Auto - vaurastumisen jarru?

Riippuu tapauksesta. Hyvin valittu halpa ja luotettu automalli saattaa mennä vuosien kuluttua kaupaksi ostohintaan.

Kalliimmissa autoissa 2 - 3 vuotias Saksantuonti on ostoa seuraavalla viikolla kalliimpi kuin ostettaessa ja vuoden kuluttua ostohinnassaan.

Nimimerkkini Seittenneliskanttinen maksoi uutena veroineen (ei Suomen) noin 90.000 markkaa. Lopetin työajojen kirjanpidon kilometrikorvausten ylittäessä 124.000 markkaa. Auto on hintansa haukkunut eikä 38-vuotiaan auton arvoon ja kuntoon vaikuta paljoakaan onko mittarilukema 350.000 vai 450.000 km.

3 tykkäystä

Auto on vaurastumisen jarru, mutta toisaalta minun elämäni ei ole mahdollista ilman autoa. Lisäksi minulle on merkitystä sillä millä ajan. Sen ei tarvitse olla uusinta vuosimallia, sen ei tarvitse näyttävä tai kallis. Mutta sen pitää olla ehjä, räminätön, luotettava ja talvella sen pitää kääntyä ratista tai auton lähtölaskenta käynnistyy ensimmäisestä räntäsateesta.

Jos joku ihmettelee nickin ja avatarin näennäistä ristiriitaa, täsmennän, että tosi Volvomieshän ei etuvetoista luisupulkkaa aja! Uutena ostettu nimimerkkini auto on yhä tallissa tallessa odottamassa heräämistä 38. kevääseensä, minkä se epäilemättä tekee kuten aina ennenkin riippumatta siitä onko seisonta-aikaa kertynyt yön yli vai talven yli. Mekaaninen K-Jetronic ruisku ei starttaa koskaan välittömsti, vaan starttia pitää pyörittää pari sekuntia, kunnes polttoainepumput saavat paineen nousemaan ja ruiskutustapahtuma alkaa. Seuraavien 2 sekunnin jälkeen nyt 450.000 km ajettu moottori jää käymään niin tasaista joutokäyntiä kuin Volvon valurautainen vinokone vain osaa.

V70 kävi meillä kääntymässä, mutta minun pääni ei kestänyt sitä arvontalaatikkoa. Myönnän suosiolla että “en vain osaa”. Minä en käsitä mihin tarvitaan mahdollisuutta ajaa muuhun kuin etupyörien osoittamaan suuntaan. Ratti kääntyy ja rattaat kääntyy, mutta VeeSjutti ei aiokaan kääntyä ennen juhannusta. Ja sitten kevyellä kaasun nostolla se arpoo kuitenkin välillä veret seisauttavan yliohjaavan luisun jota ei voi edes kontrolloida vetopyörien sidonnalla, kun takapyörät eivät ole missään kiinni! Jätän suosiolla akrobatian niille jotka sen osaavat.

Perheen harrastusten vuoksi tarvitaan myös vähintään yksi urheiluauto. Meillä auton urheilullisuus mitataan sen kyvyssä kuljettaa urheiluvälineet suorituspaikalle. Eihän sellaisesta koppimoposta urheiluautoksi ole, mihin sukset, pitkäjoustoinen maastopyörä tai läskäri ei mahdu peräkonttiin.

Näillä ajatuksilla lähdin 16 vuotta sitten koeajolle kuvitellen tarvitsevani V70:n tilalle V70 AWD:n tai XC:n. Koska en mitään nelivedosta ymmärtänyt, kävin saman tien yhden viikonlopun aikana koeajamassa quattro-kelissä A4 quattron, Subarun Legacyn ja Foresterin, Mercedes W211 4Maticin, V70 AWD:n ja XC90 AWD:n. Näiden jälkeen iski All-Volvo perheen identiteettikriisi. Kun nelivetoa ei oltu hakemassa vetovoiman vuoksi vaan etuvetoisen omituisesta ajokäytöksestä vapautumiseen, ei tuon näytteen perusteella ollut mahdollista ostaa kaasun käytön mukaan kaarretasapainoaan eessuntaas keikuttelevaa valeneliveto-Volvoa.

Samalle koeajokierrokselle sattui silloin uusi Mercedes W212. Täysin Volvoäijänä pyysin vajaavetoisen 250 CDI:n avaimet hetkeksi lainaan. Takavetoinen ei osallistunut koko nelivetovertailuuni lainkaan, otin sen vain fiilistelläkseni miltä 940 GL:n seuraaja olisi voinut tuntua jos sellainen olisi joskus tehty. Kuten odottaa saattaa, nelivetoja lumipöpperössä pyöriteltyäni kaksoisahdettu 1000 kierrokselta voimalla vetävä takavetoinen yllätti kaarteessa. Sitten tapahtui monta asiaa pikavauhdilla.

