Miksi ostaa automerkkiä x, jos oletus on että se yhden lisää ajetun 100tkm jälkeen leviää käsiin?
Ostaa auton, jonka kokee luotettavaksi, niin jää suuremmalla todennäköisyydellä nuo kaiken varalta vaihdot pois. Toki kun auton ostaminen on osittain fiilis-pohjaistakin, jonkin ominaisuuden siinä aina menettää kun tasapainoilee luotettavan ja sen mielenkiintoisimman välillä.
:slight_smilquote=“RahatonMies, post:3555, topic:13321”]
Ostaa auton, jonka kokee luotettavaksi, niin jää suuremmalla todennäköisyydellä nuo kaiken varalta vaihdot pois.
[/quote]
Kaikki eivät halua ajaa sivilissä Toyota Hiluxilla, en myöskään minä.
Siksi jännitystä ja mukavuutta elämään
Sähkärillä 
Riippuu autosta. Edellinen käytettynä ostamani selätti kolme liisaria. Sen huolto- ja korjauskustannukset olivat laskutrendissä koko käyttöiän. Auto lähti meiltä oireettomana lähes 300.000 km taulussa. Aloin varmistella koska en halua ajaa OM651 dieseliä puoleen miljoonaan omalla kustannuksella ja kyllästyin pakkaamaan polkupyörää sedanin peräkonttiin.
Tai sitten vaan ostaa suosiolla ilmajousitetun Mersun tai Leksan tai Hydractive III Citroenin. Ei siitä kyyti parane uudempaan vaihtamalla.
Tähän saakka mukavin kuljettajan istuin on Mersun ortopedinen nahkaistuin. Tämä on tosin hyvin henkilökohtainen kysymys, mutta minun 181 cm / 65 kg vartalolleni ei tehdä sopivia istuimia. Kaikissa, aivan kaikissa on kymmeniä kiloja turhaa tilaa joka puolella eikä tukea lainkaan. Sitä varten tarvitaan leveyssuuntaan säädettävä selkänoja. Rouvan siirtyessä ajamaan tarvitaan taas selän kaarta eri korkeuksilla kuljettajan kokoon adaptoituvaa istuinta. Kun nämä ovat kunnossa, ei ensimmäinen 1000 km päivässä kaipaa vielä hierontaa. Ei se mitään haittaisi, mutta en vaihda hierontaa vakioleveyksiseen selkänojaa, joka on, kuten sanottu aina jollekin minua tukevammalle suunniteltu.
Tässä minustakin on se paras perustelu vaihtaa.
“Mä halusin tällasen”.
Jostain merkistä kokemusta ja tuttuja kavereita vaikka puuhastelee sen merkin parissa? Se että vikaantuminen on edes jotenkin ennustettavissa ja viat ei ole täysiä yllätyksiä, on myös ehkä hyvä asia?
Mut joo, kyllähän 300tkm rupeaa olemaan sellainen rajapyykki, minkä jälkeen varmaan merkissä kun merkissä rupeaa osat olemaan koetuksella?
Toinen auto oli joskus n.570tkm ajettu diesel Volvo 740. Siitä sit taas loppus kori muun tekniikan ympäriltä. Olis silti kannattanut vaan pysyä tuossa merkissä ja niissä vanhoissa takavedoissa, noita tuli omistettua useita joskus ja itseasiassa harraste puolelta näitä löytyy itseltä vieläkin 3kpl.
Työskentely aikoinaan toisen merkin jälkimarkkinoinnin parissa ajoi kuitenkin vaihtamaan tähän ko.merkkiin. Mikä silloin oli luonteva vaihtoehto. Sille tielle sit on jääty, vaikka autoalalla ei oo tullut enää vuosiin työskenneltyä edes.
Kyllä ja kyllä. Oman vaurastumisen kannalta on silti hyvä tunnistaa onko vaihdon syynä tarve vai “tarve”.
Loppuun ajettu riippuu paljon siitä kuka ajaa ja millä. Vaikkapa takaveto-Volvo, Mersu etukammiodieselillä tai Toyota Carina tai Avensis etukammiodieselillä ei lopu ikinä niin kauan kun joku sinnikko jaksaa vaihtaa osia ja hitsata koria. Jos nuo pystyy tekemään kotonaan, silloin teknistä käyttöikää ei ole olemassakaan vaan hyvä auto lentää DC-3:n tavoin suoraan aktiivipalveluksesta museohallin Hall of Fameen käymättä romuttamon kautta.
