Tästä oli tullut ihan hauska jatkojuttu, jossa 18 vuoden takaisesta lottovoitosta puhuminen haastattelussa aktivoi ihan helvetisti tuntemattomia perskärpäsiä liikkeelle
Viesteissä Högmanderilta muun muassa pyydettiin 3 000 euron lainaa asunnon kuluihin.
Eräs toinen henkilö lähetti kuvan omasta verkkopankistaan, jonka saldo näytti nollaa. Hän pyysi ruokarahaa. Yle on nähnyt Högmanderin saamia viestejä.
Rupesin oikein miettimään tätä ja tämähän on vähän hauska juttu. Suomalainen tunnetusti pitää lottovoittoa enemmän “ansaittuna” tapana rikastua kuin vaikkapa yrittämistä tai sijoittamista. Lottovoittaja on viaton lottokoneen arvonnan uhri (vaikka voittorahat tulevat muita pelaajilta ja osin peliongelmaisilta sellaisilta), mutta sijoittaja ja yrittäjä repii voittonsa aina muiden selkänahasta. Näinhän se läppä yleensä menee.
Mä oon ollut sijoittamisesta usein esillä mediassa ja muualla, mm. omassa blogissa. Mä oon tehnyt sen pitkälti omalla vähän harvinaisemmalla nimellä, omilla kasvoilla ja aika avoimesti eurojakin avaten. Aina välillä mä oon vähän kuumotellut sitä, että voiko avoimuudesta tulla jotain haittaa. Tuleeko joku ruinaamaan rahaa tai saanko muuten vain osakseni jotain negatiivista, onhan omaisuuteni kertynyt uhkapelien sijaan niillä parjatuilla yrittämisellä ja sijoittamisella. Mutta ainakaan vielä (koputan puuta) ei ole varmaan kertaakaan kukaan tullut kyselemään lahjoituksia tai tullut minulle suoraan valittamaan asiasta. Toki aina lehtijuttujen FB-kommentoinnissa on aika negaileva meno, mutta tänne asti se ei ole kantautunut.
Sillä tavalla vähän jännä, että lottovoittajat eivät uskalla tulla kaapista, vaikka kansan silmissä voitto on “ansaittu”. Ja samaan aikaan sijoittajapuolella saa olla huomattavasti paremmin rauhassa. Vai onko jollain negatiivisia kokemuksia, että jos ilmoitat sijoittavasi, niin joku tulee ruinaamaan rahaa? Olenko vain poikkeus, joka on jollain ihmeen verukkeella onnistunut kiertämään tuollaiset ihmiset?
Mutta kyllähän minäkin aina tasaisin väliajoin haastan itseäni siitä, että kannattaako minun huudella omasta varallisuudestani noin julkisesti. Olisinko enemmän vapaaherra, jos kätkisin onneni ja kertoisin siitä vain harvoille ja valituille? Oma luonteenikin on vähän sellainen, että en nauti hirveästi olla huomion keskipisteenä ja oikeasti rikkaanakin hankkisin varmaan hyvän, mutta huomiota herättämättömän auton. Lamborghini herättää enemmän huomiota kuin Volvo, vaikka ei se länsinaapurin autokaan mikään halpa ole.
Tämä oli hyvä nosto. Pahoittelut, että tulen kuokkimaan ketjuun, kun en itse (vielä) ole vapaaherran statuksella, mutta minua kiinnostaisi tietää miten paljon vapaaherralaiset/-rouvalaiset ovat varautuneet ns. digitaalisen yhteiskunnan uhkakuviin identiteettivarkauksien jne. osalta? Eli onko mikään muuttunut omassa toimintatavassa / suojakeinoissa, kun fyrkkaa on tilillä kolme miltsiä vs. kolme euroa?
Voisiko olla niin että lottovoitto on täydellinen sattuma, kuin salaman isku. Silloin osa ihmisistä ajattelee, että koska hän sai sattumalta ja täysin ansiotta valtavasti rahaa, niin minä voin pyytää hänen onnestaan vähän itselleni, vaikka en ole sitä oikeastaan ansainnut. Lisäksi lottovoitto tulee yleensä ihmiselle, joka ei ole tottunut käsittelemään niin suuria rahoja. Voittaja voi itsekin helposti ajatella, ettei muutama tonni tunnu missään, kun tilillä on yhtäkkiä miljoonia. Eli lottovoittajalta pyytäjä saa rahaa helpommin kuin sijoittajalta.