Todennäköisesti Mersun pitkäsiipinen suojelusenkeli otti hölmöilyni kiinni ensin. Sen jälkeen Seittenneliskanttisen yli 20 talven aikana koulimat käteni kävivät autopilotilla vastaohjaukseen, jossa tunsin auton suojelusenkelin auttavan minua eikä AWD Volvon tavoin keksivän jatkuvasti jotain ylläreitä kuskin herättämiseksi. Kolmantena asiana tajusin tietoisesti, että tuntuu luistavan tarpeettoman leveästi, mutta onneksi pitkäakselivälinen tasapainoinen takavetoinen on erittäin helppo pitää näpeissä.

Sen jälkeen kuulin kuinka Lady Mercedes kuiskasi aivan selvällä Ruåtsin kielellä:

“Willkommen zu Hause, Herr Volvofahrer!”

Tuon päivän jälkeen perheen kaikki Volvot ovat yhtä lukuun ottamatta vaihtuneet tähtikavalkadiin. Seittenneliskanttinen on ja pysyy, ja rakentuu pikku hiljaa kohti museokuntoa. Joka syksy laitetaan talliin hieman parempi auto kuin sieltä on keväällä otettu.

Olin jo ostamaisillani ensimmäisen patteriautoni, mutta vedin viime hetkellä jarrut päälle ja ostin itselleni lisää miettimisaikaa vaihtamalla 12-vuotiaan 300.000 km lähestyvän Eemelini samanlaiseen mutta 100.000 km vähemmän ajettuun farkkuun. Nyt se seuraava on ilman muuta joku patterivispilä - vähän käytettynä, parin vuoden ikäisenä, tehdastakuulla ja puolella uuden hinnasta. Ja toinen puoli säästöön entisten päälle.

9 tykkäystä

Kuten yllä näkyy, olen heilunut moottoripää ja sijoitusminäni välillä äärilaidasta toiseen ostaen joskus 4000 € auton kun en ole löytänyt 50.000 € budjetillani mitään sellaista, jonka katsoisin hinnan arvoiseksi.

Kompromissi löytyi uudehkosta käytetystä, joka ostetaan uuden budjetilla. Minulla oli jo Veholta vaihtotarjous 67.000 € hinnoiteltuun W212 E-sarjalaiseen ja vaimoni sanoi että tilaa nyt sitten jos minun on se pakko saada, mutta jos ostat noin kalliin auton, niin lisää vielä hieno ja kallis designoväri, että siitä tulee myös hyvän näköinen. Sain viime hetkellä järjen pois kädestä ja takaisin päähän. Jätin uuden Eemelin tilaamatta ja ostin sen sijaan kolme vuotta käytetyn C-farkun puolella uuden hinnasta. Toinen puoli tietenkin talteen.

En tiedä yhtään, missä Ceemelini vaeltaa nyt, mutta toteutuneella salkun tuotollani sen yhä tallessa oleva puolikas on tänään uuden EQE SUVin kokoinen. Ajattelin odotella minkä hintalapun Ola Källenius lätkäisee uudelle CLA Shooting Brakelle sitten kun se keksitään. Valitsen sitten sen ja EQE:n välillä pari vuotta käytetyn tehdastakuulla puolella uuden hinnasta.

1 tykkäys

Edellisen autoni 10 vuoden kulut listasinkin jo merkkifoorumilla, mutta cross-postaan ne vielä tässäkin. Tämän tilinpäätös on siis keväältä 2023, jonka jälkeen vaihdoin alla kuvatun auton seuraavana keväänä vuotta uudempaan S212 facelift farkkuun samalla tekniikalla ja paljon karummilla varusteilla. Vuonna 2014 parivuotiaan takuuauton ostajana oli varaa esittää tarkat tekniset vaatimukset uuden auton ostajan tavoin, mutta seuraavaa 11-vuotiasta 200.000 km ajettua ostaessani kiinnitin päähuomion rehelliseen historiaan ja hyvään kuntoon. Alla laskelmassa esittämäni edellisen autoni 10.000 € hinta-arvio osui sitä vähän uudempaan vaihtaessani melko kohdilleen.

"Lähes 10 vuotta sitten 77.600 km ajetun 220 CDI:n mittarissa on nyt 277.600, joten on välitilinpäätöksen aika.

Nettiautossa on 2011 - 2012 vuosimallin ikkunahinta suunnilleen samoilla kilometreillä 12.000 €. Tingitään siitä pari tonnia pois ja arvioidaan auton hinnaksi 10.000 €. Maksoin syyskussa 2011 rekisteröidystä 2012 mallisesta autostani toukokuussa 2014 36.500 €, eli arvon alenemaa on tapahtunut 26.500 €

Polttoainetta on kulunut 10.753 litraa keskikulutuksella 5.38 sadalle. Mittaustarkkuus ei yllä mitenkään kolmen numeron tarkkuuteen, mutta pakko ilmoittaa noin, koska 5.38 on ihan eri lukema kuin 5.4. Polttoainekulut olivat 14.681 €.

