Asuntojen arvostustaso

Etelä/Länsi -Helsingin perheasunnosta huomenta.

Meille miljöö/alue tuo paljon iloa ja elämänlaatuun itse asunnon ohella. Kulmantakaa löytyy merta, puistoa, päiväkotia, palveluita ja lyhyet välimatkat muualle keskusta-alueelle. Nautimme kaupunkielämästä. Tiedostamme hyvin, että pidemmältä saisi paljon enemmän neliöitä, mutta mikään tällainen alue ei ole houkutellut asumaan. Makuasioita joista turha kiistellä - toivottavasti jokainen löytää oman kompromissinsa.

“Paikasta X saisi halevemmalla/enemmän neliöitä” keskustelu on loputon kierre joka päättyy Tohmajärvelle, jos en väärin muista.

Myös meidän työt ovat aivan keskustassa, vaikka etänäkin onnistuu. Auto löytyy, mutta en tykkää arjen pyörivän autoilun ympärillä. Toimistoilla käydään julkisilla tai fillarilla.

Mitään ihme tuloja meillä ei ole. Olemme tehneet kylläkin koulu sekä uranvalintoja tulot mielessä. Jokainen euro varallisuutta itse tienattu. Näillä koroilla asumiseen menee noin ~30%.

Jotta ei mene ihan ketjun aiheen sivuun oli nykyisessä asunnossa taka-ajatuksena myös mahdollisimman hyvä todennäköisyys, että arvo pitkässä juoksussa nousee. Sen varaan ei tietenkään olla laskettu, vaan ihan kodiksi ostettu. Kaupat tehtiin pari kuukautta sitten, mielestämme hyvään hintaan. Ehkä seuraava vuosikymmen näyttää onnistuiko.

31 tykkäystä

Kiitoksia vastauksesta! Saako kysyä millainen kombo teillä on? Paljonko neliöitä ja montako ihmistä?

En ole pk-seudulta, mutta kaksi suht hyvätuloista aikuista saa kyllä 400 000€ asuntolainan. Tai sai ennen korkojen nousua. Yhdellekin hengelle pankit saattoivat antaa 300 000€ lainan.

Nyt se on monen kohdalla kostautunut, jos lainaa ollut liikaa suhteessa tuloihin.

9 tykkäystä

Meillä just hankinnassa 600k asunto (4h +k) josta jää velkaa reilut 100k. Mitään perintöjä ei ole ollut eikä tule, vaimo hoitaja ja minä ylimmän desiilin alarajalla.

Suht säästäväisesti ollaan eletty, ensin oli kaksio, sitten edullisempi perheasunto ja niiden velkoja maksettu aktiivisesti pois. Asuntojen arvonnoususta kerääntynyt varmaan yhtä paljon kuin säästämällä (ikää kohta 50).

11 tykkäystä

Kai se on kanssa hieman osallistuttava täältä pääkaupunkiseudun “ghetto lähiöstä”. Meitä kaksi aikuista “perusduunaria” ja kaksi lasta nyt 11v ja 9v asti kamalassa kontulassa joutuneet varttumaan🤐. Keskitulot meillä ehkä hieman alueen normaalia korkeammat kylläkin. Naapuritkin oikein mukavia lapsiperheitä koko 6 asunnon rappumme, penskoilla on kavereita piisannut pihalla (muistakin rapuista).

Aikanaan asuttiin parikymppisinä puistolassa vuokralla pari vuotta, mutta kyllästyin lumitalvina VR:n silloiseen toimintaan. Vartin duunimatka kun usein oli 60minuuttia vähintään. Ilman lapsia elettiin vielä silloin ja halusin takaisin metron äärelle. Itä ei pelottanut, kun kasvoin Vesalassa ja ehkä suhteellisen vähän kieroon lopulta kuitenkin (Vesala on se kontulan ja meltsin välissä sijaitseva yhtä kurja alue, mutta metrollekin joutuu kävelemään pidemmältä).

