Olen siinä käsityksessä, että olet vielä kovin nuori.
Vaikka nyt toteatkin, että et ostaisi taloa, eli kotia, muuttotappiopaikkakunnalta, saattaa toivottavasti joskus myöhemmin päätöksiäsi sanella muukin asia kuin raha.
Perheen, jonka sosiaaliset piirit ovat paikkakunnalla jossa he muutenkin viihtyvät ja vielä mahdollisesti työskentelevätkin, on aivan perusteltua ostaa koti, vaikka he tiedostaisivatkin tulevaisuuden sen suhteen. Usein vielä näillä muuttotappiopaikoissa saattaa perheelle soveltuvia vuokra-asuntoja olla tasan nolla.
Raha ei saa kaikkea sanella.
25 tykkäystä
Veroviranomainen käytti ilmaisua “perintäverotus avataan uudelleen”, eli muutosta haemme tai sitten hyödynnämme muiden asuntojen vuokratuotossa tuota myyntitappiota. Todennäköisesti parhaiten saa hyödynnettyä, kun jättää pari asuntoa myymättä ja niistä vuositolkulla ottaa vuokratuotot ilman verotusta.
Omakotitalon voi sentään hylätä niin ei tarvitse maksaa kuin kiinteistövero (onkohan silti jotain muuta pakollista?). Suomessa ei ole sentään pakkoa purkaa hylättyä taloa, ja sen kyllä näkee.
Asunto-osake muodostaa vielä suuremman riskin koska siinä joutuu maksamaan vastikkeet kunnes koko yhtiö menee konkkaan.
Koko maan kannalta tämä negatiivisen arvon riski on kyllä inhottava koska se vain pahentaa muuttotappiokuntien näivettymistä.
12 tykkäystä
Juu, ja käsittääkseni @miljonaariksi asuu Tampereella, jossa on pääkaupunkiseudun ohella Suomen paras tilanne muuttovoiton suhteen. On siis helppo ihmetellä muiden valintoja muuttotappiokuntiin, kun oma elämä on rakentunut muuttovoittokuntaan. Tämä siis kaikella rakkaudella @miljonaariksi , älä ota henkilökohtaisesti.
Tuskin kukaan meistä oikeasti asuinpaikkaa valitsee tilastollisten syiden pohjalta. Eiköhän valinta tehdä sen mukaan missä on työt, missä on sopivat palvelut ja missä on kaverit ja sukulaiset. Jos työt, kaverit ja sukulaiset ovat paikkakunnalla X, ja kyseisen paikan palvelut ovat riittävät, niin kyllähän sinne hyvin suurella todennäköisyydellä parkkeeraa karavaanin. Mä asuin ennen kotikaupunkiin palaamista Espoossa, johon en kotiutunut kahden vuoden aikana yhtään. Nykyään tulee viikossa enemmän sosiaalista kontaktia kuin vieraalla paikkakunnalla tuli 3-6 kuukaudessa.
Nähdäkseni ainoa realistinen vaihtoehto asunnon ostamiselle muuttotappiokunnassa on asunnon vuokraaminen muuttotappiokunnasta. Mutta tässäkin tullaan sitten siihen, että vuokralla on omat hyvät ja omat huonot puolensa. Se on ketterää ja halpaa, mutta ei aina. Jos haaveilee omakotitalosta, niin sen suhteen vuokramarkkinat ovat hyvinkin haastavat. Siinä missä joku kerrostaloyksiö tai -kaksio on vielä halpa, helppo ja ketterä valinta, omakotitalossa asiat eivät ole samanlaiset.
