Nuo sinun tai kenenäkään muun argumentit eivät poista pakotteiden heikkouksia. Yhtenäinen ja toisistaan sopivasti riippuvainen maailma on kaikkien etu. Tämä on mielestäni jokaisen helppo allekirjoittaa. Talousihmisenä en myöskään usko protektionismiin.
Tässä tilanteessa kuitenkin pakotteet olivat ainoa tapa reagoida Venäjän hyökkäykseen. Sodan jälkeen toivon kuitenkin, että maailma jatkaa yhtenäistymistään unohtamatta kultturillisia ja geneettisiä eroja, jotka toivottavasti osataan kääntää vahvuuksiksi. Toivottavasti johtajillamme on jo askelmerkit, että milloin pakotteita voidaan purkaa. Ehkä Putinin vallan kaatumisen jälkeen?
Venäjä on jo aiheuttanut itselleen korvaamatonta vahinkoa, sillä osa länsimaisista yhtiöistä on sodan seurauksena päättänyt jättää maan pysyvästi.
Pakotteista luopumisesta keskusteleminen ei Venäjän sotimisen ja uhon jatkuessa ole mitenkään ajankohtaista, mutta on selvää, ettei pakotteita kukaan halua pitää voimassa yhtään sen pidempään, kuin on tarpeen. Eivät ne venäläiset ole ainoita, jotka pakotteista kärsivät vaan jokainen meistä maksaa niistä jo osansa ja osuus kasvaa vielä tästä. **
Jos Putin jatkaa vallassa ja Venäjä alistaa lopulta Ukrainan valtansa alle voi valtaosasta pakotteita tulla pysyviä. Sopeuttamistoimet länsimaissakin olisivat silloin valtavia. Lopulta talous kasvaa aina jossain ja Venäjän hiipuessa raaka-aine- ja energiatoimittajana kasvu siltä osin siirtyy muualle. Osansa voi saada myös uudet teknologiat.
** Yhdeksän päivää sitten ketjun lukijoiden maksuhalukkuus oli tällainen →
Ainoa syy, miksi Etelä-Kiinan merellä ei sodita on talous. Molemmat USA (+Taiwan) ja Kiina ovat yhtä koukussa toisiinsa. Toisin oli Venäjän kanssa.
Venäjän kanssa me tehtiin se virhe, että oltiin vähän liian jumissa Venäjän talouteen versus Venäjä länteen. Putin laski, että voi napata Ukrainan ilman suurempia sanktioita. Tämä ajatus taisi olla väärä, ja raha on syöksemässä Putinin palliltaan. Tästä voidaan kiittää taloudellista sulautumista. Jos taloudellinen yhtesityö olisi ollut tasavertaisempaa, kynnys sodan aloittamiselle olisi ollut suurempi.
Kun tästä kriisistä päästää, on maailmanrauhan kannalta erittäin tärkeää luoda uudet molemmin suuntaiset ja tiiviit kauppasuhteet Venäjään.
Eikö historiassa ole aiemminkin (virheellisesti) argumentoitu että “suuret sodat” eivät ole enään mahdollisia, koska globalisaatio ja kaupankäynti muiden kanssa? Aina löytyy hulluja aloittamaan sotia, oli loppulasku kuinka suuri tahansa, mutta toki kynnys nousee niinkuin sanoit. @Verneri_Pulkkinen
Venäjä taitaa pitkälti tarjota raaka-aineita, eikä esim. laadukkaita lopputuotteita - toivottavasti heidän ovelleen ei ole enään samanlaista tunkua kuin vaikka 1kk sitten.
PS. Olen samaa mieltä siis että tiiviit kauppasuhteet olisi hyvä pitkän aikavälin tavoite, mutta onko venäjällä tarjota muuta kuin raaka-aineita, mistä tuskin kukaan enään (toivottavasti) haluaa olla riippuvainen?
Erittäin tärkeää on myös, että kansainvälistä oikeutta rikkonnutta osapuolta rankaistaan, jotta tämä ja muutkin sivusta seuraajat muistavat, ettei lakeja voi rikkoa ilman rangaistusta.
Kauppasuhteita Venäjään voidaan rakentaa uudestaan esimerkiksi sotakorvausten muodossa. Suomikin pysyi sotakorvausten ansiosta hyvin ruodussa 1945-1952 ja sen jälkeenkin 24.2.2022 asti, vaikka hyvin yleisesti pidämmä itseämme vähemmän syyllisinä sodan julmuuksiin kuin Neuvostoliittoa.
