Hyvin avattu ja ymmärrän logiikan. En vaan oikein tiedä pitääkö se paikkaansa, kun samalla rajaa niin paljon pois sijoitusavaruudesta?
Kärjistäen tuon logiikan voisi ajatella että kannattaa vaan tehdä kaikki sijoitukset esim jenkkien Dividend Aristocrats ETF:ään (tai hajauttaa pariin eri maanosaan). Tällöin salkusta löytyy vaan aivan huippuja osingonmaksajia ja noista ETF:istäkin varmaan voisi löytää sellaisen joka joko maksaa osingot vuosittain ulos tai jättää sisään kasvamaan korkoa oman preferenssin ja tarpeiden mukaan.
Sijoitusstrategiana tämä vaan tuntuu rajaavan niin paljon kaikkea pois (korkopaperit, kirjaimellisesti kaikki muut osakkeet ja ETF:t) että tuntuisi aika hurjalta. Ja kyllähän tuokin ETF elää nousujen ja laskujen mukana joten en tiedä miten paljon turvallisempi strategia tämä oikeasti olisi?
Ehdottomasti samaa mieltä siitä että kannattaa rakentaa itselleen sellainen bufferi joka auttaa pärjäämään yllätysten kanssa. Tällä hetkellä esim lyhyet korkopaperit ovat omassa salkussa siinä roolissa.
Minulla osinkojen osuus vuoden kuluista on alle puolet. Olen yrittänyt pitää sen verran käteispuskuria, että raha riittää osinkojen kanssa vähintään vuodeksi eteenpäin. Takavarana on ollut vielä Nordnetin limiitti, jonka koko on noin vuoden kulutuksen suuruinen. Limiittiin olen turvautunut ehkä pari kertaa viimeisen kymmenen vuoden aikana. Lähinnä jos on ollut jotain suurempia menoja. Olen aina maksanut limiitin nopeasti pois. Käteisvarat ja limiitti riittävät siis yhdessä kahdeksi vuodeksi. Ei ole pakko tehdä paniikkimyyntejä romahduksen pohjalla.
Suhtautumiseni osinkoihin on vähän kaksijakoinen. Niitä on mukava saada. Tilille tulee rahaa, eikä tarvitse tehdä mitään myyntejä (on aina vähän henkisesti vaikeaa myydä omaisuutta). Toisaalta kun asiaa ajattelee järjellä, niin kasvurahasto-osuudet ovat verotuksellisesti usein edullisempi ratkaisu. Pääasia on mielestäni, että salkku kasvaa pitkällä aikavälillä enemmän kuin siitä kulutetaan.
Ei osingot kasvata nettovarallisuutta. Siirrät vain omaa varallisuuttasi taskusta toiseen.
Osingoissa ei ole mitään muuta vikaa kuin verotus. Verotus on sijoituskulujen lisäksi lähes ainoita asioita joita voi optimoida varmuudella joten siksi se on minusta tärkeää.
En halua kuitenkaan muuttaa tätäkin ketjua osinkoketjuksi joten tämä saa riittää minun osalta.
Tämän sanottuani niin kyllähän se jollain mystisellä tavalla lämmittää kun osinkopalkit kasvaa lähes exponentaalisesti vastaten tässä vaiheeess noin 3kk nettopalkkaa. Suurin osa salkusta ei edes maksa mitään ulos.
Ville nyt on ainoana kirjoitellut mitä kaikkea onkin keksinyt sitten vapaaherrana. Onkos muita tarinoita? Ulkomaille muuttoa? Maatilan hoitoa? Maailman ympäri reissaamista? Viinitilan perustamista? Uusien yritysten perustamista tai omistajana toimimista? Eli miten aikaanne käytätte, kun kerran kokemuksia tällä ketjulla vapaaherrailusta haetaan? Jotain kai vastapainoksi pitää keksiä jos ei enää päivätyössä käy?