Vakuutuksia en ole tallettanut vuosittain, mutta 9 x kuluvan vuoden vakuutus 534,10 = 4866.90 €

Veroitkin ovat vaihdelleen vuosien välillä, mutta 9 x 650 € on suunnilleen oikein, yhteensä 5850 €.

Renkaita on vaihdettu 1796 € arvosta ja uudet kesärenkaat ovat taas tilauksessa.

Huoltoon ja korjauksiin on kulunut rankasti enemmän kuin olisi pitänyt, yhteensä 11.810 €.
Sanotaan, että uutena kalliin auton huollolla ei ole tapana halvenuta kilometrien kertyessä, mutta tässä on käynyt päinvastoin. Koko ajan parempia vuosiaan menevän auton trendi on laskeva, kun ensimmäisellä kolmivuotisjaksolla meni huoltoon ja remppaan 4774 €, seuraavalla 4534 € ja viimeisten kolmen vuoden aikana 2502 €. Lukemissa näkyy sekin, että kuski kypsähti jossain vaiheessa Vehon ja Wetterin palveluun ja siirtyi MB-Osan asiakkaaksi.

Koko lysti on kustantanut yhteensä 60.637 € eli 30.3 senttiä kilometrille.

Tuolla rahalla olisi ajanut työsuhdeautollakin, mutta ei E-sarjalaisella. Onko järkee vai ei riippuu näkökulmasta, mutta tuon minun autoiluni on maksanut."

6 tykkäystä

Tavoitteesta olemme yhtä mieltä, menetelmästä (“koetan sivuuttaa merkit”) nostan eriävän mielipiteeni. Provosoiva kysymys: mihin merkkiin päädyit?

Perustelu: Merkkikohtainen luotettavuustilasto joko vikasarjojen tai katsastustilastojen kautta on vain laskennallinen keskiarvo, jonka kaltaista autoa ei ole olemassakaan.

Esimerkiksi Citroen C5 oli ensimmäisenä vuonnaan aivan arvaamaton kapine uutenakin. Sen sijaan Citroen C5 on (pari vuotta uudempana mallina debugattuna) kohtuullisen luotettava laite.

Volvo S60/V70/S80 (2000 - 2003) alustan nivelet ovat kelvottoman hentoista roskaa, kun uuden auton ensihuollossa vaihdetaan alustaan niveliä ja silti jokaiseen huoltoon mennessä joltain nurkalta kolisee. Sen sijaan Volvo S60/V70/S80 (2004 - 2005 facelift) on alustansa suhteen varsin asiallista työtä, etenkin ison etuvetoisen rasitukset huomioon ottaen.

Mersun E-sarjan alusta (W211) ei ole yhtä huono kuin Volvon mutta ei kuitenkaan yhtä hyvä kuin Volvon. Sen sijaan Mersun E-sarjan (W212) alusta on monimutkaisuudestaan huolimatta poikkeuksellisen kestävä. Valitettavasti Mersun E-sarjan (W213) alapallot ovat niin hennot, ettei alikuperäisiä kannata asentaa lainkaan, vaan Lemförderiä tai Meyleä tilalle. Kertoo jotain kun tarvikeosalle saa puolta pidemmän takuun kuin alkuperäiselle.

Oman autoni Mercedes OM651 dieselin jakoketju ja suuttimet ovat luvattoman heikkoa tavaraa, kun sen sijaan Mercedes OM651 dieselin ketju ja suuttimet kestävät satoja tuhansia kilometrejä. Ero riippuu valmistusviikosta, eli siitä milloin kokemuksen tarpeelliseksi osoittamat korvaavat osat on otettu tuotannossa käyttöön (tai vaihdettu takuuseen).

Ei pelkän iän vaan ajomäärän suhteessa verrattuna Toyotat (Avensis, Camry, Land Cruiser) ovat autoja, jotka kestävät vaikka niillä ajetaan paljon. Sen sijaan Toyotat (Yaris, Auris) ovat autoja, jotka eivät kestä vaikka niillä ei edes ajeta. Pienen Toyotat hajoavat omaan mahdottomuuteensa jo niin pienillä ajomäärillä, ettei niitä voi edes järkevästi verrata kestävämpiin autoihin, koska pikku-Tojoille ei löydy paljon ajettuja vertailuyksilöitä. Tai ainakaan niitä ei tuoda katsastukseen.

Toyotan surullisenkuuluisan D4-D dieselin kannenpultin kierteensä korkkaavan lohkon ongelma ei pahastikaan häiritse bensa-Avensiksen kuskia. Eikä D4-D Land Cruiserin, koska samasta kauppanimestään huolimatta Land Cruiserin D4-D on aivan eri moottori, joka on pomminkestävä.

Toivottavasti nämä reaalimaailman esimerkit demonstroivat miksi merkkikohtainen vikariski on puhtaasti laskennallinen suure.

