Itsellä parin tonnin saksalainen vm-89 alla. Huoltokulut vuodessa ollut keskimäärin ~100€/vuosi ja vakuutukset 300€/vuosi. Polttoainetta syö aikalailla 11 litraa satasella mutta se ei juurikaan itseäni kiinnosta. Kun auto tehty aikoinaan ydinpommin kestäväksi niin tankkaan mielelläni vähän enemmän kun vastapainoksi ei ole kk lyhennyksiä tai kalliita vikoja.
Se, että auto olisi vaurastumisen jarru on kyllä jo itsessään hurja ehdotus. Jos sulla ei ole hilloa niin kuka pakottaa ostamaan 35k auton pätkällä?
Itse myös haen autolta ensisijaisesti fiilistä. Eli jos fyrkkaa olisi niin pistäisin 100k kiinni silmiä räpäyttämättä ja nauttisin elämästä.
Autoissa, varsinkin nykyään kun on mallia sähkö, hyrpiti, vety, kaasu, pönttöuuni niin ihminen kun itselleen jonku näistä perustelee/ostohalut tulee niin siinä on muiden mielipiteille se ja sama kun ostopäätös on salaa jo tehty.
No todellakin on vaurastumisen jarru, mutta jos tykkää autoista…
Itselle kävi tässä alkuvuodesta sellainen moka, että kun olin juuri hiljattain päässyt mielettömän tuurin kautta eroon köyhyydestä, niin halusin jotain konkreettista muistuttamaan siitä. Olin jo melkein valinnut jonkun hienon kellon, mutta sitten päädyin kuitenkin 5 kertaa kalliimpaan uuteen autoon — työmatka-ajoa ilahduttamaan. Mokan osuus on se, että tajusin vasta viikon kuluttua tilauksesta, että nyt olisi ollut varaa lopettaa päivätyöt, jos ei törsäisi mihinkään turhaan, kuten esim. leluautoon.
Ilmoitin nyt kuitenkin uudesta rahareiästä huolimatta pomolle, että kesän jälkeen en enää palaa, ja kärsitään nyt hetki tuosta hauskasta taloudellisesta Yaris-mallisesta talviautosta, joka kuluttaa kymmenen litraa satasella nätisti ajettuna, mutta ei kyllä jää jalkoihin! Eiköhän se aikanaan kaupaksi mene. Jää silti vielä toinen, tässä maassa harvinainen, ilopilleri pihaan.
Vaurastumisen kannalta ei mitään järkeä, mutta YOLO ja silleen.
Olen itse laittanut autoon tuon 300e/kk joko lainan tai osamaksun muodossa lähes koko työurani ajan. Ikää tällä hetkellä 29v.
En sanoisi että tuo auto on mikään jarru vaurastumiselle, lähinnä kyse on niistä valinnoista että mihin ne rahat kanavoi ja kuinka suuren osan kk budjetista autoilu lohkaisee.
Olen ihan perusduunari ja huolimatta siitä että ajan uudella autolla, olen saanut hyvin rahaa säästöön ja sitä kautta sijoituksiin. Mielestäni on tärkeää myös nauttia elämästä ja mikäli se omalla kohdalla tarkoittaa ajamista hyvällä autolla, ja jos siihen on varaa niin miksi siihen ei investoida?
Mukava on ajella ympärivuoden kelissä kun kelissä kun alla on turvallinen auto. Mukava myös tietää että se vie varmasti perille, ja jos ei vie niin takuut kattaa korjaukset.
Auto on todennäköisesti vuokran jälkeen suurin kulu mikä ihmisellä on, joten sillä on valtava vaikutus vaurastumiseen. Varsinkin jos tulot ovat keskiluokkaa, niin auto syö helposti puolet tai enemmän potentiaalisesti sijoitettavasta rahasta. Kuten tästäkin ketjusta huomaa, niin autoilu herättää suuria tunteita ja siitä on vaikea keskustella kovin objektiivisesti.