Täältä löytyy kokemusta vapaaherrana olemisesta nyt 1,5 v ajalta. Päätös jättäytyä pois työelämästä on paras päätökseni ikinä. Mielestäni kommentit ”ihminen kaipaa rutiineja” ja ”katsotaan Netflixiä sohvalla” ym. ovat typeriä ja tulevat sellaiselta suunnalta, jotka tiedostavat, ettei heillä ole ikinä mahdollisuutta jättäytyä pois työelämästä. Aika menee arjen pyörittämiseen, sijoitusmahdollisuuksien tutkimiseen, puuhasteluun ja liikuntaan.
Työni oli mielekästä ja inspiroivaa, mutta vähänkään ikävä sitä ei ole. Aina sitä sai tavalla tai toisella pomppia muiden pillin mukaan.
Nykyään ihmettelen sitä, että miten työssäkäyvät kerkeävät tekemään kaiken haluamansa. Päivät tuntuvat menevän niin vauhdilla. Hyvä, että itse kerkeän tekemään lumityöt / leikkaamaan nurmikon päivän aikana. Summa summarum, minulla ei ole mitään erikoisia projekteja menossa (pieniä tosin, koska rahan tekeminen on mukavaa) ja tunnit loppuvat kesken.
Itse en noin karkeasti niputtaisi ihmisiä, jokainen on erilainen ja siihen liittyen ei myöskään kannattaisi perusluonteensa tai kiinnostustensa odottaa jotenkin muuttuvan palkkatöistä pois jättäytymisen myötä; jos on tykännyt olla kotona ja katsoa TV:tä sohvalla, ei se raha ihmistä muuta urheilevaksi sarjayrittäjä- maailmanmatkaaja-järjestöaktiiviksi. Vastaavasti tietysti aiemmassa arjessaan aikansa aktiviteeteilla täyttäneellä todennäköisesti niin on jatkossakin. Molempiin mahdollisesti lisääntynyt käyttövaranto tuo sitten oman lisänsä, vaikka eihän töistä pois jäänti sitäkään automaattisesti tarkoita, että olisi entistä enemmän varaa polttaa valuuttaa, jos on tarkoitus elämäntapaa jatkaa hamaan tulevaisuuteen.
Minullakaan ei ole ollut ikävä takaisin töihin, vaikka niistä sinällään pääosin pidinkin, vaikka hieman totutteluvaihe vielä meneillään alle puoli vuotta sitten irtisanoutuneena. Se osaltaan ollut ajatuksenakin, ettei muita suunnitelmia kuin mitä mahdollisesti sitten sattuu muodostumaan.
Tämä on hyvää keskustelua, kun tämä on asia, joka itseäkin mietityttää, että olenko varma, että elämä ilman päivätöitä olisi mahtavaa. En pysty kokeilemaan. Se olisi sitten pakko olla, jos siihen päätyy
Tämä ei perustu kuin omiin havaintoihin, mutta on mielenkiintoista, että usein miten taloudellisesta vapaudesta haaveilijat tekevät pitkiä todo listoja ja haaveilee vaikka minkälaisista muutoksista elämäntapaan.
Tässä kuitenkin tuntuu, että taloudellisten tavoitteiden saavuttaminen ei juurikaan saa ihmisiä muuttamaan elämää tai tekemään asioita mitkä eivät ole mahdollisia työelämässä.
Ainakin moni tässä palstalla kertoo jatkavansa samaa elämää ilman työssäkäyntiä ja on tosi tyytyväinen kun on enemmän aikaa perus asioille, liikunnalle, harrastuksille. Iso osa jatkaa myös työelämässä, vaikka palkalle ei ole varsinaista tarvetta. Toki rahaa saa kyllä upotettu loputtomiin erilaisiin tavaroihin ja huveihin. Ehkä tämä foorumi ei tavoita heitä jotka ovat jo riippumattomia ja jossain unelmia toteuttamassa
Mitäs @superg puoli vuotta on mennyt ja kaikki muut ketkä heittäytyi vuoden vaiheessa vapaaherraksi?
