Veroprosenttilaskurilla voi testata minkälaisiin veroprosentteihin päätyy erilaisilla palkkasummilla. 15k€ on mahdollista saada nollaverolla. 36k€ tulotasolla marginaalivero on jo >30%.
Maksettu palkka on yritykselle verovähennyskelpoinen, joten siitä pääsee hyötymään vähennyksenä.
Jotta optimointi ei olisi liian helppoa, pitää muistaa vielä palkan sivukulut, jotka ovat myös vähennyskelpoisia. Paljonko hyötyy maksetusta eläkevakuutusmaksusta on taas hyvin yksilöllistä.
Sijoitusyhtiön puolella huomioitava mahdolliset vahvistetut tappiot ja erityisesti “muun omaisuuden luovutustappiot”, jotka ovat vähennyskelpoisia vain 5 vuotta ja niitä voi vähentää vain “muun omaisuuden luovutusvoitoista”.
Itse olen ajatellut tämän niin, että tavoite on saada firmasta mahdollisimman paljon rahaa ulos mahdollisimman pienillä veroilla. Tuolla tasolla olen ajatellut ulos otettavan palkan olevan kevyesti verotettujen osinkojen hintaista. Toki tämä hidastaa hieman firman taseen kehitystä, mutta pelkillä osingoilla en pysty elämään.
Itse katson myös tässä marginaaliprosenttia ja 20k brutto on itselle sopiva palkkatulo.
Vapaaherruuteen liittyen tulee mieleen se, että näin “asiantuntijana” siinä on paradoksia että opiskeluissa ja uran alussa tehdään kovasti töitä että ammatissa kehittyy, ja päälle ruuhkavuosien keskellä eläminen. Nyt kun alkaa olla enemmän kokemusta (10v+) ja sitä myöten työ tuntua vähän kevyemmältä, ja ruuhkavuodet ehkä 5v säteellä hellittämässä, tulee olo että onko järkevää vähentää töitä nyt kun on niin pitkän tien käynyt tähän työkokemuksen pisteeseen päästyään.
Ehkä tähän itsellä sitten pätee se vuosi kerrallaan-tyyli ja asteittainen hienosäätö fiiliksen mukaan ja sitä kautta osittainen vapaaherruuden lisääminen. Vaikea nähdä kokonaan poisjäämistä seuraavan 10-15v aikana. Sen jälkeinen aika on niin kaukana että en uskalla sanoa mitään vielä. Vapaa-aikaa kaipaisi joka tapauksessa lisää, se on selvä.
Kokemuksia vapaaherrailusta ei vielä ole, mutta yli 15 vuotta rakentanut jo systemaattisesti suunnitelmaa siihen liittyen. Pitkään olin siinä ajatuksessa, että kaikki työt saa päättyä heti, kun se vaan taloudellisesti tulee mahdolliseksi. Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän olen päivittänyt suunnitelmaa sen suhteen, että työntekemistä ei tulisikaan lopettaa kokonaan. Työn luonne tulee vaan nykyisestä “toimistotyöstä” muuttaa kevyeen fyysiseen työhön. Syystä että, sillä on henkisiä ja fyysisiä positiivisia vaikutuksia, ainakin minulle.
Paljon miettinyt myös sitä, millainen minä itse olen ihmisenä. Mistä siis pidän, jos vaikkapa ajatellaan vuorokauden jokaista tuntia. Milloin haluan herätä, milloin syödä, milloin harrastaa liikuntaa ja mihin aikaan mennä nukkumaan jne. Samoin vuodenajat, onko energiatasot korkealla kesäaikana vai talven pimeinä hetkinä. Mistä elämässä nautin, milloin haluan matkustaa ja minne.
Näiden kaikkien pohdintojen perusteella olen luonut vuosikellon, johon olen kirjannut haluni ja mieltymykseni. Se sisältää esimerkiksi yhteensä 2 kuukauden elämisen Lapin keväthangilla sekä ruskan loisteessa ja 3 kuukauden elämisen etelän auringon alla. Mutta, se sisältää myös useamman kuukauden verran fyysistä työtä kesäaikaan Suomessa, jolloin itse koen olevani energisimmillään. Luonnollinen unirytmi kesäaikaan on myös sellainen, että olen täynnä tekemisen halua jo hyvin aikaisin aamulla. Ei siis olisi pienintäkään ongelmaa lähteä kesäaikaan aamuisin tekemään työtä, päinvastoin. Illalla tehtävät työt on tuolloinkin muille, ne eivät sovi minun vuorokausirytmille yhtään. Pimeimpään aikaan vuodesta, joudun taistelemaan toistuvasti energiatasojen sekä työmotivaation kanssa. Silloin on vaan parempi vapaaherrailla, tarvittaessa olla tekemättä vaikka yhtään mitään.