Lähiössä lähiön ongelmat, ei tuo ostari mikään mielekäs paikka aikaa viettää ole, mutta onneksi täälläkin on jotain muutakin. Ulkoilualueet esim. Kivikossa/jakiksessa ja tarhoja ja kouluja löytyy läheltä. Jos taas meren rannalle haluaa, niin vuosaari varmasti toimii hyvin myös edullisempana sijaintina. Maahanmuuttajien osuus koulussa toki korkea, mutta epäilen että kotiolot ja motivaatio on se ratkaiseva asia koulumenestyksessä. Nuorempi lapsi 50/50 eng/fin opetusluokalla ja saksaakin lukee mielellään, toivottavasti siis kasvaa kelpo kansainväliseksi aikuiseksi.

En sitten tiedä meneekö lapset sen huonommaksi kuin paremmassa ja puhtaanvalkoisessa ympäristössä, oppivat ainakin näkemään hieman toistakin puolta elämästä toisin kuin “kermaperseet”. Kovasti ihmiset ulkopuolelta ilman kokemusta pelkäävät eniten näitä huonoja alueita, joissa asuu myös kovin paljon ihan tavallisia työväenluokan ihmisiä.

Sitten se mutta: Onnistuttiin tämä kolmio silloin +10v sitten ostamaan “halvalla”, mutta nyt olisi tarvetta huoneelle lisää. No kämpän arvohan viimeisen 10v aikana ei ole kuin entistä halvempi, eli vaikka sen muutaman kymppi K€ halvemmalla yrittää tällä haavaa pyytää putki+ muut rempat tehdystä asunnosta, niin eihän tämä liiku. Kävi kuin osakepoiminnoissa, huipulta poimitaan ja alhaalla myydään😉. Silloin muuttaessa tänne ajattelin että kyllä itäkin vielä nousee, hah😅. Seuraavan käsiraha toki tässä kiinni myös, eli ilmaiseksikaan ei voi oikein antaa.

Jumissa siis ollaan tällä seudulla vielä varmaan jatkossakin, ja lapset oppinevat ainakin myös jakamisen ilon yhteisen huoneen kautta. Se hyvä puoli myös tässä, että voidaan hakea asuntoa myös muualta kuin näiltä nurkilta (ei pelota vaikka joutuisi pakilaan). Tännekin jääminen on ok, jos sopiva rivari (vaimon rivitalounelmat😓, itselle kerrostalot kelpaa oikein hyvin laiska kun olen) löytyy. Lapsethan eivät haluaisi kouluaan vaihtaa (tietenkään, kun eivät paremmasta tiedä) ja kaveripiiri harrastuksineen rakentunut jo tänne.

En tiedä oliko tässä nyt mitään sisältöä ketjuun, mutta tulihan runoiltua. Liputtakaa pois jos tarvis.

38 tykkäystä

Tämä pitää paikkansa ja olen asiaa ihmetellyt viimeiset 5v itsekin.

Lähes kaikki sopivan kokoiset asunnot (4h), jotka ovat myynti-ilmoituksia selailemala tulleet vastaan ovat vähintään 400ke ja jos vähänkään uudempaa katsoo, niin 650ke. Jos talouden nettotulot ovat reilu 6ke, niin ei tota yhtälöä saa vaan toimivaksi.

2021 katsottiin enemmänkin asuntoja ostomielessä OP:n 25v kiinteäkorkoisen lainan kanssa (korko yhteensä n. 2,5%), mutta jokaisessa kohtuuhintaisessa (alle 450ke) tuntui olevan jotain vikaa ja tarpeen/halun mukaisessa oli järjestäen yli 600ke pyyntihinta. Kohteet olivat kaikki omalla tontilla seisovia. Jokainen 100ke lainaa tekisi n. 550e/kk lainanhoitokuluja ja lyhennystä (tasalyhennyksellä) ja siihen noin 400-500e/kk hoitovastike päälle plus remontti/korjausbudjetti. Eli yhteensä jotain 2000-3000e/kk.

Asumme siis vuokralla (n. 1500e/kk), jolla saa riittävästi neliöitä, takapihan ja meille ihaanteellisen alueen. Toisaalta asunto on melko heikkokuntoinen ja taloyhtiössäkin luistetaan remonteista, huollosta ja isännöinnistä. Vuokraisännän ja naapureiden kanssa homma toisaalta sujuu ihan kohtuullisesti tai jopa hyvin. Asumismukavuutta parantavia muutoksia on kuitenkin vaikea tehdä vaikka ne olisi jo vastaavassa omistusasunnossa tehty heti alkujaan tai vähintään muutaman vuoden sisällä.