Hyvää käytettyä ei kannata vaihtaakaan, koska rahaa pitää laittaa väliin paljon, että saa riittävällä todennäköisyydellä edes yhtä hyvän.
Auton ikääntymiseen voi kuitenkin suhtautua monella eri tavalla. Kunnialla eletty ikä ei ole häpeäksi autolle eikä kuskille ja oman kokemukseni mukaan luotettavuus ei riipu auton iästä. Hinauskeikkoja ja limp-to-nearest-garage -keikkoja on tullut sekä uusilla (Toyota, VW) että keski-ikäisillä autoilla (Mercedes), mutta ei vielä koskaan vanhoilla, vaikka jälkimmäisiä on ollut talossa paljonkin ajettuja.
Vanhojen autojen ongelmana on useimmiten se, että niitä ei huolleta, eikä ole huollettu enää vuosiin. Meillä auton ikä ei vaikuta ennakoivaan huoltoon ainakaan vähentävästi. Käytetty vanha auto kannattaakin ostaa samalla tavoin ajattelevalta, vaikka se vähän haetuttaakin. Meillä auto vaihtuu yleensä ensin myymällä vanha keväällä että 38 vuotta sitten uutena ostamamme harrasteauto saa tuurata puuttuvaa käyttöautoa kunnes se löytyy. Tuota 38 vuotiasta huolletaan jo tiuhemmin kuin uutena, joten se on milloin tahansa kesärengaskaudella valmiina ihan mihin reissuun tahansa tarvitaan. Aika usein menee sukulaisille, työkavereille tai tuttaville eikä aina ole ehditty edes saada ilmoitusta julkaistuksi kun naapurista tultiin kysymään onko auto myynnissä, kun meidät oli nähty autokaupassa.
Poikani tarvitsi vanhaa autoamme tänä keväänä omansa myytyään ennen ulkomaan työkomennustaan. Hänen aiempi autonsa lähti kuten meidän autot aina, ensimmäisen katsojan mukaan. Hänen vajaat 400.000 km ajettu autonsa lähti seuraavalle omistajalleen parilla tonnilla. Uudesta lähtien tunnollisesti kaikki 19 vuotta huollettu auto ei kuluta eikä tiputa mitään nesteitä, EGR ja hitussuodin ovat kumpikin täydessä iskussa ja savuarvot uuden auton tasolla. Turbo jouduttiin vaihtamaan 350.000 km kohdalla. Laturi saattaa olla seuraavana, mutta niitä saa kaupasta vaihtokomponentteina, eikä maksa viittäsataa. Tässä hintaluokassa ei tietenkään ajeta automaatilla. Eikä huonoilla renkailla, joten auto lähti meiltä kaksin kunnollisin renkain. Pitkää matkaa myös öisin ajava ei kehtaa riskeerata toimimatonta autoa eikä huonoja renkaita eikä huonoja valoja, joten kaikki pidetään kunnossa ja nokalla X-Visionin laadukas LED-paneli.
Luotettavia vanhojakin autoja on tarjolla, mutta niitä ei voi vain noutaa liikkeestä, vaan pitää olla valmiina ostamaan kun sopiva yksilö osuu kohdalle. Aukoton huoltohistoria uudesta lähtien on täysin realistinen vaatimus myös 2000 - 5000 € hintaluokassa. Siis oikea huolto eikä vain lankomiehen kossupalkalla tekemät öljynvaihdot.
Itse ostin toista vuotta sitten lisää miettimisaikaa ennen sähköautoon vaihtoa. Hommasin 300.000 km ajetun W212 Mersuni tilalle vuotta uudemman 200.000 km ajetun S212:n eli saman härvelin farkkumallin vuotta uudempana. Nyt toista vuotta ja 25.000 km myöhemmin on osunut yksi haaveri. Takaluukun sähkölukko kilahti, maksoi yli 200 € asennettuna. Oli vähän pakko laittaa, koska moottoriluukku on holtiton laite ilman toimivaa lukkoa.
