Kohta on kolme viikkoa ollut uudehko auto pihassa, ja vitsit että mä tykkään. Kyllähän se päätös söi rahaa, mutta sille rahalle on saanut vastinetta. Webasto on varmaan se suurin etu vanhaan autoon nähden. En olisi ikinä kuvitellut, että Webaston kaukosäädin aktivoisi laitteen näin kaukaa. Asun kuudennessa kerroksessa “talon väärällä puolella” ja parkkipaikalle tulee linnuntietä varmaan 100m matka, mutta näin se vain lämmitin starttaa aina kun tarvitaan. Sen lisäksi että pääsee istumaan valmiiksi lämmitettyyn autoon, en ole joutunut vielä kertaakaan skrapaamaan ikkunoita auki, koska lämmitin tekee senkin puolestani.
Toinen siisti juttu on avaimettomaan järjestelmään liittyvät jutut. Se on varsin näppärää, kun tulet Prismasta kahden painavan ostoskassin kanssa, kävelet suoraan auton takaluukun luo ja heilautat jalkaa sopivassa kohtaa puskurin alla, jonka jälkeen takaluukku aukenee sähköisesti. Ennen muinoin piti aina laskea joko toinen tai molemmat kassit maahan asti, jonka jälkeen etsitään avaimet taskusta, jonka jälkeen avataan luukku kuraisesta kahvasta. Minä tykkään.
Tuli muuten löydettyä entinen auto myynnissä Nettiautosta. Vaikka tein autokaupat ns merkkliikkeen kanssa, vanha sotaratsuni päätyi myyntiin toiselle puolelle Suomea jonkun jobbarin pihaan. Auto oli puunattu viimeisen päälle ja sitä kehuttiin ilmoituksessa vuolaasti. Hintalappuunkin oli laitettu lähes 6000 euron edestä arvoa Mulle autosta hyvitettiin 2700 euroa ja surkeimmat tarjoukset muilta liikkeiltä olivat 1500-1650 euroa. Melkoinen kate. Osasyy autokaupoille oli juuri se, että vanha auto alkoi ilmoittaa itsestään monella (pienellä) erilaisella huolestuttavalla tavalla. Voihan se olla, että tuolla joku ajelee vielä useamman vuoden ajan täysin ongelmitta, mutta toisaalta taas siinä voi hyvinkin nopeasti tulla vastaan useamman tonnin remontit. Ehkä tarinan opetuksena on se, että alle kymppitonnin kieseissä voi tulla vastaan ihan mitä vaan, eikä se auton yleisilme kerro aina kaikkea.
Ei se, täällä haukuttu, Peugeot 504 voi aivan susip*ska olla, kun edelleen käy kaupaksi.
Itse ajan kohtuullisen uudella pösöllä (3v), jossa ongelmia ei vielä ole ole tullut. Toisaalta, joku Volvo V70 on lyhyen kokemukseni perusteella viimeinen auto mihin rahani laittaisin, sellaista vikalistaa olen lähituttavilta siitä kuullut. Puhumattakaan omista kokemuksistani Volvo 240 turbon kanssa.
Autoa autokaupalle myydessä kannattaa varautua siihen että autosta saa n. 1/3 siitä hinnasta millä kauppa myy sen ulos. Ellei siis mene huutokauppaan.
Lopulta se auto on kuitenkin sitä vapautta ja osa elämää. Vaikka se olisi kuinka suuri ongelma, suurin osa ihmisistä tykästyy, syystä tai toisesta, juuri siihen omaan autoon.
Vikatilasot ovat siitä ongelmallisia, että tiettyjen autojen kuskit korjaavat autonsa vasta sitten kun katsastuksessa ärjähdetään. Toinen puoli on se, että monien autojen merkkihuolto on Suomessa ollut usein ala-arvoista. Hyvänä esimerkkinä jo konkurssiin mennyt Automaa.
Niin se lähti minunkin 600tkm ajettu dieselmersu Afrikkaan vielä. Kai siellä joku seppä pisti pellit uusiksi.
Eikä 405 viitaten normaaliin autoon tarvitse vaihdella mittaristoa (tyyppivika), mittarin vaijereita, laittaa taka-akseliin rasvanippoja (tyyppivika), keskuslukitusjärjestelmä vaijerilla joka venyy (tyyppivika), lisätä lämpövastus huohottimelle (tyyppivika), oven kahvat jäävät käteen (tyyppivika) ym mukavaa. Ainoatakaan näistä vioista en ole muissa autoissani kohdannnut.
