Ylisukupolvinen varallisuus ja perheen oma sijoitusyhtiö

Yleinen
,
1

Olen lukenut viimeisen vuoden aikana aika paljon omistajuudesta, varallisuuden pitkäjänteisestä hallinnoinnista sekä perheyhtiöistä.

Yhä useammin olen huomannut haaveilevani, että voisin perustaa perheelleni ikioman Mauri Capital sijoitusyhtiön, jonka varoja hallinnoisimme yhdessä vaimon ja lastemme kanssa, mutta joka aikanaan periytyisi lapsenlapsilleni, heidän lapsilleen ja niin edelleen.

Voisivat sitten sadan vuoden päästä muistella, miten Mauri pitkäjänteisenä jääränä onnistui rakentamaan duunarisukuun tällaisen sijoitusyhtiön, joka nyt tuo turvaa, valinnanmahdollisuuksia ja omistajuuden vastuuta useammalle perheelle. Miksemme voisi perheemme varallisuudelle tehdä myös jotakin hyvää yhteiskuntaan ja rahoittaa vaikka jonkinlaisen säätiön kautta omia kiinnostuksenkohteitamme.

image
image1027×477 25.4 KB

Ylisukupolvisen varallisuuden suurin salaisuus lienee pitkään eläminen. Jos nyt lähtisin nollista, mutta onnistuisin sijoittamaan 2 000 euroa kuukaudessa 12:n prosentin tuotolla 40:n vuoden ajan, niin alkaisi olla jo mitä jakaa jälkipolville.

Todellisuus tulee tietysti olemaan aivan erilainen. Minulla on jo jonkinlainen sijoitusvarallisuus, säästämissummani on kuvan tilannetta heikompi ja tuotot - kuten kaikki tiedämme - vaihtelevat valtavasti. Tuollaisen tuoton tekeminen 40 vuoden ajan olisi jo melkoinen jymyonnistuminen.

Onko täällä muut miettineet tai jopa tehneet jo tämänkaltaisia ratkaisuja? Foorumilla pyörii paljon varakkaita ihmisiä, jotka jopa elävät sijoitustuotoilla, niin miten olette ajatelleet varallisuutta siirtää aikanaan eteenpäin?

Vai onko tämä vain tällaista varhaiskeski-ikäisen perheenisän haaveilua, joka kyllä karisee pois, kun katsoo jälkikasvun kaahailua heidän ehtiessä teini- ja aikuisikään? Mitä jos jälkikasvua ei varallisuus kiinnostakaan? Tai rahasta alkaa tulla tällaisen toiminnan myötä riitaa? Koittaako joku jälkikasvun puolisoista keikata koko varallisuuden kepulikonsteilla tai alanko itse käyttämään varallisuutta vallan välineenä ja pilaan kaikkien välit? Rahalla kun voi onnistua helposti pilaamaan ihmissuhteita.

Entä sitten juridinen puoli. Miten varat on järkevintä siirtää tai kerryttää perheen sijoitusyhtiölle ja minkälaisia oikeuksia kullakin jäsenellä on tai voi olla?

Kaikenlainen keskustelu perheen yhteisistä sijoitusyhtiöistä ja ylisukupolvisista varoista on tässä keskustelussa tervetullutta.

81 tykkäystä
2

Kysymyksiin en osaa suoraan vastata, mutta voin kertoa oman kokemukseni perheen sijoitusyhtiöstä.

Isä oli aikoinaan varmaankin ysärin lopussa perustanut osakeyhtiön, jota kautta harjoitti pientä liiketoimintaa ja kertyneillä varoilla myös sijoitustoimintaa. Varmaankin ala-asteikäisenä isäni lahjoitti minulle ja siskolle osuudet yhtiöstä. Varallisuutta yhtiöön kertyi jonkin verran, mutta muiden kiireiden vuoksi sen toiminta oli enemmän harrastusta kuin kunnollista liiketoimintaa. Usein keväisin pidettiin yhtiökokous, johon meidät lapset otettiin mukaan. Syötiin pullaa ja käytiin läpi firman asioita. Hyviä muistoja!

