Ei tosiaan lapsia pidetä sijoituksena, mutta kun tässä yleisemminkin oli puhetta mihin rahaa menee niin ainakin omassa lompakossa 4,5v kaksoset tuntuu aika paljon. Ei paljon jätetä vanhemmalta tavaraa nuoremmalle eikä kovin usein pääse ostamaan käytettyä kun ovat mokomat sellaisia, että mielellään tavaroiden ja vaatteiden on parempi olla samanlaisia.
Auton omistamisen järkevyyttä tosiaan kannattaa pohtia ja varsinkin sitä, minkä verran ns. omaa rahaa on kiinni omistusautossa. Sen verran sitä kuitenkin kannattaa olla että jos auto joudutaan kolarin tms. takia lunastamaan vakuutusyhtiölle niin velkaa on vähemmän kuin auton käypä arvo on. Varsinkin jos auto itsessään on velan vakuutena.
Auto on kyllä itsellä se suurin kuukausittainen kuluerä ja ilman sitä pystyisin vähintään tuplaamaan kuukausittain sijoituksiin laitettavan määrän. Toki auto on itselle välttämättömyys päivittäisessä kulkemisessa ja harrastusten perässä kulkemisessa. Auto säästää myös itsellä aikaa kulkemisessa ja pidän sitä tavallaan rahaa tärkeämpänä. Omalta paikkakunnalta ei löydy hyviä harrastuspaikkoja, joten näiden perässä tulee kesät autoiltua ympäri Suomea ja välillä Eurooppaa.
Autot kiinnostaa ja haluaisin niihin panostaa, mutta tällä hetkellä oma talous ei anna siihen periksi.
Harrastusvälineet ja reissaaminen vaativat vähän suuremman auton, joten ajan tuollaista vajaa kymmenen vuotta vanhaa suurempaa farmaria, joka käytettynä parivuotta sitten maksoi ~20t€. Tästä noin puolet oli korottomana rahoituksena ja puolet käsirahana. Näitä joutuu makselemaan vielä reilun pari vuotta ~300€/kk. Lisäksi auto kuluttaa harrastusvälineet kontissa ja katolla n. 8,5l/100km. Kilometrejä kertyy vuodessa noin 30t, joista varmaan 25tkm kesän aikana.
Talvisin pääseekin kk-kuluissa tuonne 400€ tuntumaan, jos laskee rahoituksen, bensat, vakuutukset ja huollot. Kesäisin auton kulut nousee jopa tuonne 1000€ tuntumaan. Arvonalenemaa en tähän viitsi edes laskea.
Olenkin tässä miettinyt myyväni tämän pois ja ostaisin jonkun 10t€ pakettiauton, jolla ajelisi harrastusmatkojaan. Töihin voisi kesäisin alkaa kulkemaan enemmän pyörällä ja talvisin pystyisin toki hyödyntämään puolison kauppakassia, koska työpaikat samalla suunnalla ja voisi sovittaa työajat yhteen. Käyttöverot tuossa auton vaihdossa toki nousisi, mutta muut kulut tippuisivat. Nyt kun tästä pääsisi vielä hyvään hintaan eroon eikä sortuisi uutta etsiessä mihinkään kalliimpaan laitteeseen.
Auto ja matkustelu ovat molemmat rahan polttamista. Matkailusta ei jää mitään, tai joku sankkeri joskus, autosta sentään joku jäännösarvo. Silti ajelen mieleiselläni autolla ja käyn aika paljon reissussa.
Minulla on työ sellainen, että se mahdollistaa matkustelun sesonkiaikojen ulkopuolella, jolloin hinta jää edullisemmaksi. Autojen suhteen en oikeastaan edes halua uutta, vaan voin ajella 20 vuotiaalla jenkillä tai vaikka Alfalla.
Toisaalta harrastan kokkailua ja laatujuomia, joten ihan kotioloissakin voi ruokalasku olla 600 ja ylikin kuussa ja ravintolat päälle. Ei siitäkään jää käteen mitään. 30 vuotta oli varaa polttaa röökiä kaksi askia päivässä ja se oli surkea sijoitus.