Ajoin ennen vanhoilla romuilla ja kohdalle osui myös Alfa Romeo jota korjasin ainakin 5 tonnilla ennen kuin tajusin luopua siitä. Kun ensimmäinen lapsi syntyi 2016, niin ostettiin uusi karvalakkivarusteltu Skoda Octavia. Uusi lähinnä siksi, että hyviä vaihtareita oli tosi huonosti tarjolla. En halunnut lasten kanssa enää ajaa vanhemmalla romulla ja jännittää jääkö auto matkalle. Siitäkin on kokemusta. Kilsoja tulee vähän n. 10 tkm vuodessa, mutta liikkumisesta ei tulisi mitään kersojen kanssa ilman autoa. Auto hankittiin huoltoliisarilla ja lunastin sen 3 vuoden jälkeen omaksi. Mietin pitkään vaihtoa uuteen ja kävin koeajamassa useampaa autoa. Lopulta luovuin ajatuksesta ja tällä mennään toistaiseksi. Arvonlaskun näkökulmasta kalleimmat kilsat ovat takana ja huoltokustannukset ovat toistaiseksi kohtuulliset.
Silti, luopuisin autosta heti jos voisin ja sijoittaisin siitä säästyvät rahat. Autoilu ei herätä minussa kovin kummoista intohimoa. Mieluummin jään 5v aikaisin pois työelämästä kuin ajan kalliilla autolla.
Vaihdoin juuri Fiat Stilosta (500€) Fiat Puntoon (3000€). Fiiatit tuppaa olemaan halvimpia merkkejä joten näillä mennään. Vikoja tulee korjailtua itse ja vaikeimmat sitten korjaamolla. Pitkää ajoa tulee vain työn puolesta, jolloin kilometrikorvaukset kattavat käytön aika hyvin. Pienellä kulutuksella, varsinkin kun Punto on Dieseli, jää korvauksesta joskus käteenkin ihan kivasti. Vuodessa ajoa tulee noin 40t km, josta 15k omaa ajoa.
Koskaan ei ole Fiiu jättänyt tienposkeen, parkkipaikalle kyllä tosin, mutta johtuu ihan vain alle 20 min työmatkasta yhdistettynä koviin pakkasiin.
Meillä on ollut 23 vuoden aikana neljä käytettynä yksityisiltä myyjiltä ostettua autoa, kaikki hyljeksittyä ranskalaismerkkiä, joista “tietäjät tietää” että parhaat ranskikset saa grilliltä. Ihan tarkkaa summaa en muista, mutta noiden kaikkien yhteenlaskettu hankintahinta on ollut alle 30 k€. Yksikään ei ole maksanut 2-6 vuoden ikäisenä hankittaessa yli kymppitonnia. Nykyinen kulkine täyttää tässä kuussa 14v ensirekisteröintipäivästä lukien ja kilsoja siinä on mittarissa 193 tkm. Uutena tuo maksoi 34 k€, minä maksoin siitä 65 tkm ajettuna 7k€. Arvoa autolla on tällä hetkellä ehkä 1500€. Auto on päivisin vaimon käytössä ja vuodessa mittariin tulee keskimäärin joku 18 tkm. Minulla on HSL:n kuukausikortti ja kuljen työmatkat bussilla ja metrolla.
Kaikkien näiden vuosien aikana rapeat ranskikset eivät ole koskaan jättäneet tielle. Katsastuksessa on tullut kaksi pomppua, toinen väljästä raidetangon päästä, toinen talvirenkaiden liian suuresta nastapoikkeamasta. Edellisen olisi ostanut autoa katsastanut katsastusinssi, jos siinä olisi ollut vetokoukku asennettuna. Myin sen sitten töissä reilulla tonnilla yhdelle tekniikan tohtorille, joka ajaa sillä vieläkin, vaikka autolla on ikää 19 vuotta. Kerran vuodessa , ennenkatsastusta vien auton tutulle pikkupajalle, käsken vaihtaa öljyt, tulpat ja suodattimet ja katsoa että se on katsastuskunnossa. Se ei yleensä montaa satasta kustanna paitsi viimeksi kun toisen etujousen alapäästä oli murtunut pala. Uudet jouset ja iskarit eteen maksoivat vaihdettuna 600 € normihuollon päälle.
Seuraavaksi ajattelin vähän törsätä ja ostaa automaattivaihteisen ja jonkun 2015-16 mallisen dieselin. Siitä saattaa joutua maksamaan liikkeessä 15 k€, mutta pitää ajatella Kamuxiakin kun kerran on “asiakasomistaja”.
Aika vähän tullut keskutstelua yksityisleasingista. Itselle toimiva, tilava ja turvallinen auto välttämättömyys, mutta ei minkäänlaista kiinnostusta ottaa enää velkaa sellaiseen. Nyt takana muutama vuosi yksityisliisarilla ja seuraavaksi tulee ihan varmasti taas sellainen. Nykyään tarjolla myös lyhyemmällä pitoajalla kohtuu hintaan, joilloin vaihto esim. 1,5 vuoden välein. Muissa pohjoismaissa tämä taitaa olla yleisempi tapa, kuin omistaminen. Muutenkin ollaan monessa palvelussa kuukausihinnoittelulla, joten miksei autokin…Suomessa halutaan omistaa…
En välttämättä ostaisi enää omaksi useammaksi vuodeksi dieseliä, koska ei tiedä, mitä arvolle tapahtuu, mutta liisarina voin ottaa sellaisen.