Täysi-ikäisyyden saavutettuani isäni lahjoitti toisesta hänen omistamastaan yhtiöstä jälleen osuuden. Tällä yhtiöllä oli ja on edelleen liiiketoimintaa, joten siihen lahjoitukseen saatiin myös sukupolvenvaihdoshuojennus, jonka merkitys lahjaveron määrässä on huomattava. Nyt yhtiössä on jo kohtuullinen potti varallisuutta ja liiketoimintakin pyörii mukavasti vaikkakin ollaan haluttu pitää se suhteellisen pienimuotoisena eikä ulkopuolisia työntekijöitä ole palkattu. Ollaan myös koko perhe hyvissä väleissä edelleen :smile: Eli meillä homma on toiminut hyvin ja kannustan kyllä muitakin toimimaan ylisukupolvisen varallisuuden kerryttämiseen.

Asioita joita mielestäni kannattaa miettiä:

  1. Lähtökohtaisesti jälkeläiset kannattaa ottaa mukaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa tuottavaan liiketoimintaan/sijoitusyhtiöön. Siinä saattaa säästää lahjaverossa merkittäviä summia.
  2. Lunastuslauseke yhtiöjärjestykseen eli yhtiö/muut osakkaat voivat tarvittaessa lunastaa siirtyvät osakkeet. Tästä monenlaisia variaatioita, mutta pointtina estää epämieluisien osakkaiden mukaantulo.
  3. Pystyykö yhtiön kautta harjoittamaan jotain liiketoimintaa? Tällä voi sukupolvenvaihdoshuojennuksen osalta säästää lahjaverossa, mutta pelkästään sijoitustoimintaa harjoittavan yhtiön tapauksessa huojennus on riippuvainen toiminnan aktiivisuudesta ja ammattimaisuudesta. Auttaa myös siinä, että varallisuus kertyy yhtiöön eikä sitä tarvitse sinne jatkuvasti siirtää.

Tässä muutamia ajatuksia näin äkkiseltään aiheeseen liittyen. Lisäilen jos/kun tulee mieleen lisää

27 tykkäystä
3

Ja heti tuli mieleen yksi pointti: lahjakirjoilla ja testamentilla voi sulkea omaisuuden avio-oikeuden ulkopuolelle, joten sillä pystyy tehokkaasti estämään puolisoiden yritykset päästä osallisiksi

12 tykkäystä
4

Säännöllisin väliajoin uutisoidaan ajatuksesta, että perintövero korvattaisiin luovutusvoittoverolla. Tälläisessä tulevaisuudessa omaisuus kannattaa ehdottomasti pitää yhtiömuotoisena, koska suvun ei tarvitsisi koskaan luopua siitä ja näin perintöverot eivät myöskään pääsy koskaan maksuun, koska osakkeet siirtyvä perintöinä seuraaville sukupolville ilman luovutusta. (En kannata kyseistä ehdotusta.)

Sijoitusyhtiön perustaminen ei ole vielä ajankohtaista, mutta olen ajatellut “yrittäjyyttä”, kun taloudellinen riippumattomuus koittaa. Saisi hyvänpäivän tutuillekin vastauksen siihen mitä tekee työkseen, kun voisi kertoa olevansa yrittäjä.

Tuollaista perustettaessa on hyvät mahdollisuudet verosuunnitteluun. Olen omalta osaltani kyllä kääntynyt vähän sille kannalle, että en lähde kikkailemaan, koska omia jälkeläisiä ei ole ja en halua sotkea toisten perheiden asioita, vaikka tarkoitus olisikin hyvä ja heidän taloudellisen edun mukainen. Lisäksi perillisiksi kokemani henkilöt asuvat toisessa maassa, niin verotussopimukset ja toisen maan lait sotkevat kuviota. Täten helpommalla pääsee, kun antaa perillisten murehtia asiaa oman poismenonsa jälkeen.

