Pikkuhiljaa alkavat mieleen hiipiä erilaiset tulevaisuuden skenaariot. Mitä on odotettavissa esim. kolmen vuoden aikajänteellä? Hyvin todennäköisesti Suomi on Natossa, naapurin diktaattori jatkaa vallassa. Elintason laskettua maasta lappaa Suomeen ja muualle Eurooppaan kaiken maailman onnenonkijaa ja pakolaista. Raja-asemat on suurelta osin laitettu kiinni, satunnaisia rajaloukkauksia huononevalla hävittäjäkalustolla tapahtuu. Matkailusta on tullut molemmin puolin harvinaista, tavaraa ei juuri liiku suuntaan eikä toiseen. Diplomaattisia suhteita ylläpidetään pienimmällä mahdollisella liekillä, mutta päämiehet puhuvat edelleen puhelimessa kerran-pari vuodessa.
Eräänlainen poliittinen, taloudellinen ja kulttuurinen jäätynyt konflikti siis. En oikein näe että muu voisi olla ainakaan nyt nähdyn perusteella mahdollista.
Ei täytäkään, mutta koko pointtini oli että voisi olla hedelmällisempää auttaa heitä eteenpäin tätä kohti kuin nauraa perähikiälle. Etenkin kun jälkimmäinen käytös on johtanut tähän missä nyt ollaan. Venäjä on myös historiassa ollut aina se Euroopan maa johon Euroopan ideat ja keksinnöt ovat viimeisenä rantautuneet. En näe mitään syytä miksi näin pitäisi jatkaa. Tässä mielessä pakotteet ovat erittäin kova isku Venäjälle (syystäkin), mutta joku ulospääsy tästä myös pitää tarjota. Parempaakaan vaihtoehtoa ei ole taidettu esittää ja vanhan viisauden mukaan:
“Älkää maksako kenellekään pahaa pahalla, vaan pyrkikää siihen, mikä on hyvää kaikkien silmissä.”
En rehellisesti tiedä mikä olisi parempaa koko maailman kannalta kuin moderni ja valistunut Venäjä. Maata ja kansaa loputtomiin kurittamalla ja lyömällä ei tähän tulokseen varmasti tulla pääsemään ja tilanne tulee vain ja ainoastaan eskaloitumaan mikäli länsi ei jossain kohtaa tarjoa palmunoksaa. Sen aika ei toki ole vielä, mutta pitää käyttää kepin lisäksi myös porkkanaa.
Lisäksi näen realistisena uhkana, että länsi radikalisoituu sodan lopputuloksena. Se taas johtaa vain entistä enempään pahaan. Tästä näkee jo nyt merkkejä tämänkin langan kommenttien jyrkkyydessä. En pyri vähättelemään Venäjän tekemisiä ja pakotteitakin pidän hyvinä, mutta jokaisen on syytä myös olla tarkkana omasta sielustaan, että ei vahingossa syyllisty samanlaiseen ajatteluun kuin itänaapurin johto. Amerikassakin 9/11 johti äärioikeistolaisen ajattelun jyrkkään kasvuun ja itse soisin tämän pysyvän Euroopasta poissa. Se on nimittäin se sama asia mistä Venäjää nyt rankaisemme ja olisi kovin noloa jos lopulta pata kattilaa soimaisi.
Mutta niin kauan kuin natsimafia on vallassa, se on mahdotonta. Olisiko Hitler hylännyt aatteensa, jos USA olisi luvannut Marshall-apua ja Britannia tarjonnut puolustusliittoa? Valitettavasti ei.
Vaikka Venäjä niin väittää, länsi ei ole sitä vahingoittanut tai halveksinut. Venäjän korruptoitunut eliitti on aivan itse varastanut Venäjän tulevaisuuden kansalta, ja nyt viestinnän keinoin vierittää siitä syytä länteen.
Jos Venäjän korruptoitunut johto ja eliitti kaatuu ja Venäjä on valmis reformiin, toki sitten voitaisiin näyttää Venäjälle polku osaksi EU:a ja jakaa sinne uusi Marshall-apu, joka kohdentuu muiden elinkeinojen kuin öljyteollisuuden tukemiseen.