Mikäli siis elän ja hengitän vielä muutaman vuoden kuluttua, tulen elämään omasta tahdostani osittaista vapaan herran elämää, vaikka taloudellinen tilanne mahdollistaisi myös kokoaikaisen sellaisen. Tyhjiö, joka syntyisi siitä, että en tee työtä… Jos en tähän päivään mennessä ole keksinyt millä täyttäisin sen 12 kuukauden ajan vuodessa, niin en sitä keksi myöhemminkään.
Oma havainto asiasta: osinkojen merkityksettömyyttä korostavat usein ne, joilla oma pääoma on vielä niin surkean pieni, että osinkovirta siitä olisi mitättömän pieni. Jos saatu osinko on 200 e per vuosi, voi tuntua turhalta. Osingoille naureskellaan, koska henkilöllä ei ole mahdollisuutta isossa mittakaavassa päästä niistä nauttimaan. Itselle tulee parempi mieli kun sanoo, että olettepa tyhmiä kun niitä osinkoja himoitsette. Puhuja ei hahmota kokonaiuutta tai välttämättä edes ymmärrä mistä puhuu.
Isojen osinkovirtojen saajia ajattelen ns. eliittiryhmänä, johon haluaisin päästä. En tiedä ketään, joka voivottelisi, että harmi kun tulee 100 000 euroa osinkotuloa per vuosi. Tuollainen summa kun tulee konkreettisesti pankkitilille ja näkyy tiliotteella joka vuosi, silmät aukeavat ja viimein ymmärtää, että olenpa onnellisessa asemassa ja loppuelämä on turvattu taloudellisesti (en ole enää epävarmojen myyntivoittojen varassa).
Jokainen tekee kuten parhaaksi näkee, mutta omassa vapaaherruuden illuusiossani tulevaisuudessa pääosassa on elämän kulut kattava osinkovirta, osittain vakuutuskuoren ja osakesäästötilin sisällä jos pääomaa kertyy riittävästi.
Isojen osinkovirtojen saajia ajattelen ns. eliittiryhmänä, johon haluaisin päästä. En tiedä ketään, joka voivottelisi, että harmi kun tulee 100 000 euroa osinkotuloa per vuosi. Tuollainen summa kun tulee konkreettisesti pankkitilille ja näkyy tiliotteella joka vuosi, silmät aukeavat ja viimein ymmärtää, että olenpa onnellisessa asemassa ja loppuelämä on turvattu taloudellisesti (en ole enää epävarmojen myyntivoittojen varassa).
Tämä ajattelu osingoista on kyllä itselleni mysteeri, enkä ainakaan itse “isomman salkun” kanssa vaan saa tuosta kiinni.
Enitenhän sijoittamisessa kiinnostaa se miten varallisuus kasvaa. Jep, €100k lisää millä tahansa tavalla on aina hieno homma. Mutta ei sillä ole ainakaan itselleni minkäänlaista tunteellista merkitystä tuleeko tuo osingoista, osakkeiden arvonnoususta tai vaikkapa korkorahastoista.
Oleellista on että nettovarallisuus kasvoi tuossa esimerkissä sen 100k. Ja yleisesti sijoitusten kannalta oleellista on miettiä miten uskoo niiden kehittyvän seuraavien vuosien kannalta.
Jos oletetaan että arvonnousu on vakio molemmilla ja sanotaan että kuoressa on vaikka ETF joka tuottaa 5%. vuodessa niin että osingot jää ETF:n sisään niin onhan tuo kätevämpi kuin osake joka maksaa tuon 5% osinkoina automaattisesti ulos? Halutessaan sen voi aina nostaa sieltä itse, mutta on myös vaihtoehto jättää tuo ETF:n sisään kasvamaan korkoa korolle (ilman että vuosittain maksaa verot osingoista ja laittaa loput takaisin sisään).
Alleviivaan nyt etten väitä että osingot olisivat merkityksettömiä vaan että omassa mielessä ne ovat ihan yhtä arvokkaita kuin ne kaikki muutkin asiat/mekanismit jotka saa varallisuuden kasvamaan. Usein tuntuu että niihin liittyy jonkinlainen emotionaalinen lataus jossa ne saa suuremman arvon kuin muut asiat jotka nostavat portfolion arvoa.
Itse vielä erittäin kaukana taloudellisesta riippumattomuudesta mutta silti kovasti on haave päästä hyppäämään oravanpyörästä esim 55v vuotiaana, tuohon vielä yli 10v aikaa.