Sijoittaja luultavasti mielletään rahoistaan tarkaksi ihmiseksi, joka riistää köyhiltä viimeisetkin rovot. Eihän sellaiselta kitupiikiltä kannata mitään pyytää.
Minä en ole julkisesti vapaaherra. En puhu taloudellisesta tilanteestani perheen ulkopuolelle. Kun ammatti tulee puheeksi, niin ilmoitan toisen ammattini. Se ei ole ammatti, josta saan elantoni, mutta saan siitä sisältöä elämääni. Paremmin tuntevat varmasti jossain kohtaa huomaavat, että saan rahaa jostain muualta. Ihmiset ovat yleensä melko hienotunteisia, eivätkä utele.
Juuri melkein samoilla sanoilla tulin tähän ketjuun vastaamaan.
En ole vapaaherra, rouva enkä muunkaan sukupuolinen, mutta seuraan silti ketjua sitten “myöhempien päivien varalta”, jos koskaan siihen tilanteeseen päädyn, että voin tehdä arkipäivilläni mitä lystään.
Todellakin, juuri tuo “lottovoittajan onni” on minunkin mielestäni, jonka suuri yleisö voisi nähdä “no, tuo voitti tuollaisen summan arvaamalla parit numerot, no kai se voi mulle vähän rahaa jakaa kun ei sen enempää vaivaa nähnyt” -tilanne, kun taas sijoittaja, joka todennäköisesti on vuosia/kymmeniä vuosia pistänyt omasta palkastaan tai muista tuloistaan omatoimisesti tarkasti katsomaan suuntaan rahaa, joka on takaisintullessaan tullut isompana määränä takaisin, mutta se on kuitenkin vaatinut malttia, älyä, tilannetajua markkinoilla ja pitkää pinnaa. Eikä siltikkään kaikki tässä onnistu siinä määrin, että voisi etääntyä viettämään juuri mieleistään elämää.
Yhtä lailla, toisten rahat on toisten rahat, olipa ne tulleet lotosta tai sijoituksista.
Ehkä ei suoraan sijoittamiseen liittyvä, mutta yrityksen myytyä tuli kyllä jonkun verran näitä kyselyitä sekä mm. syytöksiä siitä kuinka kehtaan myydä ihmisten työpaikan, kuinka ihmiset eivät ole kauppatavaraa jne. Muuten yrittäjyys on ollut hyvä kokemus. Ja toki tuokin reaktio on ihan ymmärrettävä kun yrityksen omistaja saa voittoa mutta työntekijällä pelkästään palkka ja edut paranevat… Mutta tämä taitaa mennä jo sivuun ketjun aiheesta.
Juuri näin. Vähintään osa osingoista pitäisi saada automaattisesti käyttötilille ja mielellään kuukausi tasoitettuna. Säästäminen on helppoa säästäväiselle ihmiselle. Rahan käyttäminen on yllättävän vaikeaa, kun on ikänsä saanut kiksejä siitä, että numerot salkussa kasvaa. Käyttötilille kertyvä raha on helpompi laittaa kulutukseen.
Tällä hetkellä nostan kuukausittain rahaa osingoista, kunhan salkun arvo on yli tietyn kynnyksen. Siitä “käyrä” nousee lineaarisesti melko lähelle (osingot-verot+korot:). Rahastoja myyn 3kk välein 1% ja nostan summasta 20% käyttötilille. Teen kolmipäiväistä työviikkoa.
Oma lähestymistapani on kuukausittainen käyttöbudjetti. Ns. puskuritilillä (jolle saa jotain pientä korkoa) on vaihtelevasti muutaman kuukauden tarpeen verran, josta siirrän rahaa käyttötilille, josta maksan laskut ja jolle jää oletetun muun peruskulutuksen verran seuraavaan kuukauteen asti. Koko käyttöbudjettia en automaattisesti polta, voin siis siirtää vähemmänkin, ellei ole tarvetta.
Em. puskuritilille siirrän lisää rahaa realisoiduista sijoitustuotoista. Puskurilla pyrin siihen, että myyn sijoituksia sopivalla hetkellä, enkä pakon edessä rahoittaakseni päivittäistä elämää. Tuon vuoksi en myöskään ole kaivannut automatiikkaa, että sijoituksista saisi kuukausittain siirrettyä varoja käyttöön.
