Vielä ei niin pitkää tikkua ole löytynyt, että autoon koskisin. Rajoittaisi liikaa taloudellista liikkumavaraa ja sitä kautta vapautta. Jäisi sijoituksetkin tekemättä.Talouden ruoka- ja taloustavarat saa onneksi nykyisin kotiovelle, jeesaa aika paljon autotonta.
No, kohta maalle kesäksi, sen siirtymän tekisi mielellään autolla. Menee tuo julkisillakin, kun ainoastaan viimeinen metsätaival on vähän pitempi(pari km). Siellä ei toki saa ruokia ovelle. Mutta ei tuo ole tähänkään asti haitannut. Paikalliset osaavat kertoa, että ei pärjää ilman autoa. Meitä on moneen junaan. Ja autoon.
Vuoden elin ilman autoa ja käytännössä koko sen ajan kaipasin sitä liikkumisen vapautta, mitä se tarjosi. Nyt on taas auto hankittuna ja vaikka en sitä säännöllisesti mihinkään tarvitse, kun työt/opinnot etänä niin onhan se mahtavaa, kun voin hetken mielijohteesta lähteä vaikka kaveria moikkaamaan toiseen kaupunkiin ja heittää patjan takakonttiin. Tai käydä Ikeassa miettimättä miten tavarat raahaa mukanaan. Tai mennä metsään marjastamaan (yllättävän vaikeaa autotta) yms.
Omat autot on tosin juuri näitä 5t e maksavia japanilaisia, jossa maksetaan ainostaan käytettävyydestä eikä naaraiden houkuttelemisesta… Oma periaate on, että korkeintaan 10% sijoitukseen käytettävästä varallisuudesta saa olla autossa kiinni. En näe, että toimii liian isona jarruna vaurastumiselle ja vaikka toimisi, niin mikä idea on olla rikas ilman, että rahoistaan hyötyy mitään.
Mielenkiintoista että sekä auton omistajat että autottomat perustelevat valintaansa vapauden lisääntymisellä. Autottomilla taloudellinen vapaus lisääntyy ja autollisilla liikkumisen vapaus.
Itse asun Tampereella ja vasta kun muutan Saksaan 2027-28 niin silloin hankin auton. Ratikka just tullu tänne. Bussit kulkee. Omistan pyörän ja jalat ovat täysissä sielun ja luonnon voimissa. En tosiaan tule hankkimaan autoa vielä hetkeen.
Hyvä huomio! Loppupeleissä kysymys lienee siitä kuinka paljon taloudellinen vapaus kaventuu autoa ostettaessa. Mikäli Sijoituksissa on 500t euroa ei 30t euron bemarin hankkiminen juurikaan taloudellista vapautta kavenna. Jos taas sijoitettavaa varallisuutta on 20t euroa on 12t euroa maksavan käytetyn octavian hankkiminen jo selvästi taloudellista vapautta rajoittava.
Siitä tuskin käy kiistäminen, etteikö auto tarjoaisi liikkumisen vapautta jokaiselle, kenellä ajokortti on. Joidenkin ihmisten pääasiallinen elinpiiri vaan on niin paljon pienempi, ettei kyseisen vapauden hyöty ole sijoituksen arvoinen. Kuitenkin tuskin kukaan kieltäytyy, jos kotipihalle ilmaiseksi tuotaisiin vaikka uusin Golfi.
Itsekin harrastan pyöräilyä ja käytän julkisia satunnaisesti. Eivät mielestäni poissulje toisiaan vaan tarjoavat vaihtoehtoisia liikkumisen muotoja.
Aika moni perustelee autottomuutta sillä että bussit kulkee ja kaupungissa ei tarvitse. Eikö kukaan poistu kaupungista tai ole yhtään katsellut mitä ihan kotosuomella on tarjota?
Itse nautin kesäsäässä, ja miksei muutenkin, ajella ympäri Suomea eri kylissä, kunnissa ja kaupungeissa ja kaikkialla siellä välillä. Kulku sujuu niin henkilöautolla kuin moottoripyörällä ja suunnitelmissa olisi nelipaikkainen avoauto johon mahtuu oma jälkikasvukin mukaan ja voi haistella maisemareittien tuoksuja. Tätä ei kyllä pysty autottomana kokemaan.
