Ylisukupolvinen varallisuus ja perheen oma sijoitusyhtiö

Alla on aika pitkä lainaus, mutta mielestäni oleellinen asia ottaa huomioon sijoitusyhtiötä pohdittaessa. Erityisesti tuo toinen kappale koskien sitä, eli milloin yhtiön tulosta verotetaan EVL:n mukaan TVL:n sijaan.

Sitaatti

Kun sijoitusyhtiötä ryhdytään perustamaan, niin laskelmissa on syytä ottaa huomioon yrityksen perustamiseen liittyvät kulut sekä yrityksen pyörittämisestä johtuvat kirjanpito- ja mahdolliset tilitarkistuskulut. Yhtiön tuloksesta maksetaan myös vuosittain 20 % yhtiöveroa. Varallisuuden sijoittaminen yhtiöön tulee myös suunnitella huolellisesti, jotta vältytään turhalta veronmaksulta. Jos yhtiöön sijoitettavaksi tarkoitettua sijoitusomaisuutta on jo kertynyt ja se halutaan sijoittaa nopeasti uuteen yhtiöön, tulee laskelmissa huomioida siirrosta johtuva verorasitus. Tällöin sijoitusyhtiön osakkeen lunastaminen katsotaan maksetuksi apportti-omaisuutena, ja maksettavaksi tulee myös VSVL:n 15 §:n mukainen varainsiirtovero 1,6 % (VSVL 20.1 §). Jos luovutuksen kohteena on asunto-osakeyhtiön tai muun VSLS 20.3 §:ssä mainittu vastaava osake tai osuus, vero on 2 %. Apportilla maksetun osakkeen merkinnän yhteydessä sijoittajan katsotaan myös luovuttaneen osakkeet, joten mahdollinen luovutusvoiton vero tulee maksettavaksi. Jos käytettävissä on enemmän aikaa, varallisuutta voidaan sijoittaa yhtiöön hitaassa aikataulussa, eli realisoidaan omaisuutta sekä sijoitetaan se rahana yhtiöön. Näin vältetään varainsiirtoverosta aiheutuvat kustannukset. 168

Sijoitusyhtiön perustamiseen liittyy riski, että sijoitustoiminnan ei katsota täyttävän elinkeinotoiminnan edellytyksiä ja yhtiön tulosta verotetaan EVL:n sijaan TVL:n mukaan elinkeinotoiminnan henkilökohtaisena tulona. Näin haluttua verohyötyä ei saavuteta. 169 Jotta sijoitusyhtiön tuloa verotetaan elinkeinotulona, on sitä voitava pitää elinkeinotoimintana. Ja jotta toimintaa voidaan pitää elinkeinotoimintana, sen on täytettävä liiketoiminnan tunnusmerkit eli toiminnan on tavoiteltava voitto, sen on oltava itsenäistä, suunnitelmallista ja jatkuvaa ja siihen on sisällyttävä taloudellisen riskin olemassaolo. Toiminnan on myös suuntauduttava ulospäin rajoittamattomasti tai aikakin laajahkoon henkilöjoukkoon. Myös toiminnan laajuus on saanut merkitystä ainakin oikeuskäytännössä, koska joissakin tapauksissa pienimuotoista toimintaa ei ole pidetty liiketoimintana. Myös verovelvollisen omilla toimilla, kuten liiketoiminnan muodollisten piirteiden noudattamisella, on ollut merkitystä ratkaistaessa sitä, pidetäänkö toimintaa elinkeinotoimintana. Tällaisina on pidetty kirjanpidon pitämistä, kaupparekisterimerkintää ja elinkeinoveroilmoituksen antamista. Jonkinlaisena arviointia auttavana tekijänä voidaan pitää ajatusta, että jos sijoitustoimintaa toimittaessa luonnollisena henkilönä on verotuksessa pidetty elinkeinotoimintana, se on sitä myöskin yhtiön kautta harjoitettuna.170

Sitaatti

@Investco_Tuomas voisi ehkä kommentoida asiaan liittyen, eli miten perheen kanssa perustettu sijoitusyhtiö, joka sijoittaa esim. vain rahastoihin, saadaan näyttämään verottajan silmissä EVL:n alaiselta (vai saadaanko)? Jos käy muuten esim. normaalisti palkkatöissä, onko tällä vaikutusta asiaan? Eli lähinnä kysymyksenä, että voidaanko tietyillä toimilla varmistaa, että toiminta täyttää EVL:n kriteerit, vai onko aina riski, että sijoitusyhtiön toiminta ei niitä täytä?

Tässä linkki vielä itse pro gradu -tutkielmaan, josta asian bongasin. Muutenkin hyviä pointteja ylipäänsä verosuunnittelua koskien, joka on mielestäni oleellinen osa ylisukupolvisen varallisuuden suunnittelussa.

Osakeyhtiöissä ei ole enää TVL-tulolöhdettä(tai kai voi olla jos on yleishyödyllinen). Kaikki on EVL, mutta tilanteesta riippuen osakkeiden luovutustappiot on vähennettävissä vain muun omaisuuden luovutusvoitoista.

