En ymmärrä, miksi suuttua jos naapuri kysyy autoa tilapäiseen tarpeeseen ja itsellä ei ole sille käyttöä. Ihan hyvin voisin omaani lainata nimellistä korvausta vastaan. Tuohan on win-win tilanne molemmille. Rohkeasti kysymään vaan.
10 tykkäystä
Joillakin taloyhtiöillä on myös yhteiskäyttöautoja, palvelun tarjoaa tietty vuokrafirma, ei nämä varmaan okt-asujille toimi.
3 tykkäystä
Oman auton jakamiseen/lyhytaikaiseen vuokraamiseen on nykyään useita palveluita. Samaan tyyliin kuin Airbnb. Jos ei itse ymmärrä, niin ei se tee siitä typerää. Helsingissä uusia taloyhtiöitä varustetaan yhteiskäyttöautoilla jne. Jakamistalous.
13 tykkäystä
Minä ajan. Asuinpaikkakin on vieläpä verrattain kallista aluetta Espoossa.
Vaimokin ajaa alle tonnin pomilla ja isommat lapset myös.
En ruuvaa vapaa-aikana. En edes vaihda öljyjä itse - hädin tuskin renkaita. Ymmärrän tekniikasta kyllä aika paljon mutten kovin paljon autojen tekniikasta.
Minä olen. Sitä en tiedä mikä on yhteiskunttaluokkani mutta kyllä kaikki viittaisi vahvasti keskiluokkaan - paitsi auton hinta.
Tässä en ihan onnistu. Poistan tosin autoja liikennekäytöstä säännöllisesti, joten kuluja ei välttämättä aivan hirveästi tule.
Ei tarvitse ruuvata itse. Vuokrakäytössä vakuutukset ovat kieltämättä kalliita mutta sitten taas, jos on tonnin pommi omassa käytössä, siihen ei kannata ottaa kuin pelkkä liikennevakuutus. 80% bonuksilla, ja tarvittaessa pois liikennekäytöstä, eivät vakuutusmaksut ihan hirveitä ole.
9 tykkäystä
Ei kukaan Suomessa katso millaisella autolla ajat. Ei merkitystä.
5 tykkäystä
Mutta niin moni luulee…
Julkimotkin jarruttaa vaurastumistaan, ajamalla hienoilla yksityisautoilla?
Koska julkisilla ei voi matkustaa jos ihmiset tunnistaa, eikä saa olla rauhassa.
Tai jos ei tunnistakkaan…
Vaikka minulta ei kysytty, vastaan silti.
Ostin ensimmäisen autoni (Toyota Corolla 1,3) 32:n vuoden kypsässä iässä. Siihen asti kitkuttelin polkupyörällä, julkisilla ja laina-autoilla.
Tulin kuitenkin työhaastattelussa luvanneeksi tulevalle työnantajalle, että tottahan auto mieheltä löytyy.
Nykyään ajetaan edelleen Toyotalla (elämäni kolmas auto). Jo edellisen kohdalla ajattelin sen jäävän viimeiseksi, mutta se ei kestänyt maaliin asti ja olin pakotettu palaamaan autokauppaan vielä kerran.
Meidän ajot olisi mahdollista ajaa taksilla edullisemmin kuin omalla autolla. En ole kuitenkaan saanut vaimoa vielä vakuutettua järjestelyn kannattavuudesta. Näin ollen meidän pihassa on edelleen maksimissaan yksi auto. Sikäli kun yhteiskäyttöautot yleistyvät, tulemme lipumaan kohti autottomuutta.
Joten huomio nuoriso! Välttäkää auton ostoa viimeiseen asti. Se on vain järkevää ja yksi avain vaurauteen. Pääoma parempaan käyttöön kuin peltilehmään.
