Liikennevakuutustakin kannattaa kilpailuttaa. Itse säästin ainakin 250e kun vaihdoin firmaa. Auto oli tosin vähän harvinaisempi Lexus LS ja vieläpä oikealta ajettava. Ehkä tavallisemmassa kalustossa ei ole niin eroa.
Ja mitä tulee niihin kuluihin, niin sen 3-sarjalaisen BMW:n osto ei välttämättä ole kovin fiksua, jos ikää on 18v (ja on mies). Jo mainittu Aygo on taatusti edullisempi vakuutettava.
Ja mitä siihen auton korkeuteen tulee, niin minulla on CLK Mersu nyt ja se on hankala käytössä, jos on selkävaivoja ja/tai ikää. Siinä istutaan niin matalalla, että vanhemmille ihmisille on jo hankala auto.
Rahaa olisi käydä kaupoilla vaikka heti, mutta ostoksen järkevyys mietityttää. Riittääkö aika ajella, jotta pääsee nauttimaan ostoksestaan. Jos laitan “ylimääräiset” rahat salkkuun, on niitäkin mukava seurailla, mutta ei niistä kuitenkaan saa vastaavaa nautintoa. Pari autoa löytyy jo taloudesta, mutta ei kuitenkaan tällaista harrastepeliä.
Kesä oli ja meni eikä uutta harrasteautoa päätynyt talliin. Tuon kyseisenkin yksilön joku kerkesi käydä hakemassa sinä aikana kun mietin valintojeni järkevyyttä. Paria muutankin avolava Jenkkiä tuli käytyä koeajamassa ja hiplaamassa useampaankin otteeseen, mutta jokin aina pisti vastaan ja hankinta jäi tekemättä.
Nyt kuitenkin toteutin haaveen ja ostin moottoripyörän, jollaisesta olen aina vähän haaveillut. Järkeä tai ei, mutta nyt on tallissa räpellettävää talveksi.
Viimeisimmän oman prätkän omistanut ~10 vuotta sitten ja ajellut sen jälkeen tuttujen pyörillä, joilla eivät itse ole kerinneet ajaa.
Tästä syystä on jäänyt itseltä vakuutukseen moottoripyöräbonarit kerryttämättä ja melkoisen kovaa vakuutusmaksua saa maksella jonkin aikaa. Karsitaan sitten jostain muusta jos tarvitsee. Toki tuohon nyt sitten piti ostaa myös uudet ajovarusteet ja talliin laitteet ja vermeet, joilla pyörää rassata.
Meni vähän ohi aiheen, mutta kyllä tällä hankinnalla taas vaurastumista jarrutettiin. Toisaalta saatan kulkea kesällä prätkällä auton sijaan ja säästää sitten ainakin auton bensakuluissa.
Käsittääkseni voit vaihtaa autosta bonukset motskariin. Siis halvimmasta autovakuutuksesta oletettavasti kalleimpaan motskariin ja alkaa kerryttämään bonuksia taas autolla. Talveksi toki voi siirtää taas motskari → auto. Ihan en muista, onko se bonuksen ‘nousukausi’ puoli vuotta per kalenterivuosi (Vai riippuneeko vak. yhtiöstä). Siis bonus nousee seuraavalle tasolle, jos härveli liikennekäytössä sen puoli vuotta. Koska Suomessa moottoripyörän ajokausi on n. kolme viikkoa… =)
Hidastanee siltä osin kulkuneuvon vaurastumista jarruttavaa vaikutusta…
(edit. Puhuin siis muunneltua totuutta, kyllä ennen kaikki oli paremmin… Jääköön muistuttamaan itseä täysin turhasta mutu-postauksesta lounastauolla. Täytyy pyrkiä parempaan…)
On onnistunut joskus ennen vanhaan muttei enää nykyisin. Ote Ifin liikennevakuutusehdoista.
Vakuutuksenottaja voi halutessaan vaihtaa ajoneuvon vakuutukseen liittyvän vahinkohistoriansa huomioitavaksi toisen ajoneuvonsa vakuutuksessa alla mainittujen luokkien A-C sisällä, mutta ei niiden välillä. Lisäksi sen voi tehdä käyttöluokkien 1-5 sisällä, mutta ei niiden välillä.
Ajoneuvoluokat
A. Autot (M- ja N-luokat eli henkilö-, paketti-, linja- ja kuorma-autot)
B. Moottoripyörät (L3- ja L4-luokat)
C. Moottorityökoneet
Pitkästä aikaa on semmoinen fiilis, että olisi pari automallia, joihin mieluusti vaihtaisin nykyisen autoni. Taustaa sen verran, että vaihtelen kulkupelejä hyvin harvakseltaan, ja olen lähes aina ostanut ne takataskurahoituksella suoraan itselle.