1 tykkäys

“Tarkotus on lahjoittaa yhtiön osakkeet lapsille jo varhaisessa vaiheessa, mutta säilyttää itsellä tuotto- ja hallintaoikeus, ja itseni jälkeen ne siirtyvät vaimolle jos kuolen ennen häntä.” Riittääkö että lahjakirjassa mainitaan tuo vai pitääkö olla myös testamentissa, ja voiko ylipäänsä hallinta ja tuotto-oikeutta lahjakirjassa tai testamentissa siirtää puolisolle?

En ole juristi mutta käsitykseni on että lahjakirjalla oleva teksti riittää ja on sitova, mikäli lahjan saaja ei ehtoja hyväksy hän voi jättää sen vastaanottamatta. Omaisuushan on jo ennen kuolemaa tuolla lahjakirjalla annettu tietyin ehdoin pois joten ei testamentissa siihen oikein voi enää tehdä muutosta.

Linkataan nyt tähänkin ketjuun, kun mielestäni aihetta liippaa.

2 tykkäystä

YEL ei pitäisi olla ongelma, jos kyseessä on pelkästään sijoitustoimintaa. Itsekin taannoin laitoin YELlin kokonaan katkolle vakuutusyhtiön hyväksymänä, kun ei ollut ns. ‘varsinaista liiketoimintaa’.

Kysehän on työtulosta. YEL tulisi sijoitustoiminnassa kyseeseen vain sellaisen henkilön kohdalla, joka oikeasti työskentelee ko. yhtiön hyväksi, ja jossa toiminta on niin laajaa, että siitä tulisi ulkopuolisille hoitajalle palkkaa maksaa. Käytännössä tämä vaatisi jo aika isoja pääomia ja aktiivisia päivittäisiä sijoituspäätöksiä/tutkimusta. Ehkä jossain venture capitalist buulaakissa tämä voisi tulla kyseeseen oikeastikin.

Ei se pienennä muttei nostakaan. Siinä käy samoin kuin muissakin lainarahoissa: yhtiölle toisaalta tulee velkaa mutta vastaavasti tulee sama rahamäärä varallisuutta pankkitilille → nettovarallisuus ei muutu.

SVOP tosiaan nostaa nettovarallisuutta, koska merkitään taseessa oman pääoman eriin. Sen palauttaminen on tosin työläämpää kuin lainan, koska vaatii yhtiökokouksen päätöksen. Jottei siitä joutuis maksamaan veroja, pitää tehdä palautus kymmenen vuoden sisällä alkuperäisestä sijoituksesta. Lainassa ei ole mitään takarajaa ja sitä voi palautella milloin vain huvittaa.

Käytännössä itse lainaan rahaa yhtiölle koko ajan ja se on meille aina vähän velkaa. Tilikauden lopulla sitten arvioidaan kuinka paljon tästä kulloinkin halutaan merkitä SVOPpiin.

Jottei veroja päädytä maksamaan turhaan omista pääoman palautuksista, pidämme toisaalta huolta, että SVOPista myös palautetaan rahoja. Tämä tehdään, kun nyt on jo kymmenen vuotta mennyt ensimmäisistä eristä. Osa tästä tosin saatetaan sijoittaa takaisinkin.

Meillä on perheen kesken perustettu osakeyhtiö, jonka nimissä työskentelin kymmenisen vuotta.
En maksanut kaikkea yhtiön tuloa palkkana vaan yhtiöön kertyi varoja jotka sijoitin.
Tällä hetkellä firman nimissä ei työskennellä muuten kuin sijoitustoiminnan piirissä.
Kaikki omaisuus on suomalaisissa pörssiosakkeissa.
Firmalla on 4 osakasta ja yksi haluaa myydä omistuksensa firmastamme pois (30%).
Miten lasketaan hänen osuutensa arvo?
Käsittääkseni se ei kuitenkaan ole sama kuin pörssiomistusten arvo hetki hetkellä.
Vakuusarvot ovat käsittääkseni pörssiosakkeilla 50-60% arvosta.

Kirjanpitäjä voi laatia nettovarallisuuslaskelman ja tilintarkastaja sen hyväksyä. Osakkeet voi ostaa muut osakkaat tai yhtiö itse, joka sitten mitätöi omistamansa osakkeet.

E: Täydennetään @Pohtija vastauksella. Jos ei toimintaa tai riskiä ja varojen markkina-arvo saatavissa päivittäin, niin käypäinen arvo on nettovarojen arvo vähennettynä transaktiokuluilla ja yhtiön hallinnointi- ja ylläpitokuluilla diskontattuna nyky-arvoon.

Jos kyseessä erotilanne, helpointa antaa vain mennä puristamatta viimeistä euroa ja jatkaa eteenpäin.

Tähän ei ole mitään yksiselitteistä vastausta. Listaamattoman yhtiön osakkeille ei ole sinänsä oikeaa tai väärää hintaa - oikea hinta on se, jolla joku on valmis ostamaan ja omistaja on valmis myymään. Kuten toki pörssissäkin, mutta listaamattomille ostajia ja myyjiä pienempi määrä, joten vertailukauppoja ei pääse muodostumaan.

Kun yhtiöllä ei ole liiketoimintaa, niin arvo lienee suunnilleen nettovaroja vastaavan suuruinen.

Jos tilanne on riidaton, niin esim. Kirjanpitäjä pystyneet auttamaan arvonmäärityksessä. Jos tilanteeseen liittyy neuvotteluasetelma, niin voi olla että joku asiaan tarkemmin perehtynyt asiantuntija voi olla eduksi.