Hyvä laskelma! Mistä/miten tuo arvonalenema on saatu? Sellainen tuntuu olevan halvoissa autoissa yleistä, että omastasi saat vaikkapa 2000 € myytäessä tai vaihdossa. Mutta kun lähdet ostoksille, niin sillä kahdella tonnilla et saa mitään lähellekään yhtä hyvää tilalle.
Autokaupan bisnes on toki ostaa halvalla ja myydä kalliilla, mutta yksityisellä auton myynti on usein optimointia välirahan ja oman ajankäytön / vaivan suhteen.
Oma arvio arvonalenemasta. Ostohinta oli 7400€ (yksityiseltä), alennusta autoliikkeen hintaan jopa 2000€. 13-vuotiaana luulisi arvoa olevan ainakin tuo 1900€.
Kuukausikustannus muuten 291€ kymmenen vuoden ajalta. Hienommalla autolla olisi saanut menemään varmasti tuplat, eli toisen 35 000€ autoon. Nyt tuo raha on siirtynyt todennäköisesti suurimmaksi osaksi pörssiin ja kun viimeinen kymmenen vuotta on ollut näin hyvää aikaa, niin säästynyt summa taitaa olla ainakin tuplannut 70 000€.
Eipä tuossa koulusta valmistumisen jälkeen olisi ollut varaakaan paljon kalliimpaan autoon ja tuolla on hyvin pärjännyt lapsettoman ajan. Automaatti ja ei jää jalkoihin lähdöissä (pikkuautolle mukava 95hv).
Olen hetken aikaa jo seurannut tätä sivusta ja keskustelu näyttäisi hieman kiertävän kehää samojen pointtien ympärillä. Oma liikkuminen edustaa tapaa, jonka uskon lisääntyvän varsinkin isoissa kaupungeissa tulevaisuudessa MaaS:in (liikkuminen palveluna) ja muiden erilaisten vaihtoehtojen lisääntyessä.
Tiedostan, että tämä ei todellakaan ole vaihtoehto maalla asuville (itse asun Helsingin kantakaupungin liepeillä) tai perheelliselle, joilla päivittäisiä autoilutarpeita. Olen korona-kevään jälkeen miettinyt auton ostamista, mutta kaikkine kustannuksineen (bensat, vakuutukset, arvonalenema, parkkipaikka, huoltokustannukset…) oma auto olisi huomattavasti kalliimpi kuin nykyinen vaihtoehto omiin tarpeisiin. Pelkkä taloyhtiön parkkipaikka maksaisi yli 100 €/kk.
Tässä koottuna viimeisten kuukausien kuluja:
Kuluihin normaalisti tulisi julkisen liikenteen kuukausilippu (+60 €/kk), mutta tällä hetkellä työskentelen kotoa ja ostan vain kertalippuja kun täytyy matkustaa asiakkaalle. Yhteiskäyttöautot ovat satunnaisiin matkoihin esim. Ikeaan tai patikointireissulle kansallispuistoon. Vuokra-auton otan Sixtiltä tai Hertziltä pidemmille matkoille, viimeksi laskettelureissulle. Taksia pidin pitkään kalliina, mutta autoilun todellisten kustannuksia laskeskelleena tulee sitäkin joskus käytettyä iltamyöhäsellä.
Tykkään autoista. Olen aina tykännyt. Kilpaakin on tullut ajettua ja bensa virtaa suonissa.
Usein silti mietin, kuinka paljon pitäisi oikeasti olla omaisuutta että raaskisi ostaa vaikka n. 100k€ arvoisen auton. Aika paljon.
Toisaalta, nykyinen menopeli on tuota hintaluokkaa uutena. Pari vuotta käytettynä, pitkillä tehdastakuilla ym. ostanut itse n. 50k€ hintaan. Ja pätkällä toki, tuottoa ainakin so far olen saanut kivasti enemmän kuin mitä makselen korkokuluja 
Onhan se kallista. Mutta autoa tarvitsen, tilaa ja sen sellaista. Vaurastumisella en todellakaan tavoittele kalliimpia autoja, vaan pidän mieluista autoa eräänlaisena itseisarvona itselleni. Tämä on mielestäni aika passeli hintaluokka peilaten kokonaisvarallisuuteeni muuten.