Toistaiseksi olen pärjännyt oikein hyvin ilman autoa, mikä on mahdollistanut runsaamman sijoittamisen ja/tai rahan tuhlaamisen johonkin muuhun. Olen pyrkinyt valitsemaan asuinpaikkani sen mukaan, että julkisilla pääsee työpaikalle ja takaisin riittävän nopeasti. Nyt koronan myötä olen siirtynyt täysin etätöihin, enkä aio jatkossakaan käydä toimistolla kuin korkeintaan kerran viikossa.
Jos elämäntilanne joskus muuttuu siten, että koen auton olevan kustannustensa arvoinen, niin sitten joutuu harkitsemaan minkälaisen ratkaisun tekee. Olen muutenkin pyöritellyt mielessäni (ja käyttänytkin) erilaisia yhteiskäyttöautoratkaisuja ja vuokra-auton satunnaista käyttöä. Kiinnostaisi tietää, onko kukaan koskaan tehnyt laskelmaa omista ajoistaan, että mitä olisi maksanut yhteiskäyttö/vuokra-autolla, jos sellainen olisi ollut käytettävissä. Mututuntuma on, että jos ajot jää 1-2 kertaan viikossa, voisi tuollainen ratkaisu olla melko edullinen. Vaatisi tietysti sitä, että niitä autoja on hyvin saatavilla lähistöllä. Toinen vaihtoehto voisi olla auton yhteisomistus jonkun perhetutun kanssa, mutta siinäkin on se riski että menot menisi jatkuvasti päällekkäin.
Tää nyt oli tällaista tajunnanvirtaa. Bottom line on, että ajatus auton omistamisen kustannuksista hirvittää, ja toive on ettei tarvitsisi vielä pitkään aikaan hommata sellaista pihaan ruostumaan.
→ ajamisen kuluja.
→ jos on nuuka, ajaa vähän ja auto kuluu vähän. Jos on vielä nuukempi, niin käyttää autoa aina välillä trafin kautta seisonnassa, jolloin säästä veroja (?), ja ainakin vakuutuksia.
Ompa kallista. Sarkasmi.
Hitto joku bussin odottelu + 40e/kk kuukausikortti, ei jatkoon. Siihen päälle sukulaisten luona käynti edes jouluna ja juhannuksena jne. joku paketin haku jostain, niin kyllä on autottaman elämä ankeaa.
Ehkä vähä provo, mutta kyllä autottoman elämä on yhtä säätämistä ja ne jaa aika monesta asiasta paitsi, ellei lokkeile kimppakyytejä jatkuvasti ja elä vain omassa kodisssaan…
Tää voi hyvin olla se järkevin ratkaisu. Mutta itsellä ei riitä kompetenssi arvioimaan sitä ostettavan auton kuntoa siinä määrin, että osaisin tehdä jonkun estimaatin huoltokustannuksille. Sen, mitä on niitä kavereita seurannut, joilla tuon hintainen kiesi alla on, niin aika lottoa tuntuu olevan.
Väitän, että minä autottomana tiedän oman elämäni säätämisestä ja paitsi jäämisestä aika paljon enemmän, kuin sinä. Asiahan riippuu täysin niistä omista tarpeista. Itselläni on hyvin harvoin ollut tarvetta päästä mihinkään, mihin julkisilla ei kätevästi pääse. Tiedän, että monilla ihmisillä on toisin.
Juu 1-2t autot on aina aikamoista arpapeliä. Meillä on juuri tuollainen kakkosautona ja monta vuotta meni ilman suurempia korjauksia, kunnes tässä viimeisen parin vuoden aikana onkin mennyt 2500€ korjatessa ja nyt on jälleen ilmastointi rikki, joten lisää pitäisi laittaa. Jos olisi tuon summan tiennyt, niin olisi ajanut auton vaikka järveen.
