Vapaaherrat/rouvat - Kokemuksia?

Vapaaherrailuun tuntuu liittyvän monenlaisia myyttejä.

  1. Myytti: Vapaaherrasta tulee Teneriffalla kaljaa kittaava koditon alkoholisti heti töistä pois jäätyään. Totuus: Moni todennäköisesti vähentää juomistaan, kun työelämän aiheuttama stressi jää pois. Niiden ongelmat toki saattavat pahentua, joilla oli vakavia riippuvuusongelmia jo aiemmin.

  2. Myytti: Vapaa-ajalle on vaikea keksiä itselleen tekemistä. Totuus: Lähes jokainen tämän ketjun vapaaherra tai -rouva on sanonut, että tekemistä on jopa liikaa. Ei päivien täyttäminen kaikella mukavalla tekemisellä tuota mitään ongelmaa. Eivät eläkeläisetkään katso Netflixiä tai pelaa pleikkaa kaikki päivät.

  3. Myytti: Ihminen haluaa tuntea olevansa hyödyksi. Totuus: Monelle työ on suuri osa omaa identiteettiä, mutta identiteetin voi rakentaa uudelleen myös aivan toisista palikoista.

  4. Myytti: Vapaaherrat tuhoavat Suomen talouden. Totuus: Vapaaherrat maksavat veroja koko ajan: pääomatulovero, arvonlisävero, autovero, kiinteistövero, makeisvero, perintövero jne. Ei veroja pääse tässä yhteiskunnassa pakoon. Todennäköisesti saavuttaakseen vapaaherruuden henkilö on jo maksanut enemmän veroja kuin keskivertopalkansaaja tulee ikinä maksamaan! Vapaaherra voi myös tehdä kaikkea muuta yhteiskunnalle hyödyllistä, olipa se sitten järjestötoiminta, enkelisijoittajan toiminen tai mitä tahansa.

91 tykkäystä

Tässä on nyt puoli vuotta vapaaherrailua takana. Työsopimukseni kilpailukielto päättyy näillä näppäimillä, joten olen vapaa tekemään mitä tahdon. Suomennettuna minulla ei ole mitään tekosyitä olla toimeton. Olenkin kehitellyt uutta bisnesideaa keskimäärin tunnin pari päivässä, lasten ollessa koulussa. Homma on vielä levällään mutta pysyypähän mieli virkeänä. Lopettaessani palkkatyöt meni kuukausia ettei mikään ammattiini liittyvä kiinnostanut, pikku hiljaa motivaatio tehdä mielenkiintoisia projekteja on palannut.

Olen keskittynyt paljon enemmän omaan hyvinvointiin. Pyrin kuntoilemaan päivittäin, menen ajoissa nukkumaan ja syön terveellisesti. Stressin määrä on selvästi vähentynyt puolen vuoden takaisesta, olen tyytyväinen elämääni enkä murehdi asioita. En todellakaan kaipaa työtovereita, joista monet olivat mielestäni epäpäteviä ja/tai ärsyttäviä persoonia. Enkä kaipaa myöskään työtehtäviä jossa kehitettiin porukalla hämmentävän kehnoa tuotetta.

Päivät ovat nopeasti täyttyneet kaikenlaisella puuhailulla, en voi kuvitellakaan tekeväni kahdeksaa tuntia töitä päivässä, vieläpä jonkun toisen aikataulujen mukaan. Kuntoilun ja uuden työ-/harrasteprojektin lisäksi pyrin tapaamaan ihmisiä massipäälliköille järjestettävissä tapahtumissa sekä erilaisissa yrittäjätapaamisissa. Vaikka viihdyn yksikseni on samanmielisten ihmisten tapaaminen todella antoisaa.

Varallisuus ei ole kasvanut muttei myöskään vähentynyt eläessäni nyt pääomatuloilla palkkatulojen sijaan. En kyllä olisi uskonut kuluseurantaa aloittaessani että perheen vuosikulutus on lähemmäs 200 000 euroa. Tänä vuonna mennään kirkkaasti ylikin, omakotitaloa voi taas ehostaa kymmenien tuhansien eurojen lasiterassilla :sweat_smile: Köyhänä en jaksanut murehtia rahojen riittävyydestä, enkä näköjään miljonäärinäkään. Kyllä asiat järjestyy.

93 tykkäystä

Itse tykkään kutakuinkin tämän tyyppisestä arjesta, nämä kellonajat ovat hyvin joustavia, mutta laitoin hahmotukseksi.