20 tykkäystä
Olen samaa mieltä kanssasi mutta jos palataan todellisuuten niin kuinka yleistä se on että esim nelihenkisessä perheessä ,jossa vanhemmat töissä ja lapset, että elämä ilman autoa onnistuisi? Vaimolla työmatkaa 5km. Busilla kestää 45m ja me asutaan pienessä kaupungissa. Sama homma kun tulee bussilla kotiin. Ehkä auto on joillekin statussymboli mutta 99,8% se on pakollinen kulkuväline 2
13 tykkäystä
Meillä on nelihenkinen perhe. Lapsilla kouluun reilu kilometri.
Minun työpaikalle on matkaa silmien aukaisun verran.
Vaimon työmatka on noin 5km ja hänellä on työsuhdesähköpyörä. Kesät talvet kulkee sillä. Oikein huonolla kelillä menee julkisilla tai minä vien, silloin kestää 15-30 min.
Me asutaan niukasti Kehä III:n paremmalla puolella.
P.S. Synnyin korpikuusen alla mistä oli joka paikkaan pitkä matka. Päätin kuitenkin jo nuorena, etten jää kuusen alle.
7 tykkäystä
Eli ajomäärä on aika pieni vuodessa?
Omasta mielestä autottomuus ja vaurastuminen ei saisi olla mikään itseisarvo sen rinnalla, että panostaa itseensä ja elämäänsä, asioissa jotka kokee mielekkääksi. Autottomuus sopii niille ketkä viettää elämänsä pääasiassa kotona tai valtaosa mielenkiinnon kohteista on julkisen varrella ja niiden liike lähes viiveetöntä. Tiedän ihmistypin joka ei koe tarvetta poistua kotoa enempää kuin töihin, ruokakauppaan ja kerran vuodessa sukulaisiin sekä huvipuistoon. Uimarannalle mennään suunnitelmallisesti se kaksi kertaa heinäkuussa kun on +29C tai kuumempaa. Sinnekin pääsee kivasti bussilla kun on aikataulu valmisteltu.
Itse olen vastakohta kodissa viihtyvästä ihmisestä. Käydään lasten kanssa lähes päivittäin jossain sählyhalleilla urheilua katsomassa, niihin kulkemiseen ei aika riittäisi mitenkään jos pitäisi edes harkita julkisia kulkuneuvoja.
23 tykkäystä
Onhan toi liikkumisen vapaus sellainen asia, josta voi vähän maksaa. Kuinka paljon, se riippunee ihan omasta tyylistä.
Ankaran veroprogression maassa mietin aina tarkkaan kiinteiden kulujen lisäämistä: 100€ kuukausittain juoksevan kulun eteen täytyy tehdä 200eurolla töitä.
11 tykkäystä
Vaurastumisen jarru, elämän rikastuttaja.
7 tykkäystä
Okt alueella asutaan ja ajan noin 1500-2000€ arvoisella, 18v autolla. Ostohinta 8v sitten oli alle 7000€ ja se oli silloin useamman vuoden koko perheen ainoa auto. Lisäksi suomalaisella mittapuulla olen varakas ja hyvätuloinen.
Tällaisissa autoissa on halvat kilometrit, kun ei ole muuta kuin liikennevakuutus. Öljyt pitää muistaa vaihtaa.
Saan suorastaan nautintoa siitä, että ei tarvitse autosta juuri huolehtia, jos joku vähän kolhinut ovea. Kovaa ajoa vaan ja sulautuu hyvin joukkoon.
16 tykkäystä
Tunsin aikanaan joitakin omien sanojensa mukaan “huonolla autolla ajamisesta nauttivia”. Kun puhe meni autoilun ulkopuolelle, on aiheita kaksi: Rahan säästäminen ja toisten (kalliin) elämän arvostelu.
Olen päätellyt, ettei se nautinto siitä autosta synny, vaan rahakasan päällä istumisesta. Auto on siis osa laajempaa elämäntyyliä. Pari joskus tuntemaani sankaria perustelivat tätä “planeetan pelastamisella” mutta jos saastuttavampi vaihtoehto oli halvempi, voitti se aina. Tulotaso kaikilla n. 150k€/a.
