Auto - vaurastumisen jarru?

[keijo4]

Oman havaintoni mukaan auton omistaminen saattaa vähentää myös kuluja jossain toisaalla. Itse asun Helsingissä ja autolliset ystäväni ostavat isoja ostoksia prismasta, kun itse hankin päivittäistavarat hyvin usein lähialepasta. Säästöä saattaa tulla 50-100 euroa kuukuadessa jo pelkästään tästä. Lisäksi esimerkiksi Ikea ja muut vastaavat ovat autolla saavutettavissa. Itse tilaan huonekalut taas kotiinkuljetuksella ja maksan tästäkin. Autoa omistavilla myös harvemmin on HSL kuukausikortille tarvetta.

Tietenkään nämä eivät kata auton kustannuksia kokonaan, mutta itselleni ainakin pystyn näillä hieman taas paremmin perustelemaan mahdollista auton ostamista tulevana kesänä.

[LuxusInvest]

Onpa erikoista vastakkainasettelua. Sijoittaminen nimenomaan mahdollistaa vähän paremmalla autolla ajamisen tai hienommat lomamatkat.

Välillä tätä palstaa lukiessa tulee outo fiilis, että ihmiset täysin yksisilmäisesti sijoittavat vain sen Nordnetissä olevan summan takia, eivätkä edes halua mahdollistaa sillä mitään ”parempaa elämää”. Jos tavoite on vaurastua, niin miksi sitä edes haluaa jos ei ole halua käyttää niitä rahoja?

[RahatonMies]

Ainakin oma autoiluni lähti liikkeelle siitä, että ensin ostettiin niitä typeriä autoja. Joko hinnan tai merkin puolesta. Kun olisi silloin malttanut ajella sillä parin tonnin corollalla/626 mazdalla paaliin asti ja sijoittaa erotuksen, niin silloin voisinkin toimia noin. Toisia taas ei autot yksinkertaisesti kiinnosta, miksi silloinkaan polttaa siihen kymmeniä tuhansia?

[donjohnsson]

Itse lähestyn asiaa niin ettei auto saa syödä liian isoa siivua sisään tulevasta.

Kipurajana pidän 10 prosenttia talouden nettopalkkatulosta. Jää sitten jotain osakkeisiin, kryptoihin ja muihin kalliimpiin harrastuksiin.

[donjohnsson]

Tähän on varmaan monia syitä, mutta itse olen ainakin tyytyväinen etten ostanut 2017 uutta maasturia kryptosijoituksilla. Sen sijaan kävin viikon matkalla.

Ihmiset sijoittavat eri syistä, mutta omassa lähipiirissä ei ole ihmisiä jotka sijoittaa saavansa lisää romua.

[Sfinski]

Koska vaurastumisen tavoitteena, ainakin itselle, on päästä pois oravanpyörästä. En sijoittamalla tule koskaan saamaan tuloja, joilla voisin oikeuttaa edes 10k maksavan auton hankkimista. Parempi elämä on itselle se vapaa-aika, jonka voin saavuttaa kun töihin ei enää tarvitse mennä.

[Axxess]

Niinpä. Se “Nordnetin summa” mistä puhut, nimenomaan mahdollistaa jossakin vaiheessa nämä asiat ja vieläpä moninkertaisena. Kun jätän nyt yhden “lomamatkan” tekemättä niin saan tulevaisuudessa kaksi “lomamatkaa” kun sä saat vain 1-1,5. Jättämällä auton ostamatta saan niitä kerralla 10 ja elämänlaatukin siinä samalla paranee kun ei oo mitään peltikasaa pihassa riesana.

[Niinpa]

Ajattelen hyvän auton olevan sellainen mukavuustekijä johon haluan panostaa, toki ohan sitä muitakin mukavuuksia ja siistejä juttuja joihin käyttää rahaa minkä vois sijoittaakkin. Oishan sitä isompi salkku jos orjallisesti laittelis kaiken ylimääräsen pörssiin mutta henk koht ei sovi sellainen

[LuxusInvest]

Niin ja kuinka paljon vanhempi olet silloin, kun näin voit tehdä?

Itselle ainakin on tärkeää elää tätä elämää paljon ja nuorena. Toki jokaisella on erilaiset preferenssit, mutta juuri tuota en monessa ymmärrä. Nuoruus halutaan kituuttaa, että voi sitten joskus viiskymppisenä ”elää”?

[Sulavajuusto]

Toisaalta voi olla, että kuolet ensi vuonna tai tapahtuu jotain muuta mikä estää siitä nauttimisen. Ei kannatta kaikkea varallisuutta hilloa jonnekin kultaisiin 50+ eläkeikiin.
Suosittelen etenkin reissaamaan 20-30v mahdollisimman paljon, että näkee maailman menoa ja pystyy luomaan hienoja muistoja ja näkemnään niitä mahtavia paikkoja minne ainoastaan nuoruuden innolla jaksaa mennä. On aika paljon tutkimusta, että kuinka ihminen peilaa onnellisuuttaan myös niihin muistoihin, joten niiden luomista ei kannata odottaa 60 vuotta.