Hyviä omakotitaloja on harvemmin tarjolla vuokralle, ja jos on, niiden hintalappu on suolainen (toisaalta ymmärrän miksi VA:t hinnoittelevat asunnot näin). Erilaisia “mummonmökkejä” löytää kyllä, mutta koitapa etsiä sellainen monen himoitsema 2000-luvulla rakennettu OKT suositulta asuinalueelta. Et todennäköisesti löydä, ja jos löydät, hintalappu on sellainen, että siinä alkaa oman ostaminen houkuttamaan. Puhumattakaan sitten oman asunnon eduista, saat rempata ja vuokrata kuten haluat ja VA ei ole paskat housussa jatkuvasti kyttäämässä ajatko pihalla nurmikon kyllin usein tai onko asunnossa tarpeeksi lämmintä talvella.
17 tykkäystä
Näin juuri toimisin. ”Oma koti ei ole sijoitus” on lause, jota viljellään aika paljon. Samaan aikaan suomalaisten varallisuus on pitkälti kiinni juuri oman kodin seinissä.
Mielestäni taloudellinen puoli on elämän suurimmassa hankinnassa kohtalaisen tärkeä. Kukaan meistä ei ole ikuisesti nuori, elämässä tapahtuu kaikenlaisia ennakoitavia ja ennakoimattomia asioita ja jossain kohtaa omasta kodista voi tulla tarve päästä eroon äkillisestikin. Silloin ei lämmitä, jos myyntiaika on neljä vuotta. Olen katsellut tällaista tilannetta vierestä lähipiirissä ihan hiljattain.
Ei kai siinä, jos lainanlyhennysten maksamisen näkee ikään kuin vuokran maksamisena, eikä välitä siitä, saako taloa koskaan myytyä (tai jääkö jälkipolville mitään). Voihan sen tosiaan lopulta hylätä ja vain kiinteistövero enää juoksee. Näitä hylättyjä omakotitaloja on Suomen maa jo täynnä, ei tarvitse Pirkanmaallakaan kauas ajella.
1 tykkäys
Tilastokeskuksen väestöennusteet ovat demograafisia trendilaskelmia eli lähihistoriasta ekstrapoloidaan tulevaisuuden ennuste. Väestönkehityksen siis oletetaan jatkuvan viime vuosien kaltaisena. Itse en näille oikein anna painoarvoa, kun katsotaan PK-seudun ja suurimpien kaupunkien ulkopuolelle.
Keskisuurissa kaupungeissa katsoisin tarkemmin etenkin elinkeinoelämän rakennetta. Jos unohdetaan julkinen sektori, niin kaupunki voi elää muutamasta suuresta työnantajasta, mikä on merkittävä riski. Yrityksen lähtiessä paikkakunnalta vaikutus voi vielä voimistua alihankkijoiden kautta. Suurien työnantajien sitoutumista paikkakuntaan voi arvioida esimerkiksi niiden sinne kohdistamien investointien kautta. Keskisuuret kaupungit tarjoavat riskien vastapainoksi myös suuria mahdollisuuksia, jos niiltä löytyy kilpailukykyä ja vetovoimaa voittaa alueelle uusia työpaikkoja luovia investointeja. Konkreettisten investointipäätösten lisäksi alueelliset hankesuunnitelmat, kaavoitussuunnitelmat sekä tontti- ja suunnitteluvaraukset antavat arvokasta tietoa.
Jos nyt käytetään esimerkkinä vaikka Vaasaa, niin Tilastokeskuksen 2021 ennusteet povasivat väkiluvun pysymistä paikallaan ja kääntyvän hiljalleen laskuun. Työpaikoissa, julkinen poisluettuna, erottuu muutama suurempi työantaja, Wärtsilä suurimpana. Wärtsilän suuret investoinnit Vaasaan kuitenkin pienentävät hieman yrityskohtaista riskiä. Vaasa on yhdessä Mustasaaren kanssa kaavoittanut suuren alueen lentokentän ja rautatien läheisyydestä kemianteollisuuden toiminnoille. Investointipäätöksiä alueelle ei ole vielä tehty, mutta varauksia taisi olla viisi. Mikäli hankkeet, tai edes osa niistä, toteutuvat, niin vaikutus työpaikkojen määrään on todella merkittävä. Hitachi on hiljattain ilmoittanut investoivansa Vaasan seudulle 170 miljoonaa ja arvioi työpaikkojen määrän kasvavan 200:lla. Yliopistot ja ammattikorkeakoulut tuottavat uusia työntekijöitä, logistiikka pelaa ja alueen energiaklusterin synergiat toimivat. Vaasalla on myös EnergyVaasa ja GigaVaasa ohjelmat tukemassa verkostoitumista ja houkuttelemassa investointeja alueelle.