Niin kyllä minäkin ajattelen että 200-300tkm kohdalla monesti saa tehdä sen alustajumpan, mutta en nyt oleta että auto muuttuu siinä täysin pommiksi. Pari kertaa on toki käynyt näinkin.
Ymmärrän kyllä sinällään tuon merkkiin tottumisen. Mikään ei ole niin ärsyttävää kuin alussa selvittää, että mikäs tämän merkin logiikka on missäkin asiassa. Tosin kun tarpeeksi monta kertaa istuu pajalla, ei siihen merkkiin halua enää koskea pitkällä tikullakaan.
Seuraavan ykkösauton suhteen (toivottavasti vasta vuosien päästä), olen kyllä hieman hukassa. Yhden Hondan porsimisesta jäi huono maku suuhun. Rav ei taida olla sen parempi ruostesuojauksen suhteen. Samaan aikaan olen liian persaukinen kokeilemaan uudempaa Volvoa, jota voisi itselleen perustella edes turvallisuudella. BMW olisi kiva kerran edes hetken omistaa, järkiperusteita tähän vain ei ole 
Automalliin ja sen eri tekniikkaversioiden tyyppivikoihin tutustuminen ennen ostoa on hyvä periaate. Itse asiassa en suosittele ostamaan käytettyä autoa lainkaan ennen kotiläksyjen tekemistä. Kohteeksi kannattaa valita yksi tai korkeintaan pari mallia, joiden voimalinjaversiot, eri vuosimallien tyyppiviat ja niiden korjaukset opiskellaan valmiiksi että osaa valita mahdollisimman hyvällä todennäköisyydellä toimivasta mallista hyvin hoidetun yksilön. Halpaa autoa ei kannata ostaakaan kuin hyvänä yksilönä, koska huonot ovat melkein saman hintaisia.
Aika ison peltiremontin jouduin tekemään nimimerkkini autoon sen jäädessä kesäiseksi harraste- ja vara-autoksi 20-vuotiaana. Moneen kertaan massatun auton alustan kunto oli yllätys kun asiaa alettiin tutkia tarkemmin katsastuksessa. Oli ihan selvästi vedetty massat joko märän tai alkavan ruosteen päälle tai molempia, koska ruostetta oli myös niissä paikoissa, joista 1986-lähtien galvanoidut 700-sarjan korit eivät normaalisti ruostu.
Nyt on muutama puuhapiste jäljellä ennen kuin kehtaan lähteä tarjoamaan autoani museokatsastukseen ajatuksella konservoida uutena ostamani auto, jonka koko historia on tiedossa.
450.000 km ajettu B230E moottori selviää juuri ja juuri täyden huoltovälin ilman öljyn lisäyksiä, joten yhä toimivaa matching numbers voimalinjaa en ala purkamaan.
Tuo bensa-Volvo sattuu muuten olemaan ainoa auto, johon olen koskaan joutunut vaihtamaan EGR-venttiilin. Dieselien EGR-venttiilit ovat toimineet kuin junan vessa ainakin ensimmäiset 300 - 400 tkm.
Juuri näin, mutta se ei sitten ole automerkin valinta, vaan korimallin, voimalinjan ja valmistusviikkojen valinta.
Asiantunteva tapa käytetyn auton ostossa lähtee siitä, että VIN-koodin 10 ensimmäistä merkkiä on tiedossa ennen kuin yhtään autoa lähdetään edes katsomaan. Jos yksikin merkki tai tuotantoviikko on väärin, niin ei kelpaa.
Syy on siinä, että paljon puhutut merkkien luotettavuuskeskiarvot ovat vain laskennallisia suureita joiden kaltaisia autoja ei ole olemassakaan. Esimerkkinä Toyota, joka tekee sekä hyviä että surkeita autoja. Camry, Land Cruiser ja Avensis kestävät kohtuullisen hyvin nipussa vaikka niillä ajetaan paljon. Yaris ja Auris biohajoavat omaan mahdottomuuteensa hyvin nopeasti vaikka niillä ajetaan niin vähän, että isompia ajomääriä ei pysty edes vertaamaan (koska niistä ei ole olemassa katsastusdataa). Näiden ääripäiden keskiarvo ei kerro totuutta Camrystä eikä Auriksesta.