Ykkösautoksi kelpaa nykyaikainen ja turvallinen 15-20t perheauto. En näe oikein järkeä sijoittaa enempää, enkä saa mitään ihmeellistä tyydytystä kalliimmasta premium-merkistä. Ehkä sitten joskus, jos ylimääräistä rahaa on enemmän, ettei autoon laitettu summa hetkauta.
Auton ostan mielelläni käteisellä. Pörssissä on jo tarpeeksi lappuja riskin kannalta ja paras riskitön tuotto on joku Norwegianin 0,75%, niin ei houkuta. Toki jos joku oikein hyvä rahoitustarjous tulisi, niin voisihan rahan laittaa vaikka Titaniumin hoivaan.
Jos sulla on tuollainen 1-2ke auto, niin ei siihen kannata mitään isompaa muilla teettää. Hyvin kylmästi peli poikki heti kun tulee isompia kuluja ja uusi tilalle.
Siinä vaiheessa tilanne on toki vaikea ennustaa, jos alkaa ropista niitä parin satasen kuluja. Tosin stop loss auttaa siihenkin.
Vastauksissa näkyy ehkä se, että asuuko harvaan asutulla alueella vai kaupungissa. Maaseudulla asuvien voi olla vaikea käsittää, että kaupunkielämää pystyy elämään melko mainiosti pelkästään kävelemällä kaikki matkansa, jos työpaikka on keskustassa. Pääsääntöisesti ei tarvitse poistua keskustasta. Suomessa tällainen elämäntyyli on ehkä harvinaisempaa kuin monissa muissa Euroopan maissa, koska monessa Suomen pienessäkin kaupungissa on kaupunkirakenne hajaantunut liian laajalle lähiöiden rakentamisen takia.
20 vuotta autoilua takana, aina on ollut oma auto ja lähtöjään kun on kainuusta niin niillä leveyksillä se oli itsestäänselvyys että auto on ostettava heti kun ajokortin sai.
335 euroa oli ekan auton hinta ja siitä tasasesti auton arvo noussut niin että tätä nykyä on uudenkarhea pakettiauto itsellä käytössä ja vaimolla 4 vuotta vanha iso farmari. Pakettiauto rahoituksella ja henkilöauto käteisellä.
Autojen kanssa on tullut aina harrastettua jossain määrin ja rahaa on varmasti palanut parin uuden perheauton hinnan verran pelkkiin “turhuuksiin” vuosien varrella. Takuuvarmaa on että ostamalla osakkeita olisi pärjännyt paremmin kun ostamalla alumiinivanteita tai nanopinnoitteita. Harrastus on harrastus ja ei näin jälkikäteen osaa harmitella vaikka nyt jos autoilua aloittasin niin vähän eri meiningillä menisin.
Harrasteautoja on ollut myös käyttiksien rinnalla välillä, yleensä kuitenkin sitä on harrastettu millä on ajettu ja myös huollot ja korjaukset tehty pääosin itse.
Tätä nykyä mielenkiinto elämäntilanteesta johtuen muissa asioissa ja sen vuoksi autot on vaihdettu “järkeviin” joilla on tarkoitus ajaa ja huollossa käyvät kerran vuodessa merkkiliikkeessä. uudehkoilla autoilla ajellessa remonttien määrä on hyvin vähäistä ja kulut tulevat käytännössä normaaleista huolloista ja vakuutuksista.
Nykyisin asun uudellamaalla ja nelihenkinen perhe jossa lapset alle kouluikäisiä. Itsellä työ yrittäjänä tuo työauton mittariin n. 35000km vuodessa ja vaimon autoon tulee n. 10000km.
Koskaan ennen en ole edes tupakkiaskin kanteen autoilun kuluja laskeskellut, auton omistaminen on ollut aina itsestäänselvyys ja se on kirjaimellisesti ollut sokea piste. Aina.
Nyt nelikymppisenä on tullut ensimmäisen kerran vähän järkeistettyä tätä autoihin upotettavan rahan määrää sellaiset asiat kun auton turvallisuus, taloudellisuus ja huoltokustannukset huomioiden, nykyään ei enää itse viitsi öljyjäkään vaihdella niin automerkiksi on valikoitunut toyota pääosin luotettavuuden ja huoltokustannusten edullisuuden vuoksi.