Edit. Minun tapauksessa ykkösauton kohtuulliset kulut ovat kaikkinensa n. 500-600€/kk.
Mielenkiintoinen ketju ja mielenkiintoisia näkökulmia. Autoja on ollut monenlaisia, kallein on ollut nuorempana alla ollut BMW. Tällä hetkellä alla on 18-vuotias japsi ja halvimmat kilometrit ovat parhaillaan menossa, arvonalenemaa ei juuri ole. Parin tonnin auton paras puoli on ettei siihen voi tulla viiden tonnin remonttia. Autoasia oli monen vuoden jälkeen vakavemmin pohdinnassa jokin aika sitten uuden työn takia, ajan siis X määrän työajoa omalla autolla ja työnantaja maksaa minulle kilometrikorvaukset.
Parkkihallipaikallani on hybridiauton latauspistoke, joten katselin ensisijaisesti sähkö- ja hybridiautoja. Erityisesti sähköauton matalat kustannukset herättivät mielenkiinnon, hankintahinta niissä on kyllä suhteellisen kova. Jos foorumilla on 20-30tkm vuodessa sähköllä ajavia, kuulisin mielelläni näkemyksiänne ja kokemuksianne.
Laitetaan vielä loppuun paljon ajavia mahdollisesti kiinnostava linkki:
En oikein ymmärrä mitä lisäarvoa yksityisleasing tuo verrattuna osamaksulla ostettuun uuteen autoon? Yksityisleasingia markkinoidaan helppoudella, mutta mitä helppoutta siinä on verrattuna uuden auton normaaliin osamaksukauppaan
Itselle tärkeää auton pieni kulutus. En halua pumpulla maksaa liikaa. Siksi ajelen uuden korimallin Fiestalla. Kulutus nyt talvella 5 litraa ja kesällä pääsen 4,5 l kulutukseen. Alla tuossa nuhainen 100 hv ecoboost moottori. Kummiskin hyvin ihan pääsee ohi nelosen vitosen kautta. Verraten raskas kaasujalka, et en ihan hännillä haluis ajella.
Autot on aina olleet intohimoni kohde, niitä on tuunattu, maalautettu ja varusteltu ensimäisestä autosta eli vuoden -69 Caprista ja ensimmäisistä kesätyörahoista lähtien. Alla on ollut muitakin Fordeja ja niiden jälkeen pari vuosikymmentä isoja Volvoja ja nyt viimeiset kymmenisen vuotta S-sarjan Mersuja. Liikuin aikanaan paljon asiakkailla ympäri Suomea ja kun olin paljon tien päällä, koin isot autot turvallisemmiksi ja niiden käytöstä joutui sitten maksamaan vähän enemmän. Työnantaja on aina maksanut km-korvauksia ja päivärahaa ja niillä on saanut maksettua kaikki autoilun kulut. Nykyään konttorirottana käytän autoa enää lähinnä kauppareissuilla sekä mökki- ja lomareissuilla. Kun kilometrejä tulee vuodessa reilusti alle 10 tkm, niin ei bensan hintakaan juuri kirpaise vaikka Mersun V8 onkin aika janoinen, varsinkin taajamassa.
Mukavuus on kuitenkin nyt se mitä arvostan eniten, eli ilmastoidut ja hierovat penkit, televisio, adaptiivinen vakionopeussäädin, ilmajousitus, äänettömyys ja tietysti teho. Auto on mallia Niinistö eli ei ihan viimeisintä, joten ne kalleimmat kilometrit on jo takana ja vuosittainen arvonalentumakin jo maltillinen. Kaikki kustannukset on luokkaa 400 €/kk, jota en pidä lainkaan pahana ottaen huomioon mitä kaikkea sillä saa. Vaikka viihdynkin autossa ajajan penkillä, niin käytän toki myös julkisia kulkuvälineitä aina kun se on järkevää ajankäytön ja mukavuuden kannalta.
Yllättävän pienet on kulutuserot eri moottorikokojen välillä. 2-litrainen bensaturbo 7-paikkaisessa tila-autossa vie kesällä noin 6,5 ja talvella pari litraa enemmän. Kaasujalan asento toki vaikuttaa ja kaupunki-/matka-ajon suhde.
