Jeni on heikoimmillaan yli 30 vuoteen ja se antoi vauhtia Nikkei-indeksille.
Japanin keskuspankin hallituksesta on sanottu etteivät aloittaisi nopeita rahapolitiikan tiukentamisia. Ilmeisesti toimissaan ainakin pyrkivät toimimaan rauhallisesti ja tasaisesti.
Ei ole hetkeen todennäköisesti tiedossa suurta rahapolitiikan tiukentamistakaan.
Tässä vähän lisää “uutisia” Japanista teemaan liittyen. Heikko jeni ja palkankorotukset saattavat olla vaikuttimena seuraavan koronnostoon.
BOJ ei ole lukittautunut sen tarkemmin mihinkään “koronkorotusohjelmaan”, mikä tietysti ei varsinaisesti pitäisi yllättää.
The Bank of Japan has ditched its dovish forward guidance in favour of a more “data-dependent” approach to policy deliberations after ending negative rates, sources say, keeping the door open for another near-term hike in borrowing costs.
Itse mietin minkälainen tekijä tässä on taannoisessa Traders Clubissa esitetty n. 500 miljoonan uuden keskiluokkaan nousevan intialaisen kulutus- ja säästämis- ja sijoituskäyttäyminen. Tämä tapahtuu varsin nopeasti, em. lähteen mukaan vuoteen 2030 mennessä. USA megacappien tuotteet ovat aineettomia ja globaaleja ja saavat siellä markkina-aluetta eikä kielimuurikaan ole este? Toisaalta SP500 voi olla intialaiselle sijoittajalle varsin vetovoimainen kohde ja myös tätä kautta tukea kursseja. Aika näyttää ostaako intialainen keskiluokka enemmän Hollywoodia vai Bollywoodia ja toisaalta SP500 vai Sensexiä/Niftyä. Olisi mielenkiintoista seurata intialaisten sijoittajien omistusosuuksia noista megacapeista. Data varmaan olemassa tämän hetken tilanteesta?
Hmhm Intian talous kasvaa nopeasti, mutta BKT per capita on noin 2500 dollaria per nuppi. Vaikka keskiluokka kasvaakin, on vaikutus maailmassa tovin vielä rajallisempi. Intian talous on nimellisesti dollareissa hieman brittejä isompi ja edelleen Saksaa ja Japania pienempi, joskin tuskin enää kovin kauaa.
Länsimaisille, ja muillekin, firmoille eittämättä Intia tarjoaa mahdollisuuksia ja monet teknojätit Applesta Metaan ja Amazoniin huseeraavatkin paikalla aktiivisesti.
Intian vaihtotase on ollut pitkään pakkasella, eli kansankielisesti maa kuluttaa/investoi enemmän, kuin se säästää. En usko, että Intian pääomilla on vielä pitkään aikaan merkittävää roolia maailmassa.
USA on enemmän “liikasäästäjien Axis of Evilin” kuten Kiinan, Saksan, öljymaiden yms. kohteena.
Tätähän odotetaan kuin kuuta nousevaa Mutta @Marianne_Palmu’n kirjoitus näyttää hyvin, että Suomen elinkeinoelämässä rakennepulmaa. Firmakuntamme on esim. Ruotsiin nähden jäänyt wanhaksi ja väsyneeksi eikä maailmantalouden murroksia oikein kyetä hyödyntämään. Korkotason luulisi nostavan kurssitasoja Hgissäkin, mutta ei koko voimalla. Yhtiökohtaisia eroja luulisi tulevan tässä asiassa.
@Marianne_Palmu Miten Ruotsin ja Suomen kehitys pääoman käytössä ja tuottavuudessa on suhteessa USA:aan?
@Dr.Prudent Traders’ Clubissa viime viikolla esitetty data ei valitettavasti ollut globaalin kulutus-, säästämis- ja sijoituskäyttäymisen näkökulmasta positiivinen asia. Viime viikon jaksossa puhuttiin siitä, missä kasvua vielä on ja missä se hiipuu. Valitettavasti me länsimaalaiset ollaan sillä hiipuvalla puolella, eikä köyhä Intia auta siinä tarkastelussa, vaikka sen vahvasti kasvava väestö pitääkin vielä globaalin väestön nuppiluvun kasvu-uralla (Afrikan avustuksella). Pääomien näkökulmasta tärkeämpiä ovat kuitenkin länsimaat ja aasian mittakaavassa vauras Kiina, joiden työikäinen väestö on kokonaisuutena kääntynyt laskuun. USA:ssa työikäinen väestö jatkaa edelleen kasvuaan, mutta muissa lakipiste on jo saavutettu, mikä on jarru talouskasvulle jatkossa.