Ääneen oman polun pohdinta tässä ketjussa jatkuu…
Uravisio 2025
Pohdin ajoittain ääneen uravisiotani. Se auttaa samaan muilta ajatuksia ja kommentteja, sekä tekemään rauhassa oikeita ratkaisuja. Olen uudistumasssa vuoteen 2025 ja pohdin erilaisia vaihtoehtoja. Käytännössä ”pöydällä” on kolme vaihtoehtoa random -järjestyksessä.
Jatkaa iloq-tyylisiä vuokrajohtajakomennuksia
Keskittyä hallitustyön kehittämiseen ja hallituksiin
Osakkuus ja sijoittaminen jonkin sijoitusyhtiön kautta
Pyrin yhdistämään omistajuuden hengessä sijoittamisen ja tekemisen. Aina se ei kuitenkaan onnistu samassa paikassa vaan vaikkapa erillinen sijoitussuunnitelma arjen tekeminen yhdessä voivat hyvinkin tuottaa optimaalisen kokonaisuuden. Sijoitussuunnitelmassa olen rakentamassa aktiivista, 25-30 osakkeen salkkua, jota täydennetään rahastotuotteilla ja kiinteistöillä. Toinen vaihtoehto on täydentää kokonaisuutta sijoittamalla listaamattomiin yrityksiin.
Taannoin päättyneessä yhteistyössä Rekassa pääsin ensin hallitukseen ja sitten pörssin kautta sijoittamaan yhtiöön. Harvinaista mutta erittäin mukavaa ja toimivaa. Tuoton puolesta on oikeastaan sama, mistä sitä tulee, mutta omistautumisen ja omistajuuden näkökulmasta asialla on paljonkin väliä. Olen vasta 52V ja toivottavasti hyviä, aktiivisia vuosia on jäljellä vielä vaikka kuinka.
Mistä löytyy vahva missio?
Olen ihminen, joka tarvitsee henkilökohtaisen mission työhön motivoitumiseen. Merkityksen on oltava leipää ja juustoa merkityksellisempää ja tarvittaessa olen yrittäjänä myös kantamaan väkevääkin riskiä…. Ja välillä autan ilman tai hyvinkin pienellä korvauksella. Kysymys on tietenkin kokonaisuudesta ja tasapainosta.
Onko vaihtoehtoja liikaa? Ei minusta siltä tunnu. Tuntuu vain että viimeisen viiden vuoden päälle on syntymässä seuraava vaihe ja aikakausi, jossa tekeminen on taas vähintään yhtä kiinnostavaa kuin tähänkin asti. Huominen ja tulokset syntyvät tekemällä, joten on syytä olla hajatusten kanssa liikkeellä jo hyvissä ajoin. Kukaan ei tuu sohvalta hakemaan, eikä haasteita saa ilman niihin ilmoittautumista.
Vapaaherrailuun tuntuu liittyvän monenlaisia myyttejä.
Myytti: Vapaaherrasta tulee Teneriffalla kaljaa kittaava koditon alkoholisti heti töistä pois jäätyään. Totuus: Moni todennäköisesti vähentää juomistaan, kun työelämän aiheuttama stressi jää pois. Niiden ongelmat toki saattavat pahentua, joilla oli vakavia riippuvuusongelmia jo aiemmin.
Myytti: Vapaa-ajalle on vaikea keksiä itselleen tekemistä. Totuus: Lähes jokainen tämän ketjun vapaaherra tai -rouva on sanonut, että tekemistä on jopa liikaa. Ei päivien täyttäminen kaikella mukavalla tekemisellä tuota mitään ongelmaa. Eivät eläkeläisetkään katso Netflixiä tai pelaa pleikkaa kaikki päivät.
Myytti: Ihminen haluaa tuntea olevansa hyödyksi. Totuus: Monelle työ on suuri osa omaa identiteettiä, mutta identiteetin voi rakentaa uudelleen myös aivan toisista palikoista.