Tavallaan sijoitusyrityksen perustamisella ajattelen kyllä jälkipolvia. Itselleni voisi hyvin riittää yritykseen esim. korottomana lainana sijoitetun pääoman palauttaminen tipoittain ja mahdollisesti pieni yrityksen verotettavaa tulosta pienentävä palkka. Loppu saisi kasvaa korkoa korolle pääomavero pienemmän yritysverotuksen rasittamana ja näin perillisille jäisi suurempi potti. Haluan tosiaan jättää perintöä, vaikkei omia lapsia olekaan. Etenkin vanhemmilta aikanaan saatava osuus olisi minusta tärkeä säilyttää suvussa, mutta samalla en koe, että pitäisi yrittää hyödyntää kaikki mahdolliset verosuunnittelun keinot tulevan perintöni osalta. Omien lapsien kohdalla olisi kenties selkeämpää ottaa heidät mukaan heti perustamisvaiheessa/välittömästi sen jälkeen jolloin se on verotehokkainta. Kun sellaisia ei ole niin ainoan osakkaan rooli tuntuu selkeimmältä ja antaa suuremmat mahdollisuudet muuttaa mieltään esim testamentillä.

6 tykkäystä
5

Hyvä avaus, kiitos siitä.

Olen hieman samanlaista kelaa pyöritellyt. Niin pitkälle en ole pyörittelyssäni päässyt, että olisin ottanut mistään juridisesta selvää. Tässä on kaksi ulottuvuutta - ensinnäkin verotekninen puoli, mutta myös taloudellinen opettaminen ja vastuuttaminen.

Teen töitä osakeyhtiöni kautta ja olen yhtiön ainoa työntekijä. Näin tulee myös aina todennäköisesti olemaan. Varallisuutta kerrytän niin, että maksan itselleni minimaalisesti (mahdollisimman vähän toimeentulon takaamiseksi) palkkaa ja loput varat kerrytän osakeyhtiöön, tarkemmin eriteltynä osakkeisiin. Sikäli kun elän pitkän elämän ja teen normaalin pituisen työuran on lähes tulkoon koko omaisuuteni firmassa.

Eli @vapaustaistelija n esimerkin mukainen toiminta lienee se järkevin tapa siirtää omaisuutta jälkipolville. Jään mielenkiinnolla odottamaan tarkempia ohjeita menettelytavoista!

10 tykkäystä
6

Ettei tämä kuivu kasaan heti kättelyssä ja jää kesämökkeilyn varjoon, niin laitetaan muutamia kysymyksiä, joihin ehkä joku osaa jotakin pohdiskella. Erityisen iso kiitos jo @vapaustaistelija sinun konkreettisista kokemuksistasi.

Mitkä olisivat hyviä oppaita tai kirjoja tämänkaltaisen yrityksen perustamiseen? Olen miettinyt, että muutamaa (hyvin pienimuotoista) bisnesideaakin voisi yrityksessä kokeilla. Muuttaako tämä miten oleellisesti tilannetta, jos yrityksen nimissä on tarkoitus sekä a) toteuttaa perheen sijoitustoimintaa ja b) kokeilla pienimuotoista “yhdenmiehen” liiketoimintaa?

Entä onko jollakin vinkkejä ohjata eteenpäin seuraavissa asioissa:

  • Millaisia sopimuksia (esim. osakkuus, yhtiöjärjestys) alussa pitää tehdä ja minkälaisia asioita näissä tulee ehdottomasti ottaa huomioon (esim. jo mainittu lunastuslauseke)? Etenkin sellaiset asiat, joiden muuttaminen myöhemmin on hankalaa, pitää tietysti osata päättä heti perustamishetkellä? Mistä näihin saa vinkkejä tai malleja, kun ei kiinnostaisi heti lähteä juristia palkkaamaan konsultointiavuksi?
  • Miten pääoman kerryttäminen ja/tai siirtäminen yhtiölle kannattaa toteuttaa, jotta se olisi mahdollisimman verotehokasta?
  • Pankkisuhteet, kirjanpidot jne.; miten paljon näihin on hyvä varata aikaa ja rahaa, ja minkälaisia nostoja näistä tekisitte? Alussahan toiminta on tällaisella harrastelijalla väkisinkin varsin pienimuotoista, joten alussa toivoisi pääsevänsä myös aika kevyellä hallinnoinnilla.