Varallisuuden (velaton kiva koti, mökki, autot, veneet tms) nielee paljon rahaa. Samoin elämäntyyli kun jo on aikaa, eli matkailu ja harrastukset. Kolmas rahanreikä on omasta terveydestä huolenpito (maksaa yllättävän paljon vanhetessa!), neljäs lasten tottuminen siihen että vanhemmilta saa apua vielä asunnonhankinnoissa tms, ja vielä viidenneksi se että vapaahenkilönä eläjän luullan aina olevan supervarakas, ei just ja just sijoitusvaroillaan toimeeentuleva. Tämän seurauksena maksat kaikesta viimeisen päälle (“tuollahan on varaa”), kukaan ei enää auta sinua ilmaiseksi missään.
Näihin äskeisiin totean, että tosiaan kaikki vehkeet ja mökit nielevät tietenkin jatkuvasti rahaa, kuten lapsetkin tietysti. Itse olen tätä lapsettomana ja yksin elelevänä miettinytkin viime aikoina töistä pois jääntiä, mutta itse olen jonkinlainen minimalisti ja ajattelinkin pystyä kohta jäämään pois. En tarvitse kuin hieman harrastevälineitä (Muutamia tonneja), halvan pikkuauton sekä kaksion (pikkukunnalla 60k). En ole niin varakas että kuvitteleisin saavani mökit ja kaikki mukavuudet ilman töitä, mutta jos tyydyn minimiin, niin onnistuu jo melko helposti. Olen paljon mökkeillyt ja saan yhä mökkeillä vanhempien mökillä tarpeeksi. Se on aikamoinen työleiri loppupeleissä. Ja rahanmeno/huvi suhde aika heikko. Sama koskee veneitä, mönkkäreitä yms ainakin omalla kohdallani.
Talvella muutama kuukausi lämpöisessä itselle parempi luxus, eikä senkään tarvi olla luxus paratiisi.
Lähinnä esimerkkinä kirjoitan, että ei ainoa keino ole jäädä pois että on multimiljonääri kaikilla mukavuuksilla.
Etsin haastateltavia lopputyöhöni Aalto-yliopiston kauppakorkeakouluun. Mikäli täytät seuraavat kriteerit (tai haluat lisätietoa), pyydän että laitat minulle yksityisviestiä niin sovitaan jatkosta:
Olet ollut perustamassa yritystä (founder / co-founder)
Yrityksesi on myyty (kokonaan tai määräenemmistö)
Jatkoit työskentelyä kyseisessä yrityksessä vielä yrityskaupan jälkeen
Sinulta löytyy kiinnostusta ja noin 1-1.5 tuntia aikaa 1.7. - 17.7.2024 välillä osallistua etänä haastateltavaksi* lopputyöhön
Tutkin lopputyössä ilmiötä, kun startup-yrittäjä tekee “exitin” ja jatkaa tämän jälkeen työskentelyä yrityksessä - miten tämä esimerkiksi vaikuttaa kyseisen yrittäjän identiteettiin, motivaatioon tai johtamistyyliin, ja yleisesti minkälaisia kokemuksia ilmiöön liittyy.
Saa myös vinkata kaverille, jonka uskot täyttävän kriteerit! Ajattelin että ehkä tätä ketjua seuraa useampikin exitin tehnyt yrittäjä, toivottavasti on ok näin mainostaa täällä.
*) Haastattelu ja siinä kerätty tieto on kaikki luottamuksellista, ja lopulliseen työhön tieto anonymisoidaan niin, ettei ketään yksilöä tai yritystä voi siitä tunnistaa.
Kahdekssan kuukautta eläköidyttyäni on todellakaan kaipaa palkkatöitä. Valitettavasti vain nykymenolla tässä joutuu pian palaamaan sorvin ääreen konkurssin välttämiseksi
Olen alkuvuoden ynnäillyt menoja ja tuloja. Sen jälkeen laskin keskimääräiset kuukausitulot ja kulutukset lajeittain. Himmeli näyttää tältä:
Sijoitukset ja omaisuus ovat sijoitusyhtiöni (osakeyhtiö) hallussa. Kulut ovat siis viisihenkiselle perheelle, jossa kolme kouluikäistä lasta.
Onhan tässä vielä pieni mahdollisuus välttää palkkatöihin paluu jahka auton osamaksu päättyy helmikuussa ja vähentämällä hieman kodin remontointia. Nykyisellä kulutasolla edes maksimit verohuojennetut osingot (150 000 €) eivät riitä kulutusjuhlan ylläpitoon. Onneksi on aiemmilta vuosilta vielä satoja tuhansia euroa nostamattomia osinkoja, joita sitten maksellaankin Nordnetin lainarahalla.
