Auton pidosta joutuu maksamaan vuositasolla isosti, vaikka millaisella romulla ajaisi. Jos sitten vielä auto on itselle luksusta ja jokin statuskysymys, niin sitten vasta maksaa saakin. Uusien autojen hinnat ovat lähteneet ihan lapasesta. Jostain keskiluokkaisesta uudesta hybridistä tai täyssähköautosta saa pulittaa sen 60-80k euroa. Muistan kun vielä 15 vuotta sitten samalla rahalla sai kaupungista kerrostalokaksion. Totesin juuri tänään vaimolle, että tuolla rahalla saisi päivän käyvällä arvolla n. 14-15 kappaletta käytettyjä 15 vuotta vanhoja korealaisia “nelivetosuveja”, jollaisella itse ajan. Kivahan tuollainen joku uusi päheä hybridi olisi, mutta vaikka osakesalkussa riittäisi realisoitavaa, niin en vaan autoa niin hyvänä investointina pidä, ettäkö maksaisin noita nykyisiä hintoja. Ajetaan nykyinen yhä soiva peli loppuun ja sitten varmaan taas joku käytetty tilalle.
Ymmärrän sen, että moinilla ihmisillä riittää rahaa. Mutta lähemmäs 100k autosta?
Ehkä kaikille se osakesalkun koon maksimointi ei ole se tie onneen. Jos vaikka henkilö on palkkatöissä, missä kuukausitulot kattavat kaikki menot, niin onko tällaiselle henkilölle väliä, onko sijoitusvarallisuus 700 vai 800 tuhatta euroa? Elämän laadusta ei joudu tällaisessa tilanteessa tinkimään vaikka ostaisi sen 100k auton.
Aina vähän suhteellista miten se uusi ja huippukallis auto parantaa elämänlaatua. Toimivia ja asiansa ajavia saa edullisemmallakin.
Parkkipaikalla kolhitaan, pennut viskoo ovia, mukatärkeänä marssia välillä kusetettavaksi marmorin tiskille. Ei tarvi niin ottaa stressiä tästä kultaakin arvokkaammasta pyhästä lehmästä
Joo, asia on toki suhteellinen. Taloudelliset realiteetit yhdessä jokaisen omien mieltymysten ja arvotusten suhteen ratkaisevat ja voivat olla hyvinkin toisestaan poikkeavia. Mun pointti ei ollut kritisoida toisten erilaisia valintoja, vaan huomauttaa uusien autojen olevan nykyään iso kuluerä. Itse en arvosta viimeisintä autoteknologiaa niin paljon, ettäkö purematta nielisin nykyiset hinnat. Ostaisin mielummin halvemman auton ja käyttäisin loput rahat muihin asioihin. Tähän vaikuttaa omalla kohdallani varmasti paljon myös se seikka, että nykyään ajan vuositasolla melko vähän. Saattaisin ajatella asiasta paljonkin eri tavalla, jos viettäisin päivittäin paljon aikaa maantiellä tai liikenteessä ylipäätään. En hyvällä tahdollakaan voi väittää, että nykyinen 15 vuotias korealaismaasturi mikään ajonautinto olisi, mutta se toimii ja on mun ajokilometreille ihan passeli. Säästän ja kituutan mielummin autoilusta kuin monista muista asioista.
Eipä se tarkoita mitään, että jos auto on kallis, niin se olisi automaattisesti myös hyvä. Toki teknologia maksaa ja huollot kun mennään vanhempaan kalustoon, mutta en minä automaattisesti näe autoa hienona, jos sillä on vaikka 50k hintalappu. Esim. Tampereella liikkuu jo niin paljon valkoisia Tesla Model 3:sia, että ei se vaikutusta enää tee.
Uskoisin, että taloudelliset reaaliteetitkin huomioiden voisi löytyä auto, joka olisi mieluinen ja tarjoaisi jotain extraa. Ilman, että siihen pitää laittaa 100k tai edes 50k kiinni.
Miksi sen pitäisi tehdä vaikutus sinuun?
Usko tai älä, mutta moni hankkii hyvän/arvokkaan auton ihan itselleen eikä naapureita varten, se on vaan suomalaisille niin kova paikka se naapurin “parempi” auto, minä ainakin menen sitä ensimmäisenä ihailemaan.
Saksassa ei kukaan noteeraa mikä automerkki ajoi ylinopeutta tai parkkeerasi väärin.
Sinä voit ajaa uudella Corollalla ja ketään ei kiinnosta, mutta jos sinulla 2012 vm 5-sarjan Bemari, joka maksaa puolet uudesta Corollasta, niin puhutaan ökyautosta.