Itse edustan ajattelutapaa jossa elämän helppous, mukavuudet ja järkevä, pitkäjänteinen rahankäyttö kulkevat symbioosissa yhdenkään kärsimättä. Tämä heijastuu myös autoon, se on kaikilla mittareilla keskiverto, olematta kuitenkaan hankala, kallis, statussymboli tai näyttelyesine. Auto on Suomessa melko lailla välttämätön, jotkin yhteiskäyttöpalvelut voivat riittää marginaaliryhmille ja aivan ytimessä pärjää kävellen tai julkisilla. Mutta mukavuus, joustavuus ja mahdollisuus päättää ja toteuttaa itse aikataulujaan turvallisesti ja luotettavasti vaatii oman auton. Tällä on luonnollisesti myös hintansa.
Jokainen saa aivan vapaasti olla juuri sellainen kuin haluaa, asummehan vapaassa maassa. Mutta nämä tässäkin ketjussa nähdyt selitykset esimerkkinä “rakastan vanhemmalla autolla ajamista” ovat minun rajallisen ja varsin pienen otannan sisältävän kokemukseni mukaan pelkkiä saituuden synonyymeja.
Tälläkään aiheella ei ole sijoittamisen kanssa mitään tekemistä eli ainakin allekirjoittanut siirtyy nyt asiapitoisempiin lankoihin.
12 tykkäystä
Rahan säästö ja piheys on varmasti yksi syy, mutta toisaalta kalliskin auto löytyy omasta pihasta.
Sanoisin, että vähintään yhtä suuri syy on helppous: ei tarvitse olla niin tarkkana auton kanssa, huoltojen kanssa tulee otettua rennommin, pystyy itse vaihtamaan lamput jne. Voi vaan ajatella, että ihan sama jos seuraava sijainti autolla on romuttamo ja nautitaan nyt ajoista sen aikaa, kun auto toimii. Lisäksi kyseessä on iso auto, niin sitä voi käyttää sitä helposti tavaran kuskaamiseen eikä tarvitse välittää, vaikka takakontti ja penkit vähän kolhiintuvat.
Ehkä halvan auton kanssa on hieman sama fiilis kuin vuokramökki vs. oma mökki. Vuokramökistä voi vain nauttia ilman isompia velvollisuuksia.
4 tykkäystä
Tätä aika sisällötöntä keskustelua lukemalla saa seuraavan kuvan: Jos joku sanoo, että tonnin peli on minulle sopiva ja pärjään sillä oikein hyvin, tulevat äijjät paikalle kertomaan, kuinka se on väärin, liikkumisen vapaus, kitsastelu jne. Mitä helkutin merkitystä sillä on, onko jollain perhe ja tonnin auto, jos sillä pärjää arjessa hyvin ja tarvetta sadantonnin ritsalle ei juurikaan ole?
9 tykkäystä
Samaa mieltä edellisen kanssa. Vanhassa autossa ei tarvii miettiä naarmuja eikä lasten tuomaa kuraa penkille. Omasta mielestäni ainakin vanhoista autoista löytyy ominaisuuksia mitkä ovat uusista autoista kadonneet. Voisin vaihtaa autoa uudenpaan jos siitä löytyisi sylintereitä >4, manuaali vaihteisto, takaveto sekä hydraulinen ohjaustehostin. Sitä odotellessa ajan siis 16 vanhalla BMW:llä.
5 tykkäystä
Eikö tässä alkujaan ole lähdetty keskustelemaan siitä, että auto voi tosiaan olla vaurauden jarru.
Hieno, että jotkut haluavat ajaa noilla vanhemmilla edullisilla autoilla. Muutenhan niillä ei olis markkinaa edes. Eikä siinä todellakaan ole mitään väärää. Ja jos pinkka on kunnossa, niin tuskin se 100k€:n auto haittaa vaurastumisessa.
Uskon kuitenkin, että valtaosa, ketkä jopa tuskailevat rahojaan / säästöjään, voivat helposti hukata autoiluun muutaman tonnin vuodessa ajamalla sillä 20-30k€:n autolla. Tällöin se voi tosiaan olla vaurastumisen jarru jopa.