En tiedä millaista autoa olet vaihtoon vienyt. Omastani sain nyt viimeksi myydessä (Honda) 11 500e ja liikkeen myyntihinta oli 13 400e. Muualta olisin saanut jopa 12 000e, tosin vastaavasti vaihtoauto oli samassa suhteessa kalliimmaksi hinnoiteltu.
@Caravellix Pösö oli vuosimallia -92, moottorina 1.9i GLX. Jos muistaisin vielä pösöforumille tunnukset, niin voisi kopioida sen koko vikalistan tänne. Oli nimittäin pitkä
Valitettavasti pösöforumille kirjoittamani vikalista oli poistunut, mutta muita näköjään olleita vikoja vuonna 2006:
-nakutus kylmänä
-hajonnut termostaatti
-sisäilman kierron lukkiutuminen päälle
-laahaavat jarrut
-satunnaiset käynnistysongelmat
-etujoustintukien kääntölaakerit
-etuiskarien lautaset umpiruosteessa
-jarrupaineen säätimen jousi
-pieni kytkinpolkimen muoviosa hajosi → auto hinauksella pajalle
Iso plussa aina ystävällisesti kohtalotovereita neuvovista ihmisistä noilla pösöfoorumeilla.
350 000 kilometriä ajettu Peugeot 407 meni aikoinaan 1700 eurolla vaihtoon ja oli jälkeenpäin myynnissä reippaalla 5000 eurolla. Ostettu aikoinaan 16 000 oirolla. Volvo 240 meni parilla tonnilla ja oli reippaalla kuudella tonnilla myynnissä.
Ihan mielenkiinnosta, mikä 405 vuosimalli oli kyseessä?
Mulla on se käsitys, että noilla Volvoilla ajetaan huomattavasti keskimääräistä suurempia ajasuoritteita.
Muutama Volvo ollut itselläkin. Viimeisimpänä V70 -99 2.4 bensa 170hv. automaatti. Tuon jälkeen sitten siirryttiin VW:n tuotteisiin ja tuota ennen oli useampikin vanhan liiton kantti Volvo pihassa.
Välillä jopa kaiholla muistelee, kuinka hyvä peli se 940 turbo olikaan…. Ja kuinka edullista sen ylläpito oli.
Ihan mielenkiinnosta mitkä ne huonot kokemukset tuosta 240 turbosta oli. Ei kuitenkaan mikään ihan tuore peli enää ole ollut aikoihin.
No ei ne se siellä Afrikassa kyllä niistä pelleistä paljon yleensä välitetä. Läpi asti reikiäkin saa olla ihan toisellta tavalla kuin Suomessa.
Katsastusten kanssakin on ylipäätään vähän niin ja näin. Jos niitä on, niistä voi monissa paikoin selvitä ihan seteleillä auton kunnosta riippumatta.
Osat ovat halpoja ja työvoima vielä halvempaa Afrikassa ja autoja ajetaan niin kauan kuin vain renkaat pysyvät kiinni. Takavetoisilla autoilla on siellä kysyntää. Kestävät kuulemma pidempään hiekkaa. Meidänkin kansivikainen Hiace meni Afrikkaan.
En ole kartalla näiden merkkien kanssa. Itse ajanut Volvolla, vw:lla, Nissanilla, Dodgella, toyotalla ja Dodgella. Mun mielestä järkevä vertailu ei onnistu koska puhutaan eri ikäisistä ja hintaluokan autoista. Fiat oli kaikin puolin surkea auto, muiden kanssa ei juurikaan ollut mitään teknisiä ongelmia. En tiedä sitten jos nyt puhutaan alle 10v vanhoista autoista niin onko enää isoja laatueroja mitä tekniikkaan tulee?
Mun budjetti tulee jatkossa oleman noin 10k. Itse en köyhänä enää halua mitään 4-5 vuoden osamaksujärjestelyitä. Olen myös tullut siihen tulokseen että lähden Kia/Huyndai linjalle tai mahdollisesti kokeilen jopa Opelia tai Rellua. Kymppitonnilla saa jo auton jonka kehtaa jättää etuoven eteen jos ei ole liian tarkka. Jos ole mitään remmi tai kansi-tyyppivikoja niin en näe että saisi välttämättä mitään parempaa vaikka maksaisin tuplasti. Itse olen seurannut isäni bmw-seikkailuja ja perushuollot ja kulutusosien vaihdot ovat olleet sairaan kalliita. Loppujen lopuksi se ihan kiinni mukavuudenhalusta ei mistään muusta. En ymmärrä niitä jotka aina vetoavat siihen että ostetaan 30k auton koska “nyt ei tarvitse laittaa rahaa korjauksiin”. Perusauton korjaukset eivät kalliita ole jos ei nyt puhuta mistään 90-luvun ruostepurkista
Nyt, kun ketju näytti jälleen avautuneen, niin laitetaanpa arvon palstalaisille sijoitusteemaan liittyvä autoaiheinen kysymys, josta ei liiemmin näyttänyt aikaisempaa keskustelua löytyvän:
Onko kenelläkään täällä puhtaasti sijoitusmielessä hankittuja harrasteautoja?
