Sellainen tilastollinen huomio, että vuosien 1970-2020 välillä yhden henkilön asuntokuntien koko on noin viisinkertaistunut. Kahden hengen asuntokuntien koko on noin kolminkertaistunut. Suurempien asuntokuntien koko on vähentynyt.
Pinta-ala henkilöä kohden laskee sitä myötä, mitä suuremmista asuntokunnista on kyse, mutta neliömäärä on kasvanut nimenomaan yhden henkilön talouksissa.
Onpa kyse ukrainalaisista tai vaikka opiskelijoista, asuntokuntien koon kasvaminen esim. asumistuen muutosten myötä on ihan varteen otettava skenaario. Se ei toki tarkoita sitä, etteikö kasvukeskuksiin tarvittaisi lisää asuntoja, mutta asuntojen määrän tarve suhteessa muuttajien määrään voi kyllä muuttua.
Itse uskon kyllä vahvasti, että tulevaisuudessa nimenomaan yksiöt ovat kysytyimpiä muuttovoittoalueilla. Johtuen juurikin sinne muuttavien profiilista.
Sellaiseen kimppakämppäinnostukseen en usko hetkeäkään.
Tiedän. Tilanne on kuitenkin se, että maassa on tällä hetkellä enemmän asukkaita kuin koskaan ennen ja vapaita asuntoja sekä myynnissä että tarjolla vuokralle enemmän kuin miesmuistiin. Selitys tälle mahdottomalta kuuluvalle yhtälölle ei ole se, että ovat muuttaneet sillan alle vaan se että asuntokuntien keskikoko on lähtenyt kasvuun. Eikä tämä kehitys taitu ennen kuin ansiotaso nousee tai asuntojen hinnat laskee.
Oikeasti merkittävän maahanmuuttajamäärän saapuminen maahan (luokkaa satoja tuhansia vuodessa) tilanteessa arvonnousua varmasti tulee tapahtumaan suomalaisten mieltämillä muuttotappiopaikkakunnilla. Tila loppuu nopeasti perinteisiltä kasvukeskuksilta mutta halpaa asuntokantaa riittää meillä yllin kyllin ja hintatasokin paremmalla tolalla tulijoiden kannalta. En nyt puhu paikoista joissa lähimpään kauppaan 30km, vaan kaupungeista joissa nykyään asuu 10-100t ihmistä. Näillä paikoilla löytyy jo tulijoille työpaikkojakin ja mahdollisuuksia yrittämiseen. Infrakin luultavasti sillä mallilla, että isompiin kaupunkeihin tarvittaessa liikkuminen onnistuu helposti. Prosentuaaliset arvonnousut voivat siis olla yllättäviäkin yllättävissä paikoissa tulevaisuudessa.
Tilastojen pohjalta olemme kuitenkin perisuomalaisina häviävä kansa näillä syntyvyyksillä ja ei paljoa vaadi maahanmuuttoa, kun olemmekin jo vähemmistöä esimerkiksi ilmastonmuutoksen edetessä.
Kukaan ei toivottavasti pidä realistisena että me verovaroin rakennamme vain kasvukeskuksiin +10k/m2 asuntoja ja asutamme sinne tukirahoilla tulijat. Toivottavasti joukosta tietenkin löytyy ostovoimaistakin väkeä, jotka näille kalliille paikoille voisi muuttaa.
En minäkään mihinkään innostukseen usko, mutta olosuhteiden pakot on sitten kokonaan toinen asia. Ainakin kasvukeskuksissa merkittävä osa itsenäistyvistä nuorista muuttaa ensimmäiseen omaan asuntoonsa saman kaupungin sisälle. Taloudellisten mahdollisuuksien kapeneminen voi rajata tuota itsenäistymistä merkittävässä määrin. Samoin jos sen kaksion vuokra on vaikka 1,3 kertainen siihen yksiön vuokraan nähden, saattaa se innostaa sekä kimppa-asumiseen että pariskuntien yhteen muuttoon tilanteessa, jossa vuokranmaksukyky heikkenee.