Pointtini on, että kun liikutaan suurien kaupunkien ulkopuolelle niin trendilaskelmien tuijottamisen sijaan kannattaa käyttää hetki aikaa ja katsoa mitä alueella oikeasti tapahtuu ja minkälaisia suunnitelmia siellä on tehty. PK-seudulla ja Tampereella yksittäisillä hankkeilla ei ole “massan” takia enää niin suurta vaikutusta.
Huomautan, että jätin nyt tarkoituksella julkisen sektorin huomioimatta.
19 tykkäystä
Ei tarvitse edes Pirkanmaalle asti mennä vaan hylättyjä taloja löytyy myös Uudeltamaalta ihan alle tunnin ajomatkan säteellä Erottajasta. Jokaisen takana on varmaan omanlaisensa tarina. Vanha huonokuntoinen talo pienellä mitäänsanomattomalla tontilla maaseudulla ei välttämättä ole kovin arvokas edes Uudenmaan ”syrjäseudulla”.
Muutenkin olen aina ihmetellyt suomalaisten intoa rakentaa unelmatalonsa keskelle metsää. Ilmeisesti halpa tontti ja oma rauha houkuttaa. Sitten paikallislehden yleisönosastolla raivotaan kun koulutaksi ei hae lasta portilta kouluun, paikallistie on huonokuntoinen ja kunnallistekniikkakin puuttuu.
6 tykkäystä
Melkoista yleistystä. Valtaosa on tyytyväisiä asuessaan maalla. Itse yksi niistä. Vaikka kaupungissa asunnon arvo säilynee paremmin niin en voisi kuvitella eläväni kaupungissa kärsien sen vuoksi, että torppa pitänee paremmin arvonsa. Onneksi kaikille on vaihtoehtoja.
29 tykkäystä
Ehkä yleistän, mutta viittaan tässä juuri siihen perisuomalaiseen tyyliin että pitää saada asua omassa rauhassa. Monessa Euroopan maassa ei edes saa omakotitalolle rakennuslupaa kyläalueiden ulkopuolelta ilman erikoislupaa.
En sano että pitäisi jotenkin kieltää talon rakentaminen maalle. Pikemminkin kyseenalaistan sitä ajatusta miksi ihmeessä joku haluaa asua keskellä ei mitään, onko se halpa tontti vai se että naapurit ärsyttää? Siinä on jotain niin perisuomalaista. Ja siis maallakin voi asua niin että asuu kylässä tai niin että asuu metsän keskellä, siinä on selvä ero.
Suomessakin elettiin tiiviissä kyläyhteisöissä aina 1700-luvulla suoritettuun isojakoon asti.
Muuttotappiokunnasta uskaltaa ihan hyvin ostaa asunnon, mutta pitää tietää mitä tekee. Vaikkapa edellä mainitut Tuusula, Hämeenlinna ja Pori hiipuvat hitaasti ja 20v päästäkin siellä asuu lähes sama määrä lapsiperheitä, joista moni sen oman ok-talon silloinkin ostaa. Kunhan ostaa sellaisesta kaupunginosasta, jossa on nyt kysyntää, niin en näe suurta riskiä.
Toinen juttu on sitten, jos muuttaa vaikkapa Kainuun pienelle paikkakunnalle. Silloin talosta voi maksaa sen summan minkä on valmis häviämään kokonaan oman asumisensa aikana. Toisaalta vuokratarjontaa tuskin on, joten ainoa vaihtoehto on ostaa oma.
