Saksan inflaatio alle odotusten, mikä lupaa hyvää huomiselle koko euroalueen inflaatiodatalle.
“Germany’s consumer price inflation fell to 2.2% in March 2024 from 2.5% in the previous month, and in line with market expectations, a preliminary estimate showed. It was the lowest inflation rate since May 2021, edging closer to the European Central Bank’s target of 2.0%. In addition, the EU-harmonized rate also dropped to 2.3%, also the lowest in nearly three years and slightly below the market consensus of 2.4%.”
Saksa seuraa pitkäaikaisten korkojen nousussa Yhdysvaltoja. Jenkeissä talous näyttää “vahvemmalta”, mikä vähensi Fedin korkojen leikkausodotuksia.
Saksan inflaatio hidastui maaliskuussa 2,2 prosenttiin helmikuun 2,5 prosentista odotetusti, mutta kuluttajahintaindeksi pysyi sitkeämpänä. Pohjainflaatio hidastui 3,3 prosenttiin helmikuun 3,4 prosentista. (vähän toistoa)
Keskuspankin Holzmann - josta Reutersin artikkelissa puhutaan yhtenä EKP:n konservatiivisemmistä - pohdiskelee ja aprikoi kysymyksen äärellä - ollakko vai eikö olla - korkoja laskemassa.
Tästä voisi poimia sen ongelman, eli jos Fed ei laske korkoja kesäkuussa niin korkojen laskun hyöty voisi valua hukkaan. Saattanee viitata heikentyvään euroon, ja tuontipanosten ja USD-raaka-aineiden hintojen nousuun rahana kuin inflaation ajurina.
But he warned that if the U.S. Federal Reserve does not cut rates in June, the market reaction to the policy divergence would negate much of the benefit of an ECB cut, so the central bank should be careful in going it alone.
“If by June the data shows a strongly based environment for a cut, a week before the Fed makes its own decision, then quite likely we’ll do it, hoping that the Fed comes along,” Holzmann said during the interview in his office in Vienna. “If it doesn’t come along, then it may reduce the economic impact of our move.”
Pitemmästä aikavälistä hän aprikoi että 3% voisi olla sopiva korkotaso, mutta nostaa kädet antautumisen merkiksi - voipi olla sekin liikaa.
Holzmann, who has already said he would not seek a new term when his mandate expires in August 2025, argued that with inflation at 2% and productivity expanding by 1%, a 3% deposit rate could be a “good target”. However, this greatly depended on whether the 20-nation euro zone can overcome its recent productivity dip.
“If the productivity gap towards the U.S. is as wide as now, then even 3% may be too tight,” Holzmann argued.
Taloudelliset vaikutuksethan (economic impact) ovat positiivisia tuli FED mukaan tai ei. Koron lasku auttaisi joka tapauksessa kanveesissa olevaa eurooppalaista teollisuutta. Jos lisäksi FED ei laske korkoa, niin euro heikkenee ja auttaa edelleen euroopan vientiä.
Ongelma on se, että ECB:llä mandaatti vain inflaatioon, ei taloudelliseen vireystilaan. Tosin varmaankin epävirallisesti ottavat myös sen huomioon, toivon niin.
Palvelut onkin nyt olleet keskiössä jokusen kuukauden. Hirvosen kuvassa hienosti näkyy miten viimeisimmän kuukauden palkki on melkein pelkkää palveluinflaatiota.
Kiinnostavaa on, mikä on se joka muuttaa tilanteen. Palveluiden palkin haihtuminen, vai energian paluu?
Tuolta vielä Jukan twiitista luvut per maa.
Variaatiota per maa piisaa, isommista maista
Saksa: 2,3% (laskenut)
Espanja: 3,2% (noussut)
Ranska: 2,4% (laskenut)
Italia: 1,3% (noussut)
Keskustelu on pyörinyt syystä inflaation ympärillä pitkään, mutta kuinka paljon olemme miettineet inflaation tippuessa ja ollessa Suomessa 0,6%, että mitä deflatorinen ympäristö tarkoittaa.
Muita nyt ei tullut suoraan mieleen. Mielestäni ihan mielenkiintoinen ajatus varainkin Euro-alueen ollessa heterogeeninen alue maita ja talouksia ja inflaation vaihdellessa maiden välillä. Jotain tutkimuksia varmaan löytyy 1930-luvun deflaation vaikutuksista osakemarkkinaan, mutta itse en ainakaan mitään kovin selkeää tutkimusta aiheesta löytänyt.
Avain on, että inflaatio tipahtaa sopivalle parin prosentin tasolla ja samalla talous pysyy tolpillaan (Yhdysvaltojen tapauksessa) tai hieman kiihtyy (Eurooppa, Kiina, Japani yms.). Se on osakkeille unelmaskenaario, koska tuloksilla on tilaa kasvaa talouden mukana ja samalla korot pysyvät kohtuullisella, ennakoitavalla tasolla.
Sattumalta huomisessa Vartissa on tästä myös juttua.
Deflaatio olisi ehdottomasti kökömpi juttu, kuten luettelit. Raha ei ole asia minkä arvon haluaa tasaisesti nousevan tulevaisuudessa, siinä kärsii ironisesti kaikki paitsi patjan alla käteistä pitävät henkilöt.
