Kerosiini ei taida olla tämän fossiiliyhtälön ongelma sen enempää kuin mikään muukaan tisle. Kyse on pitkälti politiikasta, jota määrittelee valtioiden intressit. En ole pessimisti sen suhteen, etteikö fossiilisista luopumista otettaisi vakavasti. Ajatus kirkastuu vuosi vuodelta päättäjienkin pöydissä.
Kerosiinin korvaamista SAF:lla (sustainable aviation fuel) on puhuttu jo pitkään. Jossain vaiheessa lehdissä esiteltiin tavoitetta lentokoneiden 100% SAF-osuudesta vuoteen 2050 mennessä.
SAF-osuuden nostaminen vähitellen siten, että siihen sitoudutaan kautta linjan olisi tärkeää. 2% muutaman vuoden sisällä, 10% ensi vuosikymmenen alussa? Tehtiinhän tämä ja enemmänkin myös bensiinin kanssa.
Vaikea sanoa, mikä on mahdollista asioiden etenemisnopeuden suhteen, mutta ratkaisut ovat valmiina.
Myös lentokoneiden kehitys on vähentänyt polttoaineen kulutusta merkittävästi. Kasvaneesta lentomatkustuksesta huolimatta vuositason prosentuaaliset muutokset polttoaineen kulutuksessa ovat olleet (pandemiaa lukuun ottamatta) yhden käden sormilla mitattavissa. Moottorit, materiaalit ja jopa aerodynamiikka ovat kehittyneet edelleen harppauksin. Tämän vaikutus ilmailun polttoaineenkulutukseen säilyy pitkään vanhempien koneiden poistuessa vähitellen käytöstä.
Kaupallisten lentoyhtiöiden polttoaineen kokonaiskulutus maailmanlaajuisesti vuosina 2005-2021 ja ennuste vuoteen 2023 asti
Kestävien lentopolttoaineiden osuuden polttoaineen toimittajien toimituksista on oltava 2% vuonna 2025, 6% vuonna 2030 ja 70% vuonna 2050. Lisäksi vuodesta 2030 alkaen edellytetään, että 1,2% polttoaineista on synteettisiä; tämän osuuden on määrä nousta 35%:iin vuonna 2050.
Jää nähtäväksi päästäänkö näihin tavoitteisiin. Tuotannolta vaaditaan aika huimaa kasvua tulevina vuosikymmeninä ja nähtäväksi jää tuleeko esimerkiksi raaka-aineiden saannin kanssa ongelmia vastaan.
En tiedä mikä osuus nykyään on eläinperäisillä lannoitteilla viljelyn ravinnekierrossa. Jos eläintuotanto ajettaisiin vähiin, myös tämä eläinperäinen lannoite jäisi pois. Jostain pitää kuitenkin ravinteita saada tilalle. Lannoiteteollisuushan on hyvin energiaintensiivistä.
Taitaa olla energian sijasta NH3-intensiivistä. Ammoniakkiin tehdään vety maakaasusta. Olen rummuttanut tässä ketjussa jo pitkään, että ammoniakki- ja siten lannoiteteollisuus pitää decarbata ennen kun sitä vetyä ruvetaan viemään muualle. Nykyään ammoniakin valmistus synnyttää valtavat päästöt, mutta tuo yhdiste voidaan valmistaa hiilineutraalisti esim. vihreällä vedyllä.
Teknologisen kehityksen puolelle menee tämäkin. Toisaalta tällaisesta voi olla Elisallekin varsin mukavia tuottoja luvassa.
Ei siihen varmasti kauaa mene, että jokainen akkujärjestely on liitettävissä sähköverkkoon ja vaikka sitten säätöreserviin. Omalla kohdalla odotan etenkin tähän kykenevien sähköautojen ja invertterien yleistymistä (ja halpenemista).
Jossain vaiheessa luin paljon siitä, kuinka käytetty sähköauton akku voisi sopia hyvin näihin tukiasemien ja vastaavien tarpeisiin. Autossa akun SOH vaatimus on korkeahko, ja se voitaisiin hyvin uudelleenkäyttää tuollaisessa ei yhtä vaativassa ympäristössä.
