Jatketaan nyt vielä tästä perustoimeentulotuen vaikutuksesta yhden viestin verran, kun tuli aihe aloitettua ja asiaa hieman lisää kaiveltua. Tajusin laskeneeni nuo aiemmat Helsingin luvut vaikeamman kautta. Helpommalla pääsee kiinni kaikkiin Suomen kuntiin tämän Tilastokeskuksen tietokannan ja edellä linkatun Kelan tilaston avulla. Näiden avulla kun lasketaan muutaman suurimman kaupungin prosenttiosuudet asiaan liittyen, eli kuinka monta prosenttia yksin vuokralla asuvista henkilöistä sai vuonna 2019 perustoimeentulotukea, niin tilanne näyttää suunnilleen seuraavalta:
Helsinki: 26,42 %
Espoo: 29,71 %
Vantaa: 35,62 %
Tampere: 29,40 %
Turku: 22,97 %
Oulu: 26,42 %
Omaan silmään varsin korkeita prosenttiosuuksia, jos yhteiskunnan viimesijaiseen tukimuotoon joutuu turvautumaan suurissa kaupungeissa noin neljäsosa ja Vantaalla jopa yli kolmasosa yksin vuokralla asuvista henkilöistä. Ja näiden ihmisten kohdalla asumistukien (yleinen asumistuki / eläkkeensaajan asumistuki) muutos ei siis vaikuttaisi saatujen tukien kokonaismäärään suoraan mitenkään, koska asumistuen pienentyessä perustoimeentulotuen osuus kasvaa vastaavalla summalla. Heillä jää joka tapauksessa asumiskulujen (ja muutamien muiden erikseen korvattavien menojen, kuten lääkkeet) jälkeen käyttöön valtakunnallisesti määritelty minimisumma rahaa, eli 555,11 euroa kuukaudessa (vuonna 2023).
Mutta sitten löysin myös kaipaamani Valtioneuvoston kanslian julkaiseman tutkimuksen, jossa perustoimeentulotuen vaikutusta asuntomarkkinoihin oli arvioitu.
Tuolta voisi poimia useitakin kohtia, mutta yritän pitää tämän jollain tavoin tiiviinä, joten hyppään johtopäätöksiin, joista muutama poiminta.
Toimeentulotuen kuntakohtaiset asumismenonormit eivät näytä muodostavan alarajaa vuokrille. Noin puolilla toimeentulotuen saajista vuokra alittaa normin. Koko maata tarkasteltaessa normien kohdalla ei ole merkittävästi ylimääräistä massaa vuokrajakaumissa eikä normien lähistöllä ei ole ylihintaisia asuntoja. Tämä viittaa siihen, että asumismenonormit eivät ole merkittävä tekijä tuensaajien vuokrien määräytymisessä.
Helsingin vapaarahoitteisia vuokramarkkinoita tarkasteltaessa on kuitenkin viitteitä siitä, että normit voivat vaikuttaa vuokrajakaumiin. Toisaalta vuokratason ja asuntojen ominaisuuksien tarkastelu viittaa siihen, että normi vaikuttaa tuensaajien asumisvalintoihin eikä siis välttämättä aiheuta sitä, että tuensaajat maksavat tuen seurauksena korkeampaa vuokraa ominaisuuksiltaan vakioidusta asunnosta.
Huomatkaa, että muita suuria kaupunkeja ei oltu käsitelty tutkimuksessa erikseen.
Suurissa kaupungeissa vapaarahoitteisilla vuokramarkkinoilla asumismenojen perusteella maksetun toimeentulotuen osuus vuokrasummasta on korkeintaan muutaman prosentin luokkaa.
Tämä viimeinen kertoo mielestäni yhdestä tutkimuksen selkeästä puutteesta. Tutkimus ei tarkastele erikseen vuokrasummaa eri kokoisille asuntokunnille, vaan niputtaa tässä kohtaa kaikki vuokraa maksavat asuntokunnat yhteen ryhmään. Johtopäätöksissä ei myöskään muuten oteta erikseen kantaa pieniin asuntoihin/asuntokuntiin. Tällöin ei päästä kiinni siihen, mikä on tuen vaikutus yksin asuvien (eli pienimpien asuntojen) osalta. Kuitenkin toisessa kohtaa tutkimusta oli käsitelty yhden henkilön talouksia erikseen. Miksi näin?
Oman järkeni mukaan yllä laskemillani prosenttiosuuksilla pienten asuntojen kohdalla perustoimeentulotuen vaikutus vuokrasummiin täytyy olla korkeampi kuin muutaman prosentin luokkaa, vaikka tätä miten päin kääntelisi ja huomioisi lisäksi, että perustoimeentulotuen saajat keskittyvät varmaankin edullisemmille asuinalueille. Toki jos euromääräinen perustoimeentulotuki erotetaan muista maksetuista tuista ja perustoimeentulotuesta erotellaan tutkimusmielessä vielä “asumisen osuus” erilleen, niin osuus kokonaisvuokrasummasta saadaan varmasti näyttämään pieneltä. Mutta tämä ei nähdäkseni poista sitä, etteikö vaikutus asuntomarkkinoihin voisi olla merkittävä. Tulojen (tässä tapauksessa tukien) tippuessa vaikka vain sadalla eurolla 555 eurosta 455 euroon, aika moni ihminen varmaan kuitenkin mieluummin vaihtaisi hieman edullisempaan asuntoon, kuin puolittaisi 200 euron ruokabudjettinsa.
Toimeentulotuensaajien muuttoalttius kasvaa asumismenojen ollessa normia korkeammat. Yhteys voi johtua normiin liittyvästä ohjaus- tai kannustinvaikutuksesta. Pelkkää yleistä asumistukea saavia kotitalouksia tarkasteltaessa ei havaita vastaavaa yhteyttä muuttoalttiuden ja toimeentulotuen asumismenonormin välillä. Normin ylittävillä kotitalouksilla muutto tapahtuu keskimäärin aiempaa asuntoa hieman pienempiin ja edullisempiin asuntoihin.
Eli toisin sanottuna: siinä vaiheessa kun yhteiskunnan minimituki ei enää kata vuokraa, vaan joudutaan leikkaamaan tuosta omasta 555 euron kuukausibudjetista, hakeudutaan edullisempaan asuntoon. Loogista. Mutta tulisiko tällöin tehdä (toisin kuin tutkimuksessa) johtopäätös, että perustoimeentulotuki kuitenkin vaikuttaa vuokramarkkinoihin ja tätä kautta asuntojen hintoihin erityisesti pienten asuntojen kohdalla, jos yksin asuvista vuokra-asukkaista kerran yli neljäsosa saa suurissa kaupungeissa perustoimeentulotukea?
En tiedä. Kyse on kohtuullisen monimutkaisesta kokonaisuudesta ja ymmärrän myös sosiaalisen näkökulman, eikä tästä siksi tule tehdä johtopäätöstä, että ajaisin tällä tekstillä tukien leikkaamisia. Kiinnostaa vain edelleen perustoimeentulotuen vaikutus asuntojen hintoihin ja se, miksi tästä ei käydä julkista keskustelua toisin kuin muista asumistuista. Ehkä juuri tuo sosiaalinen ulottuvuus ja toisaalta tukijärjestelmän monimutkaisuus (vaikea ymmärrettävyys) tekee tästä niin vaikean keskusteltavan. Mutta ehkä en tule tästä enää sen viisaammaksi, joten siirryn pääsiäisen viettoon ja toivotan kaikille foorumilaisille iloista pääsiäistä!