Jenkkien vahvuus konretisoituu alla olevan väestöennusteen kautta. USA:ssa työikäinen väestökin kasvaa sen lisäksi, että sieltä tuntuu löytyvän parhaat globaaleista kasvuaihioista hyötyvät yhtiöt.
Tän viikon Traders’ Club -jaksossa muuten jatketaan tästä demografisesta murroksesta, joka jokaisen osakesijoittajan on pakko ottaa vahvasti huomioon yhtään pidemmän aikavälin sijoituksia tehdessä. Etenkin, jos sijoittaa Suomeen/Eurooppaan.
Hei @Marianne_Palmu! Liittyen alla olevaan graafiin, jonka olet jakanut pariin kertaan: osaisitko avata mitkä ovat ne syyt, joiden perusteella parhaassa työiässä olevilla on talouteen deflatorinen vaikutus ja vanhemmilla taas inflatorinen vaikutus?
Kun katsoo kulutusdataa, siitä voisi saada juuri vastakkaisen ajatuksen. Esim. 45-54 vuotiaiden kulutus on USA:ssa pyöreästi $84 000 ja 65+ vuotiaiden $52 000. Kuinka jälkimmäinen voi olla inflatorisempi?
Suoran kulutuskysynnän lisäksi eri ikäryhmillä on myös hyvin erilainen vaikutus valtion tuloihin (veroihin). Ja ne rahathan ei jää kirstuun makaamaan, vaan menee suoraan takaisin talouteen. Parhaassa työiässä olevien verokertymä on yli 3x vs. 65v+.
Ymmärtääkseni tuo teoria olettaa demografian vaikutuksen olevan tarjontapuolella isompi. Eli vähemmän työikäisiä → nouseva palkkainflaatio ja tämä efekti olisi kysynnän laskua suurempi.
Edit. Lisätään nyt vielä, että tulevat eläkeläiset taitavat olla nykyisiä varakkaampia noin keskimäärin ja siten kysyntäpuolen lasku on väestöosuutta pienempi.
Kiitos @Niinpaljonturskaa
Jo linkkaamasi paperin abstraktista löytyi lause:
That is, inflationary pressure rises when the
share of dependants increases and, conversely, subsides when the share of working age
population increases
Joka mielestäni viittaa nimenomaan työn tarjonnan vaikutukseen.
Ihan ensiksi vastaus @PorssiPatruuna :lle. Harmillisesti juuri mainitsemassani artikkelissa ei ollut Yhdysvaltoja mukana, mutta vanhempi aineisto osoittaa, että USA oli ainakin ennen 2000-lukua omassa luokassaan pääoman tuottavuudessa (ainakin verrattuna Saksaan ja Japaniin). Tästä Conference Boardin kuviosta taas näkyy tilanne työvoiman tuottavuuden suhteen, eli kaulaa on syntynyt.
@Jukka_Lepikko@Niinpaljonturskaa jakoikin tutkimuksen, josta tuo elinkaaren vaiheiden ja inflaation välinen yhteys on itse asiassa alunperin poimittu. Siinä ei ole selkeämmin eritelty juurisyitä ilmiön taustalla, mutta Goodhartin ja Pradhanin artikkelista on poimittavissa vastauksia tähän. Yksi onkin jo mainittu työvoiman supistuminen ja siitä nousevat palkkakustannukset. Toisena on elinkaarihypoteesi, joka olisi vahvasti sen puolella, että kulutus kumuloituu vanhempaan väestönosaan (ks. kuvio 1), jolla on negatiiviset säästöt ja jotka ovat kuluttajia, kun taas työikäinen väestö tuottaa palveluita ja tavaroita. Kolmantena on vanhenevan väestön hoiva, eli terveydenhuoltomenoihin on odotettavissa kasvua tulevina vuosina → inflatorinen vaikutus.
Tuossa jakamassani USA:n Census Bureaun datassa kyse oli nimenomaan kulutuksesta, joka on työikäisillä selvästi suurempaa. Tulopuolella erot luonnollisesti vielä isommat (työikäsillä osa mene säästöön).
Ja sieltä vielä erikseen terveydenhuolto. Siellä kyllä nähdään, että 65v+ kuluttavat selvästi eniten, mutta tuokin on jo mukana yllä olevassa kulutusdatassa.