Myytti: Vapaaherrat tuhoavat Suomen talouden. Totuus: Vapaaherrat maksavat veroja koko ajan: pääomatulovero, arvonlisävero, autovero, kiinteistövero, makeisvero, perintövero jne. Ei veroja pääse tässä yhteiskunnassa pakoon. Todennäköisesti saavuttaakseen vapaaherruuden henkilö on jo maksanut enemmän veroja kuin keskivertopalkansaaja tulee ikinä maksamaan! Vapaaherra voi myös tehdä kaikkea muuta yhteiskunnalle hyödyllistä, olipa se sitten järjestötoiminta, enkelisijoittajan toiminen tai mitä tahansa.
Tässä on nyt puoli vuotta vapaaherrailua takana. Työsopimukseni kilpailukielto päättyy näillä näppäimillä, joten olen vapaa tekemään mitä tahdon. Suomennettuna minulla ei ole mitään tekosyitä olla toimeton. Olenkin kehitellyt uutta bisnesideaa keskimäärin tunnin pari päivässä, lasten ollessa koulussa. Homma on vielä levällään mutta pysyypähän mieli virkeänä. Lopettaessani palkkatyöt meni kuukausia ettei mikään ammattiini liittyvä kiinnostanut, pikku hiljaa motivaatio tehdä mielenkiintoisia projekteja on palannut.
Olen keskittynyt paljon enemmän omaan hyvinvointiin. Pyrin kuntoilemaan päivittäin, menen ajoissa nukkumaan ja syön terveellisesti. Stressin määrä on selvästi vähentynyt puolen vuoden takaisesta, olen tyytyväinen elämääni enkä murehdi asioita. En todellakaan kaipaa työtovereita, joista monet olivat mielestäni epäpäteviä ja/tai ärsyttäviä persoonia. Enkä kaipaa myöskään työtehtäviä jossa kehitettiin porukalla hämmentävän kehnoa tuotetta.
Päivät ovat nopeasti täyttyneet kaikenlaisella puuhailulla, en voi kuvitellakaan tekeväni kahdeksaa tuntia töitä päivässä, vieläpä jonkun toisen aikataulujen mukaan. Kuntoilun ja uuden työ-/harrasteprojektin lisäksi pyrin tapaamaan ihmisiä massipäälliköille järjestettävissä tapahtumissa sekä erilaisissa yrittäjätapaamisissa. Vaikka viihdyn yksikseni on samanmielisten ihmisten tapaaminen todella antoisaa.
Varallisuus ei ole kasvanut muttei myöskään vähentynyt eläessäni nyt pääomatuloilla palkkatulojen sijaan. En kyllä olisi uskonut kuluseurantaa aloittaessani että perheen vuosikulutus on lähemmäs 200 000 euroa. Tänä vuonna mennään kirkkaasti ylikin, omakotitaloa voi taas ehostaa kymmenien tuhansien eurojen lasiterassilla Köyhänä en jaksanut murehtia rahojen riittävyydestä, enkä näköjään miljonäärinäkään. Kyllä asiat järjestyy.
Itse tykkään kutakuinkin tämän tyyppisestä arjesta, nämä kellonajat ovat hyvin joustavia, mutta laitoin hahmotukseksi.
klo 7 aamuhässäkkä ja lapset kouluuun
klo 8 aamupala ja lukemista
klo 9 liikuntaa
klo 10 bisnesten hoitoa, sijoitukset, tutkistelut, yhteydenpidot, luottamustoimet.
klo 15 lapset kotiin, heidän asioiden hoitoa, harrastuksiin kuljettamista, ruokaa jne. (vaimon kanssa jaettu)
klo 18 ulkoilua, joogaa, lukemista, rauhassa olemista, viihdettä, mitä nyt milloinkin keksii.
klo 20 saunaan
klo 22 nukkumaan
huomaa että perhe tässä vie jonkin verran aikaa, joten täytyy sitten keksiä muuta tekemistä, mikäli ei enää lasten asioita tarvitse hoitaa, mutta siihen on vielä tovi matkaa
Tämä herra kasasi miljoonaomaisuuden mutta eli silti vaatimattomasti:
Tyynismaa kertoo Mustajärven eläneen hyvin nuukasti.
