Joo olen huomannut että amk-tasolla sama homma. Ainakin nyt kun ei ole kuin muutama luento/kurssi niin vuorovaikutusta ei juurikaan ole. Pääsykokeet ovat muuttuneet valtavasti verrattuna +10v sitten. Nyt puhun tekniikan koulutuksista. Ennen oli melkein pakko olla yli-oppilas jos halusi olla varma että pääsee sisään. Nyt oli kyllä niin helpot kokeet että voisin kuvitella että piste-erot ovat pienet
On kokemusta. Väitöskirjatyöni tein pääsääntöisesti töiden ohessa. Kirja koostui neljästä osajulkaisusta, jotka julkaistiin alan kansainvälisissä lehdissä ja siihen tietysti päälle yhteenveto eli varsinainen kirja.
Paljon tuo tarkoitti iltahommia kun työn ohessa sitä väänsi menemään. Kirjaprojektin aikaan päivittäinen työmatka oli n 100km suuntaansa. Bussi/junamatkat töihin ja takaisin kotiin olivat erinomaista aikaa kirjaprojektille. Kaikkinensa projekti vei n 5 vuotta. Pari kuukautta pidin tutkimusvapaata apurahojen turvin siinä yhteenvedon kirjoittamisvaiheessa. Kun osatöiden tekemisen aikaan tutkimusaihe tuli vähintäänkin tutuksi niin parin kk:n täysipäiväisen kirjoitustyön aikana sen kirjan rungon väänsi aika vaivatta kasaan.
Sinulla on kirjoituksesi perusteella selvästi kiinnostusta tarttua työhön. Ensimmäinen osajulkaisu olisi hyvällä mallilla. Ohjaajat olisivat valmiina väitöskirjatyölle. Tuossa olisi mielestäni erinomaiset lähtökohdat väitöskirjalle. Sanoisin, että tartu rohkeasti hommaan! Ja se lopulta koittava väitöspäivä on enemmän kuin hieno, menee heittämällä top kolme päiviin tähänastisessa elämässä. Tsemppiä matkaan!
4 tykkäystä
Kiitos hyvästä vastauksesta ja tsempeistä!
Työskenteletkö itse akatemiassa vai akatemian ulkopuolella - miksi? Koetko tohtorin tutkinnosta olleen hyötyä työelämässä? Lähtisitkö projektiin uudelleen jos pääsisit ajassa taaksepäin? Käytitkö laadullista vai määrällistä menetelmää ja kumman koet haastavammaksi?
1 tykkäys
Itse valmistuin viime vuonna diplomi-insinööriksi tekniikan alalta. Pohjalla oli insinööri (AMK) -koulutus eli nuo DI-opinnot olivat laajuudeltaan sen 120 op. Opinnot suoritin töiden ohella samalla kokoaikaisesti työskennellen. Yliopisto, jossa opiskelin sijaitsee noin 400km päässä asuinpaikastani.
Kuvailemallasi opiskelulla on kyllä eroa kuin yöllä ja päivällä verrattuna siihen, miten oma yliopistomatkani meni. Käytännössä kaikki luennot tallennettiin ja ne oli mahdollista katsoa jälkikäteen itselleen sopivana aikana. Yliopistolla piti käydä opintojen aikana paikalla ainoastaan kerran tekemässä muutamia laboratoriotöitä.
Tuosta ryhmätoiden määrästä olen kyllä samaa mieltä. Niitä tuntui riittävän lähes joka kurssilla enemmän tai vähemmän. Jälkikäteen ajatellen, diplomityön tekemisen aikaan olisi kyllä kannattanut ottaa opintovapaata. Aika monta iltaa ja yötä niin arkena kuin viikonloppuna tuli istuttua tietokoneen ääressä yöunista samalla tinkien.
3 tykkäystä
Mikä on DI opintojen “vaiķeustaso”? Tekniikan amk en pidä vaikeana ( paitsi mafy). Ymmärtääkseni DI opinnot vie aikaa paljon ja koostuu teoriasta ja lopputyöstä?