No nyt nämä pari houkuttelevaa autoa on aika pirun kalliita, ja kun auton käyttöni on vähäistä, niitä on tosi vaikea perustella itselle. Toisaalta samalla mietin, että kun on jo säästöjä ja tuloja, ja olen aina sijoittanut autoihin kitsaasti, olisiko vihdoin aika ottaa ilo irti elämästä ja ostaa luksusta.
Kertokaas minulle, mitkä ovat rajat, paljonko autoon sopii panna omaisuudestaan tai tuloistaan? Todennäköisesti rahoittaidin auton Nordnetin arvo-osuustilin luottolimiitkllä, eli nostaisin lainarahaa koko auton hinnan, ja antaisin osinkojen maksella auton ja lainapääoman korot. Tällöin tavallaan jotenkin tuntuisi, että se luksushyödyke olisi ansaittu palkkio aiemmasta säästäväisyydestä. Missä iässä saa oikeuttaa tuollaisen itselleen?
Oma näkemys on se, että kunhan auton kulut eivät normaalia elämää häiritse, niin mikäs siinä auton ostamisessa. Kuitenkin itseä on elämän varrella käytännössä aina auton ostamisen jälkeen alkanut hiertää se määrä euroja, jotka on autoon upottanut. Autoistakin se uutuuden viehätys kovin vauhdikkaasti häviää.
Mulla ei ole koskaan hiertänyt autoon pannut rahat, mutta eipä ne koskaan ole isoja rahoja olleetkaan. Tai itse asiassa yhden kerran harmitti, ja se oli työsuhdeauto, jonka huomasin lohkaisevan aivan liian ison osan kuukausituloista. Onneksi pääsin siitä puolen vuoden päästä eroon, sitä ennen ja sen jälkeen on ollut vain omia autoja, ja kun ne on ostanut taskussa olevilla rahoilla, kulut eivät ole harmittaneet. Onhan tuo korkotaso tietty nykyään semmoinen, että vaikea sitä korkokulua lienee olla huomaamatta, jos nyt lainarahalla ostaisin, reilun sadan tonnin autolainasta saisi maksaa pelkkiä korkoja 400 € kuussa. Plus arvonalennusta 1-2 tonnia kuussa. Plus tietty käyttökulut, vakuutukset yms. Eikö joku voisi perustella, että se on järkevää, kun meinaa olla itselle vaikeaa?
Kun sopivasti onni käy, niin ei se autoilu aina niin mahdottoman kallista ole. Per kilometri ainakaan.
Omakohtainen tilanne: Työnantajan politiikan mukaisesti pystyin vaihtamaan osan kokonaispalkastani auton käyttöetuun. Nyt ollutkin muutama kuukausi tuliterä Tesla Model Y Long Range alla. Verotusarvo kuukaudessa 700 e, mikä siis näkyy vastaavalla summalla pienempänä nettopalkkana tilillä.
Vuodessa kilometrejä tulee noin 36 000. Sisältää sen verran (suhteellisen vähän) työajoja, että kilometrikoravukset (käyttöetuauton mukaiset) kattavat kaiken auton lataamiseen liittyvät kulut. Eli kokonaiskustannus vuodessa sen 700 x 12 = 8 400 e.
Onhan se toki itsessään iso kustannus. Mutta kilometria kohden se on vain 23 snt / km. Yksityisajokilometrille allokoituna n. 25 snt / km.
Jos verrokkina olisi itse omistettu bensakone 6 l / 100 km kulutuksella, menisi pelkästään polttoaineisiin vuodessa 36 000 km / 100 km x 6 l x 2 e/l = 4 320 e. Loppu 4 000 e kustannuksesta jäisi arvonalenemiseen, vakuutuksiin, huoltoihin, pesuihin, renkaiden uusintaan, rengashotelliin, ajoneuvoveroihin. Sillä ei kummoista peliä saisikaan.
Todellinen kustannus tuosta autosta näillä kilometreilla on luonnollisesti yllä olevaa suurempi. Työnantajan autopolitiikka ja valtion verotusarvopolitiikka vain allokoi siitä työntekijälle tässä ajanhetkessä hyvin maltillisen kustannuksen.
En valita tilanteesta - varsinkin, kun ei tällainen “sweet spot” välttämättä tästä ikuisuuten ole tarjolla.
Toyota Corolla Verso diesel kustansi 24c/km kaikki kulut, siis kaikki kulut. Meni vaihtoon, kun mittarissa oli vähän päälle 400 000 km. Ajoa oli sellaiset 30 000 - 35 000 km/vuosi vähän vuodesta riippuen. Pari edellistä autoa on kustantanut 34 c/km vaihtelevilla kilometrimäärillä. Lähes paaliin asti nekin ajoin.
Halvemmalla voisi päästä, jos osaisi itse korjata. Kalliimmaksi tulisi, jos ajaisi paremmilla autoilla. Kyllä siinä aika säästö tulisi, jos ei olisi autoja.