Parhaassa tapauksessahan harrasteauto voi tuoda iloa sekä autoharrastuksen näkökulmasta että olla samalla myös tuottava sijoituskohde. Toki oletan, että tällainen ei todennäköisesti ole Suomessa kovin yleistä, mutta uskon, että tällaisiakin henkilöitä keskuudessamme on.
Volvossa oli kaikki vikana. Turbo vaihdettu kahdesti, ovenkarmit ruosteessa, pohja ruosteessa. Kojelaudan painikkeet eivät toimineet. Hihna vinkui laakerien ja hihnan vaihdosta huolimatta. Söi öljyä aivan älyttömästi. Ikkunan tiivisteet irtosivat paloina. Ajovalot vaihtoon n. 4 kuukauden välein. Jarrujen jäätymisongelma. Radio lakkasi löytämästä kanavia. Sellaisia ominaisuuksia.
Tuota ruostetta haluan painottaa, silloin n. 10 vuotta vanha auto ja kuin leipäjuusto. Hitsipillillä oli käyttöä. Sitä ruostetta löytyi aivan uskomattomista paikoista.
2000-luvun pösöjen omistajana elämä on ollut yhtä juhlaa, kun katsastusmies ei ole enää kertaakaan lyönyt vasaraa pohjasta läpi. Onneksi niiden korit on sentään sinkitty kunnolla.
Vaikka unohtaisi bensiinin kokonaan, niin Volvo oli aivan jäätävän kallis ylläpidettävä.
Edit: Ja olihan minulla siinä välissä 740 käytössä muutaman kuukauden ennen kuin kolinat alkoivat ja lähti vaihtoon. Siinä jäätiin onneksi plus-miinus nollaan.
BMW E60 M5 voisi olla kohtuu riskitön sijoituskohde jolla vielä jopa voisi ajella. Jos autosta hyötyy itse ja pitää tuotto-odotuksen sitä myöden matalana tai jopa negatiivisena niin mikäs siinä. Sarjassamme hauska sijoitus varmasti.
Hinnat vielä maltilliset ja viimeinen ahtamaton M-BMW.
Minulla oli vanha japanilainen urheiluauto harrasteautona ja taka-ajatuksena siinä oli myös rahalliset syyt. Oli se tuottoisaa touhua, auton arvo about tuplaantui omistus aikanani. Toki kulujakin oli, joten todellakaan kaikki ei ollut voittoa. Ennen kaikkea teki myös elämästä asteen verran parempaa ja hauskempaa. Harrasteauto on hyvä tapa sekä nauttia elämästä että kerätä varallisuutta.
911 on minullekin se The Auto, jonka ostaisin, jos puitteet antaisi myöten. Joskus kymmenisen vuotta sitten tuli aktiivisemmin katseltua 70-luvun lopun tuotoksia, jälkiviisaana helppo sanoa, että olisinpa silloin ostanut.
Mulla on osittain sijoitusmielessä hankittu harrasteauto. Mulla ei ole hirveästi odotuksia sen suhteen, että tekisin tällä autolla koskaan absoluuttista voittoa, koska ylläpitokustannukset on ajettuihin kilometreihin nähden aika kovat, mutta on tässä varmasti potentiaalia myös sijoituskohteeksi. Tätä harrasteautoa mä esittelinkin taannoin vaihtoehtoiset sijoitukset -ketjussa.