Mielestäni tavoitteesi luotettavuudesta on mahdollista saavuttaa, myös kohtuullisen halvalla autolla. Valintakriteeriksi ei riitä pelkästään auton merkki vaan pitää valita vikasarjojen perusteella hyväksi havaittu oikean vuosikerran tekniikkapaketti sellaisilta tuotantoviikoilta, joilla aiemmin havaitut haavoittuvuudet on jo korjattu. Kun sellaisesta mallista valitaan sitten hyvin hoidettu yksilö, jonka hyvää hoitoa jatketaan myös itse, on täysin mahdollista ajaa sekä halvalla että luotettavalla autolla.

6 tykkäystä

Sitten pitää ostaa riittävän iso Toyota. Luotettava olisi Avensis etukammiodieselillä, mutta jos uudemman haluaa, sitten Camry. Jos luotettavuus ja katsastuskelpoisuus on valintakriteereissä mukana, sitten Yaris ja Auris ovat ulkona vertailusta.

Kunnialla eletty ikä ei ole kenellekään häpeäksi. Minulle tuli aikanaan tekninen ongelma kun Rouva lupasi lapsille että minä sponssaan heille opiskelija-autot toiselle paikkakunnalle ammattiopintoihin lähtiessä. Silloin vielä Volvo-perheessä 100 km päässä opiskelleen S70 oli hyvä valinta kolmen tonnin budjetilla. Jarruremppa ja pari muuta pikku juttua budjetoitiin jo ostaessa ja tehtiin kun auto saatiin kotiin. Entinen opiskelija ajoi opiskelija-autollaan vielä vuosia valmistumisensa ja työllistymisensä jälkeen, kunnes hänellä meni (isänsä tavoin) hermo etuvetoisen luisupulkan omituiseen ajokäytökseen.

Toinen oli vaikeampi, kun opintopaikka löytyi kaukaa kotoa ja matkaa tulisi 570 km sivu. Siihen ei muuten bensa-Volvoa osteta! Erilaisia halpoja dieseleitä Golf, Mondeo jne. katseltiin ja eivät ne mahdottomia olleet, mutta ei oikein napannut. Sitten tuleva opiskelija katsoi oma-aloitteisesti asiaa laatikon ulkopuolelta, veti kalenteri itseään vanhempiin autoihin ja käänsi nettiauton hinnaston oikein päin, eli kalleimmasta alkaen.

Mercedes W124 on jäänyt yksinäisenä Kiertotähtenä merkkaamaan jo laskuun kääntyneen itsestään liikkuvan automobiilin kehityskaaren huippukohtaa. Listakärjessä Suomen kallein museoauto ylitti budjettimme moninkertaisesti. Toiseksi kalleimmasta ei saatu kauppoja järkevästi. Kolmanneksi kallein oli edelleen sellaisessa kunnossa, että kotiin ajaessani luin huoltohistoriaa noin 50 km matkan. Postatessani kuvat merkkifoorumille, merkkihuollossa työskentelevä ammattilainen kertoi auton käyneen vasta heillä huollossa. Vaikka meillä kuljettajaansa vanhempi auto olikin lähdössä toiselta omistajaltaan myyntiin, se käytettiin vielä huollossa, koska huolella hoidetun auton huollon aika oli käsillä. Hyväkuntoisen Kiertotähden lipuessa noppakivikadulla kolinoitta ja ryhdikkäästi taksiaseman ohitse, tupakat sammuivat ja kuljettajat seurasivat katseella käsi lipassa.

250 D kiihtyvyys ei vastaa nuorisoautoa, mutta kun Satalankku saa kiskotuksi kaikki kilonsa matkalentokorkeuteen, se painuu pitkää maantietä huomattavalla eleganssilla edelleen yli 1000 km tankkausvälejä. Koska auto oli meille tullessaan kunnossa, jatkoimme samaa rataa tehtaan huolto-ohjelmalla merkkikerhon ammattilaisten kokemuspohjaisilla ennakoivilla huoltotoimilla täydennettynä. Tämäkin auto oli omistajansa mukana pitkästi valmistumisen ja työllistymisen jälkeen, koska hyväkuntoisen Satalankun omistajan on todella vaikea löytää nykyajan autokaupasta mitään yhtä luotettavaa mihin sen uskaltaisi vaihtaa.

Kuskiaan vanhempi kiertotähti oli meillä 330 - 430 tkm ajomatkan ja se tuli joka kerta reissusta takaisin omin voimin ajamalla. Pari kertaa oli tosin lähellä laturin hiilien loputtua, mutta kerran käynnistetty etukammiodieselhän kolistelee menemään ilman sähköäkin. Tästä tuli kaksi teknistä varikkopysäkkiä kotitallissa, kun ensin vipattiin paikalleen vanhasta Volvosta tallin hyllylle jäänyt Boschin laturin hiilisilta ennen kuin tajuttiin että satoja tuhansia ajetun laturin liukurenkaat ovat niin kuluneet että hiilet kipinöivät hetkessä loppuun. Vaihtolaturi maksoi 70 € ja sen nouto Motonetistä kesti pidempään kuin asennus. Tuon auton kallein remontti 100.000 km matkalla oli takapyörän laakerin vaihto, joka vaatii työkaluja joita ei kotitallista löydy, joten sen tehtiin ammattilaisella ja maksoi noin 250 €.