Jostain syystä ei ole tuota ideaa tullut enää viime aikoina juuri vastaan, mutta eiköhän tuosta jonkinmoinen bisnes joskus tule. Ainakin jos BaaS yleistyy liiketoimintamallina.
Paul on aika kärkäs kielenkäytössään, mutta mielestäni tämä postaus tiivistää melko mallikkaasti nykytilanteen Euroopassa näiden kahden leirin välillä. Onko sähköverkon rakentaminen todella niin vaikeaa, että kannattaa lukittautua energiasyöppöön ratkaisuun sillä verukkeella, että putkia löytyy valmiiksi?
Edit. @Seinakadun_Keisari Jos sähköverkossa olisi hyvät siirtoyhteydet, varastoinnin tarve vähenisi huomattavasti. Yleensä jossain tuulee. Toki sähköverkko ei ratkaise kaikkia ongelmia, mutta kyllä se paljon ratkaisee. Eikö Suomessakin ongelma juuri ole se, että lisätuulivoimaa rakennettaisiin enemmän, mutta siirtoyhteys on pullonkaulana. Ja meillä verkko on kuitenkin erinomaisella tasolla moneen muuhun verrattuna.
En ota muuten kantaa mutta sähköverkon rakentaminen ei auta sähkön varastoinnissa yhtään - ja se on se suurin ongelma tällä hetkellä.
Euroopan olisi varsin helppo tuottaa kaikki tarvitsevansa sähkö uusiutuvilla (vesi, tuuli, aurinko) mutta se isoin ongelma on edelleen se että tuotanto ja kulutus harvoin kulkee samaa tahtia.
Mielellään pistä vastaukset uusiin viesteihin vanhojen editoinnin sijaan, helpottaa keskustelun seuraamista.
Tämä “jossain aina tuulee” on totta mutta se ei auta kovinkaan pitkälle, kärjistetysti ei auta että Suomessa tuulee jos Saksassa hytistään tuulettomassa pakkassäässä koska energian tarve Saksassa on moninkertaisesti suurempi kuin Suomi voi koskaan tuottaa tuulivoimaa.
Lisäksi Euroopassa yö on about samaan aikaan kaikilla eli silloin ei aurinko paista missään (paitsi Lapissa kesällä mutta I digress).
Eli sanoisin että molempia tarvitaan, parempi gridi ympäri Eurooppaa mutta myös sähkön varastointia.
Gridin parantaminen on helvetin pitkä ja kivinen tie, katsokaa nyt vaikka Ruotsia ja Norjaa jotka on sieltä paremmasta päästä, sielläkin on usein tilanne että maan sisäinen siirtoverkko ei riitä joka johtaa siihen että kun Tromssassa nautitaan ilmaisestä sähköstä niin Oslossa maksetaan 15c/kwh hintoja. Ruotsissa tilanne vielä huonompi.
Milloinkahan suuri yleisö näkee todella vedyn merkityksen tulevaisuudessa ylimääräisen sähköntuotannon varastoimisessa? Päättäjät monissa maissa ovat sen jo oivaltaneet. Ylijäämäsähkön voi varastoida paikallisesti nestemäisksi vedyksi eikä kalliita siirtoverkkoja tarvita samassa mittakaavassa…
Saksan energiantarve on nykyisellään absurdin suuri, mutta kuten tuossa Martinin postauksessakin, puhuttaessa “exergiasta” siirtymä lämpöpumppuihin lämmityksessä ja muut tehokkaammat ratkaisut vähentävät energiantarvetta todella paljon. Vaikka Saksa tarvitsee pakkasilla nykyisin x TWh maakaasua, ei se tarvitse samaan lämmittämiseen kuin ihan max. kolmasosan x:stä lämpöpumppupohjaisessa järjestelmässä. Monessa tapauksessa tuo määrä voitaisiin tuottaa kyllä ilman varastointia, ei tietenkään aina. Silloin, kun oikeasti on pula sääriippuvaisesta energiasta isoilla alueilla, niin toki myös vety on kriittinen osa tätä järjestelmää.