Deflaatio yleensä liittyy taantumiin tai jopa lamoihin. 30-luvun deflaatiossa ja lamassa USA-osakkeet romahtivat 90 %, muualla maailmassa vaihdellen myös, natsit pääsi valtaan (sekin vielä!), maailmankauppa romahti, konfliktien määrä lisääntyi (esim. Japani hyökkäsi Kiinaan)… mitä näitä huonoja puolia nyt on.
Mielenkiintoinen periodi tutkia voisi olla globaali “pitkä lama” 1873-1879, mutta osakemarkkina rautatiepainollaan ei anna kauheasti oppia tähän päivään.
“The Long Depression was a worldwide price and economic recession, beginning in 1873 and running either through March 1879, or 1896, depending on the metrics used.[1] It was most severe in Europe and the United States, which had been experiencing strong economic growth fueled by the Second Industrial Revolution in the decade following the American Civil War. The episode was labeled the “Great Depression” at the time, and it held that designation until the Great Depression of the 1930s. Though it marked a period of general deflation and a general contraction, it did not have the severe economic retrogression of the Great Depression.[2]”
Investment bank Peel Hunt has warned that a significant number of companies might exit the London Stock Exchange over the next four years due to large buyers capitalising on low business valuations.
Nordnetin studiolla syötiin tällä viikolla kakkua, kun Tuomas ja Jukka juhlivat Traders’ Clubin viisivuotista taivalta. Juhlajaksossa tarkastelussa salkkujen tuotot ja kulut: milloin aktiivinen kauppa kannattaa ja milloin se ei kannata
Aiheet:0:00 Intro 0:33 Traders’ Club 5v! 9:41 Pörssit nyt 14:24 Markkinakatsaus
Täällä onkin ollut juttua jo euroalueen inflaatioluvuista, ja niistä kirjoitin myös äsken julkaistuun makrokommenttiin. Vihreitä versoja riittää, ja kohti hintavakaustavoitetta mennään. Ihme, jos ei koronlaskuista aleta tosissaan puhumaan ensi viikon kokouksessa.
Sitten noihin palvelualojen ISM-lukuihin. Itse aktiviteettia kuvaava indeksihän tuli alas odotettua rivakammin, mutta kas samaan aikaan hintapaineet hellittivät selvästi, mikä lienee reaktion taustalla.
Alla vielä kommentti, jossa ISM-lukujakin ja Fedin puheita on käsitelty:
Inflaatio jyllää myös keskuspankin kanttiinissa, oliiviöljyn hinta on noussut ja kanttiini on yrittänyt vaihtaa halvempaan… Ei käy, ja inflaatio näin sen kun saa tilaa.
Globaali nousumarkkina, missä melkein kaikki nousee (paitsi Kiina, Hesuli ja pienet amerikkalaispankit ), jatkuu. Tämä kertoo sijoittajien kasvavasta optimismista.
Kulta on suoja rahallista inflaatiota vastaan. Se on uusissa huipuissa kovassa nousussa. Likviditeettihän on parantunut maailmalla sitten syksyn 2022, joten tämä ei ole niin yllätys.
Nykyinen korkotaso (USA 10v 4,3 %, Saksan 10v 2,4 %) on just hyvä. Ne reflektoivat kohtuullista talouskasvua ja hallussa olevaa inflaatiota. Liika huomio keskuspankkien koronlaskuihin sotkee sijoittajien ajatuksia, vaikka toki EKP:n koronlaskut olisi oikeasti tärkeitä eurotaloudelle. Mutta kuten ATH:ssa keikkuvista euro-osakkeista näkee, ei ohjauskorot ole ihan niin oleellisia.
Eilen tuli myös S&P Globalin globaali ostopäällikköindeksi. Elpyminen tai oikeastaan kasvun kiihtyminen jatkuu laaja-alaisesti lähes kaikkialla 40 maan otoksessa.
Myös hintapaineet ovat palkkainflaation muodossa edelleen koholla siellä sun täällä. Vaikka viime vuodet ovat olleet äärimmäisyyksien hurlummurlumia (pandemiaa, elvytystä, korkojen äkkinousua, kusetusmarkkinaa ja ties mitä), on nykyisessä syklissä paljon tuttuakin:
Osakemarkkinat johtavat elpymistä. Talouskasvulla on selkäesti “hinta” siinä mielessä, että aktiviteetin kiihtyminen hidastaa inflaation jäähtymistä tai jopa kiihdyttää sitä. Tämä tarkoittaa, että korkotasokin jää korkeammalle maailmalla keskimäärin.
Hyvä kuvaaja Blumman mailissa, miten maahanmuutto on osiltaan auttanut USAn työvoimapaineissa. Se taas hillitsee muutenkin korkealla liitelevää palkkainflaatiota. Esimerkiksi Briteissä työvoimapula on akuutimpi.
USAn ovien avoimuuteen voi tulla muutoksia marraskuun vaalien jälkeen… Mutta nämä on tällaisia pitkän aikavälin rakenteellisia vaikuttajia mitkä näkyy pörssissä hyvin välillisesti!
https://twitter.com/PeterSchiff/status/1776222135360368684
The commodity cycle is repeating 2004-2008. During those 5 years the CPI rose 2.7%, 3.4%, 3.2%, 2.8%, & 3.8% respectively. Not a single year hit the Fed’s 2% target, despite 17 rate hike. Only the 2008 GFC stopped the rise. Commodity prices & #inflation will soar if the Fed cuts.
Julkaistu jo ennen aprillipäivää…