Riippuu todella paljon alasta. Itse olen nyt tuotantotalouden DI-opiskelija ja en koe opintoja erityisen haastaviksi. Teoriaa on ja laskemaankin pääsee, mutta kun on aiheesta kiinnostunut niin jaksaa sitä vähän vaikeampiakin asioita opiskella.
Itse pitäisin pakollisia sivuaineopintoja haastavimpana osuutena, koska noh, motivaatio niiden suorittamiseen ei ole niin korkea kuin pääaineopintojen 
5 tykkäystä
Suoraan maisterivaiheeseen kun mentiin, niin aika paljon oli erilaista laskentaa ja toki alaan liittyviä syventäviä opintoja. Ei pelkästään matematiikkaan tai fysiikkaan liittyviä kursseja, vaan opintoihin kuului alaan liittyviä syventäviä kursseja, jotka sisälsivät mm. talouteen ja erilaisiin prosesseihin liittyvää laskentaa. Ja suurin osa tietysti englanniksi.
Kyllä siinä hetki vierähti, että sai mieleen palauteltua niitä 10 vuoden takaisia AMK-aikojen asioita, jotka “pitäisi olla hallussa” kun ne kerran on opiskeltu ja joita opinnoissa tarvittiin.
1 tykkäys
En itse asiassa ole missään vaiheessa ollut akatemian palkkalistoilla. En ole ns päätoiminen tutkija vaan väitöskirja syntyi työn ohessa. Muutamia apurahakuukausia pystyin pitämään säätiö-rahoituksen turvin. Työssäni joudun perehtymään tutkittuun tietoon säännöllisesti. Väitöskirjatausta auttaa suuresti tämän tiedon arviointia ja tulkintaa. Työnantaja on huomioinut väitöksen pienellä palkanlisällä
Jälkikäteen arvioiden lähtisin projektiin ilman muuta uudelleen. Vastoinkäymisiä ja turhautumisen hetkiä projektiin tietysti mahtui, mutta ne olivat lopulta ohimeneviä hetkiä. Omaa väitöstyötäni on hankala asettaa laadullinen/määrällinen kategoriaan.
3 tykkäystä
Kyllä hävettää kun tätä ketjua lukee. Ihmiset tekevät väitöskirjoja ja DI-innoista selviydytään helposti.
Itsellä ei mitään hajua miten luokkatovereilla menee, tiedän että löytyy muutamia jotka eivät ole päässeet kaikista kokeista läpi mutta yleisestä tasosta ei tietoa. Kai se on niin että jos motivaatiota riittää ja matiikkapää kunnossa niin pärjää tekniikan puolella.
On kaikki muuttunut täysin verrattuna siihen kunnitse viimeksi olin koulussa. Moodle on erittäin hyvä työkalu. Opiskelin sähkötekniikkaa +10 v sitten ja silloin oli käytössä paperi. Tehtävät laskettiin paperilla eikä ollut mitään hajua menikö oikein vai ei.
Nykyään on koulukohtaisia ja opettajakohtaisia eroja. Erot näkyvät materiaalin ja tehtävien laadussa. Osa tenteistä voi suorittaa examissa mikä on iso plussa. Vuorovaikutusta ei ole koska tunteja on niin vähän että käydään nopeasti läpi pdf: t ja tunti loppuu siihen. Toisaalta jos ei käy tunneilla niin voi jäädä joku vinkki saamatta. Itse en käy jos ei ole pakko, koska joudun kuitenkin vastaamaan asiakkaiden sähköposteihin tunnilla joten fokus on muuaalla
Väittelin viime vuonna 6 vuoden itkun ja hampaiden kiristelyn jälkeen. Oli varmaan elämäni huonoin päätös alkaa jatko-opintoja tehdä. Joka päivä v!tutt! aivan älyttömästi, mutta kun alussa lupasin ohjaajalleni kirjan tehdä, niin sitten kanssa tein. Mulla kyllä keskittymis- ja jaksamisongelmat verotti motivaatiota ja suorituskykyä. “Terveenä” olisi varmaan ollut vähän erilainen projekti. Kirjasta tuli kuitenkin hyvä.