Jos pitäisi valita auto erämaan läpi ajoon luotettavuus edellä, oma valintani olisi vanha hyvin hoidettu etukammiodiesel, joka käy vaikka munkinpaistoöljyllä. Vähemmän eksoottista tämän vuosituhannen autoa etsivälle, jolle etuvetoinenkin kelpaa, tuo vuoden 2005 faceliftin jälkeinen 5-sylinterinen Volvo manuaalivaihtein on hyvä vaihtoehto. Valinnanvaraa on paljon eikä oikeasti hyvä maksa juuri sen enempää kuin muutkaan, joten ei ole mitään perustetta olla etsimättä yhtä Suomen parhaista yksilöistä.

Käytetyn auton hintahan arvioidaan aina täysin kuntoon huollettuna niin että kuljettaja ei tiedä siinä olevan yhtään vikaa. Kun ostaa valmiiksi kunnossa olevan, riittää kun korjaa jatkossa sen mitä itse rikkoo eikä tarvitse sovittaa aiempien omistajien syntejä.

12 tykkäystä

Hyvää juttua @740_GLE. Mitään kakkosautoa ei ole vieläkään hommattu, vaan kitkutellaan yhdellä niin kauan kuin ikinä pystyy…

W124 on myös itsellä hyviä muistoja, oli perheessä noin 15 vuotta ja jatkoi matkaansa Afrikkaan yli 600tkm mittarissa. Ohjaus oli helppo ja vakaa, kiihtyvyys ei 2 litran vaparidieselissä kummoista, mutta oppipahan ennakoimaan… Seuraava ja samalla viimeinen mersuni olikin W201 vm -01. Täysi pommi kaikkine omituisuuksineen, muun muassa nestejäähyllä oleva laturi, joka alkoi oireilla ennen kuin mittarissa oli 300tkm.

1 tykkäys

On totta että uudesta pystyy tinkimään, mutta voi sitä tinkiä myös lähes uudesta jolloin hintaeroa näille tulee edelleen lähes saman verran.

Yhtä asiaa mitä pohdiskellut on perheellisten autot ja minkälaista kannattaisi harkita mikäli ei halua kulkea suurten massojen mukana. Jotkut isot farmarit, mitä aina käsketään ostamaan, ovat turkasen kalliita. Pykälää pienempiä tarkastellessa hintataso tippuu nopeasti ja/tai saa huomattavasti uudemman tai vähemmän ajetun.

Lähes kaikki arkiajo on sellaista, että tavaratila riittää. Tuli vain mieleen, että niille pitemmille reissuille mihin pakataan hieman enemmän tavaraa ottaisi mukaan vain suksiboksin katolle. Saa siellä muutakin kuin suksia kuljettaa ja tällöin ei tarvitsisi 95 prosenttia ajosuoritteesta ajaa isolla ja kalliilla möhköllä, kun luovia ratkaisujakin olisi olemassa

Onkos kukaan muu ajatellut asiaa vai oliko tämä vain allekirjoittaneen aivopieru, joka ei mene jatkoon?

3 tykkäystä

Kannattaa lukea netistä kokemuksia mutta mielummin uudemman korealaisen kuin ns premiumauton. Kaikissa on enemmän tai vähemmän vikoja mutta pommeja pitää vältellä. Kilsoilla on merkitystä ja nyt olen minäkin alkanut uskoa että huollot tehdään ajallaan ja oikeilla osilla.

Transit L1 vaihtui L2. 40tkm vähemmän ajettu, 1v uudempi, tutka ja ecojärjestelmä. Ja valitettavasti adBlue. Jostain omin lukenut akselivälin väärin eli ei ollukaan leveämpi mutta sen verran pidempi että hyllyt sai järkevämmin laitettua ja tilaa jäi reppaasti enemmän. Tripmittarissa oli 5000tkm ja keskikulutus 4,7l. 4,2l maantieajossa, ja jos vauhtia alle 80km/h niin alle 5l pärjää. Moottoritiellä eri juttu jos ajaa raboitusten mukaan.