Tällä hetkellä hinnat ovat laskeneet, mutta tarjontaa on edelleen meidän alueen perheasunnoista todella niukasti. Ne mitä ennen oli 450 ovat nyt 380 ja 650 pyyntiset ovat tippuneet 5xx lukuisiksi. Se ei kuitenkaan kompensoi korkojen nousun ja inflaation vaikutusta riittävästi. Toisaalta en ole nyt viime aikoina 25v kiinteän koron lainatarjousta kysynyt. Swapit taitaa liikkua jossain 3,3-3,5% tuntumassa.

Lopputulemana se mitä yritin sanoa on, että ei ne vuokra-asunnot ole ideana huonoja ja monet helsinkiläiset pärjää niiden avulla. Jos toki haluaa juurtua johonkin ja taata, että lapset kasvaa teini-ikään asti samassa paikassa, niin omistus tällöin parempi. Joka tapauksessa kallistahan se on Suomen pääkaupungissa asua verrattuna moneen muuhun kaupunkiin tai maaseudulle.

22 tykkäystä

Niin otin siis kantaa ihan vain nykytilanteeseen. Tulevaisuuden hintakehitys on sitten jokaisen itse spekuloitavissa eikä se itseasiassa liity juurikaan tuohon mun pointtiin.

Eli pointti oli: tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että myyjillä on enemmän kiire kuin ostajilla. Jos haluaa myydä, hintaa täytyy laskea. Toki voi toivoa, että ostajat nostavat tarjouksia ja ”asiantuntijat” voivat ”ennusteillaan” yrittää luoda ostopainetta.

Jos nyt siis miettii asiaa nykyisten muuttujien valossa, omistusasumisen ja asuntosijoittamisen suhteellinen houkuttelevuus on laskenut. Eli muista vaihtoehdoista allokoida pääomaa on tullut entistä houkuttelevampia vrt. esim vuoteen 2021.

Toki jos muuttujissa kuten esim vuokratasossa(on muitakin muuttujia) tapahtuu dramaattisia muutoksia, niin iso kuva voi muuttua myös. Se on silti spekulointia ja siitä voi vääntää loputtomasti.

Uskon että keskiverto asunnonostaja punnitsee eri vaihtoehtoja ja tekee päätökset tämänhetkisillä tiedoilla. Jos esim omistusasunnon korkokustannus+hoitovastike on reippaasti yli vastaavan kämpän kuukausivuokran, niin on melko vaikeaa(ei mahdotonta) yrittää perustella omistusasunnon ostoa.

1 tykkäys

Näinhän se on mutta “kaukaa” viisaat saattavat ajatella eri tavalla. Tämä korkotaso on tuskin kovin pysyvää sorttia ja jos esim perhekämpän saa 100k halvemmalla niin kyllä sen osto tulee houkuttelevammaksi jos lyö vetoa sen puolesta että korkotaso lähtee laskemaan. Silloin asuntojen arvot lähtevät taas ylös.
Vaihtamisessakin diili voi olla hyvä. Myyt vaikka 200k kämpän ja vaihdat 400k kämppään. Ennen oma olisi saattanut olla vaikka 250k ja 400k kämppä 500k. En nyt nää että asunnon vaihtajille tämä tilanne olisi mitenkään huono ajankohta.

Jos korkotaso jää moniksi vuosiksi tai pysyvästi tälle tasolle niin sen valossa varmasti kaikki pyynnit on tällä hetkellä ylimitoitettuja.

10 tykkäystä

Tuli tässä illalla mietittyä, että miten te helsinkiläiset pärjäätte?

Osallistutaampa itsekin tähän keskusteluun, vaikka itse olin vain junantuoma espoolainen.

Meillä oli aika perinteinen case. Nuori pari, ikää hilkkua vajaa 30v, molemmat kotoisin Keski-Suomesta, mutta ajautuneet kuin vaivihkaa töihin pääkaupunkiseudulle. Oman asunnon hankinta kiinnosti, koska toisella oli siitä jo aiempaa kokemusta (vanha asunto nyt sijoitusasuntona) ja toisella ASP-säästöjä sekä ensiasunnot ostamatta. Lisäksi elämä kerrostalokaksioissa oli alkanut jo vähän tympiä.