Mahdollista toki. Mutta on kyllä oikeasti harvassa ne kaksiot jotka kimppakämpäksi soveltuvat. Kyllä se taitaa sen kolmion vaatia, jolloin ero yksiön vuokraan ei ole enää niin iso.
Riippuu vähän kimppa-asumisen luonteesta. Kaveruksille kelpaa varmaan kaksio kuin kaksio, pois lukien nykyisten uudiskohteiden minikämpät. Hieman vieraammille kimppa-asujille taas sellaiset kaksiot, joissa makkarin tai olkkarin kautta ei ole läpikulkua muihin huoneisiin.
Keskiansiot nousee kun rakennusteollisuus vähentää työntekijöitä. Nämä tyypillisesti matalapalkkaista työtä tekevät laskevat suomen palkansaajien keskiansiotilastoja. Vaikka tilastot kaunistuu niin ostovoima ei nouse.
No tuskin mikään yritys henkilöstövähennyksiä aloittaa kalleimmista tekijöistä? Poikkeuksetta irtisanottavat on niitä vähiten koulutettuja ja matalinta palkkaa nauttivia. Niitä saa helpoimmalla lisää jos kysyntätilanne joskus paranee.
Hassua seurata tätä asuntojen hintakehityksestä vänkäämistä.
Pari ajatusta tuli:
Kun syvemmin asiaa miettii, niin eikös tälläkin palstalla rationaalisen toimijan insentiivi olisi saada kaikki muut uskomaan päinvastainen näkemys kun hänellä itsellään on, että hänen näkemänsä asuntojen hinnoitteluvirhe voimistuisi ja hän pääsisi siitä paremmin hyötymään?
Toinen ajatus oli, että tämä on siitä hauska keskustelu, että mehän ollaan kaikki tällä markkinalla muutenkin, kun jokainen meistä oletettavasti jonkinlaisessa asunnossa asuu. Vuokralla asuminen shorttaamista, omistusasuminen neutraalia ja sijoitusasuntojen ostelu longina oloa. Siitä vaan oma possa valkkaamaan…
Ja kolmas eli extra on vielä se, että harva sen possansa kasaa ostamalla koko suomeen hajautettua asunto-etf:ää ja asuu siellä. Mikromarkkina merkkaa hurjasti. Oikeassa asuntosijoittamisessa koko asuntomarkkinan arvonkehityksellä spekulointi on mielestäni suhteellisen pieni osa koko peliä.
No näin minä vähän ajattelinkin, ettei väite perustunut mihinkään. Omana mutuna sanoisin myös, että Suomessa rakennusalan palkat eivät ole erityisen huonoja. Tämä siksi, koska suomalaiset työllistyvät vaativampiin tehtäviin (esim. LVIS-puoli), kun taas hanttihommat teetetään ulkomaalaisilla. Ja tässä mielessä virolaisetkin ovat nykyään monesti liian kalliita.
Oikeastaan Suomen rakennusalan lama saattaa olla jopa Virolle paljon pahempi kuin Suomelle.
Asuntojen rakentaminen maksaa sen mitä se maksaa. Kustannuksilla ei ole historiassa ollut taipumus laskea, päinvastoin. ”This-time-is-different” uskoo ken uskoo. Inflaatio nostaa kustannuksia.
Ei rakentamisaikaiset korkokulut kustannuksiin isosti vaikuta. Ihmisten maksukyvyllä ei ole mitään merkitystä. Jos maksukykyä ei ole, niin asunnot ostaa ne, joille tämä ei ole ongelma. Tämä tietysti johtaa vuokrien nousuun, tästä on nyt esimerkkiä esim. Iso-Britanniassa.
Tilapäisesti meillä on nyt ylitarjontaa pienistä asunnoista, koska niitä rakennettu liikaa ja asuntosijoittajat kusessa. Tämäkin tasaantuu lähivuosina.
Tästä pohdinnasta tulee mieleen, että on se mielenkiintoista, miten samaan rahaan saa 25m2 yksiön Helsingin keskustasta tai 150m2 omakotitalon jostain Hyvinkäältä. Jokainen voi omalla kohdallaan miettiä, kummassa asuu mieluummin.
