Itsellä näistä jutuista tulee lähinnä kuva, että vedetään yksittäisistä tapauksista melkoisia johtopäätöksiä. Vaikuttaa myös siltä, että juttujen kirjoittajat eivät ymmärrä mikä on hoitovastikkeen ja rahoitusvastikkeen ero.
Kauppahinnat pitenevät ja kauppaa käydään entistä vähemmän, kuten linkkisikin takana sanotaan. Hinnat eivät kuitenkaan laske.
Tarkoittaako tämä sitä, että nykyinen hintataso on kestämätön ja odotettavissa on hintojen laskua loppuvuodesta, kun kevään/kesän kuumat myyntikuukaudet päättyy? Vai sitä, että ihmiset mieluummin ovat myymättä kuin tinkivät hinnasta ja kauppamäärät pysyvät pari vuotta matalina, mutta hinnat vakaina?
Faktat on, että hinnat ovat laskeneet vain vähän, vaikka rahan ja elämisen hinta on noussut huomattavasti. Minusta se yhtälö ei toimi pitkässä juoksussa. Ei sillä suurella massalla ihmisiä ole varaa maksaa näitä nykyisiä pyyntihintoja, jonka vuoksi kauppaa ei käydä paljon. Pitävätkö varakkaammat ihmiset hinnat vakaina, joka luo illuusion siitä, että hintakehitys kokonaisuudessaan on positiivista, vaikka markkinoiden pohjalla makaa iso massa kohteita, jotka eivät käy kaupaksi nykyhinnalla? Pidetäänkö näitä hamaan loppuun asti nykyhinnoilla myynnissä, vai lasketaanko hintoja?
Vähän tässä on sellaista uhkapelin fiilistä että kuka räpäyttää ensin: ostajat, myyjät vai korot.
Tuskinpa asuntoja pystytään jatkossakaan rakentamaan nykyisiä uudisasuntoja halvemmalla. Ihmisten maksukyky nyt heikko johtuen inflaatiota pienemmistä palkankorotuksista, progressiivisesta verotuksesta ja korkeista koroista.
Vai katsooko nykyiset hinnat jo ”syklin” yli? Myyjät jättää kodinvaihdon mielummin tekemättä, kun myy tähän markkinaan isolla ”alennuksella”?
Olen kuullut välittäjämarkkinasta, että toinen puoli (nuoret ja ahneimmat) toitottaa asiakkaille, että pyyntejä pitää laskea nyt 20-30% ja toinen puoli (kokeneemmat), että älä myy nyt jos ei oo pakko.
Eräs flippaaja kertoi vähän aikaa sitten tehneensä Lauttasaari-Tapiola akselilla kaksioista yli 40 tarjousta tämän vuoden aikana (ka. -20% alle pyynnin) ja ei yhtään läpi.
Kysymys onkin, että miten pitkä tämä sykli on ja miltä sen päättyminen näyttää? Ostovoiman pudotus on ollut aika huima, eikä tuleva hallituskaan ole paljoa porkkanaa todennäköisesti kansalaisille tarjoamassa. Jos syklin päätös on se, että inflaatio ei enää laukkaa ja korot vakiintuu sinne noin 2 prosentin tasolle, on ihmisten ostovoima ja taloudellinen liikkumatila silti yhä aika paljon niukempaa kuin vielä reilu vuosi sitten. Onko tällä uudella normaalilla varaa kannatella nykymarkkinaa?
Toki itse katson markkinaa hyvin itsekkäästi arvioiden, koska olemme vaimon kanssa omakotitaloa etsiskelleet jo vajaat pari vuotta. Silti meilläkin, vaikka taloudellisesti tilanne on varsin ennallaan paitsi palkat nousseet muutaman prosentin, ollaan jouduttu siirtymään hintatason 400k kohteista hintatason 300-320k kohteisiin hyvin lyhyessä ajassa. Koska korot.