Toisella meistä oli työt Espoon Tapiolassa, toisella Helsingissä onkohan tuo nyt Arabianrantaa. Espoo oli hyvä sijainti asua, koska toinen meistä kävi päivittäin töissä ja työt olivat kävelymatkan päässä. Toinen suhasi kerran viikossa tai kahdessa metrolla Helsinkiin. Tapiolassa oli asialliset palvelut ja suht hyvät liikkumisyhteydet, vaikkakin junantuomana sitä liikkumista ja harrastamista tapahtui loppujen lopuksi melko vähän.

Meillä oli asunnolle vaatimuksena vähintään kolmio, koska kaksio olisi jo nyt liian pieni ja pidemmän päälle mahdollisesti vielä pienempi. Hurjimmissa toiveissa oli molemmille omat työhuoneet, jolloin olisi pitänyt katsella neliöitä. Tapiola oli ensisijainen kohde, koska työmatkat voisi jatkossakin mennä kävellen. Tapiola on kuitenkin Espoon mittakaavassa sieltä kalliimmasta päästä, joten tämä vaihtoehto alkoi näyttää mahdottomalta. Muutama hinta mainitakseen meidän asuttama vuokrakaksio olisi maksanut jotain 280-300k, kolmioiden hinnat lähtivät 300k ja niistäkin alle 350k yksilöissä oli lähes aina joku putkiremppa tai muu mukavuus tuloillaan. Omakotitalojahan Tapiolassa ei juuri ole, sillä ne nousevat äkkiä miljoonaluokkaan tai halvimmilaankin puolen miljoonan kieppeille.

Mietimme myös Espoon länsipuolta, ensisijaisesti uuden metron varresta. Tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että kyllä ne asunnot maksavat sielläkin kohtalaisesti. Alkeellisesta kolmiosta sai maksaa vähintään 250k, ja sijainti alkoi tuntua jo aika syrjäiseltä kaiken kannalta. Lisäksi ongelmia tulisi siitä, että töihin pitäisi joka päivä mennä julkisilla, jolloin se maksaa rahaa ja vie aikaa. Ajan lisäksi lippuvyöhykkeet nostaisivat Helsingissä töissä käyvän työmatkan/hurvittelureissujen hintoja.

Jossain vaiheessa sitten aloimme “läpällä” katsomaan mitä saisimmekaan kotikonnoilta Keski-Suomesta samalla rahalla. Todettiin aika äkkiä se, että siellä on “unelmataso”, eli omakotitalo ja kolme makuuhuonetta täyttä realismia ilman itsensä kipeäksi maksamista. Siitä lähdettiin sitten kartoittamaan vaihtoehtoja. Mitähän me olisimme asuntoja katselleet, jotain 6-12kk välillä kunnes tärppäsi. Kaiken sattuman lisäksi kohde osui sosiaalisesti erinomaisesti. Junantuomana espoolaisena kärsimme vähän yksinäisyydestä, mutta kotikonnuille muuton myötä tässä on kävely- tai vähintään pyöräilymatkan päässä kavereita, vanhempia ja muuta tuttua.

Kohde oli vuosituhannen vaihteen omakotitalo, joka oli juuri rempattu lämmitysmuodoiltaan energiakriisiystävälliseksi. Iso tontti rauhallisella paikalla, vain yksi näkyvä naapuri. Hintaa tällä oli 230k. Lisäksi edelliset omistajat olivat pintarempanneet aika hyvin kohdetta, joten mekin pääsimme muuttamaan suoraan sisään ilman kalliita remontteja. Virallisesti kohde on Jyväskylää ja maakuntakeskuksen keskustaan hurauttaa 20 minuutissa - kauppakeskuksille 15 minuutissa.

