Tosiaan tuo pääkoppa-asia oli kanssa itsellä yllättävä. Mielenrauha on tärkeä. Kun ei jaksa sitä epävarmuutta, että auto on jatkuvasti telakalla ja tulee pienempiä ja isompia kuluja. Mutta kun yksi auto pakko olla myös meidän taloudessa niin myin entisen osittain epäkuntoisena ja tilalle uutta. Asia tiedossa ostajalla ja sitä myöten hintakin todella pieni. Tilalle 20 vuotta vanha Toyota, koska miksipä ei. Nyt toistaiseksi menty tällä sen puoli vuotta, katsoo kuin kauan tätä iloa kestää. Vaikeaa elämä ilman autoa, mutta onneksi kaupat ja koulut suht lähellä, työpaikallekin pääsee julkisella, joten ei ihan niin autoriippuvaista elämä kuin edellisen työpaikan aikaan.
Kun luin yllä olevia autoilun yllättäviä kuluja jo valmiiksi kalliin autoilun päälle, niin vahvistaa entisestään sitä, miksi luovuin autoilusta täysin 9 vuotta sitten. Turhauttavaahan tuo on jo pelkästään lukea sivusta, kun kyseessä on lopulta laitos, jolla ainoa tarkoitus päästä paikasta A paikkaan B, mutta sitten siihen kylkeen ilmaantuukin valtava määrä ylimääräisiä kuluja, jotta tuota teiden välityksellä mahdollistavaa siirtymistä eri paikkojen välillä voisi ylipäätään harjoittaa.
Itselleni pelkkä ajaminen oli jo stressitekijä, vaikka en ole ikinä autoa edes omistanut, mutta se ajaminenkin sai jäädä, olen mestari pysymään päätöksissäni. Loppuelämästä autoiluun ei mene senttiäkään, eikä tarvitse potea turhaa stressiä autoilusta ikinä. Nykyään harvojen kalliiden hankintojen kohdalla perustelen itselleni lohduttavasti, että “tämäkin raha voisi mennä autoiluun”, yllättävän toimiva tapa hyväksyä itselleen kalliimpi ostos.
Ymmärtänet varmasti, että vaikka sinulle autottomuus on mahdollista, kaikille se ei todellakaan ole?
Kirjoitin omakohtaisesti, enkä ottanut kantaa kenenkään muun elämäntilanteeseen, eli ymmärrän täysin.
Yes, tulkitsin hieman väärin viestäsi, pahoittelut!
Tämä on mehevä pointti ja todistaa että kallista on vain se mistä ei haluaisi maksaa.
Kuten suoraan jatkavan reitin ketjusta olemme saaneet lukea, joillekin kallista ei ole edes usean urheiluauton omistaminen, vaan se on “elämäntapa”. Tai Tesla-ketjusta, johon kirjoittelevilla on kyllä varaa laittaa sata tuhatta euroa keskeneräiseen tekniikkaan mutta bensan ostaminen saatika jakopääremontti viiden vuoden välein ovat täysin poissuljettuja.
Arvovalinnoista lienee siis edelleenkään turha kiistellä.
Täytyypä vastata samalla sekä Faron että autokeskusteluun.Omassa mielessä Faron on kuin vanhapiika jonka motto on klassinen: “kyllä aika tavaran kaupihtee”,eli jos oikeasti tehoava hoito niin tuskin jää hyödyntämättä,varmaan joku aikanaan ajatteli penisiliinistäkin että höpöhommia.
Omalla kohdalla lienee käynyt tuuri autohommissa kun vieläkin ajelen Seatilla jossa mittarissa tällä hetkellä 476 000 km,minimaalisen pienet kulut on huoltoihin mennyt,öljyjä ei ole kolmeen vuoteen vaihdettu,vain lisäillyt joskus,katsastuksista on mennyt läpi pienillä kuluilla,varmaan viiden viime vuoden aikana yhteensä jotain tonnin luokkaa.Käsijarru,raidetangon nupit,ja alatukivarsi yleensä hoonattava jos meinaa saada katsastettua,nuo on halpoja remppoja 2003 vm.Seatille,eikä muihinkaan perheen autoihin ole hirmu kalliita remppoja sattunut,ainut huono puoli että kolme diesel autoa on talossa,piti laittaa sähköauto mutta se vielä vaiheessa kun pörssi nikottelee omissa sijoituksissa.