Kaksi sijoitusasuntoa löytyy, toisesta lyhennetty reilusti yli puolet, toisesta vasta noin 10%. Ansiotulot melko hyvät, ostan noin tonnilla joka kuukausi pääasiassa jenkkiosakkeita jotka maksaa mielellään väh 3,5% osinkoa ja osinkoarikraatteja etupäässä metsästän. Osakesalkku ehkä liikaakin kiinteistösektoripainotteinen koska REIT:ejä lähes kaikki rivit salkussa. Tässä kuussa voisi ehkä ostaa jotain muuta, alustavasti miettinyt esim BMY, UGI, LEG.
Samaistun vahvasti siihen tunteeseen että onko tässä mitään järkeä kun osinkoja tulee vain 3-nroinen määrä vuodessa mutta jatkuvasti kasvavat osingot toivon mukaan joskus saavat mairean hymyn aikaan ja tunteen että ”perhana tää kannatti!”
Otan erittäin mielelläni omasta taktiikastani kommentteja molemmista äärilaidoista vastaan
Peruste mitä olen kuullut käytettävän vapaaherran osinkosalkulle on se että silloin ei ole riskiä että joutuisi myymään epäsuotuisaan aikaan osuuksia ETF:stä. Jos vaikka vapaaherran vuotuinen tilipäivä olisi osunut korona dippiin niin olisi ollut aika rajua. Näitä varten pitäisi olla joku strategia, esimerkiksi riittävä bufferi jossain helposti likvidoitavissa jotka ei sitten tuota ehkä niin hyvin. Päätelmä on se että osinkosalkun kanssa pääsee seilaamaan turvallisemmin tällaisten hetkien yli. Mutta pitääkö se paikkansa?
Yhtälailla osinko menee huonossa syklissä leikkuriin, joten osakepoiminta korostuu. Koronadippi oli kuitenkin melkoisen nopea eikä ehkä aiheuttanut pahempaa tuhoa, jos ei siinä montussa joutunut likvidoimaan. Allokaatiota tulee kyllä miettiä ja en tiedä voisinko itse vetää 100% osakkeilla vapaaherrana, jos salkku ei ole mahdottoman iso, mutta enpä toisaalta sellainen olekaan.
Ei välttämättä. Esimerkiksi Yhdysvalloista löytyy runsaasti yhtiöitä jotka ovat kasvattaneet osinkoaan vuosikymmenten ajan joka vuosi. Yleensä vahvataseisia pitkäjänteisesti toimivia firmoja joilla on maltillinen voitonjakosuhde. Osinkoaristokraateiksi kutsutaan sellaisia jotka ovat kasvattaneet osinkoa joka vuosi vähintään 25 vuoden ajan ja osinkokuninkaallisiksi sellaisia jotka ovat kasvattaneet osinkoa vähintään 50 vuoden ajan (jälkimmäisiä esim. Coca-Cola, Consolidated Edison, Johnson & Johnson, Procter & Gamble ja Walmart). Siinä on ollut aika monta kriisiä ja romahdusta matkan varrella.
Hyvin avattu ja ymmärrän logiikan. En vaan oikein tiedä pitääkö se paikkaansa, kun samalla rajaa niin paljon pois sijoitusavaruudesta?
Kärjistäen tuon logiikan voisi ajatella että kannattaa vaan tehdä kaikki sijoitukset esim jenkkien Dividend Aristocrats ETF:ään (tai hajauttaa pariin eri maanosaan). Tällöin salkusta löytyy vaan aivan huippuja osingonmaksajia ja noista ETF:istäkin varmaan voisi löytää sellaisen joka joko maksaa osingot vuosittain ulos tai jättää sisään kasvamaan korkoa oman preferenssin ja tarpeiden mukaan.
Sijoitusstrategiana tämä vaan tuntuu rajaavan niin paljon kaikkea pois (korkopaperit, kirjaimellisesti kaikki muut osakkeet ja ETF:t) että tuntuisi aika hurjalta. Ja kyllähän tuokin ETF elää nousujen ja laskujen mukana joten en tiedä miten paljon turvallisempi strategia tämä oikeasti olisi?
Ehdottomasti samaa mieltä siitä että kannattaa rakentaa itselleen sellainen bufferi joka auttaa pärjäämään yllätysten kanssa. Tällä hetkellä esim lyhyet korkopaperit ovat omassa salkussa siinä roolissa.
