Pumppuvoimalaitokset (PSH), paineilmavarastot (CAES), vetyvarastot ja P2G-konseptivarastot kuuluvat pitkän purkausajan varastoihin, jolloin purkausaika voi olla tunneista päiviin (Soveltuvat hyvin isojen energiamäärien varastointiin ja suuriin ulostulotehoihin), jolloin ne soveltuvat parhaiten tasamaan energian kausivaihteluita.
Sähköenergiavarastojen optimaalinen hyödyntäminen riippuu tarpeista ja olosuhteista. Esim. Suomessa ei tosiaan ole suuria korkeuseroja, joten niiden vähyys rajoittaa merkittävästi isojen pumppuvoimalaitosten käyttöä. Kun taas akustot ovat ottaneet Suomessa paljon “valtaa” energiavarastoina. Pumppuvoimalaitosten ja paineilmavarastojen rakentamiseen vaaditaan huomattavasti enemmän resursseja akkusähkövarastoon verrattuna.
Ei siitä niin kauaa ole, kun Suomen ensimmäinen akkuvarasto otettiin käyttöön Viikin ympäristötaloon. Kokohan oli tuolliin naurettavat 45kWh, nykyään mikä tahansa sähköauto akustolla on suurempi kapasitetti. Toki tuo kohde (kuten suurin osa muistakin tulleista kohteista modulaarisena) on mahdollista laajentaa. Siemenshän tuon tuolloin toteutti.
Muistan myös kun oikasti isohkompi varasto rakennettiin Suvilahteen Helsinkiin. Helen, ABB, HSV olivat mukana hankkeessa, jota pidettiin sillon hyvin edistyksellisenä ja siitä puhuttiin paljon ja tulevaisuuden näyttäjänä. Tämä Landis+Gyrin toimittama ja Toshiban valmistama varasto oli kooltaan 600kWh ja koostui 15 000 yksittäisestä akkukennosta. Sähkövarastoa on tarkoitus hyödyntää jatkuvana säätövoimana ja reservitehona, sekä loistehon kompensointiin. Murheenkryynihän siitä sitten tuli, mutta ei pilata hehkua kuitenkaan keskittymällä haasteisiin.
Sittemminhän noita akkuvarastoja on tullut enemmän ja nykyään ei taida olla enää mitään iloa noita alkaa kartoittamaan ja luettelemaan, kun jokaikiseen isompaan kauppakeskukseen näitä alkaa tulemaan, sen lisäksi että joitain energiayhteisöjäkin on mietinnässä. tällä hetkellä trendi on sitä 1-2 MW luokkaa, mutta ei ole mitään estettä etteikä näitä aleta jo tekemään isompina… melkein veikkaisin, että näien kanssa mennään kuin tietokoneiden RAM-muistien kanssa… 128kt…512…1Mt… 2…4…8…16…1Gt… eli aletan skaalaamaan rankastikin. Tosin, ehkä yhtä yksinkertaista tämä ei ole, koska tehon kasvaessa se vaikuttaa kuitenkin kokonaissysteemiin isommin, mutta hinnat tulee alas ja kannattavuus paranee koon kasvaessa.
Tällä hetkellä missään muussa varastointimuodossa ei ole yhtä hyvää buumia päällä, ainaakaan Suomessa.MUTTA, samalla tavalla kuin akustoissa alkoi herätä potentiaali, on se ehkä heräämässä vedyn suhteen. Tällä hetkellä se saattaa kuitenkin olla yksi varteenotettavimmista vaihtoehdoista. Se soveltuu jatkeeksi samalla tavalla kuin akustokin, esimerkiksi biokaasun perään, jota Suomessa kuitenkin pidetään sellaisena lempilapsena (potentiaalia toki löytyy). Ja koska ne kuuluvat pitkän purkausajan varastoihin, ne soveltuvat hyvin tasaamaan energian kausivaihteluita, joia meillä Suomessa on.
Maailamllahan on asiat, yllättäen, isommin esillä. Vuonna 2017 arvioitiin maailmalla olevan 4,67 TWh sähkövarastoja. Tällöin myös arvioitiin, että määrä tulisi kolminkertaistumaan vuoteen 2030 mennessä, jos uusiutuvan energiantuotannon on tarkoitus tuplautua tuona aikana. Taitaa uusiutuvan määrä hieman enemmän kuin tuplautua, joten siitä voi päätellä varastoinnin tarvetta.
edit. maailmalla tosiaan edelleen määrässä mitattuna PSH-varastot on ehdottomana ykkösenä. Näin myös Euroopassa (sis. Norja ja Sveitsi). Vuonna 2018 teetetyn kartoituksen mukaan PSH varastoja oli luokkaa 98% kaikista energiavarastoista (n. 48 GW), kun akustoja oli luokkaa 230 MW edestä (edustaa siis alle 0,5%). CAES varastot oli toiseksi yleisimpänä muotona (n. 320 MW). Nämä siis Pohjoismaat, Norja ja Sveitsi. Globaalisti PSH:lla oli luokkaa 99% osuus varastoenergiakapasiteetista.