9 tykkäystä
Jos tosiaan on tyytyväinen siellä missä asuu, niin silloin kaikki on hyvin. Mutta kuten @evilK totesi, moni on odottamassa niitä samoja lähipalveluita itselleen kun mitä löytyy suuremmista asuinympäristöstä. Ja osa taas mesoaa, että kun metsän keskellä nähdään villieläimiä, tulisi ne tappaa viimeiseen yksilöön asti, jotta lapset voivat mennä turvallisesti kouluun.
Kun puhutaan muuttotappio- ja muuttovoittokunnista, niin ostopäätöstä tehdessä kannattaa myös miettiä sitä, mihin ne palvelut kehittyvät tulevaisuudessa. Jos kunnasta esim. uhkaa kadota viidesosa väestöstä seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana, ei se välttämättä lupaa hyviä sen enempää julkisten kuin kaupallisten palveluiden saatavuudellekaan. Toisaalta, jos kymmenien kilometrien kauppamatka ei häiritse, niin sitten se ei häiritse.
9 tykkäystä
Kyllä, juuri näin. Mikrosijainti merkitsee tässäkin ihan hitosti.
Muuttovoitto/tappiotilastot ovat siinä mielessä vähän vaikeasti tulkittavia, koska ne tehdään pääasiassa kaupunkikohtaisesti. Kiitos erilaisten kuntaliitosten, saman kaupungin alla on hyvin värikästä menoa. Miettikääpä vaikka jotain Kuopiota, johon on liitetty pelkästään tämän vuosituhannen puolella kourallinen pienempiä kuntia lähialueilta. Nilsiä, Juankoski, Karttula, Maaninka. Näistä on matkaa pahimmillan 60 kilometriä Kuopion keskustaan, mutta ne on virallisesti kuitenkin Kuopiota.
Ja onhan siinä ihan helvetin iso ero, ostatko asunnon “Kuopiosta” (eli Juankoskelta vai Saaristokaupungista). Asuinalueen lisäksi myös itse talo merkkaa (vaikkakin aluerakentamisesta johtuen nämä asiat menevät usein käsi kädessä). Joku huonokuntoinen rintamamiestalo tai 1960-luvun valesokkeli-tasakattopommi ei herätä hirveästi ostohaluja, mutta joku hyvässä kunnossa oleva fiksusti suunniteltu 2000-luvun asunto taas kiinnostaa monia. Kyllä mun on vaan aika vaikea nähdä sitä skenaariota, että Kuopion Saaristokaupungissa sijaitseva 2010-luvun hyvä omakotitalo (jonka hintalappu lähtee vähintään 300 kiloeurosta), muuttuu yhden ihmisiän aikana sellaiseksi, että siitä eroon pääseminen vaatii rahaa, siis pelkän muuttotappion takia. Arvo voi varmasti laskea (ja todnäk laskeekin) ja asunnon pitäminen kunnossa nielee rahaa, mutta ei tuosta nyt varmasti mitään golf-osaketta lähivuosina tai -vuosikymmeninä tule, josta ei pääse eroon ilman kepulikonsteja.
20 tykkäystä
Ei ne ihan poskettoman halvalla huutaneet, mutta eipä ne hinnat korkeitakaan olleet.
4 tykkäystä
Alin hyväksyttävä tarjous kaikista velan vakuutena olevista huoneistosta yhteensä olisi pitänyt olla 2,9 M€
Tuon alle ei ulosotto saa myydä, jonka vuoksi en lähtenyt edes tarkemmin katsomaan kohteita.
Samaan taisi päätyä moni muukin, kun hinta jäi noin alas.
Eli mielestäni huutokaupan tulos ei kuvaa markkinahintaa.