Minulla oli aikanaan kaksi käytettyä autoa, joista toinen seisonnassa odottelemassa hetkeä kun ykkösauto mahdollisesti hajoaisi.
Ajatus oli mielestäni muuten toimiva mutta kun pari kertaa kävi tilanne, jossa ensimmäisen auton odottaessa varaosia, niin vara-autokin hajosi ja jolloin piti isältäni lainata kolmas auto pihaan.
Siihen tympäännyttäni (tai kyllästyttyäni mahahappoihin kurkussani), molemmat autot eteenpäin, autoliikkeeseen ja pakasta vedetty auto pihaan. Tämä oli hyvä ratkaisu, hajosi vain kerran 4v aikana ja korjauskin meni tehdastakuuseen.
Jos auton käyttö on vähäistä, voit laittaa auton seisontaan ja avata sen netissä käyttöön. Kannattaa laskea, milloin se on järkevää (onko joku laskenut?).
Auto on osa vapauden tunnetta, vaikka sitä ei käyttäisi. Vähän niin kuin rahat tilillä, vaikka niitäkään ei käytä. Viime kädessä minulle käy mikä tahansa ritsa, kunhan se on ehjä ja kulkee. Olen kuitenkin vanhetessa alkanut yhä enemmän tykästyä perheautoluokan ja sitä isompiin autoihin. Haluan ajaa vähät ajoni sohvalla istuen.
Jotenkin pidän autosta yksityisyyden tilana. Niin kuin se yleisemminkin koetaan, useinhan ihmiset kaivavat nenää ja laulavat autossa, ikään kuin lasin läpi ei näkisi. Kun tulen kotipihaan, saatan istua 20min siinä ja selata puhelinta. Pieni latautumishetki yksinäisyydessä ja hiljaisuudessa.
Auto säästää aikaa ja se aika on käytössä johonkin muuhun. Käyn lähikaupoissakin aina autolla. Ostan tavaraa bulkkina, jos halvalla saa, ja auto sen mahdollistaa. Kuntosalireissustakin tulisi älytön operaatio ilman autoa. Bonuksena sitä ei koskaan tiedä, mikä keli on lähtiessä pois, oli se mikä tahansa tullessa.
Minulla ei ole ollut yhtäkään kallista autoremonttia yli 20 vuoteen ja olen ajanut vanhoilla autoilla. Edellinen melko kallis oli Sierran kytkin vuosituhanteen vaihteessa. Sen jälkeen putkia, jarrupaloja, renkaita, akkuja, lisää öljyä, kovaa ajoa sekä tyyliin randomi 300€ remppa kolmen vuoden välein.
Liikennekäyttöön otto netissä ilmainen toimenpide, mutta liikennekäytöstä poistosta joutuu maksamaan 6 €. Näin ollen jo halvankin auton, vaikkapa nimimerkkini vanhan Volvon liikennekäytöstä poisto yhdeksi viikoksi jää jo voitolle veron ja vakuutusmaksun katketessa. Auto on silti otettavissa käyttöön tarpeen mukaan parilla hiiren klikkauksella vaikka heti.
Sinä ja Shinjuku-mies seisotte minulle hienona esimerkkinä siitä, kuinka eri tavoin ihminen osaa stressaantua, yleensä asioista, joihin ei ole perehtynyt. Esimerkkinä lentopelosta kärsivä, jolla ei ole mitään ongelmaa ajaa lentoasemalle.
Sanot, että sinulle mielenrauha on tärkeä asia, silti ajat 20 vuotta vanhalla Toyotalla miettien kauanko se toimii? Etkö näe tässä ristiriitaa, vai hoidatko motiivikonfliktiasi tietoisen minäsi kertomalla halvan auton kustannustehokkuudella, jolla motivoit tunnepuolesi hyväksymään inhoamasi epävarmuuden?
