Tuolla välittäjällä näyttäisi olevan 19 kohdetta Oikotiessä nyt tarjolla, joista vain kolme sijaitsee Tampereella. Ja sielläkin on joukossa mm. Hervannan 1970-luvun herkkua 88t eurolla, johon napsahtaa kohta päälle 44t yhtiölainaosuus.
Railin päätoimialue on selkeästi Lempäälä, joka varmasti on ihan ok paikkakunta asuntokaupan suhteen. Mutta sitten kun mennään noihin Sastamalan, Urjalan, Vesilahden ja Valkeakosken kohteitiiin, liikutaan jo ihan eri maailmoissa.
Olen nyt useammasta kohteesta tarjonnut noin -20% alle pyynnin. Syy tähän on se, että kohteet ovat olleet myynnissä ylihintaan eli 2021-2022 huippujen hintatasolla. Kohteet ovat olleet pääosin 2h+k Tampereen keskustasta, mukana ei uudiskohteita.
Saldo on seuraava:
Ostin yhden sijoitusyksiön odotellessa. Syy, miksi en ole hyväksynyt vastatarjouksia on se, etteivät ne vastaa mielestäni muuttunutta markkinatilannetta ja käypää markkinahintaa. Lisäksi hinnat olleet edelleen laskussa, joten ostajan näkökulmasta pitää säilyttää maltti.
Andrei Koivumäki kuvaa hyvin Neliöt liikkuu -kirjassaan sitä, miten ostaja ja myyjä voisivat pian olla tukkanuottasilla ilman välittäjää. Monesti myyjä ensin pöyristyy ostajan ”liian matalasta” tarjouksesta, mutta myöhemmin alkaakin miettiä, että tarjous olikin ihan hyvä ja kauppa olisi kannattanut tehdä.
Tarjoa toki, en minä myyjänä loukkaantuisi, huvittuisin kylläkin.
Täällä tuntuu nyt ajoittain vallitseva tämmöinen ”Minähän en sijoitusasuntoja osta, mutta JOS ostaisin, niin…” - mentaliteetti.
Siksi ihan vilpittömästi pyydän sinua @Sndra laittamaan tänne millaisista kohteista olet tarjonnut vähintään 30% pyynnistä ja miten tarjousten on käynyt?
Me tarjottiin yhdestä kohteesta Oulussa kaupunkialueella aikalailla - 30% pyynnistä ja kaikeksi yllätykseksi ko. tarjous jopa meni läpi. Olin täysin varautunut, että tarjous hylätään tai korkeintaan tulee vastatarjous. Eli yksittäisissä tapauksissa voi onnistuakin. Kyseessä oli remppaa kaipaava 3h+k, jossa omistajana kuolinpesä.
Tein tarjouksen Oulussa kaupunkialueella sijaitsevasta talosta n. -10% pyynnistä. Välittäjä hieman naurahti ja sanoi ettei sitä nyt tuolla vielä myydä. Mielestäni tarjous oli ihan sopiva markkinoihin ja alueen hintatasoon nähden. Sain noin 3% pyyntihintaa pienemmän vastatarjouksen.
Korkeaan hintapyyntöön vaikuttanee se, että talo on hyvin siisti pinnoiltaan, persoonallinen, hyvin pidetty ja taloteknisesti hyvässä kunnossa.
Kiitos @Tincontti , juuri tällaisa konkreettisia esimerkkejä kaipaan.
Kuolinpesältä saattaakin saada asunnon edukkaasti, koska kaikki on sille ”voittoa” tai rahaa pitää saada pikaisesti perintöveron maksuun.
Oulusta oma kokemus, ja mitä välittäjienkin kanssa jutellut, on että hyväkuntoisissa kohteissa pyynnit pitää suht hyvin kun kysyntää on enemmän. Harvempi osaa/haluaa rempata, joten remppakohteissa voi sitten tarjota enemmän alakanttiin.
Yhtenä havaintona. Neuvottelin kesällä eräästä 70 luvun alkuperäiskunnossa olevasta kaksiosta. Myyjänä on kuolinpesä. Taloyhtiöön tehty putkiremontti, jonka kustannukset eivät kuitenkaan vielä näy velkaosuutena.
Pääsin suoraan välittäjän ohi keskustelemaan myyjän kanssa kun otti yhteyttä tori ilmoitukseeni.
Neuvotteluissa ei päästy maaliin koska näkemysero oli sen verran suuri. Neuvottelun jäivät kuitenkin siihen tilanteeseen, että myyjä ilmoitti ettei velatonhinta voi olla alle 100 000 €. Nyt pari kuukautta myöhemmin pyyntihintaa on tiputettu lähes 20% ja alle tuon 100 000€ rajan.
Tuossakin kohteessa myyjän sanoin “vastikkeet vain juoksee” ja kohta tulee myös putkiremontin lainaosuudet maksettavaksi niin voi alkaa löytyä entistä enemmän motivaatiota päästä vain eroon.
En muista kuka kiinteistöalan asiantuntija tämän hyvin jo totesi artikkelissaan vuosia sitten, mutta sanoi että yleensä ne parhaat tarjoukset tulevat siinä ihan ekan kahden myyntiviikon aikana. Sitten alkaa keskimäärin alamäki ja olisi kannattanut hyväksyä ostotarjous.