Minulla ei ole sitä Bemaria enää, eikä enää Mersuakaan, mutta toivottavasti kohta on, nyt mennän down-greidaus vaihetta
Hei, jokainen menee omalla tyylillä, älkää olko kateellisia jos itsellä ei ole johonkin varaa tai pidätte tärkeänä ajaa halvemmalla pelillä koko ikänne, taivaspaikkahan siinä vaan varmistuu kuin entisellä Ford miehellä
Iso säästö tulee myös, kun onnistuu perheellisenä pärjäilemään yhdellä autolla ja esimerkiksi sähköpyörä ajaa kakkosauton virkaa. Sitten siihen yhteen on helpompi laittaa vähän enemmän, kun menee vain yhdet vakuutukset, verot, huollot jne.
Jos olisi pakko kahta autoa pitää, niin varmaan itsekin päätyisin pariin jotain yli 10v ranskalaisia tai muuhun vastaavaan matalan hankintahinnan ratkaisuun. Olisihan siinä myös back uppi lähellä, kun toinen hajoaa.
Menipä näemmä heti vähän tunteisiin nämä halpa v kallis auto jutustelut, vaikka se ei ainakaan mulla ollut tarkoitus. Selvähän se, että jokainen ajaa millä voi ja millä haluaa ajaa. Mutta toivottavasti myös me vanhemmilla ei-niin-kalliilla ajavat saamme tehdä niin, ilman että sen kertominen aiheuttaa toisella tavalla toimivissa närästystä. Eihän se ole autointoilijoilta mitenkään pois, että me kaikki emme välitä identifioitua autojemme kautta emmekä koe tarvetta panostaa asiaan. Toiset haluaa ja sekin on ymmärrettävää. Itse olin siinä leirissä nuorempana, mutta enää ei nappaa, eikä varsinkaan nykyisellä hintatasolla.
Edit: Tunnen itse monia ns. hard core automiehiä, joille on ns. must have, että on aina suht uusi arvostettu merkki alla, vaikka sen hankkiminen ja ylläpito saattaisi jonkun verran vatsaa vääntää. Heillä on usein sellainen asenne, että he eivät voi ymmärtää niitä jotka eivät halua elämältä samaa. Ikäänkuin se olisi heidän itsetunnosta jotenkin pois, ettei halua samanlaista autoa kuin heillä. Enkä nyt viittaa kehenkään tässä keskustelussa, vaan ihan oman livepiirini ihmisiin.
Ajelen puoli-ilmaiseksi saadulla Volvo S60 -07 2.5t. Kilometrejä mittarissa 150 000. Niitä kertyy vuodessa sellainen 8000. Ei oikeastaan mitään vikoja kuluvia osia lukuunottamatta. Mun mielestä hyvä auto ajaa ja tarpeen tulleessa liikahtaakin ihan kohtalaisesti. Ei hävetä ajella tällä ja sijoitan ennemmin “säästetyt” rahat versus, jos ajelisi vaikka 5x kalliimmalla autolla ja arvonlasku vuodessa 16%. Ainoa miinus, että kuluttaa ehkä liikaa bensaa nykystandardeilla 9L/100km. Toisaalta, jos ajaa vuodessa näin vähän, sillä ei ole niin suurta merkitystä.
Pääosa ihmisistä ei käytä rahojaan kovin järkevästi. Mutta se on oma valinta itse kullakin. On mökkiä, liian kallista asuntoa, kalliita harrastuksia matkoja jne.
Jotta ei mennä offtopic meillä on ollut nyt jo kolme vuotta vm 2018 Audi A3 1.5 litrasella bensa CoDilla menoa ( se ajaa parilla sylinterillä rauhallisessa menossa ; yllättävän toimiva systeemi ). Vähän yli 5l/100km, hyvin alhaiset kulut ( huolto marmorilla satasia vuodessa, halpa autovero, rengashotelli ). Ajoa 7k km vuodessa eli bensa ei maksa paljoa ( alle 700 euroa vuodessa ). Pienet vanteet joten renkaat halvat. Nyky inflaatiolla arvonalenemista ei hirveästi ole ollut nettiauton pohjalta mutta lasken 20% per vuosi silti.
Vaikka miten yritän haaveilla, ainakaan vähän ajavalle muu kuin alunperinkin käytetyn bensakoneen loppuun ajo ei vain kannata. Sähköauton lataus ei ole niin dramaattisesti halvempaa enää, ja vakuutukset ja renkaat kalliimpia. Ja pienellä ajolla vaikka sähkö olisi ilmaista arvonaleneminen on suurin menoerä silti sähköautoissa koska ne ovat uusina kalliita ja vanhoja järkeviä on vähän tarjolla.
Varmaan vaihdamme silti autoa muutaman vuoden sisään täysin järjettömästi
Nojaa. Kiinteä soppari 10c/kwh, siirto 7c/kwh (ei hirveän kaukana todellisuudesta), 20KWh per 100km = 3,4€/100km (vrt 9€/100km bensalla). Ceteris paribus tolla meidän autoilulla esim ‘kotona lataamalla’ säästyisi alle 400€ per vuosi, joka häviää helposti arvonalenemiseen. Tai pelkästään vakuutuksiin.