Sama pätee muihinkin merkkeihin ja vertailu pitää tarkasti tehtynä viedä tuotantoviikolle saakka. Itselle tuttuja esimerkkejä ovat Citroen C5 ensimmäinen vuosikerta, joka oli todella arvaamaton. Myöhemmät C5:t ovat aivan toimivia autoja. Ja Hydractive alustalla leijuvaa Citikkaa mukavampaa on aika turha hakea mistään muista kuin ilmajousitetuista.
Toinen oli vuosituhannen vaihteen etuveto-Volvot, joiden alusta oli ihan törkeää roskaa. 740 rinnalle tullut S60 oli pettymyt paitsi tilojensa, myös tekniikkansa osalta. Joka huollossa vaihdettiin alustan osia ja silti seuraavaan huoltoon mennessä aina kolisi joltain nurkalta. Lisäksi sähköhäröjä, softapäivityksiä, hajonnut soitin, jne. Vuoden 2004 facelift S80 korjasi tilanteen täysin. Rva ajoi omallaan 18 vuotta ennen kuin mitta tuli täyteen etuvetoista luisupulkkaa ja hankittiin tilalle normaalisti ratista kääntyvä. Periaatteessa saman näköinenkin auto voi siis olla erittäin hauras tai hyvin kestävä riippuen siitä onko tyyppivian korjaavat korvaavat osat asennettu vai ei.
Mersun OM651 dieselin suuttimia ei tarvitse enää tarkistaa. Olivat niin susihuonoja, että yhtään ei ole varmasti selvinnyt tänne saakka vaan kaikki on jo vaihdettu takuuseen. “Paras tai ei mitään” on ainakin rehellinen mainoslause. Ei koskaan tiedä mitä tulee. Caveat Emptor!
Itse ajelisin Jay Lenon lailla Citroen SM:llä, aina silloin tällöin, jos siihen vain olisi joskus viellä varaa…
(=kaikki varaosat etupuskurista taakseppäin on tehty kullasta, hinnaltaan)
Aikoinaan jenkeissä lailla kielletty “lasikeula” ja silleen…
No joh, toisaalta auto ei ole vaurastumisen jarru, silloin, jos se on Mercedes-Benz, jos se ei ole sähkötoiminen sellainen…
Wanhojen mersujen “pystymittarit” olivat kyllä tosi hienoja…
Iäkkäämpien autojen omistaminen sopinut myös tähän talouteen. Kompromissina tietysti vaiva ja hieman aikaa, sillä huollot ja korjaukset tehdään itse, mihin vain kyetään. Tilaamalla varaosat ulkomailta voi priorisoida menoja vielä hieman tehokkaammin, museointi pelit on sitten erikseen.
Perheen kyyditseminen päivittäin jollain vanhalla 80-luvun tankin pohjalla, jonka alla lymyilee työkaverilta saadut soikeat hakkapeliitat -01 paistoleimalla ei varmasti kuulosta enää järin vastuulliselta, vaikka koko rotisko katsastuksesta läpi menisikin. Sellainen ylenpalttinen pennin venyttäminen on turhaa kuoleman kanssa leikkimistä ja siinä samassa ajaa todennäköisesti koko perheen hulluuden partaalle, vaikka tempulla saisikin 25 vuoden päästä pärstänsä Kauppalehden etusivulle.
Mutta, menemättä ääripäihin, omasta mielestä vanhempien autojen positiivisia puolia:
Vanhempien autojen negatiiviset puolet:
Niinkuin täällä jo mainittiinkin, antaa itselleen sopivasti aikaa auton etsinnälle, jotta onnistuu välttämään ne hirveimmät pommit, niin hyvä tulee. Täältä olen itse katsonut moottoreiden teknisiä tietoja ja erilaisten mottien mahdollisia heikkoja lenkkejä: https://mymotorlist.com/
Suosittelisin myös Simolammikko-kanavaa ja Kokkolan Autohuolto-kanavaa YouTubesta iltasaduksi.