Ainakin mitä itse seuraan niin kauppa on taas alkanut käymään alle 400k€ isoissa asunnoissa. Hinnat ovat tippuneet ehkä 15% vuoden 2021-22 huipuista ja ovat lähellä vuoden 2020 tasoa, niin siitä on nyt löydetty taso, millä kauppa käy.
Luulisin, että tähän hinnat joksikin aikaa vakiintuvat, ainakin myyntivoittoalueilla.
Ainakaan meidän kylällä ei valitettavasti ole 400k hintaluokan kohteet omakotitaloissa pudonneet tuonne 300-320k luokkaan mitä olisi voinut korkojen perusteella odottaa, pyynnit edelleen hyvin samantyyppisiä kuin kesä-syksy 2022. Itsekkin odottanut vaimon kanssa että koska alennusmyynti alkaa…
Toisaalta asuminen/koti varmaan viimeisiä, mistä tingitään, kun rahaa vähemmän käytössä.
Omistusasuminen ottaa kyllä varmasri kolausta ainakin joksikin aikaa, kun moni ymmärtää, että asunnon omistaminen ei ole riskitöntä.
Aluekohtaisia eroja tullaan varmasti näkemään. Ylipäänsä mielenkiintoista seurata muiden Pohjoismaiden pääkaupunkiseutujen kehitystä, joissa hintojen lähtötaso ollut huomattavasti kotimaista kireämpi.
Tuosta kuvaajasta puuttuu 70-luvun pudotus. Kyllä näitä on vähän jokaiselle sukupolvelle saatu näitä kunnon pudotuksia. Nyt on tämän sukupolven vuoro. Tervetuloa ymmärtämään, että nousukautta seuraa taantuma. Kohta rytisee kunnolla.
Kiitos vastauksesta! Tuollaisia löytyy tosiaan varmasti jos saatu alennusta kaiken lisäksi myyntihinnasta ja tontti maksussa rahoitusvastikkeen kautta.
1970-luvulla reaalihinnat kyllä tulivat huipulta pohjille alas noin kolmasosalla Aika merkittävä ero on kuitenkin sitten se, että 1970-luvulla nimellishinnat kuitenkin nousivat tai polkivat paikallaan, kun 1990-luvun lamassa ne tulivat jotain 40 % alas.
Joo, en ottanutkaan siihen kantaa, vaan yleiseen asuntojen hintojen kehitykseen, että näitä nyt tapahtuu noin 20-30-vuoden välein, kuten sukupolvien mitta noin suunnilleen on, jokaiselle omansa… Oli tapa mikä tahansa.
Jos me ajatellaan kasvukaupunkeja, ja tarkastellaan nimellishintoja vaikka aikaa vuoden 1970 jälkeen, niin oikeastaan vain vuodet 1988-1992 ovat olleet hankalia aikoja asunnon oston kannalta. Silloin kämpän ostamalla sait odotella kymmenisen vuotta nimellishintojen palautumista entiselleen.
Muutenhan meillä asuntomarkkinoiden heikkous kasvukeskuksissa on tarkoittanut lähinnä vain reaalihintojen laahaamista tai laskemista. Ainoa maininnanarvoinen poikkeama tuosta on vuoden 2008 finanssikriisin mukanaan tuoma nimellishintoihinkin ulottunut lasku. Mutta sehän kurottiin todella nopeasti kiinni.
Nimellishintojen tuijottamisen tietenkin voi kyseenalaistaa, mutta on se olennaista ainakin miettiessä asunnon myyntiä asuntovelallisen näkökulmasta. Kun lainoitusasteet on hinattu pilviin ja laina-ajat ovat pitkiä, nyt moni asunnon myyntiä miettivä joutuu huomaamaan ettei asunnosta saatava hinta riitä jäljellä olevan lainasumman kattamiseen. Tuo on kasvukeskuksissa melko poikkeuksellinen tilanne.
Väitän kyllä, että tuollaista tilannetta ei tule ”monelle” eteen kasvukeskuksissa. Yli 90 %:n lainoitusasteet on kuitenkin harvinaisia ja huipullakin ostaneet ovat lyhentäneet jo vuoden lainoja. Lisäksi harvalla on pakkomyynti edessä.