Tämä auto on siis vuosimallin 1985 Mercedes-Benz 500 SEL, W126 korimallia ja niin sanottu gen1. Joitakin nostoja siitä, minkä takia uskoisin juuri tämän yksilön olevan asiallinen sijoituskohde:
Mielenkiintoinen historia Rakennustoimisto Armas Puolimatkan viimeisenä edustusautona ja sen jälkeen vuorineuvos Puolimatkan henkilökohtaisena ajoneuvona (dokumentit löytyy)
Auto on oikeasti aikakautensa parhaita autoja mitä rahalla on saanut (hinta uutena nykyrahassa 172 000e), auto on S-Mersun aikansa isoin malli ja varusteetkin aikakauteen nähden hyvät
Koska kyseessä on noin kallis auto, näitä ei ole Suomi-historialla kuin yksittäisiä kappaleita (muut uitettu jostain Saksasta käytettynä Suomeen)
Auton kunto minulle tullessa luokkaa tyydyttävä, tarkoitus kunnostaa sitä parempaan kuntoon → arvonnousemaa sitäkin kautta
Näitä W126-Mersuja tehtiin aikoinaan tosi paljon, mutta tässä on hieno historia takana ja auto edustaa mallin terävintä kärkeä. Kasinotalouden ollessa kuumimmillaan 80-luvun lopussa näitä S-Mersuja myytiin todella paljon, mutta suuri osa niistä on niitä hinnat alkaen malleja kutoskoneella ja olemattomilla lisävarusteilla Lisäksi ne kasarin lopussa myydyt mallit tästä on gen2-sukupolvea, joka saattanee olla suurempien valmistusmäärien myötä vähemmän arvossaan.
Jännä nähdä miten tuon arvo tulee kehittymään jatkossa. Ihan pohjilta en tätä päässyt varmastikaan ostamaan, koska autojen arvo tuppaa olemaan alimmillaan siinä 20-25 vuoden iässä, jolloin huonoimmat paalataan ja parhaita aletaan säilömään talteen.
Tuommoisen hankin reilut 2 vuotta sitten, arvo tai ainakin hintapyynnöt on silläkin kysynnän vuoksi noussut. Lopullinen arvo tosin selviää vasta myynti hetkellä, se on vuosimallia 2007, joten vanhemmissa on kyllä mahdollisuus suurempaan arvon nousuun.
Aina olin haaveillut ko. autosta, ja palkitsin itseni siitä kun olen ollut töissä jo pitkästi yli 40 vuotta ja vielä päsen sen sisälle ja erityisesti ulos sieltä .
On sellainen once in the life time kokemus automiehelle ja arvo säilyy autoksi aika hyvin.
Mä olen miettynyt harrasteauton, sijoitusauton ja käyttöauton yhdistämistä. Varmasti vaikeaa, mutta ei välttämättä mahdotonta. Esim hyväkuntoinen Golf R32 vois toimia sellaisena.
Ladosta löytyy pari kantti volvoa:
242L ja vm.-74 ja 740 Turbo vm.-91
242 tuli hankittua harrastemielessä edullisesti n.14 vuotta sitten. Olisko hinta ollut n.500€. Tämä piti museoida korista ja vaihtaa tekniikkaa. No kastikkeet paloi pohjaan, niin prioriteetit meni kerta heitolla uusiks. Eiköhän tässä ole hinta jo nelinkertaistunut odottamalla. Tuottoprosentti oletettavasti kohtuullinen, vaikka tätä ei sijoitus mielessä hankittu.
Tuo jälkimmäinen tuli hiukan pilattua kun piti vaihdella turboa, moottorinohjausta ja jotain muuta hassua konehuoneeseen. Sit loppus mielenkiinto ja autojen harrastaminen, niin latoon sekin lykättiin. Tästä oli edellisessä katsastuksessa 2009 kori ihan hyvässä iskussa. Tulevaisuus näyttää, miten hinnat näissä lähtee kehittymään ja onko näistä mitään jäljellä, kun joku ne kaivaa ladosta joskus ulos…
Jälkiviisaana vois antaa lukemattomia, tai ainakin useita esimerkkejä, mitkä maksoi aikoinaan n.5000mk ja nyt niistä huudellaan n.50k€
911 mallista on täälläkin haaveiltu, mut näyttää tosiaan hinnat karkaavan niissä, et pitää jatkossakin tyytyä vaan haaveilemaan.
Mulle autosta hyvitettiin 2700 euroa ja surkeimmat tarjoukset muilta liikkeiltä olivat 1500-1650 euroa. Melkoinen kate. Osasyy autokaupoille oli juuri se, että vanha auto alkoi ilmoittaa itsestään monella (pienellä) erilaisella huolestuttavalla tavalla. Voihan se olla, että tuolla joku ajelee vielä useamman vuoden ajan täysin ongelmitta, mutta toisaalta taas siinä voi hyvinkin nopeasti tulla vastaan useamman tonnin remontit. Ehkä tarinan opetuksena on se, että alle kymppitonnin kieseissä voi tulla vastaan ihan mitä vaan, eikä se auton yleisilme kerro aina kaikkea.
.
kori ihan hyvässä iskussa. Tulevaisuus näyttää, miten hinnat näissä lähtee kehittymään ja onko näistä mitään jäljellä, kun joku ne kaivaa ladosta joskus ulos…