Lisätään vielä että lähiseuduilla olen innokas maasto/enduropyöräilijä ja tällähän kattaa jo äkkiä 30km säteen. Pyörän saa tietenkin autollakin mukaan milloin näkee muidenkin paikkojen pienemmät reitit ja kokonaiset kaupungit paremmin.
Kotimaamme on kaunis ja mahtava maa monine yllättävine upeine paikkoineen.
Auto on suurimmalle osalle sen omistajista puhdas luksustuote. Ja mitä sitä vauraudella tekee jos siitä ei saa vastineeksi mitään. Kun tajusin tämän omalla kohdalla, eihän sitä voinut kuin tehdä itselleen rehellisen valinnan. Ei ollut luksuksessa järkeä jos ei se myös tuntunut ja näyttänyt siltä. Vaihdoin stuttgartilaisen perhebilikan saman kaupungin laadukkaamman merkin perheversioon.
Neljä vuotta ajelin aivan hemmetin hyvällä autolla, veekasin käynnistäminen toi joka kerta hyvän mielen. Tämän päivän sähköautoskeptikkojen range anxiety tuntuu suorastaan älyttömältä, ei tuolla insinööritaidon huipputuotteellakaan vetänyt Saksan motarilla bensan kanssa kuin sen 450 km kerralla. Oli joka ainoan euron arvoista, manner tuntui pieneltä.
Mutta kun ajot jäi lopulta alle seitsemän tonnin kilometrin vuodessa, en pystynyt enää perustelemaan auton pitoa itselleni. Kyse ei ollut klassikosta ja hinta tulisi tippumaan ajamattakin ainakin vuosikymmenen. Lisäksi kaikki maantieajot meni reippaasti rikesakkorajaa isommalla ylinopeudella, oli vain ajan kysymys milloin kamera räpsähtää.
Joten toista vuotta mennään nyt ilman omaa autoa. En ole juuri säännölliseen käyttöön kaivannut, tuntivuokra-autoja on kilometrin säteellä viisi kappaletta eikä vielä kertaakaan ole ollut tilannetta, että joku niistä ei olisi vapaana. Lyhyissä ajoissa taksi on useimmiten halvin vaihtoehto.
Voi olla silti että Boxter tuohon pihaan vielä ilmestyy, alkupään versioissa on ajotuntuma/hinta kohdallaan. Ja Eurooppaan kun rajat aukeaa.
Ja jos sijoitettava varallisuus on vielä siellä haarukan alalaidassa, isoin “jarru” syntyy puhtaasti siitä, että palkasta jää säästöön vähemmän. Itselläni jää tällä hetkellä kuukausipalkasta säästöön keskimäärin 500€/kk kaikkien kulujen jälkeen (ml. asuntolaina). Jos hankkisin auton, se söisi jo pelkkinä ylläpitokuluina vähintään puolet tuosta. Todennäköisesti enemmänkin. Eli jos lähtisin nyt nollasta kasvattamaan sijoitussalkkua, jarruttaisi auto sen kasvua vähintään 50% joka kuukausi, korkoa korolle…
Tärkeä huomio. Sitä voisi täydentää: kun ikää on 25-35 välillä ja palkkatulotkaan eivät yleensä ruhtinaaliset niin juuri silloin aloitettu säännöllinen sijoittaminen tuottaa ne Suurruhtinaaliset Tuotot pitkän sijoitusajan ansiosta. Tuo hieno skenaario tuupertuu nenälleen useimmiten siksi että ei ole malttia lykätä kiivaasti kaipaamiaan nautintoja. Kun on palava hinku niin moni meistä keksii kyllä päätökselleen perusteet, jotka ainakin päällisin puolin vaikuttavat rationaalisilta.
Itse tuossa laskin juuri hiljattain autoilun kuluja auton vaihdon yhteydessä, ja kallista hommaa se on, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Noin 600 euron kuukausikustannukset laskin autoiluun kaikkinensa. Huomattavasti halvemmalla pääsisi, jos olisi valmis ostamaan < 2000 euron autoja ja ajamaan niillä kunnes tulee liian kallis remontti, ja paalin kautta ostoksille. Itselleni tulee kuitenkin sen verran kilometrejä vuodessa että arvostan modernia autotekniikkaa, turvallisuutta ja varmuutta siitä, että auton ei pitäisi lahota puolimatkaan.