Uuden auton itselleen ostaminen on hyvin kyseenalaista, kun on omaisuusluokkana todella huonosti arvoa pitävä. Autot toki ovat tarpeellisia ja tarjoavat eräänlaista vapautta. Pitää löytää itselle se sweetspot laadussa, mukavuudessa, turvallisuudessa ja hinnassa.

Itseä ei autot sen kummemmin kiinnosta, kunhan ovat riittävän mukavia hieman pidemmälle matkalle ja perhe niihin mahtuu. Elin hyvin pitkään ilman autoa, kun postinumeroni oli binäärinen. Kyllä silti esimerkiksi mökille sulavasti lähteminen tai golfin harrastaminen on hyvin haastavaa ilman sitä. Kai sitä golfia olisi voinut taksilla käydä pelaamassa, mutta mökille sillä ei ainakaan päässyt järkevään hintaan(selvitin). Myöhemmin asuinpaikan ja perheen muutokset käytännössä vaativat autoa työmatkaan.

Ainakin itselleni sopii parhaiten yksityisleasingit, koska en saa kiksejä auton huoltamisesta tai niiden myymisestä. Tämä myös luo läpinäkyvyyttä auton kuluihin, kun ei tarvitse arvonalenemisia laskea. Samalla saan yleensä alle uuden auton, jossa ei tarvitse huolloista sen kummemmin huolehtia.

[Gazza]

Valitsin yksityisleasingin sijaan ostaa omaksi 2,5v vanhan perheauton ja ratkaisevin asia oli hinta. Ei ollut halua laittaa tuota 500-600€/kk, nyt on päässyt noin 350€/kk arvonalenema mukaan luettena. Ei tässäkään oikein ilmaista lounasta ole. Ylimääräistä joutuu maksamaan yksityisleasingin huolettomuudesta ja se on jokaisen oma valinta haluaako siitä maksaa.

Autoon ei ole mitään halua sijoittaa säästettyjä rahoja, ellei ole varaa omistaa jotain urheiluautoa. Itsellä ei ole. Sen sijaan matkusteluun ja omaan kotiin niitä säästöjä kannattaa käyttää.

[Axxess]

En ole kituuttanut missään. Nuorempana tuli jo reissattu maapallo ympäri suurinpiirtein ja ulkomailla asuttukkin, ajattelin vaan ottaa uuden kierroksen.

[Ottoman]

Kaikki meistä varmasti harrastavavt jotain, ja harrastuksethan vievät aina rahaa. Itselle yksi tärkeä harrastus on autot. Ainakin itse sijoitan sen takia, että on rahaa tehdä elämässä sitä, mitä haluaa. Tällä hetkellä kalustoa löytyy 5 auton verran + työtilat ja paljon rahaa kiinni korjaamovälineissä. Yhtä lukuunottamatta autot ovat 90 luvulta ja ns. erikoismalleja, joiden hinnat ovat olleet nousussa. Varsinkin Euroopassa alkavat olla uusien autojen hinnoissa. Yleensä ja varsinkin talvella pidän vain 1 tai 2 autoa liikennekäytössä, jolloin ei tarvitse maksaa liikennevakuutusta ja ajoneuvoveroa. Hyvä vinkki myös kaikille jotka tarvitsevat autoa satunnaisesti.

[Harri_Possu]

Itse erottelen harrastevälineet ja pakollisen kulkineen perheen menojen hoitamiseksi. Molemmat maksavat, mutta eri näkökulmasta ja molemmille on paikkansa. Ei nuo meikäläisen moottoripyörätkään sijoituksena mitään hyviä ole ja perhettä ei voi kuskata…

[Sfinski]

Nuorena ei ollut rahaa reissata, nyt ei ole aikaa eikä energiaa töiden jälkeen, eikä kyllä vieläkään sitä rahaa. Vaihtoehdoksi jää pitkälti se 20v. odottamista ja sijoittamista ja vihdoin lopuksi sitä tekemistä, jos vielä jaksaa. Näin ainakin itsellä.

[noviisi9]

Melkosia masokisteja täällä kyllä on, jos meinaa että kannattaa olla ilman autoa jotta “tienaa enemmän”.
Kyllä minäkin haluan tienata enemmän ja enemmän, mutta en minä sen takia elämästäni kurjaa tee. Ja julkiset on uskomattoman hitaita (paitsi metro), ihan sama vaikka asuisi vantaalla (testattu). Jonku perus pulkan kulutkin on luokkaa 600e/vuosi (vakuutus+verot) ja ajamisen mukaan sitten bensat. Väitän, että jonkinlaiseen matkusteluun (vaikka käy laskettelemassa tms. sukulaisilla) jo polttaa tuon verran rahaa.