Kavereista yksi kaksi lopetti, kun ei pää kestänyt. Ryhmän muut jatkikset ovat olleet ajoittain aika hajalla. Oma ohjaaja kertoi polttaneensa itsenä loppuun väikkärin aikana. Mutta jos on motivaatio kohdillaan ja on valmis sitoutumaan ja tekemään töitä, niin voi olla ihan mielekäs kokemus. Pari kaveria tykkäsi oikein paljon.
4 tykkäystä
Omat kokemukset opiskeluista työn ohessa: viime kesänä sain pakettiin Teknologiaosaamisen johtamisen YAMK -tutkinnon, 2 vuotta meni. Itse aineopinnot meni kohtuu helpolla, lähinnä Lean Six Sigma -opinnot tuottivat enemmän haastetta. Opinnäytetyön kasaan puristaminen oli melkoinen homma, ehkä johtuen siitä että en ajoissa tehnyt tiettyjä juttuja eli teoreettista viitekehystä. Oli ihan jo henkinen jaksaminenkin koetuksella. Kun sain paperit pihalle niin manasin että ei enää ikinä…nyt kuitenkin pistin taas uuden (YAMK)haun sisään, tällä kertaa digitalisaation johtamista. Opiskelu kannatti ja sain siitä paljon sekä henkistä pääomaa että käytännön taitoja työelämään. Tässä kuitenkin on työikää jäljellä ainakin 20 vuotta niin ajattelen sen niin että osaamista kannattaa hankkia ja päivittää…pohjakoulutus ennen tätä nykyistä metsätalousinsinööri(AMK).
1 tykkäys
Tiedän ett tähän ei ole suoraa vastausta mutta o ko DI: n papereista ollut teillä paljon hyötyä työelämässä? Tiedän että tekniikan alalla siitä on hyötyä tietyissä hommissa jossa vaaditaan DI:n paperot esim vaativissa suunnitteluhommissa. Oletan että se työhaussa näyttää hyvältä tietenkin.
Tähän keskustelulankaan osallistuminen on osaltani vähän unohtunut, mutta nyt ajattelin muistuttaa kiinnostuneita, että kauppatieteellisen alan yhteisvalinta on käynnissä 13.–27.3.2024. Kokemusasiantuntijana voin todeta, että tämän maaliskuun deadlinen muistamien auttaa kummasti, jos mielii opintoihin.
Elakehaaveilijan kokemukset opiskelusta ovat kiinnostavia. Aloitit ilmeisesti myös Aallossa? Olen itse opiskellut päivätöiden ohella vain harrastusmielessä, joku yksittäinen kurssi kerrallaan per perioidi, joten minun vauhtini on hyvin hidas. Jos nyt ylipäätään tutkintoa saan ikinä kasaan.
2 tykkäystä
Julkisen puolen organisaatiossa työskentelevänä ei ainakaan ole ollut vielä mitään hyötyä DI-tutkinnosta. Meillä jopa on omaehtoisesta opiskelusta mainittu organisaation omissa ohjeissa, että työntekijän oma kouluttautuminen ei velvoita työnantajaa tarjoamaan uusia tai palkkauksellisesti parempia tehtäviä.
Mutta nykyisessä työpaikassa oli hyvä opiskella töiden ohella tutkinto maaliin, niin nyt voi sitten katsella muita tehtäviä, jossa DI-tutkinto näkyisi myös palkassa.
2 tykkäystä
Nyt loppuu opiskelijoiden jaksamisen helpottaminen eli helpot nopat.
