Tykkään autoista. Olen aina tykännyt. Kilpaakin on tullut ajettua ja bensa virtaa suonissa.
Usein silti mietin, kuinka paljon pitäisi oikeasti olla omaisuutta että raaskisi ostaa vaikka n. 100k€ arvoisen auton. Aika paljon.
Toisaalta, nykyinen menopeli on tuota hintaluokkaa uutena. Pari vuotta käytettynä, pitkillä tehdastakuilla ym. ostanut itse n. 50k€ hintaan. Ja pätkällä toki, tuottoa ainakin so far olen saanut kivasti enemmän kuin mitä makselen korkokuluja 
Onhan se kallista. Mutta autoa tarvitsen, tilaa ja sen sellaista. Vaurastumisella en todellakaan tavoittele kalliimpia autoja, vaan pidän mieluista autoa eräänlaisena itseisarvona itselleni. Tämä on mielestäni aika passeli hintaluokka peilaten kokonaisvarallisuuteeni muuten.
Olen kohtalaisen pihi muuten. Asun isohkossa omakotitalossa Helsingissä, mutta ylläpitokustannukset on maalämpöjen ym. takia käytännön olemattomat. En harrasta oikeastaan mitään muuta rahaa vievää (jos ei @Masse n oppeja lasketa, joiden mukaan sijoittamisesta täytyy välillä ihan maksaakin!!) - en dokaile tai harrasta muitakaan paheita. Asuntolainaakin on nykyään vain käytännössä vipuna sijoituksiin, maltillisesti.
Autot ovat siis tavallaan paheeni. Mutta miellän sen aika pieneksi kuitenkin.
En ole kuitenkaan sillä tavalla kiinnostunut, että jaksaisin pulata huoltojen tai vastaavien kanssa. Tietotaitoa kyllä löytyisi, mutta halvemmalla pääsen kun teen sen ajan oikeita töitä ja maksan jollekin autoni ylläpidosta. Peseminen, vahaus ja satunnainen myllytys toki menevät viihteenä ja ne suoritan itse.
Jos autoilun menoerät olisivat suhteessa paljon isompia, en tietenkään omistaisi edes tämän hintaista autoa. Olen lähtökohtaisesti kyllä muuten sitä mieltä, että mitä enemmän rahaa työntää sinne kuuluisaan pörsään tai muihin sijoituksiin, sen parempi. Pikkupojasta asti kuitenkin edes tällaisista nykyisistä autoista unelmoinut, ja mieltänyt, että sijoituksista on pidettävä kiinni mutta muuten vähän leveämmän elintasonhan saavuttaa vain tienaamalla enemmän. Siitä on koitettu pitää kiinni. 
Kokonaisuus ratkaisee! Jos pihistää muualta, voi raottaa toisaalta. Taloudellinen vakaus on ainakin itselleni se tärkein aspekti, mutta heti toisena tulee mukava elintaso ja elämästä nauttiminen. Ja miten sitä kukakin haluaa sitten painottaa - itse nautiskelen käytännössä reissaamalla ja sitten vähän hölläten näillä autoilla
Teslasta olin jo laittamassa nimeä paperiin, kun ajatusvirran keskeytti impulsiivinen naurukohtaus, ja pahoittelin myyjälle että enhän mä nyt herran jeeveli voi teslaa ostaa. 
Auton osto on päätös, jota haluan speksata kunnolla ja miettiä joka kantilta. Nyt on 6kk aikaa, heh. Ei tämä halvaksi tule, mutta olen melkein ylpeä tästä itselleni epätyypillisestä spontaaniudesta.
Eikä edes harmita.