En toki halua tungetella tai vaatia paljastamaan henkilökohtaisia asioita, mutta uusien näkökulmien toivossa uskallan kuitenkin pingata muutaman kanssafoorumilaisen: @Telemaster , @VPKe , @superg ja @Lyly_ja_Immo . Ja jos en ihan väärin muista, niin ehkä myös @MoneyWalker ja @ljkangas pyöritti jo jonkinlaista sijoituspainotteista (?) liiketoimintaa omalla yrityksellä.

Jos te - tai muut jo hieman enemmän varallisuutta kerryttäneet keskustelijat - haluatte ääneen pohtia, että mitä ajattelette ylisukupolvisesta varallisuudesta, niin olisin ainakin itse superkiinnostunut kuulemaan näkemyksiänne? Sekä käytännön vinkit että filosofisemmatkin pohdinnat olisivat kiinnostavia.

22 tykkäystä
7

Riskienhallinnan näkökulmasta liiketoiminta ja sijoitustoiminta voi olla järkevää pitää eri yhtiöissä. Näin estetään se, että joku haastaa liiketoimintasi perusteella yhtiösi oikeuteen (jos olet aiheuttanut vahingossa vahinkoa sopimuskumppanillesi) 10 vuoden päästä ja hävitessäsi oikeudenkäynnin, menetät koko sijoitusvarallisuuden vahingonkorvauksien maksuun.

Tämä aiheuttanee taas lisää byrokratiaa kirjanpitoon/tilinpäätöksiin ja muita hallinnollisia kuluja ja aikaa menee, tarvitaanko kummallekin firmalle oma pankkitili ym. Firman pyörittämiseen liittyvät kulut siis pahimmillaan tuplaantuvat. Mielenkiinnolla luen yksityiskohtaisia ohjeita jos joku niitä osaa luotettavasti antaa.

12 tykkäystä
8

Tämä on liian laaja kysymys, että malttaisin näin laiturin nokasta alkaa pidemmälti vastailla. Nostan kuitenkin esiin näkökulman, jota en huomannut vielä mainitun: perintöverosuunnittelun näkökulman. Yksi tunnettu keino on tehdä yhtiöön jo alkuvaiheessa (kun yhtiön arvo nollassa tai ylipäätään vähäinen) kaksi osakesarjaa: A-sarja vanhemmalle sukupolvelle, jolla 90% päätösvallasta ja 10 % omistuksesta (ja voitonjaosta) sekä B-sarja jälkipolville, jolla 10 % päätösvallasta ja 90 % omistuksesta. Tällöin yhtiöön kertyvä varallisuus karttuu pääosin suoraan jälkipolville, ja myöhemmin perittävän osuuden arvo on vähäisempi.

En ole itse tätä kyllä vielä toteuttanut - sillä olen jäänyt jumiin sen pohdinnan kanssa, haluanko tunkea kultalusikkaa lasteni suuhun. Vaikka tämä todennäköisesti on klassinen virhe, ajattelen silti että tätä asiaa ehtii vielä pohtia myöhemminkin.

Täytyy katsoa, jaksaisinko muihin kysymyksiin palata myöhemmin, josko seuraavana sadepäivänä esimerkiksi :cloud_with_rain:. Kerrottavaa kyllä piisaisi enemmän kuin kukaan jaksaa kuunnella :laughing:

24 tykkäystä
9

Mielenkiintoista.

Oikeastaan kun tätä omalla rajallisella ymmärryksellä pohdiskelee, niin ydinkysymys kai tässä alkuvaiheessa lienee, että mitä kaikkia etuja tai hyötyjä menettää jos ei perusta perheen sijoitusyhtiötä jo tässä vaiheessa vaan vasta vaikkapa parinkymmenen vuoden päästä, kun henkilökohtainen varallisuus on jo toivottavasti aika paljon merkittävämpi?

3 tykkäystä
10

Itse opin asiat keskustelemalla ja netistä. En muista lukeneeni tästä aiheesta kirjoja.