Vaikka olisi aurinkopaneelikin tuolla 7K km ajo-casella ei sähköautoilusta saa kannattavaa mitenkään. Tai noh, jos saa, kertokaa, niin saan tekosyyn hankkia jonkun kalliin sähköauton
Lienee kuitenkin ihan ok, että kun ketjun aihe on Auto - vaurastumisen jarru, niin siinä myös punnitaan niitä autoilun kuluja.
Esimerkiksi jos maksat autolainasta 7% korkoa ja tuotto-odotus indeksirahastoilla on suunnilleen sama, joille keskimääräinen piensijoittaja vielä jopa häviää, niin mitä etua tuo pitää yhtä aikaa sijoituksia ja autolainaa?
Tämä ei mitenkään poista sitä, etteikö niitä hienoja autoja arvostaisi tai myöskään olisi niistä kateellinen. Ei se ole minulta mitenkään pois, joku ajaa uudella autolla. Oma perse ei sitä kestä, tai noh kestäisi mutta sitten joutuisin luopumaan jostain muusta itselle tärkeämmästä asiasta.
Likviditeetin säilymisen vuoksi on mielestäni perusteltua ottaa laina ja sijoittaa indekseihin. Jos auto esimerkiksi hajoaa niin sitä ei tarvitse myydä vaan korjauksen voi kustantaa indeksejä myymällä.
Toinen lähestymistapa on jos autolainan korko on 7%: hilloaa auton hankintahinnan verran Svean säästötilille josta saa 2% nettokorkoa. Loput 5% inflatoituu jos/kun nykyinen inflaatio siirtyy palkkoihin.
Jos ei halua kikkailla sijoituslainan kanssa, niin miksei yhtä hyvin maksa sijoituksilla autolainaa vähemmäksi ja jätä pientä puskuria? Lähtee puhtaalta pöydältä sijoittamaan sitten, kun autovelka on kuitattu.
Oletuksena kassavirran on pakko olla positiivinen, jos se kestää reilun kokoisen autolainankin.
Joudut työttömäksi, se laina on maksettava edelleen.Jos pörssi romahtaa, se laina on yhä maksettava. Pelaat parhaillaan nollasummapeliä näennäisellä turvallisuuden tunteella, pahimmillaan maksat siitä. Jos ei vaikkapa 5k€ puskuri tunnu riittävältä, pankeista saa työssä käyvä luottokortteja reippaalla luottorajalla. Sen kortin pitäminen varalla taas ei maksa mitään.
Taloudellisesti korolle häviää aika varmasti. Minä ajattelen sen sitä kautta, että omalla lainasummalla maksan 150 euroa kuukaudessa siitä ylimääräisestä liikkumatilasta, jota se lainan verran säästötilillä ja sijoituksissa pitäminen mahdollistaa. Jos jossain vaiheessa alkaa ahdistaa, voi sen maksaa sitten heti pois.
Haet pankista luottokortin 10k€ rajalla, se ei maksa mitään. Säästät pelkissä kuluissa 1800€ vuodessa. Tarpeen tullen pidät tuolla summalla 10k€ luottokorttilainaa auki vuoden, jos sellainen tilanne eteen tulee. Tämä tietysti sen pienen jätetyn puskurin päälle. Eikä pitäisi mennä montaa vuotta, että keräät vapautuneella kassavirralla saman summan säästöön.
Ymmärrän psykologisen puolen, olen pitänyt sijoituksia ja autolainaa itsekin yhtä aikaa aiemmin. Lopulta totesin, ettei siinä ole matemaattisesti tarkasteltuna mitään järkeä.
Jos lainaa olisi vain 10 000 euroa, maksaisin sen heti. Nyt sitä pian on noin 35 000 euroa. Ja siinä on jo 15 000 euroa käsirahaa maksettuna. Joten se 35 000 euroa säästötilillä lämmittää mieltä enemmän kuin 150 euron kuukausittainen kulu harmittaa.
Mutta eihän tässä tosiaan mitään järkeä muutenkaan minun kohdallani ole, taloudellisesti. Auto on aivan liian kallis minun kilometreihini ja täynnä ominaisuuksia, joista maksoin ekstraa enkä käytä lähes koskaan. Mutta silti tulee hyvä fiilis aina sen kanssa leikkiessä, niin olen “sijoitukseeni” tyytyväinen.
Maksat autolainan tililtä. Nostat nordnetistä superluottoa salkkua vasten 35 000 euroa 3,55% korolla ja laitat rahamarkkinarahastoon tai Bank norwegianin säästötilille kutakuinkin vastaavalla korolla. Vähennät sijoituslainan korot. Win.
Vaatii toki kohtalaisen salkun että 35ke menee alle 20% lainoitusarvon. Muuten tulee rahalle hintaa prosentti lisää.
Edit: Nimimerkillä ostin hetki sitten auton hyödyntämällä NN superluottoa. Oli halvempaa kuin autolaina.