Mikäli vähän muistelet taaksepäin, niin tätä on yritetty perestroikasta aina Krimin valtaukseen saakka. On ollut vaikka mitä lähialueohjelmia yms. Mutta ne ovat aina loppuneet samaan tulokseen, naapurillemme kelpaa vain ilmainen raha ja palvelukset, sillä hetkellä kun pitäisi joko tehdä itse jotain tai ottaa muuten vastuuta jostakin, rahat ja tekijät häviävät kuin tuhka tuuleen.
Naapurimme diktaattori on ajanut kansansa aivan itse ja omilla valinnoillaan tilaan jossa se nyt on. Ei ole kenenkään ulkopuolisen asia eikä velvollisuus pelastaa sitä. Varsinkin kun maa hyökkäilee ilman syytä naapureihinsa.
Meinaatko, että tuhatvuotisen roistovaltion kulttuuriperintö hävitetään tuosta vain? Täällä jotkut jaksavat ”varoitella” tällaisesta ajatusmallista, mutta kuinka pitkään pitää vielä odotella ja yrittää muutosta?
Sinisilmäisyys ei tässäkään asiassa ole hyväksi. Venäjän tehtävänä on tehdä Venäjästä demokratia ei länsimaiden. Kaikki varmaan ovat yhtä mieltä siitä, että se olisi hyvä asia. Miten länsimaiden pitäisi reagoida Venäjän nyt tekemiin, vertaansa vailla oleviin rikoksiin, jotta alla oleva toteutuisi? Maksettaisiin Putlerille psykoterapia?
”Älkää maksako kenellekään pahaa pahalla, vaan pyrkikää siihen, mikä on hyvää kaikkien silmissä.”
Todennäköisin kehityskulku tässä lienee se, että Venäjä pistetään lännen taholta taloudellisesti polvilleen (kansanomaisesti sanottuna konkurssiin) ja naapurimme tulee olemaan taloudellisesti hyvin heikko valtio pidemmän aikaa, kun tämän sodan myötä en usko länsimaalaisten investoijien ihan heti uudestaan investoivan rahojaan Venäjälle.
Eli palataan Neuvostoliiton loppuaikoihin, runsaasti ydinaseita omistava heikko suurvalta, jota pidetään kasassa Putinin rautaisella kurilla. Ei ole häävi tulevaisuudenkuva mutta minkäs teet…
Harmi kyllä, kun miettii, mihin kaikkeen tuolla maalla olisi potentiaalia. Mutta huonolla hallinnolla pilataan koko homma.
Hyvin mielenkiintoinen ja rakentava ajatuspolku! Kyllä meidän pitää pystyä katsomaan tulevaisuuteen ja tehdä töitä sen eteen. ”Ryssä on ryssä, vaikka voissa paistais” ei tähän johda, vaan enemmänkin kuvaamaasi ääriajatteluun. Taitaa ukrainalaisilla ja venäläisillä olla kuitenkin aika pitkä yhteinen polku historiassa,mitä se kertonee muutoksesta, jos se saa mahdollisuuden. Saksa muuttui natsijaksonsa jälkeen.
Aika moni pitää täällä itsestäänselvyytenä, että Suomi on NATO:n jäsen parin vuoden sisään. Olen itse huomattavasti pessimistisempi.
Venäjän ei tarvitse aloittaa kuin pieni hässäkkä esimerkiksi harvaan asutussa Pohjois-Suomessa ja jäädyttää konflikti epäselvään tilaan. Tämä katkaisee automaattisesti jäsenyysneuvottelut.
Toinen uhkakuva on se, että Venäjä painostaa onnistuneesti jotain jäsenmaata blokkaamaan Suomen hakemuksen. Hyväksynnän kun pitää olla yksimielinen.
Sinä päivänä kun Suomi hyväksytään NATO:n jäseneksi, lähden torille juhlimaan (ensimmäistä kertaa elämässäni). Niin suuri onnistuminen se olisi tässä kaoottisessa tilanteessa.