Huoltohistorialla on tosiaankin paljon merkitystä ja laadukkaankin moottorin saa pilattua 30tkm öljynvaihtoväleillä. Vaikka ne uudet autot toimintavarmoja ovatkin siinä hetkessä - osin ihan rationaalisista syistä - niin ei ne välttämättä pidemmän päälle laadukkaita vehkeitä ole. Mitään merkkejä nyt mainitsematta, mutta jo tehtaalta ketjuvikaiseen 1.2l (suomalaisen kestosuosikkiin) sijoittaminen ei välttämättä kannata ja sen litraisen EcoPomminkin omistajan saa viimeistään siinä jakopäärempan yhteydessä raapimaan marmorilla muutakin kuin persettä.
Alkaa vähän jo tuntua siltä, että noita uudempia autoja ei edes kannata omistaa, vaan juurikin jollain leasing-sopparilla lainata ja parin vuoden päästä vaihtaa kippoa. Mene ja tiedä?
Olen omistanut viisi autoa elämäni aikana eli Daewoo, Volvo, Lexus, Peugeot ja Mersu. Tielle ovat jättäneet…kaikki. Tästä siis ei oikeastaan voi tilastoja pahentaa. Viat olivat järjestyksessä lämppärin kenno, hihnapyörä, avain, taka-akselin irtoaminen (!?) sekä taas hihnapyörä.
Kun sijoittajapalstalla ollaan, niin tulee noita pääomakuluja laskettua ja kun ajan sellaset 4000-5000km vuodessa, niin oikeastaan kaikki uudet autot ovat täysin järjettömiä ostettavia merkistä riippumatta. Ei tarvitse ihan heti olla sähköön siirtymässä siis. Toisaalta, autot ovat minulle tärkeitä ja haluan pitää jonkin auton ajossa enkä ihan täystumpelo ole niitä korjaamaan.
Itse ostin uutena hiukan yli 30 000€ alemman keskiluokan bensamaasturin, sen leasing hinta olisi ollut 589€/kk, eli yli 7000€ vuosi, toteutunut arvonalenema on ollut alta 2000€/vuosi omistukseni aikana. Leasing tulee hyvin kalliiksi jos ei ota 2 hengen pikkuautoa joista on kohtuullisia tarjouksia.
Kallista oli myös ajaa vanhalla 4000€ Avensiksella jota piti koko ajan korjata sieltä täältä joka katsastukseen ja lopulta romuttaa jona vuonna arvonalenema on 100% eli 4000€. Ehkä elämäni kalleimmat kilometrit oli sillä.
Sinulla on selvästi päinvastainen filosofia huoltojen suhteen kuin minulla. Minun mielestäni määräaikaishuollot, öljynvaihtoja ym. oikeasti kriittisiä asioita lukuunottamatta, ovat kusetusta eivätkä ole hintansa (luotettavuudessa ja jälleenmyyntiarvossa oleellisesti näkyviä) arvoisia 
Tämä toki edellyttää sen, että auton ajaa riittävän halvaksi ennen kuin myy.
Tällä hetkellä alla W204 OM651 dieselillä ja automaattilaatikolla. Ollut minulla 150tkm lähtien. Kilometrejä taulussa kohta 400tkm ja viimeiset 250tkm on menty nyrkkipajan tekemillä tai itse tehdyillä moottoriöljynvaihdoilla. Jarrunesteet on vaihdettu jarruputkien vaihdon yhteydessä (korroosio ulkupuolelta), vaihteistoöljyt on vaihdettu luultavasti kerran koko auton historian aikana, peräöljyjä tuskin koskaan. Ilmastointi täytetty todennäköisesti yhden kerran, tarpeen vaatiessa eikä ennakoidusti. Muita suodattimia on vaihdettu aina joskus.
Kaikki mahdolliset “ovensarananvoiteluöljynviskositeetintarkastusvarmistukset” on jätetty suosiolla tekemättä, turhina.
Vakuutusyhtiö on maksanut kertakorvauksina pari tonnia kosmeettisista vaurioista, jotka on osittain fiksailtu itse.
Korjauksia on tehty tarpeen mukaan, joko katsastusmiehen innoittamana tai kun kolina alkaa omaan korvaan kuulostaa häiritsevältä.