  • klo 7 aamuhässäkkä ja lapset kouluuun
  • klo 8 aamupala ja lukemista
  • klo 9 liikuntaa
  • klo 10 bisnesten hoitoa, sijoitukset, tutkistelut, yhteydenpidot, luottamustoimet.
  • klo 15 lapset kotiin, heidän asioiden hoitoa, harrastuksiin kuljettamista, ruokaa jne. (vaimon kanssa jaettu)
  • klo 18 ulkoilua, joogaa, lukemista, rauhassa olemista, viihdettä, mitä nyt milloinkin keksii.
  • klo 20 saunaan
  • klo 22 nukkumaan

huomaa että perhe tässä vie jonkin verran aikaa, joten täytyy sitten keksiä muuta tekemistä, mikäli ei enää lasten asioita tarvitse hoitaa, mutta siihen on vielä tovi matkaa :slight_smile:

47 tykkäystä

Tämä herra kasasi miljoonaomaisuuden mutta eli silti vaatimattomasti:

Tyynismaa kertoo Mustajärven eläneen hyvin nuukasti.

”Kun Vilhon kuoleman jälkeen käytiin läpi hänen jäämistönsä, talosta ei löytynyt arvoesineitä tai matkamuistoja. Varaa olisi kyllä ollut, mutta hän oli tottunut säästäväiseen ja vaatimattomaan elämäntapaan.”

Metsiään hän hoiti tunnollisesti.
”Hän toi metsätöistä polkupyörän tarakalla oksia ja risuja. Klapit ovat kallis lämmitysmuoto, hän totesi.”

Mielestäni kertoo hyvin suomalaisesta luonnonläheisestä elämäntyylistä. Jos minusta tulisi joskus vapaaherra, viettäisin minäkin paljon aikaa metsässä!

31 tykkäystä

Tyynismaa kertoo kysyneensä Mustajärveltä, miten hän päätyi tukemaan evijärveläisiä nuoria. Tyynismaan mukaan Mustajärvi kertoi halustaan auttaa syrjäisessä pitäjässä asuvia lapsia ja nuoria, jotta heillä olisi kilpailukykyiset mahdollisuudet pärjätä.

Ihailtavaa. Olen alustavasti itsekin pohtinut, että jos jaettavaa jää, niin sitä voisi lahjoittaa synnyinseudun pienelle paikkakunnalle korvamerkiten juuri tahoon, jotka eivät sitä apua muuten niin saisi tai tajua hankkiakaan.

5 tykkäystä

Osinkopuolueen miehiä😊

Osta ja pidä osinkoyhtiöitä

Mustajärvi oli sijoittajana täysin itseoppinut. Vaurastumisen taustalla ei ollut suuria tuloja. Strategia oli yksinkertainen.

”Tietolähteinä hänellä olivat Kauppalehti, Arvopaperi ja Taloussanomat, joita oli pinokaupalla tallessakin.”

Tyynismaan mukaan Mustajärvi sijoitti 40 vuoden ajan jatkuvasti pelkästään hyvinä osingonmaksajina pidettyihin suomalaisiin pörssiyhtiöihin. Mustajärvi ei juuri koskaan myynyt osakkeita, vaan kasvatti omistuksiaan.

”Säätiön sijoitusstrategia on täsmälleen samanlainen kuin hänen strategiansa vuodesta 1982, eli osta ja pidä.”

37 tykkäystä

Ihan mielenkiinnosta, avattiinko siinä salkun sisältö mitä yhtiöitä?

Kuulemma hyvin osinkoa maksavia suomi-yhtiöitä.

Osakesalkun suurimmat omistukset ovat Nordea, Sampo ja Metso. Lisäksi salkun suurimpiin omistuksiin lukeutuvat muun muassa kotimaiset metsäyhtiöt, Fortum, Tietoevry ja Valmet.

Säätiön ensimmäisen vuoden aikana salkkuun on tehty joitakin muutoksia.
”Luovuimme valtaosin pienistä, alle 50 000 euron kokoisista sijoituksista, riippuen osinkotasosta”, Tyynismaa kertoo.

Tähänkin siis pätee vanha kansanviisaus, “treidareilta ei jää perintöä”. Lähes poikkeuksetta kaikki miljoonaperinnön jättäjät ovat perus luonteeltaan holdareita.

3 tykkäystä

Mahdollisuus tehdä kotoa käsin lähes reaaliaikaisia toimensiantoja on vielä kohtalaisen uusi asia, pankin tiskillä monikaan tuskin kovin aktiivista kauppaa on halunnut käydä tekemässä. Samoin elämän ehtoopuolella voi lisätuottojen hakeminen olla suht. alhaalla tärkeysjärjestyksessä, jos vaikka ajattelee jotain nykyistä kolmekymppistä päivätreidaajaa ja vieläkö samalla intensiteetillä kiinnostaa painaa 30 vuoden päästä.

4 tykkäystä

Ei meistä kaikki ole mitään “päivätreidareita tai ikiholdareita”. Joskus tulevaisuudessa, kun olen vapaaherra satsaan varmasti enemmän osinkoihin koska aktiivinen kauppa & markkinan ajoittaminen vaatii osaamisen lisäksi aikaa ja on ihan puhdasta duunia.