Mielenkiintoinen ketju, ja samaa mieltä, itsellekin autoilu muodostaa merkittävän kuluerän. Omassa taloudessa on kaksi autoa ja asunto sellaisessa paikassa että ilman kahta ei pärjää, koska lapsia täytyy kuskailla ja toki niillä säästää hulluna aikaa liikkumisessa verrattuna julkisilla liikkumiseen.
Itse olen optimoinut asiaa niin että toinen, auto on pienempi kakkosauto vm 2008 ja toinen isompi perheuto vm 2011. Vaatimuksena minulla on että ovat toimintavarmoja ja ulkoiselta olemukseltaan siistejä ja niillä on hyvä ajaa, molemmat autot ovat täyttäneet nämä kriteerit. Voi aika huoletta lähteä pidemmällekin reissulle perheautolla vaikka on vanhempi. Molempien autojen hankintahinta oli yhteensä noin 15000€. Toki jos rahaa riittäisi niin voisin hyvin satsata enemmän autoonkin, pääasia että se ei muodosta liian suurta kuluaerää omasta bujetista. Tavoitteena olisi että jossain vaiheessa riittäisi yksi auto meidän talouteen.
Mun mielestä autoilun kuluja pohtiessa pitäisi myös huomioida mikä on niiden vaihtoehtoiskustannus, esim jos meillä ei olisi autoa ja lähdemme lappiin hiihtolomalle niin neljän hengen lentoliput kittilään ja taksimatkoinen yms. maksaa ehkä joku 800 vs. meidän autolla jolla maksaisi ehkä joku 300 huomioiden bensat ja muut kulut.
Olet sinänsä oikeassa. Molempia tapoja on kokeiltu. Ehkä koen helppoutena sen, että kaikki kuuluu kuukausimaksuun renkaita ja huoltoja myöten. Aina on alla hyvät merkkirenkaat jne. Koen helppoutena myös sen, että voin heivata auton vaikka vuoden kuluttua pois kuukauden irtisanomisajalla. Osarilla ostetun jos heivaa vuoden kuluttua, niin takkiin tulee roimasti. Ei myöskään enää sitä v*tutusta arvonalenemasta ja kiertelyä eri liikkeissä kyselemässä, kuka tarjoaa mitäkin ja ostaa sitten seuraavaa sen perusteella.
Ja yhtenä pointtina tuo aiemmin esittämäni, eli en välttämättä ostaisi enää omaksi dieseliä, koska ei tiedä, miten sen arvon suhteen käy vaikkapa seuraavan 4 vuoden aikana. Liisarina tätä murhetta ei ole. Voi ostaa vaikka Alfa Romeon, jota en omalla rahalla ostaisi tai Rellun.
Viime kädessä varmaan aika samoihin menevät kulut verrattuna uuteen osarilla. Tosin silloin pitää yleensä laittaa käsirahaa muutama tonni, jonka minä laitan mieluummin sijoituksiin.
Yhden kaksoismassan ja yhden dsg-laatikon korjaukset maksaneena olen valmis maksaamaan siitä mukavuudesta, jota tämä vaihtoehto tuo. En aio enää ykkösauton suhteen maksaa korjauksista moisia summia.
On minullakin toinen auto ihan omana, mutta se on halvempi.
Eikös tähän riitä, että jättää Vaggilaiset kauppaan…
Minä olen järkeillyt tätä niin, ettei enää dieseliä. Ei suutin eikä turbo-ongelmia, eikä stressiä pakkasista. Ei myöskään jakohihnaa ja sen vaihtokuluja. Eikä myöskään automaattilaatikkoa samasta syystä.
Meillä on kaksi täysin erilaista autoa, joista aikoinaan 1500 eurolla ostettu Toyota Yaris edustaa sitä järjen ääni -osastoa. Se on maksanut km-korvausten muodossa itsensä jo lukemattomat kerrat takaisin. Toyotan vero ja vakuutukset ovat olemattomia, huolloksi riittää lähinnä öljynvaihto ja esim. lähes tuliterät Nokian Hakkapeliitat vanteineen löytyi siihen nyt syksyllä Torista 110 eurolla. Toyotalla ajellaan kaikki yhteiset ajot talvella, ja muuten se on lähinnä vaimon työkäytössä.