Pitäisin sijoitustoiminnan ja muun liiketoiminnan eri osakeyhtiöissä. Sijoitusyhtiö voisi omistaa muuta liiketoimintaa harjoittavan yhtiön. Mahdolliset osingot muuta liiketoimintaa harjoittavasta yhtiöstä voi maksaa verottomasti sen omistavalle (listaamattomalle) sijoitusyhtiölle.

Toiseksi itsenäisinä yhtiöinä niillä on omat rajatut riskinsä ja vahinkorvausvelvollisuutensa.

Huomaa, että sijoitustoiminta ei ole arvonlisäverovelvollista toimintaa toisin kuin käytännössä kaikki muu liiketoiminta. Siksi ehkä selkeintä pitää ne eri yhtiöissä. Sijoitusyhtiön kirjanpito voidaan hoitaa vuositasolla. Muu liiketoiminta voi edellyttää kk-tason kirjanpitoa.

Ikävä puoli on jopa tuplaantuvat kustannukset, joista lisää alempana.

Jos lapset tulevat osakkaiksi, on osakassopimus tärkeä. Pohdi asiaa siltä kantilta, että lapset eivät ole kiinnostuneita sijoittamisesta, lapset riitaantuisivat tai heille tulisi ryppyjä rakkauteen puolisoiden kanssa. Osakassopimukset ovat yleensä salaisia, joten niiden sisällöstä ei julkisilla foorumeilla välttämättä huudella. Docue.com -palvelussa on lisää tietoa ja malli.

Tehokkainta on lainata pääoma yhtiölle. Verottaja vie 20% yhtion voitosta. Esimerkiksi 8% sijoitetun pääoman tuotosta yhtiöön jää (ilman kuluja) 6,4%. 50 000 euron lainapääoma tuottaa 40 vuodessa noin 547 000 euroa (50000*1,064^40 - 50000). Kuulosta suurelta summalta, mutta inflaatio syö tuota tietysti huomattavasti. 40 vuotta on pitkä aika.

Yhtiö tarvitsee maksuliikennetilin. Kaikissa pankeissa siitä menee vähintään 10 euron maksu kuukausittain. Jos yhtiöllä on muutakin laajempaa liiketoimintaa, tarvitaan mahdollisuus verkkolaskutukseen, joka maksaa yleisesti toisen kympin kuussa. Yhteys taloushallinnon ohjelmistoon (Talenom, Procountor jne.) maksaa vielä noin 20 eur/kk, joten pankin veloitukset nousevat helposti yli 40 eur/kk. Veloitukset perustuvat osittain tapahtumamääriin ja pienenkin yhtiön pankkisuhde maksaa helposti lähemmäs 100 eur/kk. Mutta puhtaalla sijoitusyhtiöllä voi 10 eur/kk riittää.

Sijoitusyhtiön kirjanpito voi olla hyvinkin yksinkertaista. Lähipiirissäni on henkilö joka hoitaa sen itse muutamassa tunnissa vuosittain. Itse olen muutenkin yrittäjä, olen ulkoistanut kirjanpidot tilitoimistolle, ja aikaa kuluu vain tilinpäätöksen lukemiseen. Talenom One saattaisi olla kilpailukykyinen hinnaltaan, mutta en ole varma ottavatko puhdasta sijoitusyhtiötä asiakkaaksi. Pankeilla pikkaisen sama vika. Nämä on neuvottelukysymyksiä. Omasta pankista hyvä aloittaa kilpailutusta unohtamatta.

Tilintarkastus ei ole pakollista ellei tietyt edellytykset täyty. Harkitsisin silti tilintarkastusta ensimmäiselle vuodelle ainakin. Varaudu maksamaan siitä 1000 eur. Kyse on oikeastaan siitä, kuinka paljon aikaa itse käytät kirjanpidon opiskeluun. Ilmaista lounasta ei ole. Kirjanpidon ja verotuksen perusasioista on syytä olla itse perillä.

36 tykkäystä
11

Kovaa settiä @MoneyWalker :muscle: Vastaa myös omaa käsitystä asioista - aihepiiri ei ole vieras.