Kaikki perussääilmiöt, kuten auringonvalon puute yöllä, voidaan hoitaa 80%+ energiatehokkuuden järjestelmillä. Valoisaan aikaan näihin akkuihin, virtausakkuihin, lämpöakkuihin, ynnä muihin varastoidaan auringon energiaa yötä varten.
(Bonus: Tunnin podijakso erittäin mielenkiintoisesta kaupallistamisen kynnyksellä olevasta lämpöakusta:)
Totta, mutta uskon oppimiskäyrien purevan tähänkin. Verkkoa ei ole tarvinnut uudistaa fossiilisten aikakaudella kunnolla, jolloin nyt se tarvittava osaaminen on vähäistä. Ja tämä pelaa toki yhä fossiilisten pussiin.
Melkoista satua. “Suuri yleisö” viittaa siis oletettavasti markkinoilla toimiviin yrityksiin? Ja päättäjät ovat oivaltaneet tämän asian, mutta ehkä maailmankaikkeuden hienoin keksintö, eli markkinat, eivät ole? Voitaisiinko tässä olla jonkun suuren oivalluksen äärellä…?
Edit. Lisätään vähän aiheeseen liippaavaa kommenttia Saksanmaalta:
Ajatustasolla ostan tämän kyllä, joskin jopa Saksassa iso ongelma on se että asunnot on huonosti eristettyjä verrattuna Pohjoismaihin, ei nyt mitään Espanja-tason kyhäelmiä mutta huonompia kuitenkin. Mutta tässäkin ongelmaksi tulee se että siirrytään helposti varastoitavasta kaasusta vaikeasti varastoitavaan sähköön eli energian tarve vähenee mutta sähkön tarve lisääntyy.
Ymmärrät varmaan kuinka massiivista energiamääristä puhutaan vaikkapa vain 8h minimikäytön vaatimasta määrästä?
Maailman suurin akkuvarasto on 3GWh eli sillä pyöritettäisiin Suomea näihin aikoihin vuotta ehkä noin 15min jos saisi 3GWn teholla sähköä ulos (ei saa, max 750MW).
Tietenkään näitä ei pyöritettäisi millään keskitetyillä megavarastoilla (pelkästään), vaan hajautetusti pieniä varastoja lähellä tuotantoa ja kulutusta. Vedyllä en näe suurta roolia osana microgridejä, vaan vety perustuu isoon skaalaan ja keskitettyihin hubeihin.
thyssenkrupp nucera and Neste are collaborating on a project to incorporate a 120 megawatt (MW) water electrolyzer into Neste’s Porvoo refinery in Finland.
The project is one of the largest development projects for green hydrogen production in European refineries and supports Neste’s goal of transforming its Porvoo refinery into the most sustainable refinery in Europe by 2030.
The green hydrogen produced by the electrolyzer would primarily be used in the refinery’s processes to replace hydrogen produced from fossil raw materials. Neste is also looking into using the thermal energy generated during the production of green hydrogen with the thyssenkrupp nucera electrolyzer at the refinery for district heating.
The collaboration is a significant step forward in the production and use of green hydrogen in Europe. It will help to reduce Neste’s carbon footprint and make its Porvoo refinery more sustainable. It will also advance the European value chain for the production and use of green hydrogen.
thyssenkrupp nucera’s alkaline water electrolysis technology uses electricity to split water into hydrogen and oxygen. The technology is highly efficient and scalable, making it ideal for large-scale production of green hydrogen.
The thyssenkrupp nucera and Neste collaboration has the potential to have a significant impact on the production and use of green hydrogen in Europe. The project will help to reduce Neste’s carbon footprint and make its Porvoo refinery more sustainable. It will also advance the European value chain for the production and use of green hydrogen.