Sitten on toinen auto… BMW E92 335i, johon menee rahaa ihan niin paljon kuin haluaa laittaa. Innostuin viime kesänä kunnolla rata-ajosta, ja nyt tälle kaudelle pitäisi vaihtaa suuremmat turbot, asentaa lukkoperä, parantaa öljynjäähdytystä jne. Excel ilmoittaa tulevien päivitysten kustannukseksi vajaat 7000e. Lisäksi kaikki kulutusosa on tietenkin paljon kalliimpaa. Sanomattakin on selvää, ettei mun autoon saa edes yhtä kunnollista kesärengasta Yariksen talvirengassetin hinnalla. Mutta se hauskuus… Joka kerta hymyilyttää heti, kun auton käynnistää riippumatta siitä, mitä kuraa päivän aikana olisi tullut vastaan.
Ihmettelen miten aina auton yhteydessä on pakko nostaa sana sijoitus. Ellei autosi ole jokin 30+ vuotta vanha Porsche on se vain kulu. Siihen kuinka iso kulu se on voi vaikuttaa itsekin paljon.
Näen autoni ja autoiluni kuluna mihin minulla on helposti varaa ilman, että se on mistään muusta pois. Aina voi jossitella jos sijoittaisi auton kulut, mutta pitää myös osata elää. Töiden puolesta en (tällä hetkellä) auto tarvitse mutta harrastukset, mökkeilyt, kavereiden ja perheen näkeminen mutta myös vapaus käydä missä vaan ovat syitä jotka minulla yliajaa ajatukset autottomuuden säästöstä. kaikkea ei mielestäni pidä miettiä pitkällä tähtäimellä. Eläkää ihmiset, kunhan sijoitatte myös.
Minulla on ollut pitkään ns. lattumerkkejä käytettynä. Jokaisessa on ollut isoja kalliita remontteja. Vaihdoin viime vuonna uuteen autoon, jossa muiden syiden ohella yksi oli kulujen budjetoitavuus. Seuraavat 5v voi aika tarkasti kirjoittaa jo nyt budjetti Exceliin. Vanhoissa autoissa ovat kulut vain arvioita, jotka selviää vasta jälkikäteen. Edellisissä käytetyissä on menty aina yli arvioiden.
Jos pitäisi valita yksi asia minkä ostaminen olisi fiksua niin se olisi aika. Toki riippuu missä asuu, mutta lähtökohtaisesti autolla voi ostaa itselleen lisää aikaa. Siirtyminen pysäkille, aikataulun ehdolla siirtyminen, julkisen kulkuvälineen odotus, matkan pidempi kesto… En ole autoharrastaja enkä fiilistele ajamista, mutta nautin myös omasta kuplasta kun olet autossa aivan yksin. Se on melkeimpä parasta aikaa ajatella koska et ole minkään sähkölaitteen tai sosiaalisenmedian parissa ja varsinkin tutulla reitillä ajaminen on melko yksinkertainen operaatio mikä ei edes tarkkaavaisuuden ja turvallisuuden kannalta vaadi ajatuksilta keskittymistä, kunhan se katse pysyy tiessä.
Ajoin ajokortin vasta 27vuotiaana ja ehdottomasti paras hankintani elämänhallinan kannalta.
Toki muuttuvat elämäntilanteet vaikuttaa. Noin 10 vuotta sitten olin tilanteessa kun muksut oli 5-7, vaimo kotiäitinä ja tulot meni pääosin omakotitalolainan maksuun ja peruselämiseen. Autosta oli silloin hieman lainaa mutta huomasin, että vaihtamalla sen velattomaan autoon pystyin siirtymään 4-päiväiselle työviikolle. Sitä kesti vain 1,5 vuotta mutta silti pidän sitä yhtenä elämäni parhaista päätöksistä ja vapaa-aikaa oikeasti tuli käytettyä perheen ja lapsien kanssa yhteiseen tekemiseen. Muksujen varttuessa ja vaimon palatessa työelämään 2 autoa oli välttämättömyys mihin meni se mikä meni. Mutta kuten yllä mainitsin, meillä ei ole tullut mitään kalliita remontteja noin 10-15t autoihin ja sen vuoksi olen niissä pitäytynyt.
Autoa pidän vaurastumisen jarruna vain siinä tapauksessa, jos uusi auto on jollain tavalla “statusarvo” ja sen lainan lyhentämisen vuoksi ei jää rahaa säästöön tai sijoittamiseen. Toisaalta jollekulle se auto voi tarkoittaa vaurautta tässä ja nyt ja riittää hänelle. Itse haluan katsoa hieman pidemmälle.