Vielä ennen kauppojen tekemistä leikimme Etuovessa ja laitoimme about saman budjetin sekä samankokoiset ja -ikäiset omakotitalot Uudeltamaalta. Haku tarjosi meille aina 10-20 kohdetta, ja niiden sijainnit olivat tasoa Inkoo, Raasepori, Lohja, Askola, Pornainen, Porvoo, Mäntsälä - ja todennäköisesti vielä näiden paikkojen laitamat. Todettiin sitten siinä kohti, että näiltä paikoilta työmatkat olisivat aina yli tuntia suuntaansa, tarvitsisimme kaksi autoa ja siksi todennäköisesti jäisimme pääasiassa etätöihin - joten miksi etätöitä ei tehtäisi sitten suosiolla sieltä missä parhaimmalle tuntuu, eli kotiseudulla?

Juuri eilen kävimme viimeksi pääkaupunkiseudulla töissä. Työnantajalle riittää noin yksi päivä läsnäoloa toimistolla per kuukausi, pois lukien joulukuu (joulun pyhät), huhtikuu (pääsiäinen) ja kesäkuusta elokuuhun (kesälomat). Alle kymmenen päivää toimistolla vuodessa. Ja nyt kun tässä on harjoiteltu työskentelyä vajaat puoli vuotta hommien toimiessa erinomaisesti, työnantajankin vaade saapua paikalle on löystynyt entisestään. Ja mikä tässä kokonaisuudessa on yksi erikoisimpia yksityiskohtia, niin tällä hetkellä me molemmat nostamme pääkaupunkiseudun palkkatasoa maakuntatason menorakenteella :smiley: Tähän voi toki tulla pidemmän päälle muutos, kun kehityskeskusteluiden yms myötä pitäisi palkkoja kiriä, mutta ainakin vielä kaikki tuntuu olevan täyden kympin arvoisesti elämässä.

52 tykkäystä

Kokonaisuutena todella kova diili sada PK-seudun palkkataso muun suomen elintasolla. :ok_hand:

Ennen kun asuntosijoituskärpänen pääsi puraisemaan, niin oma ajatusmaailma pyöri siinä harhauskossa, että pk-seudulla palkat on vaan kovemmat ja vaikka asunnot on kalliimmat, niin niiden hinnat nousevat tästä ikuisuuteen joten pk-seudulla omistusasumalla rikastuu. Uskon, että sama ajatuskulku on käynyt aika monella muullakin.

Nyt kun on reilun kymmenkunta vuotta katsellut maailman menoa, niin ajatusmaailma on hiukan muuttunut:

  1. Koronan myötä palkkataso useissa asiantuntijatehtävissä on vahvasti tasoittunut etätyömahdollisuuksien myötä. Porukka tekee maalta niitä samoja positioita, joiden tekeminen aikanaan vaati pk-seudulla toimiston nurkassa kököttämistä.
  2. Ne asuntojen hinnat pk-seudulla eivät raketoineetkaan tästä ikuisuuteen.
  3. Tällä korkotasolla se 200-300 k€ ylimääräistä pk-seudulla asumisesta maksaa aika paljon kassavirtaa kuukaudessa. Tuosta kertyy aika kova summa kun lasketaan, mitä sama raha tuottaisi pörssissä korkoa korolle kasvamassa 25 vuotta.
  4. Segregaatiokehityksen myötä PK-seudun asunnot on vähän vaarallisia sijoituskohteita perheelliselle. Jos käy huono tuuri ja esimerkiksi koulu-alueet muuttuvat siten, että alueelta päädytäänkin huonompiin kouluihin, niin samanaikaisesti voi tulla tarve muuttaa pois, sekä myydä laskeviin hintoihin, kun moni muukin paremmin toimeentuleva haluaa muuttaa pois.
  5. Pk-seudulla asuminen olisi ylimääräinen haitake asuntosijoittamisen kannalta, koska järkevän vuokratuoton kohteet olisivat sen verran kaukana, että niiden itse hallinnoiminen on hankalampaa.

Enään ei harmita yhtään, että aikanaan jätettiin muuttamatta itä-vantaalle…

25 tykkäystä

Suomen pitkän aikavälin kasvunäkymät ja kehityshän on tunnetusti heikohkoa:

Valtion korkomenot samalla kasvavat:

Ennusteiden perusteella korkotason voidaan olettaa olevan tuonne 2030 asti 2-4% tasolla jos mitään merkittäviä kriisejä ei saada aikaiseksi.