Yhteenvetona uskallan todeta, että jos olisin säntillisesti huolto-ohjelmaa noudattanut, olisin tuhlannut paljon enemmän rahaa eikä sitä saisi mitenkään nykyisen arvon, n. 4000-4500€ päälle ujutettua. Luotettavuudessa ei oma huolto-ohjelmani ole myöskään näkynyt.
Kokemus puhuu viisaita sanoja, joista olen pääsääntöisesti samaa mieltä. Numeroin yllä ne kohdat ajatuksissasi, jotka jättävät miettimisen aihetta.
Meillä on ajettu useammallakin autolla pidempään kuin kukaan uuden auton ostaja osaa kuvitellakaan. Kohdat 1. ja 2. on hoidettu huoltamalla autoa uudesta lähtien tunnollisesti niin että mitään vikalistaa ei pääse kertymään. Siksi vanha on pääsääntöisesti vähintään yhtä luotettava kuin uusikin. Mission abort-failureita ei tapahdu kun autoa huolletaan ennakoivasti kuten Finnair lentokoneitaan.
Yllä kerrotusta johtuen myös 20 vuotta vanhan 400 tkm ajetun auton alla pyörivät uudehkot ja hyväkuntoiset testivoittaja talvirenkaat. Talvirenkaita ei ajeta lähellekään 10 vuotta. 5 on jo perheen ykkösautossa liikaa ja kakkosautonkin talvirenkaille viimeinen talvi.
Onko turvallisuus vain Rouvalle kerrottava peruste ostoluvan saamiseksi va onko myös perheen kuljettajat jatkokoulutettu? Lapset kävivät autokoulun ammattilaisen vetämänä, sitten minun EAK:n omilla useilla ammattilaisen vetämillä EAK:lla tekemieni muistiinpanojen pohjalta yhdessä harjoitellen. Sitten yhdessä EAK:lle ammattilaisen koulutettavaksi. Autokerhon järjestelmä talviajokoulutus pienlentokentälle auratulla radalla perheen kanssa kolmea eri vuosikymmenen Mersua vuorotellen toisiinsa verraten oli silmät avaava ja opettavainen kokemus kaikille. Katsoin koulutusvastuuni päättyneeksi kun tutun moottoriradan pääsuoran lopussa minun jarrumerkilläni tuttu Thundercat painui ohitseni kahtasataa. Tiesin ettei minun taidoillani ja minun raskaalla matkapyörälläni ole mitään jakoa yrittääkään seurata mukana.
Viat eivät kasaannu. Omistaja kasaa ne. Juuri siksi halpa käytetty kannattaa ostaa uudesta lähtien hyvin hoidettuna. Näin ei tarvitse sovittaa aiempien omistajien syntilistaa vaan riittää kun korjaa itse rikkomansa. Hyvin huollettu vanha on sitäpaitsi yhtä siisti ja luotettava kuin uusikin.
Kuljettajaansa vanhemman Mercedes W124 250D etukammiodieselin polttoainelaskuksi jäi tankkikirjan mukaan pari desiä enemmän kuin minun W212 220 CDI:n samoilta vuosilta. Uuden 5.3 vastaan vanhan 5.5. Uudemman moottorin ylivoimainen hyötysuhde-etu on käytetty suorituskykyyn, mukavuuteen ja turvallisuuteen.
Tämä oli ohimenevä vaihe. Nykyisin takaveto-Volvo on nuorison parissa kulttiauto, jonka nuoret tuntevat hyvin. 38 vuotta sitten uutena ostamani Seittenneliskanttinen tuo helposti eri ikäistä juttuseuraa sillä liikkuessani. Viimeksi tällä viikolla vertailimme autojamme rotta-740:lla liikkuneen nuoren parin kanssa autoja vertaillessamme.
Aivan sama oli tilanne poikani vanhalla Mersulla liikkuessa. Mersut kootaan osista samalla tavoin kuin muutkin, mutta ehjän ja hyvi hoidetun Mersun pitää kyetä luomaan illuusio ikään kuin se olisi kaiverrettu yhdestä täyteisestä graniittilohkareesta. Jokainen rämähdys on virhe, jonka syy pitää selvittää. Kun hyvin hoidettu Satalankku kulkee noppakivikadulla taksiaseman ohitse, tupakat sammuvat ja kuljettajat seuraavat katseella käsi lipassa ohitse lipuvaa Kiertotähteä kunnes hiljainen vyörenkaiden läiske kivikadulla poistuu.