”Kun Vilhon kuoleman jälkeen käytiin läpi hänen jäämistönsä, talosta ei löytynyt arvoesineitä tai matkamuistoja. Varaa olisi kyllä ollut, mutta hän oli tottunut säästäväiseen ja vaatimattomaan elämäntapaan.”
Metsiään hän hoiti tunnollisesti.
”Hän toi metsätöistä polkupyörän tarakalla oksia ja risuja. Klapit ovat kallis lämmitysmuoto, hän totesi.”
Mielestäni kertoo hyvin suomalaisesta luonnonläheisestä elämäntyylistä. Jos minusta tulisi joskus vapaaherra, viettäisin minäkin paljon aikaa metsässä!
Tyynismaa kertoo kysyneensä Mustajärveltä, miten hän päätyi tukemaan evijärveläisiä nuoria. Tyynismaan mukaan Mustajärvi kertoi halustaan auttaa syrjäisessä pitäjässä asuvia lapsia ja nuoria, jotta heillä olisi kilpailukykyiset mahdollisuudet pärjätä.
Ihailtavaa. Olen alustavasti itsekin pohtinut, että jos jaettavaa jää, niin sitä voisi lahjoittaa synnyinseudun pienelle paikkakunnalle korvamerkiten juuri tahoon, jotka eivät sitä apua muuten niin saisi tai tajua hankkiakaan.
Mustajärvi oli sijoittajana täysin itseoppinut. Vaurastumisen taustalla ei ollut suuria tuloja. Strategia oli yksinkertainen.
”Tietolähteinä hänellä olivat Kauppalehti, Arvopaperi ja Taloussanomat, joita oli pinokaupalla tallessakin.”
Tyynismaan mukaan Mustajärvi sijoitti 40 vuoden ajan jatkuvasti pelkästään hyvinä osingonmaksajina pidettyihin suomalaisiin pörssiyhtiöihin. Mustajärvi ei juuri koskaan myynyt osakkeita, vaan kasvatti omistuksiaan.
”Säätiön sijoitusstrategia on täsmälleen samanlainen kuin hänen strategiansa vuodesta 1982, eli osta ja pidä.”
Osakesalkun suurimmat omistukset ovat Nordea, Sampo ja Metso. Lisäksi salkun suurimpiin omistuksiin lukeutuvat muun muassa kotimaiset metsäyhtiöt, Fortum,Tietoevry ja Valmet.
Säätiön ensimmäisen vuoden aikana salkkuun on tehty joitakin muutoksia.
”Luovuimme valtaosin pienistä, alle 50 000 euron kokoisista sijoituksista, riippuen osinkotasosta”, Tyynismaa kertoo.
Tähänkin siis pätee vanha kansanviisaus, “treidareilta ei jää perintöä”. Lähes poikkeuksetta kaikki miljoonaperinnön jättäjät ovat perus luonteeltaan holdareita.
Mahdollisuus tehdä kotoa käsin lähes reaaliaikaisia toimensiantoja on vielä kohtalaisen uusi asia, pankin tiskillä monikaan tuskin kovin aktiivista kauppaa on halunnut käydä tekemässä. Samoin elämän ehtoopuolella voi lisätuottojen hakeminen olla suht. alhaalla tärkeysjärjestyksessä, jos vaikka ajattelee jotain nykyistä kolmekymppistä päivätreidaajaa ja vieläkö samalla intensiteetillä kiinnostaa painaa 30 vuoden päästä.
Köyhänä en jaksanut murehtia rahojen riittävyydestä, enkä näköjään miljonäärinäkään. Kyllä asiat järjestyy.