Tämä on todella monipolvinen kysymys ja sallinet olla erimieltä asiasta.
Minusta tämä riippuu todella paljon, että minkälaista kohdetta ostaa ja minkälainen on paikallinen vuokramarkkina.
Jos otetaan esimerkiksi ihan oikea taantuva pikkukunta, jossa kuitenkin on vakaa työpaikka ja jonne haluaa elämänsä rakentaa, niin minusta tietyin reunaehdoin taloudellisesti järkevin vaihtoehto on teknisesti ok-kuntoinen, mutta mahdollisimman edullinen omakotitalo, josta opettelee itse pitämään huolta.
Vuokramarkkinat tällaisissa kunnissa ovat todella ohuet ja vuokrat heijastelevat valmiiksi asuntomarkkinan hintakehitystä. Jos hyväkuntoisen vuokra-asunnon vuokratuottoprosentti on vaikka hyvinkin mahdollinen 12%, niin vuokraa on maksanut lainan lyhennysten verran noin kuudessa vuodessa.
Näillä sijainneilla myöskään remontit eivät siirry kunnolla asuntojen hintaan, vaan käytännössä niihin käytetty raha on menetettyä. Edullinen ylläpito korostuu ja tässä suhteessa omakotitalon voittanutta ei ole, koska itse voi tehdä niin paljon ilman, että joutuu isännöitsijöiltä kyselemään lupia. Myöskään taloyhtiön kommuunitouhuista ei joudu pulittamaan euroakaan.
Ja ennen kuin syrjäseudulla asujia alkaa harmittaa, niin mikäli vain sieltä löytyy vastaavan ansiotason ja stabiiliuden työpaikka kuin kasvukeskuksesta, niin minusta se on sekä taloudellisesti, että muutenkin perheelliselle erittäin hyvä diili:
OK-talo syrjäseudulta 60k€, korkokustannus/kk 60000*0,05/12=250€
OK-talo PK-seudulla alueelta, jonka kouluun ilkeää lapsensa lähettää, vähintään 400k€, korko/kk 1666€.
Erotus 1416€/kk jonka vaikka sepeen kuukausittain pukkaamalla on 24 vuoden kuluttua miljonääri. ( 7%:n tuotto-oletus)
(Vähän rupunen laskelma skippaa sen, että korkokulut pienenevät ajan kanssa, mutta toisaalta myös pääomaa pitää lyhentää. Joku innokas voi laskea esimerkin paremmin auki. )
PK-seudulla siis asuminen vaan maksaa itsessään niin paljon enemmän, kuin syrjäseudulla.