Tilintarkastajan käyttäminen myös uskottavuuskysymys mikäli tarkastaa omia tai lähipiirin kirjauksia.

3 tykkäystä
12

Koska tässä ketjussa pohditaan myös, miten sukupolvien yli voidaan kasvattaa varallisuutta sijoitusyhtiön kautta, niin laitan oman lusikan soppaan. Varakkaiden perheiden kohdalla lahjaveron rajat synnyttävät ongelman, mutta onneksi verotuksen porsaanreikiä voi hyödyntää. Jos joku haluaa merkittävästi lahjoittaa varallisuutta lapsilleen, niin seuraava keino on siihen hyvä.

Perusta sijoitusyhtiö, jonka lapsesi omistavat kokonaan. Lainaa seuraavaksi yhtiölle vaikka 30 vuodeksi summa X rahaa 0% korolla, minkä lapset sijoittavat sijoitusyhtiön kautta. Summa X ehtii kasvaa 30 vuodessa merkittävästi. 30 vuoden jälkeen laina maksetaan takaisin ja sijoitusyhtiö pitää voitot.

Koska perustettu sijoitusyhtiö on osakeyhtiö, niin luonnollisesti lapset eivät ole vastuussa henkilökohtaisella omaisuudella, jos homma menee pieleen. Jos haluat itse sijoittaa lasten puolesta, niin yhtiöllä voi olla omistaja (sinä), jolla on ainoastaan äänivallallisia osakkeita ja lapsilla on äänivallattomia osakkeita. Tässä järjestelyssä osakeyhtiölle luodaan vaikka miljoona äänivallatonta osaketta ja yksi äänivallallinen osake, jolloin sinun omistusoikeus on melkein nolla, jolloin kertyvät voitot hyödyttää ainoastaan lapsia.

19 tykkäystä
13

Perustimme vaimon kanssa osakeyhtiön asuntosijoitustoimintaan. Nyt kohteet on omissa nimissä, mutta siirtynee tai ne myydään vuosien saatossa. Uudet kohteet hankitaan oy:lle. Rahoitusvarallisuudessa pidetään jokin määrä omissa nimissä, etenkin kun OST tilin määrät luultavasti nousee.
Lapset saanee oy:n osakkeita myöhemmin.

Pääpointti ei kuitenkaan ole varallisuuden siirto jälkipolville vaan yrittäjyys ja irrottautuminen palkkatöistä.

2 tykkäystä
14

Moihe Perusta sijoitusyhtiö, jonka lapsesi omistavat kokonaan. Lainaa seuraavaksi yhtiölle vaikka 30 vuodeksi summa X rahaa 0% korolla, minkä lapset sijoittavat sijoitusyhtiön kautta. Summa X ehtii kasvaa 30 vuodessa merkittävästi. 30 vuoden jälkeen laina maksetaan takaisin ja sijoitusyhtiö pitää voitot.

Tämä on vaarallinen. Lainalla pitää olla markkinaehtoinen korko. Verottaja tulkitsee (ja voittaa) omaksi edukseen, joten tuolla pääsee vain ongelmiin. Parempi sopia nimellinen kiinteä korko esim. 1% käynyt aiemmin nollakorkojen aikaan vaikka 50v lainaan. Nyt tuon koron suotuisuuden asettaminen hyväksytylle tasolle on hieman hankalampaa, mutta esimerkin omaisesti järjesteltävissä vaikka: korko on 12ebor vähennettynä 3%, kuitenkin aina vähintään 1% ja kuitenkin aina enintään 2%. Tai jotain sinne päin :yum:

4 tykkäystä
15

Yritykselle saa lainata ihan millä tahansa korolla. Valtio ei ole kieltänyt huonojen bisnespäätöksien tekoa. Ainoastaan jos laina olisi lapsille suoraan myönnetty, niin pitää ottaa huomioon laina-aika, mutta korko saa aina olla 0%.

Verottajan sivuilta:

Lainaa voidaan pitää lahjana silloin, jos olosuhteista voidaan päätellä, ettei lainaa alun perinkään ollut tarkoitus maksaa takaisin.