Olen kohtalaisen pihi muuten. Asun isohkossa omakotitalossa Helsingissä, mutta ylläpitokustannukset on maalämpöjen ym. takia käytännön olemattomat. En harrasta oikeastaan mitään muuta rahaa vievää (jos ei @Masse n oppeja lasketa, joiden mukaan sijoittamisesta täytyy välillä ihan maksaakin!!) - en dokaile tai harrasta muitakaan paheita. Asuntolainaakin on nykyään vain käytännössä vipuna sijoituksiin, maltillisesti.
Autot ovat siis tavallaan paheeni. Mutta miellän sen aika pieneksi kuitenkin.
En ole kuitenkaan sillä tavalla kiinnostunut, että jaksaisin pulata huoltojen tai vastaavien kanssa. Tietotaitoa kyllä löytyisi, mutta halvemmalla pääsen kun teen sen ajan oikeita töitä ja maksan jollekin autoni ylläpidosta. Peseminen, vahaus ja satunnainen myllytys toki menevät viihteenä ja ne suoritan itse.
Jos autoilun menoerät olisivat suhteessa paljon isompia, en tietenkään omistaisi edes tämän hintaista autoa. Olen lähtökohtaisesti kyllä muuten sitä mieltä, että mitä enemmän rahaa työntää sinne kuuluisaan pörsään tai muihin sijoituksiin, sen parempi. Pikkupojasta asti kuitenkin edes tällaisista nykyisistä autoista unelmoinut, ja mieltänyt, että sijoituksista on pidettävä kiinni mutta muuten vähän leveämmän elintasonhan saavuttaa vain tienaamalla enemmän. Siitä on koitettu pitää kiinni. 
Kokonaisuus ratkaisee! Jos pihistää muualta, voi raottaa toisaalta. Taloudellinen vakaus on ainakin itselleni se tärkein aspekti, mutta heti toisena tulee mukava elintaso ja elämästä nauttiminen. Ja miten sitä kukakin haluaa sitten painottaa - itse nautiskelen käytännössä reissaamalla ja sitten vähän hölläten näillä autoilla
Teslasta olin jo laittamassa nimeä paperiin, kun ajatusvirran keskeytti impulsiivinen naurukohtaus, ja pahoittelin myyjälle että enhän mä nyt herran jeeveli voi teslaa ostaa. 
Vähän samaa on havaittavissa täyssähköjen osalta. Sähköauto-fanaatikot jaksaa hehkuttaa täyssähköjen edullisia käyttökuluja (edullinen sähkö + minimaaliset huollot), mutta laittamalla arvonalennuksen ja pääomakulut yhtälöön se bensa/diesel-krematorio on edelleen aika kilpailukykyinen. Varsinkin jos vertailee käytettyyn ja kilometrejä ei tule ihan hirveästi.
Tässä ehkä hämmentävin vertailu:
Nonni. Torstaina piti hakea auto huollosta neljännen kerran neljään viikkoon, jotta perjantaina päästäisiin mökille. Eihän se moottori normaalisti käynyt.
Perjantaina kävelin töistä ALD:lle täysin tilteissä. Ajoin peräkoukullisen diesel superbin, tässä olisi sitä tilaa mitä tarvitaan. Auto ei aiheuttanut kuitenkaan mitään tunteita, ja jotain ekstraa halusin mikäli autoilun hinnaksi tulee 700-800€ kuussa. Ainoa myymälässä ollut saman hintaluokan käypä vehje oli 3-sarjan farkkubemari nelivedolla. 3min koeajo, nimet paperiin ja menoksi. Neliveto on kyllä hauska. Vielä hauskempaa on se, että puoliso vihaa bemareita.
6kk kulut tästä “vuokrasta” tulevat olemaan noin tuplat edellisen auton arvo. Mikäli se olisi siis ehjä 
Auton osto on päätös, jota haluan speksata kunnolla ja miettiä joka kantilta. Nyt on 6kk aikaa, heh. Ei tämä halvaksi tule, mutta olen melkein ylpeä tästä itselleni epätyypillisestä spontaaniudesta.
Mökille päästiin lähes aikataulussa, sekä turvallisesti körötellen. Auton tilat vaan olivat sellaiset, että lapsen rattaat ja sukset piti jättää kotosalle 
Eikä edes harmita.