Minulle mielenrauha tulee siitä, että olipa autoni uusi tai vanha tai hyvin vanha, se on joka päivä katsastuskunnossa. Meillä ratin takana istuvan insinöörin toleranssi alustan kolinoille on selvästi pienempi kuin katsastusinssin. Nimimerkkini autossa on jo kolmas huoltokirja menossa ja suurin osa merkinnöistä on omia nimikirjaimiani. Pelkkä tehtaan huolto-ohjelma ei riitä, vaan noudatan laajennettua ohjelmaa kokemuksen osoittamin lisätöin.
Epävarmuus tulee satunnaisesta uudehkosta vuokra-autosta tai muusta lainakiesistä, jonka historiasta ei ole mitään tietoa. Finnairilla ei ole yhtään lentokonetta, jolle sattuisi vähemmän teknisestä syystä aiheutuvia peruuntumisia tai mission abort failureita kuin meidän perheen autoille.
Minä rentoudun itse valitsemassani mukavassa autossa, joka toimii luotettavasti. Jos lähtiessä oli jotain stressiä tai selkäoireita, hetken ajomatkan jälkeen mieli on rauhallinen. Työvuosina ajomatka oli minun omaa aikaani, pakopaikka maailman kiireestä.
Nyt kun ikää on tullut enemmän, olen oppinut sietämään muiden hitauttakin paremmin. Tietoisuus siitä että tulee vielä päivä jolloin muut odottelevat minua, mutta se ei ole vielä tänään antaa mielenrauhaa antaa muille heidän tarvitsemansa aika.
Rouvan Hyasintinpunainen saksalaisittainkin kattavasti “Volle Hütte” varusteltu Mersu ei kuulemma sisällä hintapreemiota vaan siinä palavat vain hänen tupakkarahansa.
Eli kuten nimimerkki “Insinööri” yllä jo arvioikin, kallista on se, mistä ei halua maksaa.
Tarkoitatko, että Volvon huoltovälit on määritetty liian pitkiksi suhteessa osien todelliseen kestoikään? Vaimollasi onneksi tilanne on parempi, koska Mercedestä ei tarvitse ylihuoltaa. Se kestää normaalilla huollolla aivan riittävän pitkään Ilmeisesti tässä näemme ruotsalaisen ja saksalaisen insinöörityön eron.
Asiaan mitenkään liittymättä, olin nuorena miehenä Uudenkaupungin autotehtaalla töissä, kojelautakokoonpanossa. Oli muuten aika paljon simppelimpi koota Boxterin kojelauta vs. Saabin. Jotain eroa siis suunnittelussa.
Minulle juuri autottomuus lisää rentoutumista ja mukavuudenhaluisuutta. Ajaminen itsessään ei ole ollut koskaan mukavaa tai rentouttavaa, sellaista pakkopullaa lähinnä, siitäpä se idea koko touhun lopettamiseenkin pitkälti syntyi. BC-kortti ollut nyt 23 vuotta, olisinkohan kerennyt ajaa 14 ensimmäisen vuoden aikana alle 10.000 km yhteensä. Omaa autoa tosiaan en ole koskaan omistanut.
Autoilu oli stressitekijöistäni viimeisiä, joista luovuin huojentuneena, nyt vain satunnaista piilostressiä ilmaantuu toisinaan, mutta häviää yhtä nopeasti, kuin ilmaantuikin. Eli voisi sanoa, että autottomuus on minulle äärimmäistä mukavuudenhaluisuutta, eikä se vain sopinut minulle ja niinhän se on, ei autoilu sovi kaikille, eikä siitä pidä silloin tehdä itselleen pakkopullaa.
Tykkään kyllä olla auton kyydissä ja makselen mielelläni polttoaineitakin.
Toinen syy autottomuudelle on yksinkertaisesti sen tarpeettomuus, kun kaikki sukulaiset, tarvittavat kaupat ja työpaikka on 10 km säteellä kotoa ja julkisilla pääsee kotikaupungin ulkopuolelle kätevästi, jota sitäkin tapahtuu 0-3 kertaa vuodessa, silloinkin pitkälti Helsinki-Vantaan lentoasemalle.