Olen itse asunut 36m2 saunallisessa yksiössä Tampereen keskustassa nyt 6 vuotta. Tarkoituksena oli asua pari vuotta ja jättää kämppä sijoitukseen, mutta tässä sitä ollaan. Vuodet vierivät.
Sen sijaan, että olisin ostanut itselle suuremman asunnon, ostinkin juuri sijoitusyksiön, kun poikkeuksellisen hyvä osui kohdalle. (Siskolla omistusasunto naapurissa vieläpä.) Kaikki ei mene aina suunnitelmien mukaan.
Pieniä kompakteja omakotitaloja hyvien kulkuyhteyksien päässä Tampereelta on tullut käytyä katsomassa, mielellään selvästi alle 100m2, joissa asumiskustannukset olisivat matalat. Joku 80m2 olisi ideaali. Näissä on se hyvä puoli, että ne eivät kiinnosta perheitä, sillä ovat liian pieniä. Lisäksi suomalaiseen mentaliteettiin tuntuu kuuluvan, että okt pitää olla vähintään 100m2 tai muutoin se on mökki.
Näissä vaan hinnat ovat järjestäen luokkaa 250 - 300 000€, jos haluaa remonttivapaan kohteen eli sitovat todella paljon pääomaa.
Olen asunut koko lapsuuteni maalla omakotitalossa ja huomaan joskus kaipaavani sitä elämää, vaikka tiedän, millainen työmäärä omakotitalossa on. Käytännössä ihan joka vuosi saa olla remppaamassa jotain ja siihen päälle nurmikon leikkuu ja lumen luonti ym. Vastuu on eri luokkaa kuin kerrostalossa asuessa ja omaisuus laittaa pallon jalkaan.
Tampereella on osunut silmiin pari omakotitaloa, joissa on sijoitusyksiö samassa. Tällaisetkin kohteet ovat kiinnostavia. Edes omaa kotia etsiessä ei vaan pysty kokonaan jättämään sijoitusaspektia ulos.
Vähän kuin ajattelisi että ”3 jauhelihapizzaa sörkän kurvissa tai ilmakuivattu kinkku ja meloni alkupalana gourmet ravintolassa maksaa saman verran, jokainen voi miettiä kumman mielummin syö”.
Mä en vaan mitenkään näe itseäni asumassa hyvinkäällä, ylipäätänsä suomessa aika vähän paikkoja jossa haluaisin viettää talvea. Samalla 4 hengen perhelle yksiö saattaisi olla ahdas.
Kasvissyöjänä en haluaisi syödä kumpaakaan annosta, mutta onneksi nykyään vaihtoehtoja on paljon. Asuntojakin on moneen lähtöön, ja jos saa perheasunnon alueelta jossa asuu mielellään niin miksi miettiä mitä sillä saa paikasta johon ei halua muuttaa?
Täsmälleen samasta asiasta on kyse. Ihmiset arvostavat erilaisia asioita. Osa ei tiedä paremmasta, kun ei ole kokeillut erilaista asumismuotoa.
Suurin osa suomalaisista haluaisi kyselyiden mukaan asua omakotitalossa. Samaan aikaan kunnon ja sijainnin pitäisi olla priimaa, sillä harvalla enää on kädentaitoja korjata mitään, joten siihen ei ole budjetin puolesta mahdollisuutta.
Eikä kyse ole välttämättä edes tietämisestä. Mä vein lapsen pienenä kävelemään kaivarin edustalle ja yhdestä jäätelökioskista sai ihan käsittämättömän suuret pallot tuuttiin. Itse jäätelö ei mielestäni ollut erityisen hyvää.
15 vuotta tuosta eteenpäin lapsi aina vain puhuu siitä. Me voidaan olla italiassa syömässä käsittämättömän hyvää jätskiä ja häneltä ainut kommentti on, että se on pienempi kuin se kaivarin tuutti.
Jokainen toki saa tykätä mistä haluaa. Ehkä elämä on helpompaa jos ei ole niin tarkka mausta, voi nauttia useammassa ravintolassa.