1 tykkäys

Toinen hyvin toimiva vaihtoehto on säännöllinen myyntitoimeksianto vaikkapa kuukausittain rahastosta. Toimii täsmälleen yhtä helposti ja tehokkaasti kun kuukausisäästäminen ja ei vaadi mitään vaivaa. Jos myy vain rahastoon kertyvän voitonjaon verran niin edes kuormasta ei tule syötyä.

7 tykkäystä

Varmaankin ollut käytössä kuori tai joku muu järjestely minkä ansiosta ei ole maksellut osingoista veroja. Muuten hän olisi näkynyt joka vuosi julkaistavilla listoilla selkeästi yli 100ke osinkotuloillaan eikä miljoonat olisi olleet ainakaan kaikille ylläri.

Tämäkin helppo tapa ja sitä voi tehdä samalla tavalla aivot narikassa kuten kuukausisäästämistäkin monet tekee, jolloin myynnitkin osuu keskimäärin ok hetkiin.

Joskus yli 10 vuotta sitten minulta meni aina tilipäivän aikoihin merkintä seligsonin top25 brandsiin. Merkinnän suuruus oli luokkaa 10% nettopalkasta eikä siten näkynyt missään. Nyt jokaisella erällä saisin maksettua joka kk pakolliset menoni. Viime vuosina olen kk säästänyt muutamaan matalan kulun ETF:n noin kolmanneksen nettopalkastani, JOS näille saa “historiallista tuottoa” niin muutaman vuoden päästä nämäkin erät selkeesti suurempia kuin kuukausittainen rahantarve.

2 tykkäystä

Tässä sitten toisenlainen esimerkki:

750t lottovoiton jakaminen puolison kanssa vielä mahtuu ymmärrykseen, jos moisesta on sovittu. Jäljelle jäävä 375t on toki mukava raha, mutta ei sillä vielä herroiksi elellä. Mutta joku näkee asian toisin. Yksi ensimmäisistä hankinnoista on 6000t euron posliiniastiasto. Läheisille ostettiin kaukomatkoja viiden tähden hotellissa. Omassa elämässä investointiin totta kai siihen uuteen autoon jne. Niin ja irtisanouduttiin duunista.

11 tykkäystä

Aloitin nostamaan kuukausittain salkusta rahaa käyttötilille. Nordnetissa tuota ei pystynyt automatisoimaan. Onko muilla toimijoilla asiat paremmin?

Työeläkeotteessa on monta summaa:

  1. Työeläkeotteessa lukee, paljonko on tähän mennessä kertynyt eläkettä. Jos ei enää tee palkkatyötä, saa työsuhteiden listauksen lopussa olevan summan rahaa. (Aikanaan indekseillä korjattuna tms.)

  2. Sitten työeläkeotteessa on olettamat: jos jatkat nykyisten lähivuosien palkkatasollasi tappiin asti, tulet saamaan xx summan rahaa. Näitä olettamia on otteessa kolme: alimmassa mahdollisessa eläkeiässä saatu tulo, suositusiässä eläkkeelle jäädessä maksettava eläke ja lopuksi määritellään eläketulo, joka ehtii kertyä jos työskentelee siihen asti, kun eläkettä vielä kertyy (olen 49-v, minulla eläkettä kertyy 70-vuotiaaksi asti).

2 tykkäystä

Olen itse asettanut osinkotavoitteet siten, että tarkoitus olisi kasvattaa osingon bruttosummaa vähintään saman verran kuin vuodessa ‘kertyy eläkettä’. Ei ole ihan helppoa tämäkään, mutta tuolla on saanut mukavan pragmaattisen mittariston, jota on suht helppo seurata ja toisaalta voi yrittää mallintaa sitä, että milloin osinkokertymä pääsee eläkekertymän rinnalle. Tarvitaan joka vuosi uutta sijoitusta, mutta välillä vanhojen hyvien osingonmaksajien kasvut buustaavat tavoitetta.

Välillä onnistunut tavoitteessa jopa moninkertaisesti yksittäisinä vuosina, sitten joku hyvä osingonmaksaja romahtaa, pitää kattaa osingonlasku ja kerätä normaalitavoite, no silloin ollaankin tavoitteiden alapuolella kuten parina viime vuotena on käynyt…

Enemmän tässä on sinällään tavoite rakentaa tavoitteellisuutta tukevaa mallia ja samalla vähän haarukoida että paljonko voi laittaa riskisijoituksiin arvo- ja osinko-osakkeiden lisäksi.