Tuntuu vähän, että toive hintojen romahduksesta ei kohtaa realismia tässä ketjussa. Reaalihinnat ovat laskeneet jo reippaasti, mutta nimellishintojen 20% laskuun en itse usko. Palkat nousee, rakentamisen hinta ei laske ja rakennustuotanto pysähtyy asuntojen osalta seinään. Uusia asuntoja ei kohta tule pariin vuoteen ja patoutunut kysyntä alkaa purkautua, kun korkojen pystysuora nousukäyrä tasaantuu. Voin kyllä olla hyvinkin väärässä.
En nyt sanoisi että ovat harvinaisia, ensiasunnon ostaja sai helposti 95% lainoitusasteen ottamalla täyden määrän velkaa ja pankin maksullisen vakuuden siihen päälle. Meillekin tällainen diili irtosi helposti 2018, kun ensiasunnon ostimme. Siihen päälle sitten vielä usein lainan alkuun otettava lyhennysvapaa, niin monella voikin olla sormi suussa nykytilanteessa.
EDIT: Lisään vielä, että reilu vuosi sitten markkinat olivat varsinkin omakotitalojen osalta suorastaan hullussa tilanteessa. Kohteet menivät lähes aina ensinäytöillä, yleensä yli pyyntihinnan. Isossa osassa kohteita me ei päästy edes näytöille mukaan, kun välittäjä sanoi ensimmäisen päivän olevan täynnä ja että kohde kyllä menee ensinäytöllä. Ja nyt puhutaan Riihimäen tyylisisistä alueista, ei edes pk-seudusta.
Minä en toivo romahdusta, vaan toivon että hinnat laskisivat vastaamaan nykyistä ostovoimaa.
Vuonna 2021 tehtyyn rs-sopimukseen sain minäkin lähes 95 % lainoitusasteen ensiasunnon ostajana, lisävakuutena valtiontakaus ja loppulaina pankin omalla riskillä. Lainassa on onneksi kiinteä korko 10 vuotta, joten mitään hätää ei minulla ole, muuten voisi olla hätä puserossa. Sen toki tiesin minäkin silloin, ja siksi en korkosuojaamatonta lainaa olisi ottanut vaikka pankki olisi antanut.
Uusien asuntolainojen keskimääräinen kesto on noin 23 vuotta. Lisäksi meillä kolme vuotta sitten pankit kampanjoivat koronan varjolla lyhennysvapaista, joihin moni uusikin asuntovelallinen tarttui. Meillä on siis huomattavan paljon asuntolainakantaa, jonka pääomaa ei ole lyhennetty vielä paljoakaan.
Minäkään en povaa mitään sellaista pakkomyynnin aaltoa, joka horjuttaisi asuntomarkkinoita. Mutta hyvinä vuosina asunto-osakkeita on pakkomyyty n. 500 kpl / vuosi + kiinteistöt päälle. Määrä voi hyvinkin moninkertaistua tuosta. Lisäksi on syytä muistaa, että pakkomyynnit ovat vain yksi osa sitä, että ihmisillä on vahva tarve päästä asunnosta eroon. Syitä voi olla esim. perhekoon kasvaminen tai työpaikka. Onhan sekin tragedia, jos laina ylittää asunnon arvon, ja jäät kotisi vangiksi.
Minun mielestäni 20 % on mahdollisuuksien rajoissa. Rakentamisen hinnan nousu ei ole vain asunnon hintaa puolustava asia, sillä se vaikuttaa myös korjausvelan määrään. Kun tiedämme, että vaikkapa lähestyvä LVIS-remontti laskee asunnon hintaa, tai juuri tehtynä sen lisääminen asunnon hintaan ei yleensä onnistu täysimääräisesti, asetttaa remppakulujen nousu paineita asunnon myyntihinnalle. Semminkin, kun sen yhtiölainan kautta maksettavan LVIS-rempan rahoituskulut ovat moninkertaistuneet.
Tuskin on nyt jonoksi ostajia