Antaisitko esimerkkejä tällaisista kunnista? Minun mielestäni monissa noista syrjäseuduksi luokiteltavissa kunnissa kerrostalo- ja rivitalorakentaminenkin tyssäsi suunnilleen 1990-luvun lamaan, ja sen jälkeinen meno on kaikkea muuta kuin “pää märkänä” rakentamista.
Luonnollisestikaan nyt en puhu niistä Suomen mittakaavassa suurista kaupungeista, jotka ovat alkaneet tantumaan, vaan oikeasti syrjäseuduista ja pienemmistä paikkakunnista.
Taitaa olla helpompi kun katsot itse etuovesta. Hakuehtoihin 1995-2005, vaikka kerrostalo kaksio, omistusasunto ja halvimmat ensin. Sieltä tulee pitkää listaa kunnista jotka oli tuolloin vielä kasvavia, varsinkin keskustan osalta ja nykyään kaikilta osin taantuvia.
Niin? Halvimmissa hakutuloksissa vastaan tulee lähinnä matalia kerrostaloja kunnista, joihin ei todellaan ole rakennettu kerrostaloja pää märkänä. Halvimmat esimerkit mainitsemillasi hakukriteereillä löytyy Kiteeltä ja Kokemäeltä. Katsotaan tarkemmin noita kuntia.
Koko Kiteeltä löytyy kerrostaloasuntojen myyntitarjontaa kolmesta 1980-luvun jälkeen valmistuneesta kerrostaloyhtiöstä. Kaksi taloista on pieniä nelikerroksisia taloja ja yksi on pieni kaksikerroksinen talo. Asuntoja näissä taloissa on yhteensä muutamia kymmeniä.
Kokemäeltä löytyy kerrostalokämppiä myynnissä 2 kpl yhdestä vuonna 2000 rakennetusta kaksikerroksisesta taloyhtiöstä. Asuinhuoneistoja talossa on 14 kpl. Seuraavaksi uusin kerrstatalokämppien tarjonta myynti-ilmoituksissa on 1980-luvulta.
Mutta asia selvä, sinulla ei ollut antaa yhtään esimerkkiä väittämällesi.
No montako miljonääriä tiedät asuvan vuokralla? Ei välttämättä toki yksin (omistus)asunnolla, mutta se on usein pohja jolle varallisuutta kasvattaa. Stat:lta löytyy infoa aiheesta mm. 2019 oma ja sijoitusasunnot muodostivat 60% kaikesta kotitalouksien varallisuudesta.
https://stat.fi/til/vtutk/2019/vtutk_2019_2021-06-08_tie_001_fi.html
Vasemmistohallituksen aikana tuota ei päivitetty, tuore tilasto tulee ensi keväänä.
Eikö tämä nyt kuitenkin ole ymmärrettävissä, että pidät asuntosijoittamista varmimpana tapana saavuttaa miljoonan varallisuus.
Se että kannattaako asua omistusasunnossa vai vuokralla on mielestäni täysin eri asia.
Eikä siihen ole yksiselitteistä vastausta, koska muuttujia on niin paljon.
Aki Pyysing tulee heti ensimmäisenä mieleen. Sitten voidaan jatkaa vaikka monilla yritysjohtajilla.
Etenkin Helsingissä hyvillä aluilla vuokratuotto on painunut niin matalaksi, että aika moni on löytänyt rahalle tuottavampia sijoitustapoja kuin kodin seiniin investoimisen.
Ainakin se on ollut aika varmaa, kunhan on ollut tarpeeksi aikaa ja suosiollinen lainoittajapankki. Tulevaisuuden ennustaminen on taas hankalaa, mutta uskon kuvion toimivan ainakin pk-seudulla jatkossakin.
Ja kyllä suomalaiset haluavat asua omistamissaan kodissa, niitä jotka kylmästi laskevat excelin kautta on murto-osan murto-osa.
Tämä asia on muuttunut uusien sukupolvien myötä. Eli meitä on yhä enemmän, jotka eivät ajattele noin.
En ole itse uutta sukupolvea, mutta “uusi aika” näkyy monessa asiassa. Ihan työpaikkoja myöten. Ei oletetakaan, että oltaisiin koko elämää yhdessä työpaikassa, vaan halutaan olla ketteriä. Niin se on asumisessa ja muussakin omistamisessa. Eli sitä ei koeta välttämättömäksi. Sama pätee vaikka auton omistamiseen ja hankintaan. Nykynuoret muuttavat ja asuvat yhä isommalla prosentilla isojen kaupunkien kasvukeskuksissa, jossa auto ei ole yhtä välttämätön kapistus kuin maalla.
Googlasin ”missä suomalaiset haluavat asua”.
Oikeastaan se muutos, mikä on käynnissä on se, että yhä harvemmilla nuorilla on varaa omaan asuntoon.
Tai sitten se, että nuoret haluavat muuttaa alueille, joista heillä ei ole varaa ostaa asuntoa. Samalla kun haaveena on omakotitalo, on haaveena myös eläminen kaupunkikeskustojen välittömässä läheisyydessä. Se on aika hankala yhtälö.
Tämä on varmasti totta.
Ja siitä ihmiset ovat huolissaankin.
En silti muuta näkemystäni siitä, että painopiste muuttuu ja yleinen suuntautuminen Suomessa on pois omistusasumisesta ja kohti vuokralla asumista. Ja toisaalta, johan väestöllinenkin muutos siihen vie. Yhä enemmän vanhuksia, yhä vähemmän perheitä.
Toki meillä on tässä se sävyero, että puhuit siitä mitä suomalaiset haluavat. Ja se voi hyvinkin olla eri asia, kuin se mitä oikeasti sitten tapahtuu.
https://stat.fi/til/asas/2018/01/asas_2018_01_2019-10-10_tie_002_fi.html
Juurikin näin. Pk-seudulla vielä polarisaatio kiihtyy eri alueiden välillä, kun ”hyvien alueiden” asuntojen hinnat nousevat ja ”ei-niin haluttujen alueiden” hinnat laskevat.
Eilen alkanut työehtosopimuskierros määrittelee paljon asuntomarkkinoiden tulevaisuutta. Jos sieltä tulee joku yleinen 3.5% korotus seuraavan kahden vuoden ajalle niin ei taatusti lähde asumtomarkkinat nousuun.
Palkkasumman nousua on viimeisen vuoden ajan hallinut julkisen talouden mässäily. Se ei voi olla kestävä tie pidemmän päälle vaikka kuinka julkisella puolella työskentelevät äänestäisivät sen linjan jatkumista.
Pitkässä juoksussa ansiotaso tietysti vaikuttaa, mutta jotkut yhden vuoden korotukset nyt on tässä yhtälössä ihan pieru saharassa. Mitä jos tulee tällä kierroksella 1,5% ja seuraavalla 6,5% talouden ampaistessa kasvu-uralle? Miten tämä kierros silloin määritteli markkinan tulevaisuutta?
Lyhyellä aikavälillä markkinan suunta elää lähinnä korkotason mukaan ja korkonäkymään liittyy huomattavaa epävarmuutta. Laajat palkkapaineet voi myös aiheuttaa inflaatiopainetta ja siten jopa toimia asuntomarkkinan elpymistä vastaan.
Suomi nyt ainakin menee laman kautta. Sen jälkeen voidaan katsella uudelleen sitä asuntomarkkinoiden kuumenemista. Alkanut jo hyvin irtisanomiskierroksia yrityksissä starttaamaan ja kuluja vähennellään. Ei niitä uusia työpaikkoja yhtäkkiä synny. Ikäväähän tämä on, mutta aika normaalia kuitenkin.
Tietenkin voi tapahtua jokin ihme, mutta se voi olla negatiivinenkin.
Jos/kun niitä työpaikkoja joskus alkaa syntymään, niin alkaako se kunnista joissa asumiskustannukset on suurimmat, maapohja/toimitilat kalleimpia ja työtunnin hinta korkein? Todennäköisesti jos kasvusta vastaa julkinen talous, mutta jos kasvu lähtisi vaihteeksi käyntiin yksityiseltä puolelta jossa pitää huomioida eri vaihtoehtojen hintakin niin tuskin.
Suomen asuntomarkkinoiden sentimentti selvästi on edelleen että asuntoja ei kannata enää ostaa, myydä eikä omistaa koska käännettä parempaan ei ole tapahtunut.
Asuntojen hintojen ja kauppamäärien pohjat nähdään vasta peräpeiliin katsomalla, joten en käyttäisi energiaa tämän suuren käänteen ajoittamiseen. Tällä sentimentillä 95% ostajista missaa pohjat ja ostaa sitten kun kaikki muutkin ostavat, eli silloin kun hinnat ja kauppamäärät palaavat pitkän aikavälin keskiarvolle.
Tämä nyt on toki tilastollisestikin selvä asia mutta haluan muistuttaa kontraamisen ja optimismin säilyttämisen tärkeydestä kun markkinoilla vallitsee pelko ja pessimismi.
Nykyhetkellä ja -koroilla voi löytää huippudiilejä.
Juuri näin, sama ilmiö osakemarkkinoilla - harvat ostaa kun osakkeet ovat laskeneet, mutta useat kun ne ovat nousseet ylös. Kummassakin markkinassa he, jotka osaavat asiansa, tekevät parhaat ostonsa silloin kun muut eivät osta.
Liiketiloissa markkinapelaajat toimivat excelin yieldien perusteella eli kun korot nousevat, arvot laskevat ja vice versa. Asunnoissa pääosin ostetaan omaksi kodiksi eikä arvostus perustu vain vuokratuottoihin.
Paitsi yksiöiden kohdalla, joista suurimman osan ostaa sijoittaja. Helsingissä jopa 70-80 %. Ja se on yksiöiden hintoja muihin asuntoihin verrattuna sitten nostanutkin.
Noinkohan. Itse olen viimeisimmän sijoitusasunnon ostanut aikana, jolloin niiden markkina oli pahasti ylikuumentunut ja järkevien ostokohteiden löytäminen oli vaikeaa. Hankinnan tein liki 100 %:n lainalla vanhoja vapaita vakuuksia hyödyntäen. 20 vuoden laina-ajasta 14 vuotta korkosuojausta korkotaso reilu 1,2 %:iin lukittuna.
Vaikka asuntojen hinnat ovat laskeneet tuon jälkeen, hintojen lasku ei ole ollut riittävän suurta, jotta se kompensoisi nousseet rahoituskustannukset. Vaikka korot ovatkin nyt laskeneet, niin yhä vieläkin viitekorko + marginaali nousisi yli 3,5 %:n. Pahimmillaan se olisi pyörinyt n. 5 %:n tuntumassa.