Nyt joku voisi luulla, että onpahan tylsää elämää, kun ei ole vapautta ottaa ja lähteä autolla ihan mihin haluaa. Mutta ei se ole sitä, ei kaikilla ole tarvetta ottaa ja lähteä autolla mihin tahansa nyt keksiikään, joku voi tykätä ja pitää tärkeänä, minä en.
Samaa mieltä Shijukun kanssa.
Mulle autottomuus edustaa sitä vapautta, nauitn siitä ettei tarvitse joka käänteessä maksaa lisää veroja valtiolle.
Julkisen liikenteen kuukausilipun kun maksaa 60€, niin sillä voin matkustaa rajattomasti, eikä yksikään lisämatka tuo kustannuksia lisää jos haluan johonkin mennä.
Ja usein päivän kohokohta on lähityöpäivinä se, kun koko päivän istunut paskalla toimistotuolilla ja pääsee ulos raittiiseen ilmaan ulkoiluttamaan jumiutuneita lihaksia, samaan aikaan kun työkaverit istuu velkakoslaansa ja kaahaa jonottamaan liikenteeseen.
Kun sain kortin, niin ajoin 6 tuntia putkeen, kun se oli niin hienoa. Nykyään ei kiinnosta ajaminen oikeastaan juurikaan, mutta pidän auton omistamisesta ja sen laittamisesta. Mutta ihan sellaista tavallista autoa en jaksaisi pitää, jotain erikoista pitää olla. Nykyään mulla on 25v vanha CLK Mersu avoauto ja sillä ajelen kesät talvet. Ajettukkin jo 152tkm ja ajan n. 4000km vuodessa siihen lisää. 12l keskikulutuksella ja 4000km vuodessa niin bensaan menee n. 800-900e vuodessa.
Mersussa on erikoista se, että se on avoauto, V6-automaatti eikä edes ruosteessa (ihme).
Aina siinä jotain pientä on, mutta helppoa on tälläisen auton korjaus. Nyt itse asiassa ostin siihen autoteippiä (taas) ja teippaan sitä uuteen väriin. Tämäkin on helpompaa vanhoissa autoissa, kun muodot eivät ole niin pyöreitä.
Tilojen puute on se isoin ongelma omassa harrastuksessa, pitäisi varmaan ostaa joku talliosake jossain vaiheessa.
Vuosien varrella olen näitä autohommia opiskellut ja nykyään se on kyllä helppoa, kun on YouTube mistä katsella ohjeita.
Kyllähän autot on välillä olleet itsellekkin suurikin stressitekijä, mutta nykyään se on enimmäkseen positiivinen kokemus.
Isoin ongelma taitaa olla, että millä Mersun korvaisi. Avoauto pitää olla, siitä en halua luopua ja sähköistymisen myötä sellaiset ovat jääneet vähän unohduksiin. Ehkä ajan tällä toistaiseksi.
Tämän lisäksi käytän myös julkisia. Esim keskustaan menen monesti ratikalla ja vanhempia tapaamaan junalla. Ja kun teen kotona töitä niin eipä niitä kilometrejä paljoa kerry. On mulla jopa polkupyöräkin, silläkin ajelen silloin tällöin.
Näin puolisen vuotta Konalla sähköautoilleena täytyy mainita että vaikka päässä sen laskikin, saavat autoilun käyttökulut kyllä hymyn huulille.
Olihan hankintahinta toki korkeampi kuin vastaavassa polttomoottorissa mutta näin kuukausittaisia kuluja katsoessa sillä rahalla joka aiemmin meni pelkästään bensaan maksetaankin nyt sekä sähkö, tallipaikka, pesut ja vuosihuollot.