1 tykkäys
Juu, ei korkeimmasta tarjouksesta kannata mitään päätellä, jos se ei johda kauppoihin. Sinällään kiinnostava talo ihan historiallisessa mielessäkin. Tuossa talossa on tehty suomalaisen populaarimusiikin historiaa useammankin eri levy-yhtiön konttorin voimin.
4 tykkäystä
Nyt on lehdissä ollut juttua siitä mielenkiintoisesta ilmiöstä, että yksiöiden hintojen romahdettua ensin ovat suuremmat asunnot seuranneet nyt jälkijunassa perästä.
Ensin hiipui sijoittajavetoinen kysyntä ja sittemmin myös perheasuntojen kysyntä on alkanut takuta.
Jos korot kovin kauan pysyvät korkealla, niin kuinka monella asuntovelallisella loppuvat puskurit vielä kesken. Onko hiljaisia pakkomyyntejä kenties vielä huomattavastikin edessä.
Perheasuntojen hinnat laskivat pienempiä asuntoja enemmän
Vuoden ensimmäisellä neljänneksellä kerrostalojen hinnat laskivat eniten perheasunnoissa, joiden hinnat laskivat 7,4 prosenttia koko maassa.
Yksiöiden hinnat laskivat 4,7 prosenttia ja kaksioiden 4,9 prosenttia. Rivitaloasuntojen hinnat laskivat kerrostaloasuntoja vähemmän.
Perheasuntojen hinnat laskivat eniten suurissa kaupungeissa, jossa kolmioiden ja sitä suurempien kerrostaloasuntojen hinnat laskivat 8,6 prosenttia. Pääkaupunkiseudulla hinnat laskivat 9,4 prosenttia.
– Varmaan osittain on kyse siitä, että perheasunnoissa hintojen lasku alkoi vähän myöhemmin kuin pienemmissä asunnoissa eli isompien asuntojen hintakehitys tulee ehkä vähän jälkijunassa, sanoo OP Ryhmän senioriekonomisti Joona Widgrén.
6 tykkäystä
Tähänhän olisi ollut hyvä linkittää nyt niitä lehtijuttuja?
Noin muuten on todettava, että ei kai kellekään edes vähääkään asuntomarkkinoita seuraavalle tule yllätyksenä, että asuntojen hinnat ovat laskeneet kautta linjan.
Spekulointia, mutta menisiköhän tämä sitten toiseen suuntaan samalla tavalla? Eli sanotaan, että määrittelemättömän ajan päästä tulevaisuudessa korot laskevat, niin ovatkohan sijoittajat ensimmäisenä liikkeellä niin, että pienten asuntojen hinnat nousevat ensin/nopeammin ja sitten vasta isommat perheasunnot? Sijoittajien lisäksi tässä voisi olla sellainen ajuri, että olettaisin sinkkujen ja lapsettomien pariskuntien toimivan nopeammin ja olemaan valmiimpia riskinottoon, kuin lapsiperheiden.
Kiinnostaa sikäli itseäni, että jossain välissä ajankohtaista siirtyä nykyisestä kopista isompaan asuntoon, niin tällaisesta ilmiöstä voisi potentiaalisesti hyötyä.
3 tykkäystä
Ainakin tutkitut ostoaikeet ovat sijoittajilla korkeammat kuin omistusasuntoa harkitsevilla:
2 tykkäystä
Menee offtopicin puolelle osittain mutta kuvastaa kuluttajien vaikeaa tilannetta.
Olin yhteydessä omaan pankkiin hakiessani lyhennysvapaata perheenlisäyksen kunniaksi.
Pankin mukaan hirvittävät ruuhkat lainojen muutospuolella. Uusien lainojen myönnöstä minunkin asian käsittelijä oli siirretty. Ei kuulosta kovin rohkaisevalta, jos uusia lainoja ei myönnetä ja nykyisiin haetaan paljon maksuehtojen muutoksia ja lykkäyksiä.
4 tykkäystä