Mielenkiintoinen ja itselleni ajankohtainen aihe, joten korkataan foorumineitsyys tämän aiheen parissa.
Tähän asti auto ei ole ollut vaurastumisen jarru. Aikoinaan vanhemmillani sattui olemaan ylimääräinen auto, jota sain lainata aina kun tarvitsin. Auto päätyi lopulta minulle käytännössä vakituseen käyttöön, joten päätin ostaa auton kokonaan pois vanhemmiltani. Ostohintaa en tarkasti muista, mutta muutamien tonnien luokkaa se oli ja hinta oli varmasti vastaavien autojen markkina-arvoa alempi.
Auto on palvellut hyvin vuosikausia ja ylläpitokin on ollut halpaa, joten auton kulut eivät ole olleet sijoittamisen esteenä. Yksi isompi remontti autoon on pitänyt tehdä, mutta muuten olen selvinnyt melkeinpä kuluvien osien vaihtamisella. Nyt alkaa olla Octavialla kuitenkin sen verran ikää ja kilometrejä alla (n. 350 000 km), että uuden auton hankkiminen alkaa olla ajankohtaista. Myös uusi tekniikka kiinnostaa, joten on erittäin todennäköistä, että n. vuoden sisällä otan teknologialoikan ja siirryn sähköautoilijaksi! Malleista kiinnostaa tällä hetkellä erityisesti VW:n ID3 tai ID4, mutta myös muita kiinnostavia sähköautoja on tulossa tänä vuonna markkinoille.
Muodostuuko autosta sitten tulevaisuudessa vaurastumisen jarru? Tätä olen pohtinut ja tullut siihen lopputulokseen, että ei muodostu, vaikka uuden sähköauton hinta kyllä vähän kirpaiseekin. Osakesalkku on viime vuosina kehittynyt erittäin hyvin (kiitos Revenio, Remedy, Talenom ja QT!) ja olen ajatellut asiaa niin, että uuden sähköauton hinta suhteessa osakesalkun kokoon olisi suurin piirtein sama kuin edellistä autoa ostaessani. Jos auton vielä hankkii lainalla tai leasinginä, niin osakesalkusta ei tarvitsisi irroittaa juuri ollenkaan varoja auton hankintaan. Palkkakin on vuosien varrella noussut, joten autolainan lyhennyksen/leasigin ja muiden kulujen jälkeen palkasta jäisi edelleen hyvin rahaa sijoitettavaksikin.
Tässäkin ketjussa moni on ollut sitä mieltä, että pitää osata nauttia myös sijoitusten antamista mahdollisuuksista. Tästä olen ihan samaa mieltä ja ilman vuosien aikana hankittua osakesalkkua en varmaankaan olisi suunnittelemassa uuden sähköauton hankintaa.
Sähköauto kiinnostaa ymmärrettävistä syistä, jos Exceliä osaa vaan pyöritellä. Nythän markkinoilla on jo 20k€ sähköauto (Seat Mii), kun hyödyntää valtion tuen ja tuohon saisi vielä romutuspalkkionkin. Ymmärtääkseni 150tkm ajolla säästää noin 10k€ polttoainekuluja vs. sähkön kulutus? Se olisi jo puolet auton hankintahinnasta. Onko siis mitään järkeä uudessa polttomoottoripikkuautossa?
Vissiin jonkinlainen latausasema pitäisi kotiin asentaa lisäksi, kustannus 1000-1500€? Ja toki pitää olla sellainen asunto, missä tuo onnistuu.
Tää viestiketju on kyllä klassinen esimerkki siitä, että jengi tutkii enemmän ostettavaa autoa kuin niitä kohteita minne tunkee eläkesäästönsä 
Olen kyllä ahkerasti katsellut noita sähköautoja, mutta taloudellisilla perusteilla en ole kyllä saanut niitä itselle perusteltua. Keskikokoluokan autossa, joka omalle perheelle on jopa liian pieni, on hintaero jo niin valtava polttomoottorisen ja sähköversion välillä ettei vaan henkisesti pysty niin paljoa enempää maksamaan. Ei tule oikeastaan koskaan maksamaan itseään takaisin. Jos oltaisiin edes lähellä niin toisaalta ostaisin heti.
Tulevaisuudessa varmasti ihan toisin. Toivottavasti mahdollisimman pian.