Arvonalenema on sitten jokupäivä mitä on mutta jos esim tällaisella midrange katumaasturilla haluaa ajaa ja varsinkin jos ajoa tulee vähän enemmän ja on kotilataus käytettävissä niin vaikea ymmärtää miksi ihmiset edelleen ostavat ainakaan uutena Qashqaita tai T-Roc:ia yms kun käyttökuluissa on helpohkosti se 2 tuhannen ero vuodessa puhumattakaan miten paljon kivempi sähköautoa on ajaa kun vääntö on tasainen, ei saastuta kaupunkiruuhkassa taaperoiden ilmaa yms. Jokainen toki tavallaan.
Tässä olemme täsmälleen samalla sivulla! Minulle tänne pääsemistä helpotti parikin juttua. Myös dieselmoottorisen auton hinta puolittuu alle kolmessa vuodessa, joten sähköauton viimeisen vuoden aikana tapahtunut nopea arvon alennus ei merkitse anomaliaa, vaan päinvastoin lyhytkestoisen anomalian poistumista. Toissavuoden mallinen diesel kohtuukilometreillä, hyvällä historialla, tehdastakuulla puolella uuden hinnasta on ihan normisettiä, kun EU kansalainen hyödyntää oikeuttaan asioida valitsemaassaan liikkeessä vapaakauppa-alueella. Olen ostanut näitä useammankin viimeisten 15 vuoden aikana. Aina ei ole edes pakko matkustaa, kun autoja löytyy Suomestakin tuohon hintaan.
Toisekseen, minun ei tarvitse enää maksaa sähköautosta edes hintapreemiota, koska minun näköiseni auton saa jo nyt samaan hintaan sähköisenä. Voin valita otanko vuoden 2023 mallisen alle 100.000 km ajetun Mersun EQB, EQC, GLC vai E-farkkuna ja hinta Suomen kilvissä on suunnilleen sama 35 - 40 tuhatta.
Kun ostohinta on sama kuin polttiksella, on sähköauto aika no-brainer.
Valinnan viimeistelee jo muutama vuosi takaperin katolle asennetun aurinkovoimalan tietoinen ylimitoitus. Nyt kesän aikana myydään verkkoon päin suunnilleen 15.000 km sähköt.
Nykyinen dieselini on lajinsa viimeinen.
Ei aivan näin, vaan minkään valmistajan, myöskään Mercedeksen huolto-ohjelma ei ole riittävän kattava vuosikymmenien ja satojen tuhansien kilometrien matkalle.
Volvon huoltoväli on vanhanaikaisen lyhyt, 10.000 km. Sen lisäksi 40.000 km kohdalla lisätöitä, mm. voimansiirron öljyt ja venttiilivälykset ja 80.000 km välein jakohihna ja kiristin. Käytännössä tämä tehtaan ohjelma ei pidä autoa luotettavassa ja siistissä kunnossa, vaan olen lisännyt ainakin
- suuttimien o-rengastiivisteet ruiskukoneen käyntihäiriöiden välttämiseksi 100.000 km välein
- virranjakajan o-rengastiivisteiden vaihto ja kärjettömän jakajan puhdistus 100.000 km välein sytytyksen varmistamiseksi ja sottaavan öljyvuodon välttämiseksi
- Ohjaustehostimen öljyn vaihto noin 200.000 km välein
- Moottoriantennin puhdistus ja öljyäminen joka huollossa
- Laturin hiilien mittaus 100.000 km välein. Laturin valmistaja (Bosch) on määrittänyt hiilille minimimitan, jota seuraamalla laturi ei käytännössä koskaan kilahda yllättäen.