Venäjän aliarvioimista on varoiteltu tässä pisin sotaa, mutta tässä puolustusvoimien entisen tiedustelupäällikön näkemys naapurimme tilanteesta.
Reservi on iso, mutta pitkälti sotilaskouluttamaton. Kalustoa piisaa, mutta minkätasoista ja miltä vuosikymmeneltä. Terävin kärki lienee jo tylsynyt Ukrainassa.
Venäjällä on systemaattisesti tuhottu demokratiaan ja vapauteen liittyviä asioita vuodesta 1917 lähtien, hyvin tehokkaasti ja järjestelmällisesti. Pieni tauko oli Jeltsinin aikaan mutta se oli vain pieni harha-askel tässä sadan vuoden jatkumossa. Maassa ei siis ole mitään mallia, mihin ikäänkuin palata takaisin.
toivotaan, että tämä tilanne muuttaa byrokraattisen hakuprosessin NATO hakemuksen ajaksi. esim USA ja UK voisivat taata suomen & ruotsin turvallisuuden hakuprosessin käsittelyajan. tuskin he haluavat että psyko saa syyn hyökätä pohjoiseurooppaankin.
Kun Venäjällä pitäisi päästä eroon ikiaikaisesta rosvomentaliteetista. Kun siellä ei ole todellisuudessa omaisuudensuojaa, toimivaa oikeuslaitosta, poliisia mikä oikeasti toimisi kuten pitää, korruptio ja varastaminen on enemmän sääntö kuin poikkeus yhteiskunnan joka tasolla, niin on aika mahdotonta lähteä tuota korjaamaan. Valitettavasti tuon muutoksen pitää lähteä ihmisistä, jotka ovat saaneet noista vakiintuneista käytännöistä tarpeekseen. Länsimaat toki voivat tukea muutosta ohjeistuksiin. Hölmöä sinne rahaa on muutoksen toteuttamiseksi antaa, se varastetaan kuitenkin.
Kun niitä vapauksia tai demokratiaa ei ollut Venäjällä juuri lainkaan ennen tuota vallankumousta. Muistaakseni jopa muuttaminen oli tavalliselle väestölle luvanvaraista suurilta osin.
Näinhän tuo on. Oikeastaan on jotenkin helpompaa hyväksyä tosiasiat nyt kun ei enää kierrellä ja kaarrella. Meillä on naapurina vihollisvaltio joka näkee lännen uhkana ja on valmis aloittamaan sodan laajentuaakseen.
Läntisissä medioissa ja tälläkin palstalla harva se päivä muistutetaan, että vika on Putinissa ja hänen lähipiirissä, mutta tavallinen kansa on syytön sotaan. Tavallaan oikein, jos ajatellaan pelkästään teknisesti päätöstä sodan aloittamisesta. Toisaalta jos ajatellaan laajemmin, millaisia ovat instituutiot Venäjällä - hallintokulttuuri, oikeuslaitos, media, politiikka, armeija, poliisi jne, niin eihän se kaikki korruptio, valehtelu, välinpitämättömyys ja väkivalta tyhjiössä synny. Kansa luo itselleen sellaisen järjestelmän, joka edustaa kansan enemmistön ajattelua.
Olen hyvin pessimistinen sen suhteen, että Venäjä muuttuisi pelkästään johtajia vaihtamalla. Natsi-Saksassa muutokseen vaadittiin kaikkien johtajien eliminointi, maan pommittaminen raunioiksi ja kansan täydellinen nöyryytys, joka pakotti miettimään mitä tuli tehtyä.
Tai edustaa riittävän ison vähemmistön etua. Presidentti ei yksinään maata pidä kasassa mutta kommunisteilla oli keinonsa huolehtia asioista riittävän ison vähemmistön avulla. Eksaktia lukua on mahdoton sanoa mutta etuoikeutettuja ei ihan hirveästi tarvitse.
Inderesin foorumilla luulisi olevan enemmän myötätuntoa Putinin virhearvioille, sillä ovathan varmaan puolet keskustelijoista ostaneet kuplahintaisia osakkeita vailla järjen hiventä ja nyt kovasti mietitään että miten pelastetaan laskeva salkku karhumarkkinassa
Eräs voimakkaimmista ihmiseen vaikuttavista psykologisista ilmiöistä on ehdollistuminen. Ihmisillä on varsin vaarallinen, mutta todella yleinen tapa tehdä asioita mitkä toimivat niin pitkään kuin ne toimivat, jopa äärimmäisyyksiin asti. Sota on toiminut Putinille hyvin. Se toimi Tsetseniassa, se toimi Georgiassa, se toimi Syyriassa ja se toimi Krimillä. Miksi lakata käyttämästä voittavaa strategiaa ja ottaa riski tappiosta?
Tämä sama ehdollistaminen pätee muuten myös meihin suomalaisiin ja valtiojohtoon. Venäjän sotilaallinen mahti heikkenee päivä päivältä samalla kun koko Länsi käy taloudellista sotaa Venäjän valtiota vastaan, mutta täällä silti nöyristellään ja kovasti pelätään naapuria. Aivan kuin sillä olisi tällä hetkellä mitään merkitystä mitä mieltä Putin on Suomesta!
Nyrkkeilysäkkinä toimiminen on palvellut meitä viimeiset 75 vuotta oikein hyvin, mutta nyt tilanne on selvästi ja pysyvästi muuttunut ja Baltian maiden aggressiivisempi ulkopolitiikka palvelisi meitä huomattavasti nykyistä paremmin. Eniten olen pettynyt Sauli Niinistöön ja hänen johtajuuden puutteeseen tässä kriisissä. Nyt olisi perusteltu hetki katkoa kahleet ja lopettaa suomettuminen sekä ilmoittaa että Suomi ei ole harmaa vyöhyke Naton ja Venäjän välillä, vaan pysyvästi osa Länttä ja näin ollen Venäjää vastaan. Sen sijaan Niinistölle tuntuu olevan tärkeämpää toimia Länsimaiden juoksupoikana ja välittää aitojen johtajien viestejä Putinille. Tämä ei sinänsä yllätä, koska suomalaiset ovat synnynnäistä alamaiskansaa ja erityisen persoja sille että joku kerrankin kiinnittää huomiota.
Kun katsoo tuota Venäjän aloittaman hyökkäyksen tavoitteiden määrää, niin on selvää että he eivät odottaneet merkittävää vastarintaa. Jos nimittäin olisivat, niin tavoitteet olisi rajattu hyvin selkeämmin esimerkiksi separatistialueiden hallintorajaan tai maasiltaan Krimille, minkä saavuttaminen olisi kyllä Venäjän armeijalta onnistunut. Kun yrität saavuttaa kaiken mahdollisen rajallisilla resursseilla, otat riskin että et saavuta mitään!
Nyt ei Venäjän auta kuin jatkaa taistelua ja napata mahdollisimman paljon maa-alueita ennen mahdollista tulitaukoa ja yrittää käyttää tätä neuvotteluvalttina. Ukraina pystyy kyllä puolustautumaan tehokkaasti, mutta hyökkäys on huomattavasti hankalampaa erityisesti kun Ukrainan joukoilla on hyvin rajallinen liikkumiskyky.
Nyt on kyllä lähtenyt ajatus Saksan suhteen hiukan laukalle. Versailleksen sopimuksen tarkoituksena oli nöyryyttää Saksaa, mihin Woodrow Wilson Yhdysvaltain presidenttinä suostui muiden liittoutuneiden painostuksesta, tämä oli yksi tärkeimmistä syistä Natsi-Saksan syntymiseen. Hitler käytti tätä sopimusta ja liittoutuneiden Saksan nöyryyttämistä täysin hyväkseen. Kun taas toisen maailmansodan jälkeen Marshall-apua käytettiin Saksan, Italian ja Japanin tukemiseen ja talouden uudelleen rakentamiseen. Taustalla oli tietysti kommunismin leviämisen pysäyttäminen mutta uusi Versailleksen sopimus 2.0 olisi taatusti kylvänyt länsiliittoituneita kohtaan katkeruuden, mikä olisi johtanut uusiin radikaaleihin johtajiin/diktatuureihin.