Lainasta ei tarvitse periä korkoa. Laina ei siis ole lahja vain sillä perusteella, että se on koroton. Lainan takaisinmaksusta täytyy kuitenkin laatia lyhennyssuunnitelma, ja lyhennysten maksaminen pitää pystyä todistamaan. Lainan määrän ja lyhennyssuunnitelman pitää olla realistinen lainan ottajan maksukykyyn nähden. Laina voidaan katsoa verotuksessa lahjaksi esimerkiksi silloin, jos lainanantaja antaa lainan ottajalle verottomia lahjoja lainan lyhentämiseksi (esimerkiksi alle 5 000 euron lahjan noin kolmen vuoden välein).

Alaikäisellä lapsella ei tavallisesti ole mahdollisuuksia lyhentää lainaa. Vanhemmilta saatua lainaa pidetään yleensä lahjana, jos lapsella ei ole tuloja, joilla lainaa voisi lyhentää.

14 tykkäystä
16

Joo itselläni jäi pois viittaus tilanteeseen, että yrityksen omistaisi esim. 90% lapset ja 10% lainanantaja.

Saa olla korotonta lainaa, mutta lahjaksi tulkinnan kanssa ei parane olla liian uskalias vaan ottaa mielummin hieman varmemman päälle.

Yritysten välisessä lainaamisessa tilintarkastaja voi kysellä lainan markkinaehtoisuudesta/liiketoiminnallisuudesta.

17

Tilkkari harvemmin on huolissaan jos yhtiö on saanut edullista lainaa, usein enemmin niin päin, jos yhtiö on antanut toiselle yhtiölle/lähipiirille alihintaista lainaa, tai ylipäänsä antanut lainaa.

5 tykkäystä
18

Yritykselle saa antaa korotonta lainaa ihan niin paljon kuin haluaa. Laki ei kiellä huonojen bisnespäätöksien tekoa. Laki on erittäin selvä, eikä siinä ole mitään erityistä tulkinnanvaraa.

8 tykkäystä
19

Mutta verottaja tulkitsee tämän lahjaveron kierroksi jos korkoakaan ei peritä. Niinkuin täällä vastattiin niin lainalla pitää olla markkinaehtoinen korko, tällä hetkellä ehkä 4% olisi lähellä minkä verottaja hyväksyy. Rahan lainaaja joutuu vielä maksamaan verot saamastaan lainan koroista. Vuosien saatossahan näitä on tehty ja mennyt läpi kun verottaja ei kaikkea ehdi läpikäymään, mutta varsin isot riskit tuossa on. Myös alaikäiselle lapselle rahan lainaamisesta saattaa tulla ongelmia.

2 tykkäystä
20

Laitan tämän vielä kerran ja jos ette usko, niin sitten ette usko. Korkoa ei tarvitse periä. Valitettavasti tämä ei ole mikään mielipidekysymys, vaan laki on tämän tapauksen kohdalla hyvin selvä.

Verottajan sivuilta:

Lainaa voidaan pitää lahjana silloin, jos olosuhteista voidaan päätellä, ettei lainaa alun perinkään ollut tarkoitus maksaa takaisin.

Lainasta ei tarvitse periä korkoa. Laina ei siis ole lahja vain sillä perusteella, että se on koroton. Lainan takaisinmaksusta täytyy kuitenkin laatia lyhennyssuunnitelma, ja lyhennysten maksaminen pitää pystyä todistamaan. Lainan määrän ja lyhennyssuunnitelman pitää olla realistinen lainan ottajan maksukykyyn nähden. Laina voidaan katsoa verotuksessa lahjaksi esimerkiksi silloin, jos lainanantaja antaa lainan ottajalle verottomia lahjoja lainan lyhentämiseksi (esimerkiksi alle 5 000 euron lahjan noin kolmen vuoden välein).

Alaikäisellä lapsella ei tavallisesti ole mahdollisuuksia lyhentää lainaa. Vanhemmilta saatua lainaa pidetään yleensä lahjana, jos lapsella ei ole tuloja, joilla lainaa voisi lyhentää.

21 tykkäystä