Omistan myös sähköpyörän, millä kuljenkin 95% työmatkoista, mutta siltikin pidän kaksi autoa taloudessa. Yhdelläkin toki ehkä pärjäisi ja voi olla, että jossain vaiheessa tulee laskettua seisottamisen kannattavuutta. Tai no, yhdellä pärjäisi siksi, koska korona lopettanut harrastukset.

[nunogomes]

Itse olen omistanut oman auton päivästä 1 lähtien, kun olen ajokortin saanut. En osaisi kuvitella elämää ilman omaa autoa. Ajokortin olen omistanut 10 vuotta, mutta koko tänä aikana vain 2 autoa. En ole itse oikein lainkaan autoihmisiä.

Tällä hetkellä ajelen 10 vuotta vanhalla Volkkarilla. Lainanlyhennyksiä on jäljellä vielä muutama kuukausi. Olenkin vähän miettinyt mitä tuon suhteen oikein tekisi. Vaihtoehtoja on käytännössä kolme: a) Luopua autosta b) Vaihtaa auto uudempaan ja kalliimpaan tai c) Pitää nykyinen auto.

Oma autoiluni on vähentynyt melko radikaalisti viime aikoina, sillä työmatka lyheni vuosi sitten 60 kilometristä 1 kilometriin ja muutaman viikon kuluttua se lyhenee vielä entisestään, vaihtaessani työpaikkaa ja siirtyessäni etätöihin. Varsinaista, päivittäistä tarvetta autolle ei siis oikein ole. Lisäksi edessä siintää muutto pk-seudulle kevään/alkukesän aikana. Silti en oikein osaa kuvitella elämää ilman omaa autoa, niin paljon vapautta se itselleni tuo. Toisaalta en myöskään pysty perustelemaan itselleni jonkun 20-30k hintaisen auton hankkimista. Jos ja kun auton joskus vaihdan, haluan päivittää sen kerralla johonkin kunnolla uudempaan.

Viime viikolla naapurini peruutti taloyhtiön parkkipaikalla autooni. Mietin tuolloin, että annanko kolhujen olla ja pidän vakuutuksesta saamani rahat vai korjautanko auton vakuutuksen piikkiin. Valitsin jälkimmäisen. Samaten huoltojen yhteydessä tuntuu hieman hölmöltä maksaa suurehkoja summia about 5000 euron arvoiseen autoon, mutta ei oikein auta. Ärsyttävintä auton omistamisessa ovat juuri nuo jatkuvat pikkuhuollot, joista kuitenkin yhdistettyinä kertyy pitkässä juoksussa suurehko lasku.

Summa summarum: Tällä hetkellä olen ensinnäkin tyytyväinen nykyiseen autooni, eikä siinä myöskään suurempia vikoja ole ollutkaan. Jatkanen siis nykyisellä autollani niin pitkään kuin se on fiksua ja jossain vaiheessa päivitän sen reilusti uudempaan ja vähemmän ajetumpaan, jolla saakin sitten ajella vähintään seuraavat viisi vuotta . Maksaa mitä maksaa, oman auton suoma vapaus on jotain sellaista, josta en halua tinkiä. Toisaalta en myöskään kuulu siihen kastiin, joilla on pakko olla pihassa vuosittain muutamaan kertaan vaihtuva 50k hintainen Mersu, joten kuvittelen oman lähestymistapani olevan silti melko edullinen ja jollain tapaa jopa perustellun järkevä. Vaikkakin puhtaasti taloudellisessa mielessä autoton elämä olisi fiksumpi vaihtoehto. Kultainen keskitie siis tässäkin on paras reitti edetä, auton voi omistaa ilman, että siihen upottaa järkyttäviä summia rahaa vuosittain, ml. arvon aleneminen, eikä sen auton edes tarvitse olla mikään ruoska tai muu tikittävä aikapommi.

[nunogomes]

Toisaalta myöskään tavaroita haalimalla ja jatkuvasti uudempaa ja hienompaa ja kiiltävämpää materiaa himoitsemalla ihminen tuskin myöskään koskaan saavuttaa lopulta onnellisuutta.

Mutta kuten todettua, kultainen keskitie ja elämä on tarkoitettu nauttimiseen, sopivassa suhteessa ja fiksu kulutus muistaen Eikä kaikkea todellakaan voi eikä pidä mitata ainoastaan rahassa.

[iamstonks]

Nykyisin ajattelen auton ennenkaikkea vähennyskelvottomana -15%/v positiona, mutta kun sellainen on, eikä järjellisiä vaihtoehtoja näköpiirissä on sitä syytä hyödyntää.

