä on varsinainen tehotutkimus, jossa seurataan tautitapauksia rokotettujen koehenkilöiden ryhmässä vs. placebo-ryhmä sekä etsitään mahdollisia haittavaikutuksia. Tämä vaihe kestää näistä kauimmin. Sen loputtua tehdään taas yhteenvetoja ja pähkäillään, jonka jälkeen kaikki tutkimuspaperit toimitetaan yhtenä läjänä paikalliseen versioon lääkevirastosta, joka aikanaan tutkii paperit läpi ja keskustelee ja tekee päätöksiä jossain komiteassa, että voidaanko tällaiselle antaa myyntilupa. Kun myyntilupa on annettu, rokotetta aletaan valmistaa laajamittaiseen käyttöön tarvittavia määriä. Tämän jälkeen puhutaan vielä neljännestä koevaiheesta, jossa seurataan väestötasolla mahdollisia signaaleja jostain haittavaikutuksesta, koska kymmenien tuhansien koehenkilöidenkään joukosta hyvin harvinaisia haittoja (<0,001%) ei välttämättä löydy yhtäkään.
Koronarokotteiden kanssa taas kuvio meni suunnilleen näin. Ensinnäkin, lääkeyhtiöt tiesivät jo varhaisessa vaiheessa, että piikki on auki, eli rahoituksen hankkimiseen ei tarvinnut nähdä vaivaa, eikä eri koevaiheiden jälkeen tarvinnut miettiä, ovatko tulokset riittävän lupaavia. Jos ne eivät olleet liian huonoja, jatkettiin. Ainakin jotkut tällä hetkellä käytössä olevista rokotteista olivat valmiita jo tammikuussa 2020, kun kehittäjät olivat saaneet haltuunsa viruksen geneettisen koodin. Sieltä tunnistettiin todennäköisimmin lupaava viruksen osa, jota vastaan rokote suunnata, ja päädyttiin piikkiproteiiniin. Rokote lyötiin kasaan, ja aloitettiin eläinkokeet. Hyvin nopeasti aloitettiin myös ensimmäisen vaiheen ihmiskokeet, sen kanssa osittain päällekäin toisen vaiheen ihmiskokeet, sen kanssa osittain päällekäin kolmannen vaiheen ihmiskokeet. Rekrytointi oli naurettavan helppoa, koska akuutista kriisitilanteesta johtuen innokkaista ei ollut pulaa. Koko ajan kun näitä tehtiin ja tuloksia seurattiin, niistä tehtiin myös raportteja jotka toimitettiin sitä mukaa lääkevirastoille, jotka perehtyivät niihin välittömästi korkeimman prioriteetin projektina. Kun kolmosvaihe oli suoritettu loppuun, tehtiin loppuraportit. Ne toimitettiin lääkevirastoon, joka oli jo ajan tasalla kaikista aikaisemmista raporteista. Jäljellä oli vain korkeimmalla prioriteetillä tehtävä loppuraportin läpikäynti, jonka jälkeen leimat päälle. Ja koko tämän ajan rokotteita oli jo valmistettu sillä riskillä, että projektin epäonnistuessa ne lentävät roskikseen (kuten taisi käydä ainakin Sanofille). Kun sitten hätäkäyttölupa tuli, rokotteita oli jo miljoonia annoksia valmiina toimitettaviksi.
Aikasäästö syntyi seuraavista:
-rahoitusta ei tarvinnut etsiä
-koehenkilöt lähestulkoon rekrytoivat itse itsensä
-koevaiheita suoritettiin päällekäin
-tutkimusraportit toimitettiin ja niihin perehdyttiin sitä mukaa kun niitä valmistui
-akuutin kriisin takia rokotteille myönnettiin hätäkäyttölupa nopealla aikataululla, täysi käyttölupa olisi kestänyt ja kestikin pidempään
-rokotteita valmistettiin riskillä varastoihin valmiiksiEi pidä käsittää väärin: se, että rokotteet saatiin käyttöön niin nopeasti kuin saatiin on hämmästyttävän kova suoritus. Mutta se ei tapahtunut tieteellisiä oikopolkuja käyttämällä tai tutkimuksista tinkimällä, vaan ennen kaikkea kyse oli byrokratian nopeuttamisesta ja käytännöllisesti katsoen äärettömästä rahoituksesta.
Sen jälkeen kun rokotteita otettiin käyttöön, on seurattu signaaleja erittäin harvinaisista haitoista, jotka ovat menneet kolmosvaiheen tutkimuksissa ohi. Joitakin on löytynytkin, adenovirusvektorirokotteiden hyytymishäiriöt ja mRNA-rokotteiden sydänlihastulehdukset, esimerkiksi. Kumpikin haittavaikutus on erittäin harvinainen ja esim. sydänlihastulehdusriski on covid-tartunnalla suurempi kuin rokotteella. Tähän mennessä rokotteita on piikitetty useita miljardeja annoksia. Kaikki haittavaikutukset ovat takuuvarmasti tulleet esille, pl. sellaiset pitkällä aikavälillä esiin tulevat vaikutukset, joista voidaan sanoa sen verran, että sellaisia ei käytännössä koskaan ole rokotteilla havaittu. Samalla tosielämän data osoittaa kiistatta seuraavat asiat: vaikka covidin vaarallisuus korreloi voimakkaasti iän ja muiden riskitekijöiden mukaan, ei mikään ikä tai perusterveys tee immuuniksi vakavalle taudille. Tautiin on maailmalla sairastunut vakavasti ja kuollut kaikilla ikä- ja terveysprofiileilla varustettuja ihmisiä, vaikka kiistatonta onkin, että esim. perusterveen nuoren aikuisen riski joutua tehohoitoon saati kuolla on hyvin pieni. Kuitenkin niin ikään kiistatonta on, että kaikissa aikuisten ikäryhmissä covid on rokotetta merkittävästi vaarallisempi. Niinikään tosielämän data osoittaa kiistatta, että rokote laskee merkittävästi riskiä sairaalahoidon tarvitsemiseen, tehohoidon tarvitsemiseen ja kuolemaan kaikissa ikäryhmissä.
Asia on täysin vailla epäselvyyttä: jos olet aikuinen, sinun kannattaa ehdottomasti ottaa rokote. Jos et ole aikuinen, kannattaa luottaa suosituksiin ja ottaa rokote jos sitä terveysviranomaiset suosittelevat.
Jotta yllä oleva ei olisi totta, pitäisi lääkeyhtiöiden, WHO:n ja jokseenkin kaikkien maailman hallitusten, terveysviranomaisten, medioiden ja lääketieteen tutkijoiden olla mukana salaliitossa tämän valheen ylläpitämiseksi. Noin laajan salaliiton murenemiseen menisi jokseenkin väistämättä vähintään yhtä kertaluokkaa vähemmän aikaa kuin sen kasaamiseen.