Erittäin tärkeää olisi, että Venäjän kansa saa tietää valtiojohtonsa sotarikoksista ja hyväksyy niistä heille tulevat rangaistukset. Tavallista kansalaista ei saa kohtuuttomasti rankaista. Mutta ei sivustakatsonutta kansaa voi kokonaan rankaisemattakaan jättää.
Sä nostat esiin pulmia talouspakotteista, mutta et tuo esille minkäänlaisia edes mahdollisesti toimivia ratkaisuehdotuksia niin tilalle. Toivo ei ole strategia.
Tällainen laki ei ainakaan luulisi lisäävän virkamiesten lojaalisuutta Putinia kohtaan eikä jonoja pankkiautomaateilla, pyrkimyksiä siirtää rahoja ulkomaille/kultaan jne.
Se aikaikkuna, jolloin Suomi voi realistisesti liittyä NATO:n, tulee olemaan kapea. Niin kauan kuin Venäjä on sidottuna Ukrainaan, se ei voi muuta kuin uhitella Suomen liittyessä NATO:n. Jos Suomi viivyttelee, ja Ukraina on hoidettu pois päiväjärjestyksestä, kuka tietää miten Venäjä reagoi Suomen Natohakemukseen.
Hyvin selkeästi olen tuonut esille, että olen tiukkojen talouspakotteiden kannalla. Mielestäni talousfoorumilla on kuitenkin aiheellista nostaa esille taloudellisen globalisaation hyödyt ja protektionismin haitat. Onko mitään järkeä käydä keskustelua, jossa jokainen vuorotellen kertoo oman justiinsa konsensukseen osuvan mielipiteen?
Kyllä, mutta argumentti ei ole virheellinen vaikka näitä Putineita löytyy.
Kannattaa kuitenkin olla ihan rauhassa. Ei venäjällä ole sotilaallista/taloudellista kyvykkyyttä tuon Ukrainan reissun jälkeen laajamittaista sotaa käydä eikä narratiivia ole rakennettu millä tänne hyökättäisiin. Ainahan se on toki mahdollista, mutta ei todennäköistä vaikka NATOon ovi tässä toivottavasti nopeasti kolahtaa.
Niin, vaikka kaikki on mahdollista ja on helppo verrata Suomea ja Ukrainaa, pitää muistaa myös ne erot. Ukrainan sotaa ja valtausta on valmisteltu ainakin vuodesta 2014. Ukraina oli osa Neuvostoliittoa. Ukrainassa oli täysin Putinin takapuolta nuoleva presidentti ennen 2014:ää. Ukrainassa on valtava venäjänkielinen vähemmistö. Sen suhde Venäjään on ollut todella poikkeava Suomeen verrattuna. Ukrainan sota ja miehitys tulee viemään valtavasti resursseja ja nyt sillä on vastassa myös historian rajuimmat talouspakotteet jotka syövät sotakoneen kehitystä ja ylläpitoa. Ja kynnys muiden maiden apuun varmasti laskee jos Venäjä jatkaa tuota aivan käsittämätöntä invaasiopolitiikkaansa. Samoin Puten suosio ei välttämättä ole noususuunnassa näiden sotaretkien seurauksena.
Vaikka pelko on perseessä, niin näitä (ja monia muita) faktoja ei kannata unohtaa.
Tämä ei missään nimessä ollut sanomani vaan, että tuossa Neo-natsismissa on hyvin hyvin pieni totuuden siemen jota on sitten ns. ylilannoitettu aika reippaasti. Natsismiin liittyy myös vahva retoriikkaa WW2:n ajalta. putin kirjoitti vuosi sitten puheen jossa oli käytännössä kaikki samat asiat mitä näissä helmikuun puheissa jne.
Tätä kannattaa nimenomaan seurata siitä näkökulmasta miten esim. nyt venäjän ulkoministeriö puhuu russofobeista, miten meillä oli venäläislasten huostaanotto-gate joskus 6v. sitten jne.
Onhan siellä esimerkiksi Harkovassa on muistaakseni noin puolet ja tappelee aika kovasti Venäjän joukkoja vastaan. Eipä siellä ole venäjänkieliset olleet kukkien kanssa odottamassa.
Ukraina on toistaiseksi puolustanut ja viivyttänyt kuluttaen vihollista. Mikäli aiotaan todella menestyä, niin aloite on jossain vaiheessa temmattava ja siirryttävä saarrostaviin vastahyökkäyksiin. Onko Ukrainalla riittävää epäsuoraa tulta ja nykyaikaista tulenjohtoa tukemaan hyökkäyksiä sekä siihen koulutettuja joukkoja. Ukrainan tykistön tulivoiman tehosta on harvinaisen vähän tietoa ainakin minulla.