Sellaiset 3% voi myydä salkun arvosta vuosittain ilman suurta huolta rahojen loppumisesta (olettaen että salkun osakepaino on 100-60%). Verojen jälkeen käteen jää alle 3%. Jos on miljoonan salkku, saa siis ulos alle 30 000€ vuodessa. Pörssiromahduksen sattuessa tietysti vähemmän. Tuon kolmen prosentin varaan itse kulutukseni mukauttaisin. Ja jos se ei riitä, kannattanee tehdä hieman töitäkin.
Kuvitellaan, että olisi eläköitynyt tammikuussa 2000 ja salkku olisi ollut 100% SPYI-ETF:ssä (hajauttaa globaalisti ACWI IMI -indeksin mukaisesti). Alla on simuloitu, miten olisi käynyt, jos olisi vuosittain myynyt 3,0% salkun myyntihetken arvosta. Kuvitellaan, että salkku oli alussa tasan miljoonan. Alimmillaan salkun Reaalinen arvo olisi ollut noin 327 000€ (helmikuussa 2009). Nyt salkku olisi reaalisesti noin 890 000€. Saa olla kovahermoinen kaveri, että jatkoi lunkisti firetystä vuonna 2009, kun salkku oli enää reilut 300 000€. Ja tässä siis myytiin 3,0% salkun myyntihetken arvosta, eli esimerkiksi vuonna 2009 myytiin enää noin 10 000€ reaalisesti (eli 327 000€ x 0,03).
Pörssikuplan huipulta finanssikriisin pohjiin on tietysti matkaa. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Jos vaikkapa eläkepäiviin ei ole enää vuosikymmeniä aikaa, 350 000 finanssikriisin pohjilla ei välttämättä ole maailmanloppu. Voihan olla että sijoittaja on tyyppiä joka avaa salkun kerran vuodessa ja salkku ei silloin välttämättä edes käynyt alle 400 000.
Mutta samaa mieltä, että tietty kuri pitää olla vuosikulutuksessa. 4% voisi mielestäni olla ihan ok, mitä olen tutkimuksia aiheesta lukenut. Ja kun varsinainen eläke alkaa juosta, pelin henki muuttuu aika paljon. Onko tulossa perintöä jne.
Hyviä pointteja, mutta Suomessa on myös esim. toisenlainen eläkejärjestelmä kuin jenkeissä. Mielestäni yksilön kannattaa ottaa huomioon kaikki omalle elinkaarelle osuvat tulot, eikä vain sijoitustuotot. Mainitsin omassa viestissäni esim. eläkkeen ja mahdolliset perinnöt, jotka voivat vaikuttaa kokonaisuuteen hyvin merkittävästi.
4% säästö on toiminut lähinnä vain Yhdysvalloissa. USA:n markkina on tuottanut paremmin kuin lähes minkään muun maan pörssi, joten kyseessä on selvä otantaharha. Eikä se myöskään huomioi veroja/lähdeveroja. Eikä valuuttariskiä, jonka ottaa ulkomaille sijoittaessa. Ja lisäksi 4% sääntö on pätenyt vain 30 vuoden firetykseen. Lisäksi S&P 500:n Cape on nykyään 36,06 kun taas historiallinen mediaani on vain 15,98. Jatkossa Yhdysvallat tuskin siis tuottaa yhtä hyvin kuin historiassa.
Minulla tulee yhdeksän vuotta vapaaherruutta täyteen. Työtä ei sinänsä ole ikävä, mutta joku suojatyöpaikka olisi tarpeen, johon voisi lähteä halutessaan. Nykyään joutuu keksimään kaikenlaisia tekosyitä, kun lähtee ovesta ulos.
Vaimo kannattaa vapauttaa töihin. Helpottaa monella tapaa.
Kolme prosenttia on oikeasti jo niin pieni määrä, että mikäli sen aikoisi nostaa kannattaisi panostaa pieni osa salkusta osinkofirmoihin
Voihan sitä kasvuun panostaa vaikka kuinka, mutta ne arvostustasot eivät aina ole välttämättä mieluisat ja silloin voi ketuttaa kuin pientä eläintä pakkomyymällä osakkeita mielestään alhaisilla arvostustasoilla
Toistaiseksi tietty selviää myös pienemmillä veroilla