Itselleni auto on tietoisesti puhdas luksustuote, lähinnä harrastuksia varten. Asun isossa kaupungissa, jossa kyllä pääsisin bussilla ja pyörällä välttämättömät menot. Harrastuksiin kuitenkin kuuluvat muun muassa kiipeily, vaellus, koiran kanssa liikkuminen, laskettelu ja muut lajit, joissa ilman autoa pelipaikoille pääseminen on melko tuskallista.
Arvostan vapautta, joka tulee siitä että voin koska tahansa hypätä rattiin ja lähteä minne mieli tekee, ja olen siitä valmis maksamaan. Ihan varmasti aina hätä keinot keksisi ja autoa voisi pummia naapurilta tai tuttavapiiristä, tai mennä jonkinlaisella julkisen liikenteen ja taksien yhdistelmällä, mutta pidemmän päälle menee kovin hankalaksi.
Omalla kohdallani on siitä onnellinen tilanne, että yritystoiminnalla olen onnistunut luomaan itselleni tilanteen jossa työnteko on sekä hauskaa että rahallisesti kannattavaa. Sen avulla säästöön menee jo nyt useampi tonni kuussa. Tässä tilanteessa näen pitkällä juoksulla, että auton nyt tuoma ilo on suurempi verrattuna siihen iloon, mitä siitä koituneet säästöt voisivat tuoda tulevaisuudessa.
Voihan tuon kääntää ympäri niinkin, että miten fiksua toimintaa on kituuttaa elämän parhaita vuosia jotta on vanhuksena varakas. En minä ainakaan saa tuota mallia istumaan päähän mitenkään “optimaalisena”.
Voi olla, että sijoittajatyyppiset ihmiset ajattelevat, että (lähes) tärkeintä elämässä on olla jossain vaiheessa varakas. Ihan vaan periaatteesta vaikka rahalle ei olisi mitään käyttötarkoitusta.
Mielenkiintoinen ajatus että auto nimenomaan olisi vaurastumisen jarru. Jos ajaa 5k maksavalla käyttöautolla missä pieni bensan kulutus ja halvat vakuutukset niin auton pitäminen ei ole mitenkään kallista. Tietenkin autoon voi sitten laittaa vaikka kuinka paljon rahaa jos uuden premiumin haluaa.
Auto on myös elämään mukavuutta tuova kapistus. Fillarilla ajaminen vesisateessa tuskin monen mielestä on kovin mukavaa tai kauppakassien raahaaminen julkisilla kotiin.
Tietenkin voisi sitä asua yksiössä vuokralla ja ajaa fillarilla joka paikkaan jos penniä haluaisi loputtomiin venyttää, mutta usein ihminen kyllä haluaa sitä helppoutta ja mukavuutta elämään.
Itse en kyllä kehtaisi omia puolentoista kilsan kauppamatkoja tai edes reilun viiden kilsan työmatkoja autolla ajella, vaikka olisihan se toki varmasti mukavampaa. Autoa en ole oikeastaan osannut edes kaivata, mutta nyt jälkikasvun myötä täytynee tämäkin rahareikä hankkia. Hidastaako se sitten varsinaisesti vaurastumista on toki asia erikseen.
Useimpien taajama-alueilla asuvien ei kannattaisi käydä täyttämässä niitä kauppakasseja automarketissa oikeastaan yhtään millään kulkuvälineellä, työssäkäyvälle kauppojen kuljetuspalveluiden hinta on koko kauppareissuun käytettyä aikaa halvempaa. Varsinkaan markettireissu ei kannata omalla autolla, laskeskelin kymmenisen vuotta sitten perusperhefarkun omistajana, että auton kulut ja arvonalenema mukaan laskien jokaisen käynnistyksen hinnaksi tuli >5e. Mutta toki tunnen monia, jotka suorastaan tykkäävät ruokakauppareissuista, harrastus kai sekin.
Mietinnän paikka itselleni auton kanssa. Alla on sellainen 10 vuotta vanha Volkkari, ei sinällään kallis, vaihdossa saisi ehkä noin 5000€, en ole tarkistellut hintoja.