Poikani W124 250D Mersun laturi opetti viimeisen kohdan osalta myös tarkistamaan hiilien kunnon muutama tuhat km uusien asennuksen jälkeen. Tässä oli mission-abort failure lähellä laturin hiilien loputtua 400.000 km jälkeen. Etukammiodiesel tuli kuitenkin omin voimin kotiin ilman valoja, puhallinta ja radiotakin. Vippasimme ensiavuksi tallin hyllyltä Volvosta jo kerran poistetut hiilet, mutta sama homma toistui varsin pian koska myös laturin liukurenkaat olivat niin finaalissa, että paremmatkin hiilet kipinöivät itsensä saman tien pilalle. Tämän havainnon jälkeen vaihdoimme koko laturin. Tätä Mersua ylläpidettiin samalla tavoin tehtaan huolto-ohjelman mukaisesti, mutta merkkikerhon ammattimekaanikkojen käytännössä havaitsemilla huoltokohteilla vahvistettuna. Kyse ei siis ole tihennetystä huoltovälistä vaan kokemuksen hyviksi osoittamista lisätöistä joilla vanhakin auto pysyy luotettavassa ja siistissä kunnossa. Tuo 450.000 km ajettu 38-vuotias kestää pysäköidä laatoitetulle pihalle, koska se ei merkkaa paikkaansa.
Tosi Volvokuski ei etuvetoista luisupulkkaa aja, jotan oma käyttöautoni on Rouvan tavoin E-sarjan farkku, minulla tosin vanhempana EU5 dieselinä. Autossa on kardaani, parhaissa kaksi (voivat olla sähköisiäkin).
Minulle viekkaudella ja vääryydellä tyrkytetty V70 kiusasi minua kolme talvea, mutta annoin periksi kun en keksinyt mihin tarvitaan mahdollisuutta ajaa muuhun kuin etupyörien osoittamaan suuntaan? Ratti kääntyy ja rattaat kääntyvät mutta VeeSjutti ei aiokaan kääntyä ennen juhannusta. Jätän etuvetoiset kernaasti muille, koska En Vain Osaa.
Avasin liian suppeasti, joten kyllähän tuo kuulostaa epäloogiselta.
Mutta avaan hiukan laajemmin. Ajoin vajaa 10 vuotta pikkuautolla, jonka arvo oli alkuun muutama tuhat ja lopussa tasan tonni. Ajoin sillä erittäin tyyniä kilometrejä. Välissä oli auto, joka oli yli kymppitonnin ja liian usein telakalla. Isoja ongelmia moottoripuolella. Kolmessa vuodessa menetys kymppitonnin pelkässä arvossa, päälle tonnien huollot ja rempat. Ahdistavia kilometrejä, vaikka ajoasento oli täydellinen ja auto periaatteessa ihanteellinen perheen tarpeisiin. Nyt taas halpa auto ja olo on ollut monin verroin kevyempi vaikka tiedostan, että jotain isoa saattaa ilmaantua yhtäkkiä.
Kyllä tuossa mielenrauhassa juurisyy taitaa mennä tappiovaaraan ja sen kokemukseen. Halvassa autossa ei ole paljon menetettävää. Koska en tiedä autoista juuri mitään, jää kaikki aina ammattilaisten hoidettavaksi. Halvassa autossa on aina myös se optio, että jos tulisi liian kallis ongelma, voi autosta vaan luopua. Kallimmassa autossa lähtöarvo on suurempi, joten ison ongelman sattuessa isku on myös taloudellisesti isompi. Esim näin:
Auton arvo ennen isoa ongelmaa:
Halpa auto 2000
Kallis auto 10000
Yhtäkkisen ison rempan hinta 4000
Tappio:
Halpa auto max. 2000
Kallis auto 4000 tai enemmän
Kalliissa autossa myös herkästi niin, että jos sen myy vikaisena, on arvonalenema huomattavasti isompi kuin rempan hinta, esim. 5000, sillä ostaja haluaa tiettyä turvamarginaalia. Käytännössä rempan hinta on pakko niellä.
Vanhan taas saa ehkä myytyä rikkinäisenä vielä jollekin varaosiksi muutamalla satasella, jolloin tappio rajautuu max. auton arvon menetykseen, usein hieman pienempään.
Koska minulle auto tuottaa täysin saman hyötykokemuksen, oli alla tonnin tai sadan tonnin kulkine, hyötyä maksimoivana yksilönä minun kannattanee minimoida tappionvaaraa, sillä se tuntuu paljon epämiellyttävämmältä.
Mielenrauha ei siis liitykään niin paljoa auton kuntoon vaan siinä kiinni olevan pääoman määrään ja optionaalisuuksiin tai niiden puutteeseen.