Olen elämäni aikana käyttänyt yhteensä ehkä ~30k€ autoiluun 14v aikana ja jos se olisi vuosien saatossa mennyt auton/mopon sijaan salkkuun, elämäni tuskin tällä hetkellä eroaisi merkittävästi nykyisestä. Tarkempi kuluseuranta on ollut käytössä vasta nykyisen ja edellisen auton kohdalla.

Työmatkat menty viimeiset 2+v pyörällä todettuani vuonna 2018 bensan käyvän liikaa eläkkeen päälle.

Ajokkini ovat melko spartalaisia sillä uskon arvostavani eläkkeellä enemmän mahdollisuutta asua talossa ja ostaa kaupasta ruokaa kuin esimerkiksi erikoisvanteita ja hierovia penkkejä nyt.

Pidän itseäni vielä melko elintasoinflaatiotietoisena, joten puntarointi ennen mitä tahansa rutiinista poikkeavaa ostopäätöstä on melko intensiivistä.
(Liikkumisvälineissä skenaario “Entä kun se hajoaa?” -on hankintasuunnittelussa kovaa huutoa.)

Kuten muussakin elämässä, myös autoilussa olen kiitollinen “pienistä” asioista, kuten lämmitettävä hytti/toimitusvarmuus/sääsuoja/toimiva kytkin*/toimiva jousitus…
*2vk päivittäistä ajoa ilman kytkintä opetti arvostamaan sen tuomaa nopeutta+helppoutta.

Optimointia ja suunnittelua on tullut pyöriteltyä taulukossa muunmuassa seuraavasti:
Optiminopeuden lasku vanhalla autolla:

Ostetut bensalitrat viimeiseltä 4 vuodelta:

Uuden auton kustannusforecast:

Viimeisin “valmistunut” auto oli vuoden 1996 Peugeot 106 Joka kustansi 2015 600€ ja ajoin sillä ~2020 kesäkuuhun mennessä ~60tkm. Auto meni paaliin leiman umpeutumisen, öljynvaihtovälin, jakohihnaremppavälin, kiinteäksi ruostuneen oikean takapyörän vääntötankojousituksen ja keväällä 2019 realisoituneen perheenlisäyksen takia. Kustannuksia 106:sta tuli kokonaisuudessaan ~8,3k€, josta ~5,67k€ polttoaineeseen, loput huoltoja/korjauksia, liikennevakuutus (137€/v), arvonalenema ja veroja. Kilometrikustannukseksi tuli koko ajalta ~0,15€/km jota pidän edelleen pienenä ihmeenä, vaikka moottori ei nykyiseen verrattuna ollut edes erityisen energiatehokas.

Päädyin seuraavaankin auton kohdalla Ranskikseen, tällä kertaa 2010 vuoden 308sw hintaan 3200€, haaveissa ajaa sillä vuoteen 2030 asti. Tässä autossa 60l tankki joka selittää osaltaan tankkaamattomat kuukaudet bensakäppyrässä.

Katselin myös autoa vaihtaessa saksa/japani -linjaa mutta saksalaiset jäivät (oletettavasti) premiummielikuvan luoman korkeamman hinnan takia.

Corollaakin katsoin, mutta laatumielikuvani sai moukarinosumia löydettyäni vaihtoautoliikkeen pihassa 5k€ Corollasta lonksuvat takaluukun saranat + huolestuttavan joustavaa peltiä ympäristöstä, katkaistun 20cm hinausnarunpätkän moottorin alta hinauslenkissä (Ohjaamo oli kyllä kiillotettu, mutta tätä ei oltu jaksettu siivota pois) + Bonuksena pohjassa suorassa pellissä maalissa ilmakuplia tms. mistä puskee ruostetta. (Joo, ruostetta on autossa kuin autossa mutta missä ja miten paljon vaikuttaa käyttöikään)

[Kuusisaari]

Pakko lopettaa tämän ketjun lukeminen kun alkaa samantien silmissä näkymään sahalaitoja kun selitetään suu vaahdossa kuinka auto sitä ja tätä. Varsinkin kun monesta tekstistä aika nopeaa käy ilmi että kaveri on tälläinen sähköjopo Hessu Hopo. Saa vetää herneitä.

Itse pidän, että jos on oikeasti autoihminen niin siitä itselle hienosta/tehokkaasta/muuten sopivasta pirssistä saa sellaista fiilistä, mitä ei vaan voi lähellekään kaikki ymmärtää.

Kaikki maksaa ja jos on sitä mieltä, että auto oikeasti hidastaa sun matkaa isoksi ja rikkaaksi niin silloin ei edes minun mielestä ajattele tarpeeksi isosti.