Samalla kaupat tehtin opel adamista. Auto jota kukaan ei halua. 4-hengen auto mutta näppärä ja vähän ajettu. Laitoin meidän kakkosauton nettiautoon. Puuttui kesärenkaat, radio ja vuosi öljyä ja jäähdytysnestettä. Ajoaikaa 4kk. 500e pyyntö ja 2 min aikana soitti 5 henkilöä. Olisin yymärtänyt jos kesäkumeja olisi ollut mutta kuka jaksaa korjata tuollaista romukasaa…

1 tykkäys

Kevät koitti taas ja tällä kertaa pihaan päätyi Audi TT MK2. Löysin hyvän huoltohistorian yksilön vanhemmalta herralta (oikeasti), jolla auto on ollut 15v. Kyseessä siis 2007 malli, jonka muotoilu on mielestäni melkoisen ajaton.

Toistaiseksi olen niin mielissäni autolla kaartelusta, että tämä saattaa jäädä pihaan myös talveksi.

Rahaa tässä kuluu. Mutta jälkiviisaana olisin paljon äveriäämpi mikäli en hilluisi foorumilla ja säästäisi intohimoisesti osakkeisiin. Olisi ollut helvetisti parempi diili ostaa viime kesänä Porsche Taycan.

Nämä epävarmat ajat ovat saaneet myös miettimään entistä kriittisemmin säästöastetta. Jos vuoden päästä on korsussa, niin nyt voi ajella hetken vailla huolia ja murheita.

14 tykkäystä

Olen miettinyt, ja mielestäni olet aivan oikeassa.

Tiedän maksavani siitä mukavuudesta minkä takapenkit kaadettuna 2 metriä vapaata tilaa kuljettajan selän takana tarkoittaa polkupyörän voimansiirron puhtaudelle perillä.

Jos sinun use case ratkeaa suksilaatikolla, säästät ostohinnan lisäksi myös kulutuksessa, vakuutuksissa, renkaissa. Ketteryys kaupungissa on sen sijaan aivan muualla kuin auton koossa ja se peli on menetetty jo. Seittenneliskanttinen kääntyy ketterämmin kuin Toyota Yaris, kaikki nurkat näkyvät kuskin paikalle, muovipuskureilla voi kevyesti tunnustella esteitä ja joka kevät tallista ulos ajaessa tuntuu kuin istuisi valoisalla lasikuistilla. Emme oikeasti Rouvan kanssa ymmärtäneet mihin parkkitutkaa voi tarvita kun talossa oli 240 ja 740. Pieni, ahdas, kankea ja kaikin puolin kömpelön epäkäytännöllinen S60 opetti senkin aika pian.

Isoja ja uutena kalliita möhköjä saa myös käytettynä.

3 tykkäystä

Automerkin luotettavuuskeskiarvo on täysin merkityksetön asia, koska eri mallien keskiarvo on vain laskennallinen suure jonka kaltaista autoa ei ole olemassakaan.

Siksi kannattaa tosiaan ottaa asioista ihan oikeasti selvää, eikä vain automerkin ja mallin vaan myös tekniikkaversioiden ja niiden haavoittuvuuksien osalta.

Premiumautoja en pysty kommentoimaan koska ei ole kokemusta. Klassisen taloustieteen määritelmän mukaan premiumtuotehan on tuote jossa on preemio eli lisähinta. Premiumauto on siis muita vastaavia kalliimpi, lisähintainen.

Minun vaatimuksissani oli Land Cruiserin tavaratila. Jätin kuitenkin premium-Toyotan ostamatta ja ajan vaatimattomasti puolta halvemmalla ja puolta vähemmän kuluttavalla E-sarjalaisella kuljetuskyvystä tinkimättä. Edellisellä käytettynä ostamallani E-sarjalaisella 10 vuotta ajettuani vaihdoin sen juuri ennen 300.000 km niin kauan kun kaikki oli hyvin ja sain ajaa helppoja ja mukavia kilometrejä. Hankin tilalle pikku välirahalla vuoden uudemman vasta 12-vuotiaan ja 200.000 km ajetun, joka on toiminut yllättävänkin hyvin. Vikoina reilun vuoden aikana yksi pakotettu hiukkassuotimen puhdistuspoltto edellisen omistajan kaupunkiajon jälkeen ja takaluukun sähkölukko maksoi töineen reilut pari sataa.

Vanhemmistakin löytyy kyllä oikein hyviäkin kun valitsee toimivaksi havaitun tekniikan ja hyvän yksilön. Olisin toki päässyt vielä halvemmalla ostamalla pienemmän farkkumallin samalla voimalinjalla, mutta sen peräkonttiin ei mahdu maastopyörä, ja pyörätelineessä kuskattavan pyörän voimansiirto sotkeutuu törkeään kuntoon.

Kilometreillä on merkitystä, “uuden” autoni jarrulevyt ja palat olivat kestäneet hyvin ennakoivalle kuskille normaalin pari sataa tuhatta, joten ne piti huollossa vaihtaa.

1 tykkäys

Näitä on tullut ajateltua monestikin, kun oma kärry on sedan, josta en malta luopua vaikka harrastukset perustelisivat paremmin farkun tai vaikka maasturin.