Niin on. Sinä voitat kustannuskisan ilman muuta.
Tulokulmani eroaa sinusta siten, että otan itselleni joko käytetyn ostamalla tai uudella pari vuosikymmentä ajaen edun pääomakuluissa, mutta hyväksyn sen että myös vanhaa autoa hoidetaan uuden tavoin, tai oikeastaan tarkemmin, koska kaikkien rakenteiden väistämättä kuluvat osat tulevat jossain vaiheessa vaihtoon pitkään samalla ajavalle.
Olen vastaillut kommentteihin vanhojen autojen kuvitellusta epäluotettavuudesta, jota pidän virheellisenä väitteenä. Huonosti hoidettu auto on epäluotettava, pelkät ikävuodet ja kilometrit eivät tee autosta eikä lentokoneesta epäluotettavaa.
En itsekään käytä merkkiliikettä vaan mielestäni asiantuntevampaa ja paremmin motivoitunutta merkkiin erikoistunutta liikettä joka käyttää tehtaan työkaluja ja kouluttaa asentajansa samoilla kursseilla kuin Vehokin.
Luulin aiemmin Volvon kalliiden huoltojen olevan etuveto-Volvon merkillisten suunnitteluvalintojen kompleksisuuden syytä kun Rouvan Volvon huolto Wetterillä maksoi aina 1.5 kertaa sen mitä minun Mersuni huolto Veholla. Sitten Veho myi henkilöautoliiketoimintansa Wetterille ja nyt Mersunkin huolto maksaa 1.5 kertaa sen mitä Mersun huolto maksoi Veholla. Käyttämäni yksityinen huoltoliike toimii tehtaan välineillä ja DSB-loki pysyy ajan tasalla mutta hommaa tehdään järki päässä ja ennakoiden. Alkuperäisiä ilmajousiakin saa tonnin per nurkka, mutta omistajalle suositellaan myös kokemusperäisesti hyväksi osoittautunutta tarvikevalmistajan laadukasta korvaavaa osaa, jolla ilmaperä korjautuu halvemmalla kuin Volvon Nivomatic-iskunvaimentimet. Sama juttu alustan osien kanssa, asiakas saa valita ottaako alkuperäisen vai Lemförderin 2/3 hinnalla ja puolta pidemmällä takuulla.
Viime huollossa tiedettiin autoni menevän katsastukseen heti huollon jälkeen. Autoa noutaessani oli terveisinä jo murtumia osoittava reaktiotangon pusla, joka on vielä katsastuskelpoinen mutta tulen sen tarvitsemaan lähiaikoina. Kiitos varoituksesta, epä tarvitse etsiä kun ensimmäisen kerran kuopassa kolahtaa.
En edes tähtää halvimpaan autoiluun vaan luotettavaan ja mukavaan autoiluun myös vanhalla autolla.
Olet numeroiden osalta aivan varmasti oikeassa. Ihan kyläseppä ei tuollaista voi huoltaa kunnolla ilman tehtaan työkaluja. Eihän edes huoltokirjaa voi täyttää ilman yhteyttä tehtaan tietokantaan.
Automaatin öljynvaihto olisi mielestäni silti järkevä toimi, vaikka sinun osaltasi sekin juna meni jo. Jos autosi on 5G, öljy on jo matkalla piirikortille johtosarjaa pitkin (fiksuimmat monttöörit vaihtavat halvan läpivientikumin samalla kuin öljytkin). 7Gee osalta et menetä niin paljon huoltamattomuudella, koska sen ei kuulukaan vaihtaa kauniisti, mikä helpottaa talviajoa hieman töksön pakkovaihdon tarjoamalla tarkalla ja kontrolloidulla lift-off oversteerillä.