Nyt kuitenkin oikeastaan ensimmäistä kertaa ikinä elämässäni on tilanne, jossa mietin auton tarpeellisuutta. Olen muuttamassa ensi viikolla Espooseen, suuren kauppakeskuksen viereen. Lisäksi työpaikka on kävelymatkan päässä, mikäli sinne jossain vaiheessa paikan päälle taas pääsee. Varsinaista tarvetta autolle ei siis arjessa olisi. Taloyhtiössäni on parkkihalli, josta maksan lisäksi 50€/kk. Päälle auton vakuutukset sekä verot ja jatkuvat pikkurempat ja ylläpito, taas pitäisi uudet renkaat hankkia. Mitään isompaa vikaa tuossa ei ole koskaan ollut, mutta kaikenlaista pientä kyllä vähän väliä ja kun itselläni ei osaaminen mihinkään polttimoiden vaihtoa haastavampaan riitä, noista muutamien kymppien korjaamokäynneistäkin kertyy ajan saatossa hintaa.
Siitä lähtien kun olen ajokortin saanut, olen auton omistanut, joten on todella vaikea kuvitella olevansa ilman. Tuohan auto myös sellaista tietynlaista vapauden tunnetta, riippumattomuutta aikatauluista. Mutta jos auton käyttöä mietin, ei minun nytkään nykyisellä asuinpaikkakunnallani tule sitä käytettyä juuri mihinkään, kun työtkin hoituvat etänä kotoa käsin. Ainoastaan jos olen lähdössä “extemporena” johonkin hieman kauemmaksi, minne kävellen on turhan pitkä matka. Hintalappu käyttööni nähden on siis melkoisen suuri, vielä kun jatkossa päälle lisätään 600€/vuosi parkkihallimaksuja. Toisaalta taas taloudellisen tilanteen vuoksi autosta ei tarvitse luopua, ehkäpä tuo on sitten osaltani se “ylellisyyshyödyke”, mutta laittaa kyllä miettimään kun pelkästä omistamisesta joutuu jo maksamaan pari tonnia vuodessa. Samalla rahalla kulkisin varmaan taksilla ne matkat, joihin autoa käytän .
Lähdetään nyt katsomaan kuinka paljon käyttöä tulee, mutta jokseenkin hölmöltä tarkemmin mietittynä tuntuu seisottaa tuota parkkihallissa jopa viikkoja putkeen käyttämättömänä. Toisaalta taas jos auton myisin pois, alkaisi varmaan saman tien ahdistaa sen tarjoaman vapauden tunteen menetys.
Tällä hetkellä omistuksessa on vm -99 Ford Focus.
Ostin sen vuosi sitten pikkuvikaisena tuoreella leimalla ja hinta oli 300€. Korjasin suurimman osan vioista heti, jälkikäteen olen parsinut sitä kasaan jesarilla ja rautalangalla.
Tällä viikolla käytin “rupisen paskan” (kuten sitä leikkisästi kutsun) katsastuksessa ja hylky tuli jarruista.
Noin 200€ maksaa osat ja mielestäni se on pieni hinta siitä että saa ajaa velattomalla autolla taas vuoden.
Kaikki töihin liittyvät ajot hoituvat firman autolla ja käyn töistä palatessa ruokakaupassa.
Omalla kohdalla auton kulut ovat minimoitu siis melko tehokkaasti, jää enemmän rahaa osakkeilla pelaamiseen.
Minä taas ajelen juuri noilla halpiksilla 50-70tkm vuodessa. Nyt on kolmen tonnin dieseljagge ollut 9 kk ja kilometrejä tänään tullut 44 tuhatta. 270000 tuli mittariin aamulla, eli hyvinkin voi kestää isommitta murheitta jopa kaksi vuotta. Ainakin tekniikka tuntuu kuin uudelta, mutta mistä näistä tietää. Noin 10 tonnia tulee vuodessa kilometrikorvausta ja maksimit työmatkavähennystä. Kohtuullinen diili ja saa ajaa oikeasti hyvällä kiesillä, johon ei kyllästy. Jos kilometrejä tulisi vähän, niin ajaisin käkkylällä.
Huomenna uusi Mersu alle. Hiukan vajaa 100K€, mutta elämä on ja siitä pitää nauttia. Helppo viedä pojat lätkäharkkoihin ja mökillekin pääsee mukavasti. Suosittelen.
Oma periaate on, että korkeintaan 10% sijoitukseen käytettävästä varallisuudesta saa olla autossa kiinni. En näe, että toimii liian isona jarruna vaurastumiselle ja vaikka toimisi, niin mikä idea on olla rikas ilman, että rahoistaan hyötyy mitään.