Suomessa suksiboksi on aika selviö, eikä täällä näitä paljoa näe, mutta jos oma käyttötarpeesi ei koske suksia, niin peräkoukkuun kiinnitettäviä taakkalaatikoitahan on myös olemassa.

Niiden ulkonäöstä vs. suksiboksi voinee olla montaa mieltä, mutta ainakin käytännöllisyyden ja kulutuksen puolesta voittaa suksiarkun – jos siis oikeasti haluaa kuljettaa mukana ihan muuta kuin suksia.

3 tykkäystä

Preiumiumina sjsttelin vahanaikaisesti mersua ja bemaria lähinnä. Toki saa erilaisia paketteja muihinkin autoihin jos ostas uutena. Netistä saa kyllä hyvän kuvan kun lukee ihmisten kokemuksia ja alan foorumeja. Jakohihnan vaihdon fordiin jo 170tkm ajettuna vaikka 230tk on suositus. Tähän uuten vaihdan polttoainesuodatinta joka vuosi.

1 tykkäys

Jos Lexus LS400 kelpaa premiumiksi, niin minulla oli sellainen. Olihan se aika kallis pitää. Sekä työ että osat maksaa. Yleensä remppa oli helposti sen 1000e. Startin vaihto, takaylätukivarret, jakopää oli kaikki sen tonnin pintaan. Ihan kiva oli omistaa, mutta en varmaan toistamiseen jaksaisi samaan lähteä. Oma talli ja työkalut jos olisi, niin sitten tilanne olisi täysin toinen.

1 tykkäys

Sinun näkemyksesi lienee lähempänä autoalan ajatusmaailmaa ja tarumaan Lexus kelpaa minulle tässä mielessä premiumautoksi vallan hyvin. Minulle kelpaisi itse asiassa japanilainenkin näkemys aiheesta, eli Toyota Celsior tai Toyota Aristo laivastonsinisenä ja kullatuin mallitunnuksin takaluukussa. Eli siis iso Lexus mutta Toyotan logoilla, joita näkee Tokiossa yhtä paljon kuin Leksojakin.

Irvailen lähinnä omalla klassisella taloustieteen tulkinnallani preemiosta eli lisähinnasta tällä foorumilla, jolla luotan lukijoiden ymmärtävän sen. Nyt jokainen hihittelee hiljaa itsekseen kun autokauppias tyrkyttää ahkerasti preeeeemiumautoa, jonka me käännämme mielessämme lisähintaiseksi.

Pitää toki muistaa, että koska käyttäjien ajoympäristöt ja kuljetustarpeet ovat erilaiset, “vastaava” tuote vaihtelee myös käyttötarpeen mukaan. Vaikkapa Land Cruiserin voi nähdä ruutukaavalla premiumautona, mutta viikottain raskasta perävaunua metsäautoteillä töissä kiskova Land Cruiser lakkaa olemasta premiumauto. Tuossa kuljetustehtävässä se muuttuu minimivaatimukseksi jota ei tuon halvemmalla voi hoitaa (paitsi käytettynä ostetulla LC:lla).

Aivan kaikkea saa myös käytettynä, voimalinjat, värit, sistustusmateriaalit ja varusteet aivan kaiken saa valita uuden tavoin tehtaan esitteestä. Rouvan nykyistä autoa hankittaessa hänen vaatimuksenaan oli niin iso tavaratila, että mökkireissulle lähtiessä tavara loppuu ennen kuin tila, sen pitää olla kiva ajaa (=neutraali ja rauhallisesti käyttäytyvä), automaattivaihteinen, vetokoukulla ja matriisivaloilla sähköisillä penkin säädöillä. Mersun E-farkku täyttää vaatimuksen helposti, ja sopivan vuosikerran autoja on tarjolla yli 10.000, joista yli puolet on farkkuja.

Ja sitten Rva täsmentää, että hän muuten haluaa hyasintinpunaisen designovärin, joka tuplaa Mersun jo lähtökohtaisestikin kalliin metallivärin hinnan sekä siihen sopivan mustan sisustuksen. Koska tuo valinta hylkäsi 99% tarjolla olleista Eemeleistä, lisäsin itse vielä sisustukseen sopivan mattalakatun saarnipuukojetaulun ja kivan näköiset Widescreen ohjaamonäytöt, joissa riittää teknokraatille säädettävää. Sitä autoa haettiin kuukausi, eli huomattavan rajaava hakuseulakin löysi halutun auton uuden tehdastilausta nopeammin. Ja siitä huolimatta toissavuoden mallisena, 45.000 km ajettuna ja noin puolella uuden hinnasta.

Suomessa puhutaan etenkin sähköautojen hinnan romahduksesta, mutta iso arbitraasi näkyy yhä. Keski-Euroopan markkinoilla auton hintaa kilpailutetaan jo uutena niin paljon kovemmin kuin meillä, että myös käytettyjen hinnat romahtavat reippaammin. Yli 50.000 € hintaisten autojen normi on puolet hinnasta pois alle kolmevuotiaana.