Itselle auto on mitä ilmeisimmin ollut vaurastumisen jarru ja elämisen ehto samassa paketissa tähän asti, luulen että tulee olemaan jatkossakin.
Automies olen, ja parasta mitä automies tietää on remmiahdetun veekasin ääni ja 98-oktaanisen tuoksu, hienot autot jättävät jäljen fiiliksellään ja se lienee yksi syy miksi ne viehättävät.
Paperilla helppoa, mutta kun ensin tulee se 500€ kulu, millä kuvittelee saavansa auton kuntoon. Sitten kulutusosia vaihtoon toisella 500€ katsastuksen jälkeen, jotka on pakko korjata joka tapauksessa ja sitten jo vituttaisi laittaa auto paaliin, kun on tonnin sijoittanut Sitten hajoaakin joku ilmastoinnin putki toistamiseen ja lämmönsäädin jää jumiin jne. Auto on kuitenkin vasta 14v vanha, ruostesuojattu ja hyvillä renkailla, niin ei viitsisi stop lossia käyttää.
Eikö kaupunkilaisilla ole sukulaisia korvessa, vai eikö kaupunkilaisia vaan kiinnosta nekään korpien kasvatit.
Eikö kaupunkilaisia kiinnostaa nähdä muuta Suomea vai suunnataanko aina ulkomaille. Pysyykö kaupunkilaiset kaupungissa kun muualla ei ole mitään.
Itsellä on vaikea nähdä, että jäisi sukuloimatta tai näkemättä kavereita ja kiertelemättä maalaismaisemissa.
Joo. On autoja. Ja moottoripyöriä. Ensi kesäksi ajattelin avoautoa fiilistelyyn. Maalaismaisemat ja lanta haisee sieraimeen. Sijoittaminen ollut siitä kiva harrastus, että sellaiseenkin on koska vaan halutessa mahdollisuus elintason muuten kärsimättä. Ei ollut vuosikymmen sitten. Jarruttaahan tuo varmasti vaurastumista, mutta mikä on vaurastumisen tarkoitus. Olla vauraampi?
Pääsee kai ne muillakin kulkuneuvoilla sukuloimaan. Tai vaikka vuokra-autolla, jolla saa suhata aika paljon , että summa ylittää auton vuosittaiset kustannukset. Ja mitä kotimaan matkustamiseen tulee, niin etelän Saaristosta kulkee Lappiin kätevimmin lentämällä. Eikai täällä oikein muuta nähtävää olekaan?
Itselläni on Helsingissä auto puhtaasti sen takia, että harrastukset vaatii kaluston siirtoa.
Teen etätöitä ja asun keskustassa joten autolle ei enää ollut niin paljon tarvetta. Myin auton ja ostin tilalle sähköskootterin. Ei potkulautaa vaan ihan moposkootterin mallisen. Sillä ajelee 100km about 30 sentillä joten maksettavaksi jää oikeastaan vain 16€/kk liikennevakuutusta.
Varmaan toimis hyvin myös ”kakkos” -kulkupelinä. Säästää ihan sikana.
On ollut mielenkiintoista seurata ketjua. Ottamatta kuitenkaan sen enempää kantaa muuhun keskusteluun, niin itse tykkään seurata autoilusta syntyviä kuluja ja miettiä mikä olisi paras vaihtoehto kulujen optimoimiseen, tässä kuitenkaan onnistumatta. Perheessä on kaksi hieman vanhempaa autoa helpottamaan lapsiperhearkea ja itse olen aikaisemmin tarvinnut autoa myös työn puolesta. Sijaintina kuitenkin eteläinen suomi hyvien julkisten yhteyksien varrelta. Auton päivittäminen uudempaan houkuttelisi, mutta nykyistä on tullut korjautettua jo sen verran, että tuntuu kohta jo uuden veroiselta. Omana autona on 13 vuotias diesel Volvo. Toisaalta tuntunut kalliilta autolta, mutta kaikki korjaukset ja huollot on ollut kuitenkin pääasiassa kuluvien osien uusimista, miltä ei varmaan välttyisi kuin leasing-auton kanssa. Myös kilometrikorvaukset on pehmittänyt syntyneitä kustannuksia yli 5 tuhannen euron edestä.