Minulla osinkojen osuus vuoden kuluista on alle puolet. Olen yrittänyt pitää sen verran käteispuskuria, että raha riittää osinkojen kanssa vähintään vuodeksi eteenpäin. Takavarana on ollut vielä Nordnetin limiitti, jonka koko on noin vuoden kulutuksen suuruinen. Limiittiin olen turvautunut ehkä pari kertaa viimeisen kymmenen vuoden aikana. Lähinnä jos on ollut jotain suurempia menoja. Olen aina maksanut limiitin nopeasti pois. Käteisvarat ja limiitti riittävät siis yhdessä kahdeksi vuodeksi. Ei ole pakko tehdä paniikkimyyntejä romahduksen pohjalla.
Suhtautumiseni osinkoihin on vähän kaksijakoinen. Niitä on mukava saada. Tilille tulee rahaa, eikä tarvitse tehdä mitään myyntejä (on aina vähän henkisesti vaikeaa myydä omaisuutta). Toisaalta kun asiaa ajattelee järjellä, niin kasvurahasto-osuudet ovat verotuksellisesti usein edullisempi ratkaisu. Pääasia on mielestäni, että salkku kasvaa pitkällä aikavälillä enemmän kuin siitä kulutetaan.
Ei osingot kasvata nettovarallisuutta. Siirrät vain omaa varallisuuttasi taskusta toiseen.
Osingoissa ei ole mitään muuta vikaa kuin verotus. Verotus on sijoituskulujen lisäksi lähes ainoita asioita joita voi optimoida varmuudella joten siksi se on minusta tärkeää.
En halua kuitenkaan muuttaa tätäkin ketjua osinkoketjuksi joten tämä saa riittää minun osalta.
Tämän sanottuani niin kyllähän se jollain mystisellä tavalla lämmittää kun osinkopalkit kasvaa lähes exponentaalisesti vastaten tässä vaiheeess noin 3kk nettopalkkaa. Suurin osa salkusta ei edes maksa mitään ulos.
Ville nyt on ainoana kirjoitellut mitä kaikkea onkin keksinyt sitten vapaaherrana. Onkos muita tarinoita? Ulkomaille muuttoa? Maatilan hoitoa? Maailman ympäri reissaamista? Viinitilan perustamista? Uusien yritysten perustamista tai omistajana toimimista? Eli miten aikaanne käytätte, kun kerran kokemuksia tällä ketjulla vapaaherrailusta haetaan? Jotain kai vastapainoksi pitää keksiä jos ei enää päivätyössä käy?
Täältä löytyy kokemusta vapaaherrana olemisesta nyt 1,5 v ajalta. Päätös jättäytyä pois työelämästä on paras päätökseni ikinä. Mielestäni kommentit ”ihminen kaipaa rutiineja” ja ”katsotaan Netflixiä sohvalla” ym. ovat typeriä ja tulevat sellaiselta suunnalta, jotka tiedostavat, ettei heillä ole ikinä mahdollisuutta jättäytyä pois työelämästä. Aika menee arjen pyörittämiseen, sijoitusmahdollisuuksien tutkimiseen, puuhasteluun ja liikuntaan.
Työni oli mielekästä ja inspiroivaa, mutta vähänkään ikävä sitä ei ole. Aina sitä sai tavalla tai toisella pomppia muiden pillin mukaan.
Nykyään ihmettelen sitä, että miten työssäkäyvät kerkeävät tekemään kaiken haluamansa. Päivät tuntuvat menevän niin vauhdilla. Hyvä, että itse kerkeän tekemään lumityöt / leikkaamaan nurmikon päivän aikana. Summa summarum, minulla ei ole mitään erikoisia projekteja menossa (pieniä tosin, koska rahan tekeminen on mukavaa) ja tunnit loppuvat kesken.
Itse en noin karkeasti niputtaisi ihmisiä, jokainen on erilainen ja siihen liittyen ei myöskään kannattaisi perusluonteensa tai kiinnostustensa odottaa jotenkin muuttuvan palkkatöistä pois jättäytymisen myötä; jos on tykännyt olla kotona ja katsoa TV:tä sohvalla, ei se raha ihmistä muuta urheilevaksi sarjayrittäjä- maailmanmatkaaja-järjestöaktiiviksi. Vastaavasti tietysti aiemmassa arjessaan aikansa aktiviteeteilla täyttäneellä todennäköisesti niin on jatkossakin. Molempiin mahdollisesti lisääntynyt käyttövaranto tuo sitten oman lisänsä, vaikka eihän töistä pois jäänti sitäkään automaattisesti tarkoita, että olisi entistä enemmän varaa polttaa valuuttaa, jos on tarkoitus elämäntapaa jatkaa hamaan tulevaisuuteen.