Sähköautojen hinnan alennusta kauhisteleville voi antaa vihjeen “you ain’t seen nothing yet”, koska totuus näkyy Mobilesta eikä Nettiautosta. Niin kauan kun näiden välinen ero on enemmän kuin rahti + touhutonni, ovat käytettyjen hinnat Suomessa liian korkeat ja Saka jatkaa menestystarinaansa jonka se hoitaa selvästi Kamuxia fiksummin.

Kamux yrittää avata bisnestä Euroopan kovimmin kilpailluilla markkinoilla. Saka vain tuo sieltä ison arbitraasin autoja kustannustehokkaalla hankintaorganisaatiolla.

5 tykkäystä

Johan toki kelpaa! Uutena kalliista autoista ei saa halpaa muuten kuin ostamalla ne iässä jossa ongelmat jo alkavat realisoitua ja opiskelemalla niin paljon että pystyy hoitamaan ylläpidon itse isommilta markkinoilta sourcatuilla osilla. Silloin on parhaimmillaan odotettavissa hienoa kyytiä halvalla, kuten vanhaa 700-sarjan BMW:ta pitkään ajanut tuttavani osoitti. Vanhasta edustusautosta tulee iän myötä autokaupan ongelmajäte. Sen voi hyödyntää omana hintaetunaan, mutta vain jos osaa itse poistaa eteen tulevat ongelmat. Muutoin uutena kalliin auton ylläpito ei yleensä halpene kilometrien kertyessä.

Euromerkit ovat japanilaisia eksootteja helpompia koska kaikkea saa myös muilta toimittajilta ja EU:n sisältä. Jopa taksitolpalla muovimersuna tunnetut keksinnöt alkavat kestämään, kun alapallonivelet, NOx-anturit ja ilmajouset on korvattu puolta halvemmilla laadukkailla tarvikeosilla joille saa alkuperäisosia puolta pidemmän takuun koska niiden valmistaja on jo perehtynyt valmistajan hintaoptimoituina suunnittelemiin ongelmiin ja korjannut ne omissa tuotteissaan. Ne toimivat korvaavat osat pitää vaan löytää esim. merkkikerhon asiantuntijoiden kautta. Pitää vain löytää se (Lemförder, Meyle) alatukivarsi, jonka 25% alkuperäisosaa järeämpi nivel keventää niveleen kohtistuvaa rasitusta kestävyyden nimissä.

Pääsit Leksan kanssa vähällä, koska et mainitse ilmajousitusta? Kaikki Mersukuskit eivät tietenkään sitä tunnusta, mutta oikeasti ilmajouset ovat kulutusosia, joita joutuu välillä vaihtamaan. Rahaa palaa sitä enemmän mitä monimutkaisempi rakenne on kyseessä. Pelkkä farkun taka-akselin ilmapussi on Volvon nivomaticia halvempi tasonsäätäjä, mutta Lexus- ja S-sarjan ilmajouset ovat ihan eri hinnassa.

Hieman vuotavan ilmajousen vaihtoa pitkittävä kohtaa kovennetun rangaistuksen kompressorin vetäessä jatkuvasti lisää raitista ilmaa ja saadessa lopulta halvauksen ylirasituksen tai kosteuden vuoksi.

1 tykkäys

Lexus oli verovapaa muuttoauto Irlannista, jossa silloin joskus asuin. Rautajousilla ja tietty ratti oikealla. Aloin miettimään, että mistä se oikein löytyi ja se muistelen, että siinä oli CE-kilvet, eli se tarkoittaisi Claren kreivikuntaa Irlannin länsirannikolla. Olis kyllä kiva tietää, kuka on sen uutena vuonna 1998 pistänyt kilpiin siellä päin, koska Irlannissa oli oikein sellainen kunnia-asia, että autossa oli D-kilvet eli Dublinin kilvet. Yleensä siis tälläisiä hienompia autoja ei haluttu muihin kilpiin kuin Dublinin. No ostin sen joltain amerikkalaiselta, joka oli Irlantiin muuttanut asumaan ja toin suomeen. Ajamalla Ranskan - Hollannin - Saksan kautta. Muistan, että 3000km ja 9l oli kulutus koko reissulla. Saksassa tietysti mentiin se 250km/h, jolloin rajoitin tuli vastaan.

2011 Tammikuussa ostin, syksyllä suomikilpiin ja myin pois keväällä 2016. 50tkm ajoin sillä suurinpiirtein ja auto löytyy edelleen suomesta ja kilvissä. Mutta nykyään se on sellainen vip-auto ilmajousineen, itselläni se oli vakiona. Tälläistä muistelua tällä kertaa :slight_smile:

4 tykkäystä

Sattui otsikko silmään, varsinkin kun eilen tankkasin Ruotsista dieseliä 1.41€/litra ja näytti jossain päin valtakuntaa olevan 1.35€/litra. Lähinnä raivostuttaa.

1 tykkäys