Käsittääkseni Berkshiressä lopulta aika pieni porukka päättää sijoituskohteista, ja melko suurista summista on kyse.
Mietitään nyt jos se pieni porukka ryhtyy kampaamaan maailman pörssejä, etsimään wonderful yrityksiä with a fair price. Ensin kahlataan 14 suurinta pörssiä läpi, ja vasta viidentenätoista on Nasdaq Nordic and Baltic Exchanges.
Pohjoismaiden(miinus norja) sekä kaikkien baltian maiden pörssit yhdessä sijalla viisitoista.
Berkshirellä pitäisi olla melkoinen armeija työntekijöitä seulomassa eri markkinoita päästäkseen jonnekin Investoriin tai Sampoon asti. Toinen armeija tekemässä ostopäätöksiä.
En usko että niin hajautetusti pystyisi enää ylituottoja markkinoilta käytännössä hakemaan. Kokkien määrästä ja sopan laadusta on tähän osuva sanontakin olemassa.
Voisin hyvin kuvitella, ettei BH:n sijoitusjohto päivätöikseen screenaa yhtiökenttää. Eiköhän luottoadvisoryt pitchaa targetteja success feen toivossa. Näin PE-puolella aika moni kauppa saa alkunsa.
Ajatus ei ollut konkreettisesti, että BH sijoittaisi Sampoon, vaan osoittaa kuinka suhteellisen rajallinen määrä tuo 160 miljardia on (Sampo + Investor = 100 jaardia). BH usein on ollut ja on jatkossakin taipuvainen tekemään sijoituksia kotimarkkinalle, joten Pohjolaan tuskin päätyvät koskaan.
BH:n silti uskoisi löytävän ostettavaa Jenkeistä. Esimerkiksi Brookfield (BN) voisi jossain määrin sopia portfolioon. Ainakin sijoitusfilosifian suhteen. Tai BHE voisi ostaa Brookfieldin Renewables osan. Noh, Buffett on eri mieltä, että ostettavaa ei ole. Silti se on yllättävää.
en tiedä miten asia todellisuudessa on, mutta omiin korviin tämä kuulostaa hyvin kaukaiselta kulttuurilta Berkshiren tapauksessa. mun käsittääkseni Buffett valitsi kaksi luottomiestä ted ja tod, koska koki heidät kulttuuriin sopiviksi. toivon ja uskon että kulttuuri säilyy Buffetin jälkeenkin.
Berkshiren yrityskauppojen press releaseista voi kuka tahansa todeta, että BH käyttää advisory-palveluita yrityskaupoissaan, joten en nyt aivan ymmärrä, miten tämä olisi vastoin kulttuuria tai miten Buffettin valitsemat työn jatkajat liittyvät asiaan.
Mulla on seuraava tilanne:
OST:llä on liian suuri osuus salkusta siihen nähden, että haluaisin olla enemmän indeksimiehiä.
Haluaisin laittaa OST-rahat indeksiin, mutten toisaalta halua maksaa veroja, jotka seuraavat rahojen nostamisesta.
No tästä sitten tuli mieleen, että pitäisikö harrastaa piiloindeksointia, ja laittaa fyrkat BRK.B:hen. Tämän neronleimauksen toteuttamisen esteenä taas on, että Berkshiren arvostus on aika korkealla tällä hetkellä.
Mitähän hyviä vastaavia piiloindeksointivaihtoehtoja löytyisi, vai onko Keskivälin videolla esittämä arvostusarvio vinossa?
Onhan tuo berkshiren price to book aika korkealla kun vielä huomioi, että maksat 1,6 dollaria dollarilta jostain 150 mrd kassasta.
Hyviä yöunia tarjoaa saman sektorin Markel halvemmalla. Markelin lyhyen aikavälin ongelma on ollut vakuutusbisneksen kilpailijoita heikompi combined ratio joka pyörii 98% tienoilla. Jopa Jenkeissä kilpailijat päässeet 90% tienoille viime vuosina.
Berkshiren bookissa kannattaa huomioida, mitä siellä näkyy “realistisesti” ja mitä ei.
Esimerkiksi joskus 70-luvulla ostettu Sees Candy ei varmaan näy missään, mutta tekee todella kannattavaa tulosta (joskin sellaisessa mittakaavassa ettei sekään kyllä näy missään ).
Osakeportfolio näkyy mark to market eli markkina-arvoin. Sen lisäksi massiiviset energyn ja rautateiden fyysinen pääoma mitä bisnekset vaativat. Mutta vuosikausia sitten ostettujen firmojen liikearvo on sillä tasolla, missä ne oli ostettaessa: niitä voidaan alaskirjata (muistaakseni esim. Precision Castparts ), mutta niitä ei nosteta vaikka firmojen intrisiittinen arvo olisi paisunut.
Siksi Buffettkin kehoittaa katsomaan operatiivisen tuloksen kehitystä, tai pitkässä juoksussa osakekurssia.
Mutta on tuo buukki jonkinlainen mittatikku silti eikä osake näytä edulliselta.
Tottakai. Itseäkin ärsyttää tämä yksinkertaistaminen ja sorrun siihen silti. Berkshiressä iso plussa se vakuutus floatti siihen päälle, sillä se ylituotto on tehty.
Näitä samoja teemojahan BRK:n yhteydessä aina pyöritellään kuten sitäkin, että käytettävissä olevat huomattavan suuret kassavarat sisältää aina sen mahdollisen ison arvonnousun mahdollisuuden.
Tässä ongelmana on tietysti historiaan katsoen se, että BRK ei osta mitään kalliilla ja osuuden pitää olla niin suuri, että saadaan hallituspaikka ja määräysvaltaa. Yhtiössä on kuitenkin perinteitä ja osaamista, vaikka Buffetin jo unohtaisikin, joten kärsivällisyys palkitaan?
Tuo jälkimmäinen taitaa selittää osan isosta kassasta, ei tietenkään kaikkea. Vakuutusbisneksen luonteeseen kuuluu, että korvausvaateet pitää pystyä maksamaan kassasta. Buffett on aika monta kerta todennut, että valtavan kassansa ansiosta Berkshire painii aivan omassa sarjassaan erityisesti super cat-vakuutuksissa. Kilpailijat joutuvat jakamaan riskiä(ja vakuutusmaksuja) jälleenvakuuttajille.
tuo -13% on jo selkeä riskiposition pienentäminen. ei voi puhua trimmauksesta. warrenin vastauksesta voisi niin halutessaan päätellä myyntien jatkuvan jos hinta yhtä korkea.
).
), mutta niitä ei nosteta vaikka firmojen intrisiittinen arvo olisi paisunut.