Harrastekärry on silti varmaankin V8 kesäriennoissa. Pitänee jotenkin hyvitellä tuota hiilijalanjälkeä…
Niin noh, ostamalla auton ilman tutkimista siihenkin saa helposti käytettyä ne eläkesäästönsä…
Lievää yhdennäköisyyttä… Tesla-kopioita alkaa valua markkinoille. Kyl tollanen Nissan kelpais myös ei siinä 
Nyt on tullut hetki ajeltua uudella Volvo XC90:lla. Autossa reilut 400 hevosvoimaa (Polestar), ilmajousitus, laminoidut sivulasit, kattoluukku, Bowers & Wilkins äänentoisto, ilmastoidut hierovat penkit ja kaikki muutkin mahdolliset varusteet.
Volvolla ajaminen on sanalla sanoen kärsimystä. Voivatko foorumin “automiehet” kertoa mitä hienoa on peltilaatikossa paikallaan istumisessa muun liikenteen seassa? Itse menen lähikauppaankin mieluummin vaimon 15 vuotta vanhalla roskalavalta haetulla polkupyörällä lumimyrskyssä kuin astun auton kyytiin. Kuinka automiehet näkevät autoilun “hauskuuden” (tai mikä onkaan oikea sana) verrattuna muihin aktiviteetteihin? Itse mieluummin katson elokuvaa, käyn salilla tai muuten urheilemassa, puuhailen jälkikasvun kanssa tai vaikka imuroin kotona. WC:n siivoaminen on ehkä samalla tasolla autoilun kanssa minun miellyttävien aktiviteettien listallani. Nimimerkillä “teenkö jotain väärin?”
Moneen asiaan auttaa, kun tajuaa muuttaa pois sieltä helvetinkolosta. Siis Helsingistä puhutaan vai oletko muista kaupungeista ruuhkia vielä löytänyt?
Muksuillakin tilaa temmeltää
Eihän autoa tarvitse, eikä edes halua omistaa, jos asuu ja liikkuu vaikkapa Manhattanilla. Mutta Suomessa on usein välttämättömyys arjen toimivuuden kannalta. Pitkät etäisyydet ja kunnon julkinen liikenne puuttuu.
Nuo sähköautot kyllä huokuttelevat. Liikkumisen kuluja säästää helposti 1000€/v ihan 15tkm ajolla. Helposti voi laskea, ettei hintojen tarvitse enää paljoa laskea, että tuollainen kannattaa ostaa.
Automies kategoriaan kuuluvana miesoletettuna pitää ensin kommentoida että hevosvoimien määrä on ihan oikein. 400 on se hyväksyttävän tehon alaraja. Allekirjoittaneen profiilikuvassa olevassa dodgessa oli 370 ja se tuntui alitehoiselta, onneksi oli vain vuokra-auto.
Mutta ensimmäinen virhe mielestäni siinä että tuon tehomäärän sijoittaa citymaasturiin. Joku mustang tai porsche toimii paljon paremmin koska sillä pystyy kokemaan g-voimia myös sivusuuntaan.
Toinen virhe tuossa muussa liikenteessä, sitä kuuluu olla vain osa siitä matkasta. Jos ei muuta tee kuin lyhyttä matkaa niin siihen kelpaa vaikka taksi. Parhaat automatkat jenkeissä missä tilaa ajaa myös kaupunkien ulkopuolella. Suomessa loppuu joko matka tai maisema kesken hyvin nopeasti. Tuota männikköä jaksaa katsella vain tiettyyn rajaan asti.
Usein autolla säästää aikaa ja voi tehdä sitten noita yllä olevia asioita. Sulkeeko ne pois toisensa? Hupiajelut on varmaankin sitten ihan erikseen. Monet pitävät eri asioista.
Aikaisemmin taisit kirjoittaa, että et koeajanut autoa ollenkaan. Tähän peilaten oli aika iso riski, että päin honkia menee.
Mieti tarkkaan mihin tarkoitukseen auton hankit. Kysy myyjältä mikä olisi tähän hyvä kärry. Koeaja auto, jos ei miellytä, koeaja toinen.
Siitä sitten nimet paperiin Kamuxin 6,9% korolla ja me kaikki (sinä mukaanluettuna) olemme onnellisia.