7 tykkäystä

Nyt kun on pari vuotta ollut aikaa totutella niin ajattelin kirjoitella vähän auki omia kokemuksia töistä poisjäämisen kanssa ja vastata noihin ketjun alussa oleviin kysymyksiin. Moni asia askarrutti kun puolet elämästä oli mennyt intensiivisesti työelämässä. Tämä on tietty vain yksi datapiste, mutta jos muut ovat samassa tilanteessa niin toivottavasti hyödyllistä.

Millaista oli jäädä pois töistä? Miten tuo transitio on mennyt?

No, omituistahan tuo aluksi oli. Kesti hyvän tovin ettei keskellä päivää tuntenut oloaan jotenkin syylliseksi kun olikin salilla tai tekemässä jotain ihan muuta kuin toimistossa. Tai kun naapuri kysyi “miten pitkän kesäloman ajattelit viettää tänä vuonna?” :slight_smile: Perheen arki ja lapset pitävät kuitenkin rutiinit säännöllisinä. Ensimmäisen vuoden tuntui että maanantai aamuisin aina jotekin häkeltyi (hyvällä tavalla) kun vastassa ei ollutkaan intensiivinen työviikko.

Nyt hiljan huomasin ajattelevani että tämä on muuttunut uudeksi normaaliksi.

Mistä olette löytäneet elämän sisällön toimiston ulkopuolelta ja jäittekö kaipaamaan adrenaliinia tai tiimiä?

Töistä pois jäädessäni ajattelin että tästä voisi tulla oikeasti ongelma. Mietin käykö niin että pidemmän päälle arki muuttuu tylsäksi kun ei ole enää “uusia vuoria valloitettavana”. Oma kokemus on kyllä päinvastainen. Aika ei ole käynyt yhtään pitkäksi ja on hienoa kun voi oikeasti olla läsnä perheen arjessa ja ystävien kanssa. Kiinnostuksen aiheita riittää vaikka tahti on nyt paljon rauhallisempi.

Teettekö nyt sijoittamista “päätyönä” ja mitä neuvoisitte meille muille kokemuksienne pohjalta?

Siinä missä mielenkiinto päivätöihin on vähentynyt niin kiinnostus sijoittamista kohtaan on lisääntynyt. Loogista sinäänsä kun salkku on se merkittävin tekijä oman ja perheen tulevaisuuden kannalta. Mutta aika rentoa ja passiivista tämä sijoittaminen on, eikä erityisen tavoitteellista. Ennenkaikkea kiinnostaa korkean tason markkinan ymmärrys ja salkun käyn läpi 3-4 kertaa vuodessa.

Oliko jotain yllätyksiä?

Suhtautuminen työhön on muuttunut aikatavalla. Olen niin onnellisessa asemassa että sijoitukset tuottavat enemmän kuin perhe kuluttaa ja kaikki isot asiat (asunnot, autot jne) on hankittu. Tästä seuraa se että palkkalla ei enää ole merkitystä. Kun kuukausipalkka ei oikeastaan enää vaikuta elämänlaatuun niin miksi juosta sen perässä?

Tämän voisi kärjistää vaikka niin että kuinka moni meistä kävisi töissä jos siitä ei saisi taloudellista kompensaatiota? Itse olen aina ollut intohimoinen töiden ja uran suhteen, mutta on ollut hämmentävää huomata että jos tuossa ei ole enää mitään voitettavaa (arvostusta/mainetta en enää kaipaa ja taloudellisella kompensaatiolla ei ole juurikaan vaikutusta omaan elämään) niin ei tuo puhuttele enää samalla tavalla.

Onko virheitä tai juttuja joista olisi hyvä olla tietoinen jos asiat järjestyvät kuten aina toivotaan?

Tämän hetkisen kokemuksen pohjalta eipä juuri. Olen itse ollut varovainen sijoitussalkun kanssa ja tavoitteena on pitää salkku sopivan likvidinä elämän yllätyksiä varten ja hakea sitä “turvallista 5-7% tuottoa” vuosittain. Tämä on sopinut omiin askelmerkkeihin.

94 tykkäystä

Hyvä kirjoitus, kun on juuri itse siinä tilanteessa, että miettiin näitä asioita, tavallaan voisi lopettaa työt, mutta ei oikein vielä uskalla tai saa aikaiseksi…

5 tykkäystä

Eli ikäänkuin käänteinen passiivinen kuukausisäästäminen? Myydään indeksirahastoa kuukausittaisen omaehtoisen eläkkeen verran aina kuun alussa, riippumatta siitä missä markkinat ratsastaa. Makes sense (Bogle approved?), mutta ehkä itse voisin käyttää vartin kuukaudessa tehdäkseni jonkinlaisen arvion tulevan kuukauden menoista – jollei elä niin tasaista elämää, että kuukausittaiset menot eivät vaihtele kuin nimeksi. Mutta en ole kyllä missään omassa välittäjässä tai pankissa törmännyt moiseen ominaisuuteen, jolle olisi ilmiselvä kysyntä.

2 tykkäystä