Minullakaan ei ole ollut ikävä takaisin töihin, vaikka niistä sinällään pääosin pidinkin, vaikka hieman totutteluvaihe vielä meneillään alle puoli vuotta sitten irtisanoutuneena. Se osaltaan ollut ajatuksenakin, ettei muita suunnitelmia kuin mitä mahdollisesti sitten sattuu muodostumaan.
Tämä on hyvää keskustelua, kun tämä on asia, joka itseäkin mietityttää, että olenko varma, että elämä ilman päivätöitä olisi mahtavaa. En pysty kokeilemaan. Se olisi sitten pakko olla, jos siihen päätyy
Tämä ei perustu kuin omiin havaintoihin, mutta on mielenkiintoista, että usein miten taloudellisesta vapaudesta haaveilijat tekevät pitkiä todo listoja ja haaveilee vaikka minkälaisista muutoksista elämäntapaan.
Tässä kuitenkin tuntuu, että taloudellisten tavoitteiden saavuttaminen ei juurikaan saa ihmisiä muuttamaan elämää tai tekemään asioita mitkä eivät ole mahdollisia työelämässä.
Ainakin moni tässä palstalla kertoo jatkavansa samaa elämää ilman työssäkäyntiä ja on tosi tyytyväinen kun on enemmän aikaa perus asioille, liikunnalle, harrastuksille. Iso osa jatkaa myös työelämässä, vaikka palkalle ei ole varsinaista tarvetta. Toki rahaa saa kyllä upotettu loputtomiin erilaisiin tavaroihin ja huveihin. Ehkä tämä foorumi ei tavoita heitä jotka ovat jo riippumattomia ja jossain unelmia toteuttamassa
Mitäs @superg puoli vuotta on mennyt ja kaikki muut ketkä heittäytyi vuoden vaiheessa vapaaherraksi?
Ääneen oman polun pohdinta tässä ketjussa jatkuu…
Uravisio 2025
Pohdin ajoittain ääneen uravisiotani. Se auttaa samaan muilta ajatuksia ja kommentteja, sekä tekemään rauhassa oikeita ratkaisuja. Olen uudistumasssa vuoteen 2025 ja pohdin erilaisia vaihtoehtoja. Käytännössä ”pöydällä” on kolme vaihtoehtoa random -järjestyksessä.
Jatkaa iloq-tyylisiä vuokrajohtajakomennuksia
Keskittyä hallitustyön kehittämiseen ja hallituksiin
Osakkuus ja sijoittaminen jonkin sijoitusyhtiön kautta
Pyrin yhdistämään omistajuuden hengessä sijoittamisen ja tekemisen. Aina se ei kuitenkaan onnistu samassa paikassa vaan vaikkapa erillinen sijoitussuunnitelma arjen tekeminen yhdessä voivat hyvinkin tuottaa optimaalisen kokonaisuuden. Sijoitussuunnitelmassa olen rakentamassa aktiivista, 25-30 osakkeen salkkua, jota täydennetään rahastotuotteilla ja kiinteistöillä. Toinen vaihtoehto on täydentää kokonaisuutta sijoittamalla listaamattomiin yrityksiin.
Taannoin päättyneessä yhteistyössä Rekassa pääsin ensin hallitukseen ja sitten pörssin kautta sijoittamaan yhtiöön. Harvinaista mutta erittäin mukavaa ja toimivaa. Tuoton puolesta on oikeastaan sama, mistä sitä tulee, mutta omistautumisen ja omistajuuden näkökulmasta asialla on paljonkin väliä. Olen vasta 52V ja toivottavasti hyviä, aktiivisia vuosia on jäljellä vielä vaikka kuinka.
Mistä löytyy vahva missio?
Olen ihminen, joka tarvitsee henkilökohtaisen mission työhön motivoitumiseen. Merkityksen on oltava leipää ja juustoa merkityksellisempää ja tarvittaessa olen yrittäjänä myös kantamaan väkevääkin riskiä…. Ja välillä autan ilman tai hyvinkin pienellä korvauksella. Kysymys on tietenkin kokonaisuudesta ja tasapainosta.
Onko vaihtoehtoja liikaa? Ei minusta siltä tunnu. Tuntuu vain että viimeisen viiden vuoden päälle on syntymässä seuraava vaihe ja aikakausi, jossa tekeminen on taas vähintään yhtä kiinnostavaa kuin tähänkin asti. Huominen ja tulokset syntyvät tekemällä, joten on syytä olla hajatusten kanssa liikkeellä jo hyvissä ajoin. Kukaan ei tuu sohvalta hakemaan, eikä haasteita saa ilman niihin ilmoittautumista.
