Eurooppa on ollut todella sitoutunut rauhanomaiseen kaupan syventämiseen (onhan itse EU:n ydinidea ollut estää uutta sotaa Saksan ja Ranskan välille, kun rajan yli panzerien sijaan virtaakin rauhanomaisesti bemareita ja toisin päin).
Pandemian aikana nähtiin jonkinlaista austerity-politiikan murtumista, mihin Saksa kietaisi euroalueen eurokriisin jälkeen, vaikka nyt budjettikuri on jälleen ikävästi pinnalla. Hidas saksalainen itseinhoinen Euroopan teollinen itsemurha ei ole imarteleva vaihtoehto.
Muun maailman vetäessä asioita yhä enemmän kotiin päin on mielenkiintoista nähdä, missä vaiheessa Brysselissä tuulet muuttuvat: suojatulleja teollisuudelle, investointitukia… Toki alueiden välillä tämä on vaikeaa eri mailla kun on eri intressit, mutta ilman näitä on vaikea nähdä Euroopan pärjäävän.
Monilla sijoittajilla on jokseenkin harhainen ja ideologinen mielikuva vapaiden markkinoiden voimasta. Käytännössä kaikki maat, paitsi joku Iso-Britannia, ovat teollistaneet itsensä tukien ja suojatullien voimalla (esim. USA 1800-luvulla, samoin Saksa).
Eurooppa on toki vaihtotaseen kroonisesta ylijäämästä päätellen vientialue, kuten Kiinakin. Sellaisilla on tendenssi olla heikommilla kantimilla, kun kauppasodat kiihtyvät.
EU:lla on kuitenkin paljon vahvuuksia, joihin investoimalla maanosalla olisi paljon mahiksia. Ukrainan sota antaa loistavan syyn terästää puolustusta ja syventää jäsenmaisen yhteistyötä. Kiinan ja Yhdysvaltojen massiiviset tuet omalle teollisuudella pitäisi olla herätyshuuto jonkinlaiselle Euroopan “New dealille”. Euroopassa on paljon koulutettua väkeä ja teknologista osaamista (miettikää esim. ASML, lääkkeiden saralla Novo), vaikka teknojätit meiltä uupuvatkin. EU:n väestö on 450 miljoonaa, vs. USA 350 miljoonaa. Väestö tosin vanhenee vauhdilla huolimatta maahanmuutosta.
Euroalueen (pahoittelet puhun sekaisin EU:sta ja euroalueesta) talous on maailman 3. isoin. Rahaa täällä on kuin roskaa: EKP:n arvioima kotitalouksien nettovarallisuus on yli 60 biljoonaa euroa. Italian julkinen velka on 3 biljoonaa euroa. Julkisten talouksien velat on liioiteltu ongelma ja se velkamäärä on kuin pieni tuhnu Euroopan parlamentin täysistunnossa.
Euroopalla olisi kapasiteettia julkiseen megaelvytykseen lähes rajattomasti. Ja jos se jotain häiritsee, EKP voi olla takana tukemassa.
Toki sijoittajana ei voi perustaa liikkeitä potentiaaliin tai haavekuviin. Toistaiseksi tällaisesta keskusjohtoisesta megaelvytyksestä ja protektionistisesta pivotista Euroopassa ei ole konkreettisia merkkejä. Mutta esteet ovat lähinnä poliittisia: kyky, osaaminen ja raha löytyy. No, onhan Eurooppa vielä kohtuullisen raaka-aine köyhä, mutta rahalla saa maailmalta tavaraa.
Jos merkkejä tällaisesta heräämisestä alkaisi ilmaantua, Euroopassa olisi aineksia oikeaan talouden renesanssiin. 
)