Samalla kun seuraa pisatulosten laskua niin ei sielläkään kovin positiiviselta näytä:


https://labore.fi/t&y/pisa-tulokset-hallitsevat-koulutuskeskustelua/

No miten tämä sitten liittyy asuntojen arvostustasoon, niin ainakin omasta mielestä hyvinkin paljon. Kun arvostustasot olivat huipuissaan, niin meillähän oli tosiaan vielä nollakorot käsillä ja asumiseen lapattavien tukien määrä kasvoi vuosi vuodelta.

(maksumuurin takana)

Asuntojen laajalle arvonnousulle perustana on tietenkin kasvavat käytettävissä olevat tulot, porskuttava talous ja sijoittamismielessä kannattavat yhtälöt, joka kannustaa investoimaan asuntoihin.
Isona riskinä asuntosijoituksille pitäisin valtion tarpeeseen tulevia merkittäviä leikkauksia, joka epäilemättä kohdistuu myös asumiseen kohdentuviin tukiiin. Nykyisenkaltaisilla alijäämillä ei tähän elintasoon ole yksinkertaisesti varaa. On vain ajan kysymys milloin ei enää halutakaan tai viime kädessä pystytä verovaroin/lainarahalla tuettuna asuttaa mm. opiskelijoita pääkaupungin yksiöissä ja ylipäätään eläkeläisiä/pienituloisia/työttömiä kasvukeskusissa.
Asumiseen liittyvät tukien muutokset ovat toki erityisen kimurantteja toteuttaa järkevästi kuten mm tässä artikkelissa puhutaan. Muutokset olisi hyvä tehdä hyvän sään aikana pikku hiljaa eikä rahojen loppuessa liian nopealla aikataululla. Joka tapauksessa luulisi muutoksilla olevan merkittäviä vaikutuksia arvostustasoissa.

Omistusasunnoissa yhtälöön vaikuttaa yhä enemmän myös segregaatio joka eriyttää alueita kiihtyvään tahtiin. Kasvukeskusten tiedetään kasvavan mm. opiskelijoiden ja maahanmuuttajien vauhdittamana, mutta erityisesti perheasuntojen arvostustasojen arviointiin kaipaisin tilastoja työikäisten ja ensikädessä nettoveronmaksajina pidettyjen kotitalouksien muuttoliikkeistä. Vaikeaa on nimittäin arvioida ovatko nykyiset 400-600k hintaluokassa olevat pk-seudun perheasunnot ns. riskisijoituksia tulevaisuudessa jos mm. segregaatiota ei saadakaan kitkettyä ja alueen sosioekonominen asema kyykkää, kun lapsia ei voi katuryöstöjen pelossa laittaa omatoimisesti menemään kouluun/harrastuksiin, julkisissa samat riskit ilmeisiä ja vanhempiakin alkaa mietityttämään kokonaisuuden mielekkyys jos autolla täytyy hoitaa kaikki menot ja siihen liittyvä ajankäyttö sekä kustannukset karkaavat käsistä.
Megatrendiksi saattaakin yllättäen muodostua ns. hyväosaisten suuremmat yhteisöt joista stereotyyppsienä esimerkkinä nyt ensimmäisenä tulee mieleen case Sundsberg.

18 tykkäystä

Tuo olisi kyllä hyvä, jos voisi noin joustavasti tehdä. Tässä itsekin harkinnut takaisin “maalle” muuttoa, sieltä saisi sen unelmakämpän eikä tarvitsisi ostaa “ylikallista roskaa”. Ainoa rajoitus on tuo työjuttu…muuta estettä ei kyllä olisi. Työmahdollisuuksia ei kauheasti tuolla ole ja itselläni ei ole samanlaista etätyömahdollisuutta.

4 tykkäystä

Väestö ja yhteiskunta | Tilastokeskus

Tämä kuva jäi muuten hyvästä viestistäsi pois. Väestöpyramidi. Siinä näkyy kuinka paljon lyhempiä kotoa pois muuttamisikäisten pylväät ovat nyt ja tulevaisuudessa verrattuna aiempiin ikäluokkiin. Tuonne kun lisäilee maahanmuuttajista tulevat millit niin huomaa että ei riitä mihinkään.
Noiden nysäpylväiden ihmisten pitäisi sitten kyetä maksamaan pitkien pylväiden ottamat velat ja ylläpitämään vielä asuntojen ikuista hinnan nousua yllä.

