Väitän että inflaatio-odotukset ovat jo karanneet ja fundamentaalisesti on vaikea nähdä keskipitkällä aikavälilläkään paluuta normaaliin, koska globalisaation tuomat skaalahyödyt ovat ja ottavat edelleen aktiivisesti takapakkia. EU:n tapauksessa yhtä halpaa energiaa, jota kyettiin putkia pitkin tuomaan tuomaan Venäjän kautta, tuskin tullaan samaan vuosikymmeniin korvaavista lähteistä, ja energian hinnan alhaalla pitäminen vaatii jatkuvia tukitoimia koko Euroopan tasolla, mikä on myös loppupelissä inflatoorista ongelman lykkäämistä ja antaa kuluttajien kuluttaa edelliseen malliin. Tämä olisi syvempikin keskustelu, mutta pointtini on, että ne tekijät, jotka mahdollistivat nollakorkoajan, ei enää ole olemassa siinä laajuudessaan jotta nollakorkoja olisi enää mahdollista ylläpitää ilman merkittävää inflaatiota.
Uusi normaali vaatii korkeampaa korkotasoa pidemmän aikaa, kunnes skaalaetuja tuottavuuden parantamiseksi saadaan taas aikaan. Itsellä ei ole näkemystä mistä se syntyisi ja nytkin ns. entistä elintasoa pidetään nousevin määrin velkarahalla, vaikka tuottavuus ja kasvua ei ole. Mm. Saksassa on lähes täystyöllisyys ja silti eletään stagflaatiossa taantuman vasta ”virallisesti” näyttäessä ensimmäiset merkkinsä. Varmaan on, että se ei ole vain parin vuoden asia.
Joko elintason lasku hyväksytään, tai korkeampi inflaatio ja korot jäävät Eurooppaan pidemmäksi aikaa. En usko ensimmäisen toteutuvan kuin pakon edessä ja hitaasti, koska se on ihmisluonto. Rahaa on vielä kierrossa yksinkertaisesti liikaa ja EKP tietää, ettei se voi nostaa korkoja kerralla liikaa tuhoamatta koko rahajärjestelmää. Tämänkin takia uskon että prosessi inflaation taltuttamiseksi on hidas.
Ja kysymys ei ole siitä uskonko tilanteen pahentuvan, vaan siitä että vaikka inflaatio olisi huomenaamulla 0 %, niin viimeisen 1–2 vuoden hinnannousut ovat vieneet kuluttajilta, asunnon ostajilta, jo nyt reaaliansioita 14 vuoden kehityksen verran! Jokainen voi itse katsoa paljon asuntojen arvostustaso oli X paikassa/alueella 14 vuotta sitten sen aikaisella ostovoimalla, NOLLAKORKO aikana. Nyt ei ole edes taetta siitä, että nollakorkoihin päästään takaisin vuosikausiin, tai koskaan, ja inflaatio laukkaa edelleen laskien jo dramaattisesti kärsinyttä kuluttajan ostovoimaa. Ja vaikka meillä on kaikilla eri käsitys lyhyestä ja pitkästä aikavälistä, niin minusta vuosikymmen ei ole kovin lyhyt aikaväli, vaan merkittävä osa yksittäisen ihmisen elämästä.
Vanhan kansan ”palkat kyllä seuraavat inflaatio kehitystä” mantra on myös todettu kuolleeksi ja jos/kun taantuma tästä etenee, niin millä ihmiset ajattelivat neuvotella palkkojaan korkeammalle? Palkat ovat jo valmiiksi eriytyneet asuntojen hintakehityksestä täysin kestämättömälle tasolle sitten 90-luvun lamapohjien, ja asuminen ei jo valmiiksi ole ollut koskaan kalliimpaa.
Poislukien se että Suomi ja suomalaiset ovat absoluuttinen hävijä tässä tilanteessa vaihtuviin korkoihin sidottuihin asuntolaineen josta edellisessä viestissäni kirjoitin, Suomessa on muitakin rakenteellisia ongelmia viime vuosien liikarakentamisesta, asuntosijoittamisen popularisoimisesta, taloyhtiölainoista, korjaamisvelasta, väestörakenteesta, alueiden eriytymisestä ja mahdollisesta tulevasta asumistuen leikkaamisesta lähtien, jotka tuovat tähän soppaan vielä oman mausteensa.
Tämä on vasta alkua.
Juuri oli lounaspöydässä perheen kesken puhetta tästä Metsolan kirjoituksen aiheesta: