Inderesin foorumilla luulisi olevan enemmän myötätuntoa Putinin virhearvioille, sillä ovathan varmaan puolet keskustelijoista ostaneet kuplahintaisia osakkeita vailla järjen hiventä ja nyt kovasti mietitään että miten pelastetaan laskeva salkku karhumarkkinassa 
Eräs voimakkaimmista ihmiseen vaikuttavista psykologisista ilmiöistä on ehdollistuminen. Ihmisillä on varsin vaarallinen, mutta todella yleinen tapa tehdä asioita mitkä toimivat niin pitkään kuin ne toimivat, jopa äärimmäisyyksiin asti. Sota on toiminut Putinille hyvin. Se toimi Tsetseniassa, se toimi Georgiassa, se toimi Syyriassa ja se toimi Krimillä. Miksi lakata käyttämästä voittavaa strategiaa ja ottaa riski tappiosta?
Tämä sama ehdollistaminen pätee muuten myös meihin suomalaisiin ja valtiojohtoon. Venäjän sotilaallinen mahti heikkenee päivä päivältä samalla kun koko Länsi käy taloudellista sotaa Venäjän valtiota vastaan, mutta täällä silti nöyristellään ja kovasti pelätään naapuria. Aivan kuin sillä olisi tällä hetkellä mitään merkitystä mitä mieltä Putin on Suomesta!
Nyrkkeilysäkkinä toimiminen on palvellut meitä viimeiset 75 vuotta oikein hyvin, mutta nyt tilanne on selvästi ja pysyvästi muuttunut ja Baltian maiden aggressiivisempi ulkopolitiikka palvelisi meitä huomattavasti nykyistä paremmin. Eniten olen pettynyt Sauli Niinistöön ja hänen johtajuuden puutteeseen tässä kriisissä. Nyt olisi perusteltu hetki katkoa kahleet ja lopettaa suomettuminen sekä ilmoittaa että Suomi ei ole harmaa vyöhyke Naton ja Venäjän välillä, vaan pysyvästi osa Länttä ja näin ollen Venäjää vastaan. Sen sijaan Niinistölle tuntuu olevan tärkeämpää toimia Länsimaiden juoksupoikana ja välittää aitojen johtajien viestejä Putinille. Tämä ei sinänsä yllätä, koska suomalaiset ovat synnynnäistä alamaiskansaa ja erityisen persoja sille että joku kerrankin kiinnittää huomiota.
Kun katsoo tuota Venäjän aloittaman hyökkäyksen tavoitteiden määrää, niin on selvää että he eivät odottaneet merkittävää vastarintaa. Jos nimittäin olisivat, niin tavoitteet olisi rajattu hyvin selkeämmin esimerkiksi separatistialueiden hallintorajaan tai maasiltaan Krimille, minkä saavuttaminen olisi kyllä Venäjän armeijalta onnistunut. Kun yrität saavuttaa kaiken mahdollisen rajallisilla resursseilla, otat riskin että et saavuta mitään!
Nyt ei Venäjän auta kuin jatkaa taistelua ja napata mahdollisimman paljon maa-alueita ennen mahdollista tulitaukoa ja yrittää käyttää tätä neuvotteluvalttina. Ukraina pystyy kyllä puolustautumaan tehokkaasti, mutta hyökkäys on huomattavasti hankalampaa erityisesti kun Ukrainan joukoilla on hyvin rajallinen liikkumiskyky.