Minä olen järkyttänyt omalla S204 Ceelläni (OM646 + manuaali) viereisen kaistan Corollakuskia. Hän odotti vuoroaan minun autoni katsastuksen alkaessa ja omalla vuorollaan hän tuli kysymään minulta mitä tuo katsuri kaivaa autoni alustasta noin pitkään. Kerroin pyytäneeni katsuria etsimään mieltäni riivaavan kolahduksen syyn jota en itse löytänyt. Katsurikin vahvisti koeajon jälkeen äänen tulevan pääni ulkopuolelta ja teki huolellista työtä pitkään ja hartaasti, mutta ei löytänyt väljyyttä mistään. Corolla-kuski katsoi minua kuin pöljää eikä osannut sanoa mitään. Asenteeni ehjällä autolla ajamisestani ei selvästikään sopinut hänen maailmankuvaansa 
Olen täysin samaa mieltä siitä, että sinä olet käyttänyt autosi hoitoon vähemmän rahaa kuin minä ja ero on varmasti vuositasolle keskimääräistettynä merkittävä.
Minä en silti koe tuhlanneeni rahaa. Olen käyttänyt rahaa vanhan auton pitämiseksi niin mukavassa ja luotettavassa toimintakunnossa, ettei tule mitään todellista eikä keksittyä syytä vaihtaa sitä uudempaan.
Kerta huolloista puhutaan, niin mitä mieltä olette auton lämmityksen tarpeesta ja hyödyistä?
Eli että kylmäkäynnistää auton pakkasesta pitkin talvea vs. joku lämmitin?
Jostain x aina tulee mieleen, että auto kuluu XXX kilometriä kun kylmäkäynnistää…
Siitä huolimatta kakkosauto on ilman mitään lämmitintä (ehkä oli etelä-suomessa ja/tai eteläruotsissa alku-uransa), ja se ostettu 375tuhatta ajettuna ja sen jälkeen pohjois-suomessa ollut ja nyt mittarissa 490tuhatta.
Aina kylmänä käytiin talvella myös -25 pakkasessakin ja ajoon… Ei vikoja moottoriin/tekniikkaan liittyen, ja akkukin kestänyt (kahdesti pitänyt diesel käynnistää -30 pakkasilla apuvirralla)…
Jos auton hinta ostaessa oli 5500e, niin lämmittemen asennus olisi kuitenkin sen 500e maksanut varmaankin?
Vielähän tuo pelaa tuo auto ja nyt kun arvo on ehkä 1500e tienoilla, niin tuskin kannattaa lämmitintä enää laittaakaan, vaan laittaa sen “romutusrahastoon”…
Lämmitin on enemmän mukavuus- ja turvallisuustekijä kuin kulumista hidastava. Nykyisin uudehkojen autojen tehdasasenteiset polttoainekäyttöiset lisälämmittimet eivät usein edes lämmitä moottorin vesikiertoa vaan lämmityslaitteen pienempää vesikiertoa, joka toki avataan moottorin kiertoon kun moottori käynnistyy.
Vastaavasti sähköllä toimivat “lohkolämmittimet” ovat tyypillisesti joko ilman vesipumpun pyörittämistä olevia vesiletkun väliin asennettavia vastuksia tai moottorin ulkopuolelle asennettavia säteilylämmittimiä. Varsinaisia lohkoon asennettavia lämmittimiä ei valtavasti ole ja sitä kautta öljytkään eivät etukäteen lämmittämällä juuri lämpene.
Sisätilojen lämmitys taas on sitä mukavuutta ja turvallisuutta. Vaikka auto ei ihan lämmin olisikaan, on ikkunat parhaassa tapauksessa sulat ennen lähtöä ja autoa muutenkin mukavampi käsitellä.
Taisi lohkolämppärin suurimmat hyödyt viedä täyssynteettisten moottoriöljyjen kehittyminen ja yleistyminen.
Jossain alle -15 lämpötiloissa alan itsekin nykyään vasta käyttämään kotitallin ulkopuolella yöpyessä.
Omalla kohdalla tuo on ainakin kaatunut tuohon kk-maksun suuruuteen eli on yksinkertaisesti aivan liian kallis. Siihen hintaan millä omaan käyttöön sopivia autoja löytyy niin esim Beelyltä niin pitäisi saada myös polttoaineetkin samaan rahaan 
Vaimollani oli Beelyn auto ja niin vaan kun siitä meni jotain rikki niin piti itse maksaa huolto. En ole autoihminen enkä muista yksityiskohtia enää vuoden takaa mutta jäi vähän sellainen olo että what’s the point.