Jos joku on tuota avauksen kauppiksen valintakokeen taloustiedon koealueen käsitenettihakua jäänyt kaipailemaan niin se löytyy nyt uudesta osoitteesta.
Hei,
Aikuiskoulutustukiasiaa. Se lakkautetaan.
Mitä järkeviä “elämää hyödyttäviä” opintoja alkaa ennen 31.7.2024 ?
Näen järkeväksi laukaista aikuiskoulutustuen, mutta opintojen olisi syytä olla järkeviä/mielekkäitä tai vaihtoehtoisesti todella helppoja, jotta ehtii opiskella jotakin oikeasti tärkeää opintopisteiden keräämisen ohella…
Mihin ammattitutkintoon tms. lähtisitte? Avoimet kurssit olisi kiinnostaneet, mutta ne tuppaa olemaan liian lyhyitä ja yhteishaku ei sovellu, koska “kaikki opinnot alkaa 1.8.2024 jälkeen”.
Mitä opintoja on tarjolla, jotka voi aloittaa “heti tai touko-kesäkuussa”? Metsuri? Tai löytyykö jotakin sijoitusaiheista tutkintoa/opintokokonaisuutta, joka kestää riittävän pitkään ?
1 tykkäys
Miltä alalta väittelit, ja mikä motivoi jatko-opintoihin, jos pidät sitä nyt huonona päätöksenä?
1 tykkäys
Noista helppojen noppien MOOCeista tai niiden alaosiosta löytyvistä kaikista ilmaisista MOOC-kurssintarjoajista ehkäpä löytyisi jotakin, jos 2 opintopisteen mitoitus sopii. MOOCeja voi suorittaa ilmaiseksi milloin vaan, kuka vaan. Kannattaa kysyä aikuiskoulutuksesta vastaavilta sitten sopiiko nuo MOOC-kurssit siihen tarkoitukseen.
Kaikille avoimena ja ilmaisena kurssina ei ole tarjolla tyyliin 5 opintopisteen mitoitusta talouskursseista vaan lähinnä esimerkiksi tieto- ja muusta tekniikasta.
Vastaan vähän epämääräisesti, että matemaattis-tekniseltä alalta. Olin taannoin työn tarpeessa ja hieman impulsiivisesti hain väitöskirjatutkijan paikkaa yleisen ilmoituksen perusteella.
Keskityin maisterissa teoreettisiin kursseihin, joista ei oikein ollut työn haussa hyötyä (tai näin ainakin luulin). Väitöskirja puolestaan oli soveltavaa ja ajattelin saavani siitä hyvän valmiuden käytännön hommiin. Jälkiviisaana totean, että kattavammat tiedot ja kokemuksen olisi saanut helpommin itseopiskelulla.
Toki väikkärin tekemisessä puolensa on. Itse aiheen oppimisen lisäksi projektin hallinta, sinnikkyys, kirjoitus- ja esiintymistaidot kehittyvät, oppii lukemaan artikkeleita, mahdollisesti opettamaan jne. Lisäksi omiin hommiin saa vaikuttaa paljon, eikä kukaan pahemmin kysele perään, joten muun elämän järjestäminen on helpompaa.
Jatko-opinnot voi olla hyvinkin antoisa kokemus, kavereista muutama piti erittäin paljon. Olen kuitenkin ottanut tavaksi varoittaa väikkärin tekoon ryhtymisestä, koska monille se voi olla liian rankkaa. Mielestäni väitöskirjan tekoon pitää ryhtyä vain, jos sitä kohtaan on paloa, tai jos on niin skarppi, että se onnistuu helposti.
5 tykkäystä
Kiitos, mielenkiintoisia näkemyksiä! Tekniikan tai talouden puolelle omatkin potentiaaliset jatko-opinnot suuntautuisivat, mutta eipä taida olla järkeä oikeasti. Ei ehkä pelkästään siksi kannata, että saisi Facen profiilikuvaan tohtorinhatun.
3 tykkäystä