Jotkut myös ovat ostamassa itselleen pidempi aikaista kotia ajattelematta kohdetta sijoituksena jolloin sillä kohteen arvolla ei ole niin suurta roolia. Omakotitaloa itselleni asunnoksi ostaessa on minulla budjetti minkä hintainen se saa olla ja esimerkiksi keittiön, kylpyhuoneen ja pintojen osalta haluan tietyn tasoista joko valmiina tai remontoimalla. Vanhemmissa taloissa myös tietytyt rakenteelliseen terveyteen ja energiatehokkuuteen liittyvät remontit saattavat olla omalla to-do-listallani. Näistä tulee kustannuksia, jotka vaikuttavat siihen mitä juuri minä voin kohteesta maksaa. Jos näistä syistä johtuen joudun tarjoamaan pyyntihintaa alempaa ei siitä kannata loukkaantua. Joku saattaa olla valmis maksamaan enemmän tai sitten minun tarjous on juuri nyt markkinahinta.
Tosin me emme ole lähteneet pohjaonkimaan tekemällä tarjousta ihan älyttömästi pyyntiä alempaa, koska se on tuntunut vielä enemmänkin ajanhukkaamiselta. Olisiko isoin alennus pyyntihintaan mitä ollaan tähän mennessä tarjottu ollut 18%, mutta kohteesta tuli samaan aikaan korkeampi tarjous joten fair play.
Kun ennustaa, että euriborien korkohuippu on saavutettu 5 kertaan, niin todennäköisyydet oikeassa oloon nousevat merkittävästi.
Kun täällä ostajilta kysellään ahkerasti, että montakos ostoa olet saanut aikaiseksi, niin kysytäänpä välillä myyjäksi ilmoittautuneelta Santtu3:lta, että montakos kauppaa on syntynyt?
Epäilen, että tuolla taktiikalla olet (olosuhteiden pakosta) holdari etkä mikään myyjä?
En ymmärrä tuota väitettä. Vaikka ostaisi jotain omaksi kodikseen, niin kyllä minä ainakin haluan ostaa sen (kriteerini täyttävän) niin halvalla kuin vain voin ja saan. En halua maksaa senttiäkään enempää.
Miksi ihmeessä haluaisin sitoa enemmän pääomaa kiinni omistuskotiin kuin on välttämätön pakko? Minulla on sille pääomalle vaihtoehtoistakin käyttöä!
Asuntovelallisilla ja EKP:n korkopolitiikalla ei oikeastaan ole mitään tekemistä keskenään. Kun nyt perustelee korkopäätöksen ja tulevat korkopäätökset inflaatiokehityksellä, on se ihan validi perustelu nykyisen datan pohjalta. Jokin pankkikriisi voisi tietysti sitten nostaa euriborit ihan ilman EKP:täkin.
Jos miettii oman kodin ostoa ja olet käynyt kiertämässä 50 kohdetta ja aina on jotain vikaa hinnassa tai asunnossa, niin kun oikea osuu kohdalle ja tuntuu että tämä se on niin kyllä siitä olen tarjonnut muutaman kerran pyyntihinnan. Tämä siksi että kohde on ollut markkinahintainen, muitakin kiinnostuneita on ollut ja olen halunnut kohteen.
Niinhän se on, että suurinosa oman kodin ostajista tekee päätöksen tunteella eikä järjellä.
Voi sen tehdä molemmillakin. Kyllä varmaan se että tarkastaa paperit, tontin, asunnon ja ympäristön. Tilaa kuntotarkastajan, tutkii remontit ja ottaa asioista selvää auttaa vähän siihen tunne puoleenkin. Ei ne nyt toisiaan mielestäni poissulje kuitenkaan.
Lopulta kuitenkin joistakin kohteista tulee se tunne että tämä voisi olla koti, toisista sellaista tunnetta ei tule.
Eli suunnilleen samanlainen prosessi kuin puolison valinta, alkuun pelkällä tunteella mutta sitten jo vähän järkeä kun meinataan kipata lusikat samaan laatikkoon.
Tai sitten joskus on vain tehtävä päätöksiä. Jos on rajattu budjetti, rajattu alue ym toiveita niin ei niitä sopivia kämppiä tule välttämättä kovinkaan usein vastaan
Taidettiin mekin etsiä viimeisintä kämppää varmaan toista vuotta. Kun löytyi budjettiin sopiva niin pieni tinkiminen ja kaupat oli nopeasti tehty
Lagarde sanoi tiedotustilaisuudessa, että korkoja on syytä pitää korkealla kunnes inflaation 2% tavoitetaso on saavutettu.
EKP:n omien ennusteiden mukaan:
Euroalueen talousnäkymiä koskevissa EKP:n asiantuntijoiden syyskuisissa arvioissa keskimääräinen inflaatio on 5,6 prosenttia vuonna 2023 ja 3,2 prosenttia vuonna 2024 sekä 2,1 prosenttia vuonna 2025.
Näin ollen korkeiden korkojen aikaa olisi edessä ainakin koko vuosi 2024, mahdollisesti myös 2025.