En ole ite noin tarkasti laskenut niinkuin yläpuolella, mutta 500e/kk kuullostaa OMALLE KOHDALLE melko kalliillta.
Pikainen laskenta kolmelle vuodelle:
Auton hankinta 6500e
Pari pyöränlaakeria vaihattanut(=n.400e)+3kpl katsastuksia (n.40e3=120e)+verot ja vakuutukset n.650e/v3=2470e
Pari kertaa vuodessa pesu n. 20e6 + öljynvaihto vuoden välein 90e3=390e
Ajanut 3v aikana vain noin 25 000km ja jos laskee 10l/100km bensaa=2500*n.1.5e/l = 3750e
tuulilasinpesuneste ja muu pieni sälä =200e?
= 13310e/3v/12kk=369e/kk
Oma auto on vuosimallia -06 ja tällä hetkellä mittarissa n. 175tkm
Tosiaan tarkkaa vuotta en muista milloin auton hankin, saattaa tulla keväällä jopa 4v täyteen ja kulutus kaupunkiajossa laskettuna, sekä autonhankinta nostaa myös kuukausierää, mutta suuntaa antava laskelma.
Moni perustelee sitä 40 tonnin uuden hybridin hankintaa polttoainesäästöillä. Tuosta taulukosta näkee , että polttoaineen osuus on vain 36% (toki vain yksi case). Eli jos kulutus/100km putoaa 6 litrasta 4 litraan, niin ei sillä säästöllä vielä kuuhun mennä. Jos taulukossa olisi vielä pääomakulut/arvonalennus niin saattaisi se uusi töpselihybridi näyttääkin aika kalliilta.
Mutta makuasioita sanoi koira kun muniaan nuoli. Eli kaikilla meillä on omat valintamme ja perusteemme niille. Pääasia, että itse on omaan valintaansa suurin piirtein tyytyväinen.
Näin moni tekee ja juuri paljon ajavalle diesel on usein edelleen töpselihybridiä järkevämpi ratkaisu. Meillä diesel on vaihtumassa töpselihybridiin varmaan kevään tai alkukesän aikana. Polttoainesäästöillä sitä ei voi perustella, ei kunnolla edes sillä että nykyinen auto on jotenkin ikäloppu (nyt 5v/100tkm). Tähänkin asti on itseasiassa ajettu Neste My-dieselillä joka on bensan hintaista.
Halliin on tulossa latausinfra ja lähipäästötön liikkuminen kiinnostaa. Täysin päästötöntä sähköllä ajaminen ei tietenkään ole. Meidän ajoprofiiliin ladattava bensahybrid sopii hyvin ja osaltaan on myös riskienhallintaa vaihtaa auto, jossa on tonnitolkulla autoveroa arvossa sisällä autoon, jossa veron osuus on todella pieni. En näe kovin realistisena että autovero poistuisi, mutta jos niin kävisi niin maksimitappio sitä kautta olisi 1500 euron luokkaa. Nykyisessä autossa veroa lienee sisällä hinnassa sellaisen 5-7000e.
Sitä kun on riittävän autokuumeinen niin alkaa keksiä hyvinkin näennäisiä järkiperusteita auton vaihtamiselle…
Tässä omat laskelmat. Kyseessä japanilainen pikkuauto ja auton ikävuodet 3-13. Kilometrikustannus siis 23 senttiä arvonalentuma mukaan lukien. Halvallahan näillä japseilla lopulta pääsee.
Sitten hajoaakin joku ilmastoinnin putki toistamiseen ja lämmönsäädin jää jumiin jne. Auto on kuitenkin vasta 14v vanha, ruostesuojattu ja hyvillä renkailla, niin ei viitsisi stop lossia käyttää.