Vielä tärkeä huomio tästä kuvasta: kulutus kehittyneissä talouksissa kasvaa melko voimakkaasti 40-60 vuotiailla (vihreä linja).
Sen jälkeen kulutus itse asiassa lähes pysähtyy paikoilleen 65-80 vuotiailla. Eläkeläisten kulutus ei kasvakaan. Vasta 80v ikävuoden jälkeen nähdään ihmeellinen piikki (mitä tapahtuu?), joka selittää koko tuon “eläkeläiset kuluttaa enemmän” teesin.
Näissä lainaamissani tutkimuksissa on käytössä laajempi data, eli esim. alla olevassa taulukossa lähteenä 21 OECD-maata. Ja ihmisten eliniän odotteen noustessa ja niiden 80+ vuotiaiden osuuden kasvaessa olisin inflaatiotutkijana hyvinkin kiinnostunut tuosta menojen kasvusta (kuten @vanha_Qfwfq mainitsi niin eiköhän tuo terveydenhuoltomenoilla selity).
Jos näiden inflaatiotutkimusten tietojen varassa vedetään tilannetta yhteen ja arvioidaan seuraavan 10 vuoden kehitystä, miten inflatorinen se on nykyisellä väestökehityksellä:
Taustatiedot:
Inflatorisin väestöryhmä on 0-20 vuotiaat
Työikäiset deflatorisia ja eläkeläiset inflatorisia, mutta merkittävimmin vasta 80+ vuotiaana
Mitä seuraavan 10 vuoden aikana tapahtuu:
Isot ikäluokat (“baby boomerit”) syntyi vuosina 1946-1964. Keskimääräinen baby boomer on siis 69v ja 10 vuoden päästä 79v. Inflatoriset paineet siis kasvaa, kun väestö ikääntyy. Mutta merkittävin osa on vielä alle 80v.
Väestöryhmänä 0-20 vuotiaiden määrä pienenee. Koska tämä oli se selvästi inflatorisin ryhmä, sen pieneneminen on deflatorista.
Mikä on näiden muutosten nettovaikutus? Ehkä se ei ole vielä seuraavan 10 vuoden aikana erityisen inflatorinen?
Itse keskittyisin ennemmin huoltosuhteeseen eli ”kuluttajien” (lapset, vanhukset) osuuteen ”tuottajiin” (työikäiset) nähden. Ja sehän on jo mm. Suomessa kääntynyt heikompaan suuntaan.
Luulisi, että eri ikäluokkien kulutuskäyttäytymistä on tutkittu, mutta kuinkahan paljon ilmiö liittyy ikäpolviin, eli käyttäytyvätkö vuosituhannen vaihteessa syntyneet 2060-luvulla samoin, kuin nyt 1960-luvulla syntyneet? Äkkiseltään kuvittelisi, että vaikkapa lelut, ehkä karkit, vaipat, lastenrattaat, jne. myynti tulisi pitkässä trendissä laskemaan. Tuleeko sitten palvelujen kysyntä kasvamaan, kun iäkkäämmällä väestöllä on enemmän aikaa myös päiväsaikaan istua kahviloissa? Trendit on varmaan niin hitaita, ettei nyt ehkä vuoden aikajänteellä hirveästi kursseihin vaikuta, mutta ihan mielenkiintoista miettiä. Lääkkeiden menekki varmaan kasvaa.
Jos taas iäkkäät eivät osta niin paljoa tavaroita, kun vaikka esineet kuluvat ja uudempia tulee, niin vanhempi väestö lienee jo hankkinut paljon kaikenlaista, eivät ole muuttamassa isompiin asuntoihin, jne., jolloin käytettävissä olevat tulotkin varmaan ohjautuvat enemmän palveluihin tavaroiden kustannuksella. Jos näin, niin vaikuttaako tämänkin inflaatioon, koska tavarat tyypillisesti tuotetaan halvemmissa maissa, mutta palvelut toki lähellä.
Juuri näin. Tarkoituksena huomioida ei pelkästään eläkeläisten kasvava määrä, mutta myös lapsien kutistuva määrä. Suomesta löytyikin helposti tilasto, josta näkee, kuinka lapset ja eläkeläiset menee eri suuntiin ja siten nettona näiden yhteenlaskettu kasvu on hitaampaa.
Ja jos inflaatiotutkimuksia on uskominen, lapsiväestön pieneneminen on deflatorista.
Antaa eri kuvan, kuin jos tuijoitettaisiin vain eläkeläisiin.
Mutta 