Itsellä on ollut parina viime vuotena kulut n.5000€/vuosi, mikä on mielestäni paljon tuollaiseen n.15k€:n autoon. Aikaisemmin vanhemmalla autolla summa oli n.2000€/vuosi. Tosin silloin tuli myös kilometrejä n.15tkm ja nykyään n.20tkm. Kulujakaan ei voi vertailla, koska polttoaine on n.50% kuluista ja sen hinnassa on tapahtunut melkoinen nousu esim. 3 vuoden takaiseen.
Ilman auto en itse pärjä, se on ihan fakta. On muksujen harrastuksia, omia työajoja, kaupassakin pitää käydä ja vapaa-ajan muut ajot päälle.Lisäski autoa käyttää myös puoliso ja lapsiakin on kyydissä, niin olen tietoisesti valmis maksamaan hiukan extraa aktiivisista ja passiivisista turvallisuus varusteista. Toivon myös, että uudempi auto pienemmillä kilometreillä olisi luotettavampi.
Eka auto on maksanut 3500mk. Hyvä peli, vaikka talvisin joutui pumppailemaan kaasua liikennevaloihin jarruttaessa ja ryypylläkin joutui leikkimään, ja olihan siinä nyt vaikka mitä sellaisia ominaisuuksia, mitä ei nykyään autoillessa halua kokea. Puhumattakaan siitä, että puoliso soittaa tienpäältä muksut kyydissä näistä ominaisuuksista. 
Jarruttaako autoilu siis vaurastumistani, niin aivan varmasti näin on. Nämä on kuitenkin valintoja, mitä kaikki tekee itse. Osa ei vaan tiedosta, hintalappuun omille valinnoille edes.
6 tykkäystä
Oma filosofiani näissä käyttöhyödykkeissä on “polarisaatio”. Jos haluaa minimoida vaurastumisen jarrun, kaikkein parhaat diilit löytyvät joko loppuun ajettavista halvoista käyttöpaskoista, tai keräilijöiden/harrastajien suosimista vintagehelmistä. Jälkimmäinen on siitä vaikea, että vaatii perehtymistä ja omaa kiinnostusta ettet osta kuraa ja pystyt laskemaan huollot jne. Mahdollisen museorekisterin tuomat haitat ja hyödyt pitää ottaa huomioon.
Mutta ajatuksena itseäni houkuttaa se, että voisin nauttia 60-luvun Porschen käytöstä, samalla ottaen turpaan vain minimaalisesti verrattuna keskitasoisen uudehkon auton arvonlaskuun. Olenko aivan harhainen arvoauton omistamisen realiteeteista?
2 tykkäystä
Itse mennyt näillä ajatuksilla, että hankitaan muutaman vuoden vanha käytettyauto mikä pitää “hyvin” arvonsa ja on helppo myydä eteenpäin, käyttöaika 3-5 vuotta. Turvallisuus tulee sitten kakkosena. Totta se on, että auto jarruttaa vaurastumista, siitä ei pääse mihinkään. Polttoaine, vakuutukset ja verot sen 3 k€ vuodessa, tarvittavat huollot siihen vielä päälle. Kyllä tuonkin summan muuhun kulutukseen käyttäisin.
Todennäköisesti vanhemmalla autolla korjaamokäynnit tekisivät toisen mokoman päälle. Arvonalenema + rahoituskulut ovat taas asia erikseen, ne maksaa mitä maksaa…
Itselläni ei pysy työkalut kädessä niin tuen paikallisia yrittäjiä. En näe järkeä käyttää autoa merkkiliikkeen huollettava ja maksaa 2x hintaa kun muualta saa alemman hinnan lisäksi jopa parempaa palvelua.
Auto on kuitenkin täällä “maaseudulla” oltava jos johonkin haluaa liikkua. Säästöt löytyy muualta…
2 tykkäystä