7 tykkäystä

Voisi kuvitella että jossakin kohdassa työnantajat eivät kilpailekkaan erityisosaajista enään palkalla vaan palkan tuomalla ostovoimalla. Kumpi on parempi, 60.000e/vuosi ansiot ja 400.000e asuntolaina kuin 55.000e/vuosi ansiot ja 200.000e asuntolaina vastaavasta asunnosta? Huomatkaa ennen vastaamista verotuksen progressio.

19 tykkäystä

Voi olla noin, mutta menee ohi aiheen. Argumenttini kohdistui ostajien ja myyjien nykyiseen tasapainoon ja siihen kummalla on keskimäärin suurempi paine saada kaupat syntymään ja kummalla on aikaa odotella nykytiedon valossa. Spekulointia voi tehdä molempiin suuntiin, mutta spekuloitsijat tuskin määrittävät markkinatasapainoa.

Mitä korkoihin tulee, niin markkinaodotuksissa swapit pyörii yli 3% paikkeilla, eli alle yhden prosenttiyksikön lasku pitkällä aikavälillä. Markkina voi olla myös väärässä, mutta en perustelisi elämäni suurimpia hankintoja markkinoista merkittävästi poikkeavan näkemyksen varaan.

5 tykkäystä

Alle kymmenen päivää toimistolla vuodessa. Ja nyt kun tässä on harjoiteltu työskentelyä vajaat puoli vuotta hommien toimiessa erinomaisesti, työnantajankin vaade saapua paikalle on löystynyt entisestään. Ja mikä tässä kokonaisuudessa on yksi erikoisimpia yksityiskohtia, niin tällä hetkellä me molemmat nostamme pääkaupunkiseudun palkkatasoa maakuntatason menorakenteella :smiley: Tähän voi toki tulla pidemmän päälle muutos, kun kehityskeskusteluiden yms myötä pitäisi palkkoja kiriä, mutta ainakin vielä kaikki tuntuu olevan täyden kympin arvoisesti elämässä.

Toimivilla työmarkkinoilla työnhinnan määrää tarjonnan ja kysynnän tasapaino. Miksi työnantaja maksaisi enemmän Eirassa asuvalle etätyöntekijälle kuin Jyväskylässä asuvalle etätyöntekijälle? Toki jos haluaa saada ihmisiä toimistoon Suomen kalleimmalle alueelle, niin silloin usein kompensointi täytyy olla kunnossa.

Etätöissähän työntekijä altistaa itsensä toki sitten paljon laajemmalle ellei jopa globaalille kilpailulle. Osaamista kannattaa hankkiakin sellaisista asioista joissa ei joudu kilpailemaan intiassa asuvien kanssa. Siellä kustannustaso on Jyväskylääkin halvempi.

2 tykkäystä

Ostajien ja myyjien tasapaino tulee järkkymään parin vuoden kuluessa kun korot tulee alas ja uutta kantaa ei synny. Nyt ei myy muut kuin asunnonvaihtajat ja ne jotka on mitoittanut taloutensa väärin. Sekä asuntosijoittajat joilla liian suuri velkavipu ja onnettomat kohteet.

Tekstissäsi on olennainen virhe. Kun-sana tulee vaihtaa jos-sanaan, sillä ei sinulla ole mitään tietoa tulevasta korkokehityksestä.

Sekin olisi sitten vielä oma aiheensa, että minkälainen korkojen lasku riittäisi nykyhinnoittelulla käynnistämään ostoinnon. Ja millainen korkojen lasku riittää oman kodin ostajille ja millainen asuntosijoittajille.

13 tykkäystä

Aika vahvoja näkemyksiä. Kerrotko vielä, että mitä tarkoitat tuolla ‘‘kun korot tulee alas’’? Onko näkemyksesi, että 3kk euribor on parin vuoden päästä taas nollassa-, yhdessä- vai kenties kolmessa prosentissa? Ihan vaan mielenkiinnosta kysyn. Tarkoitukseni ei ole jälkikäteen tulla lällättelemään, jos näkemyksesi olikin väärässä. :smile:

2 tykkäystä

Todennäköisemmin 1% kuin 3% on minun näkemykseni

4 tykkäystä