Itseäni on häirinnyt tässä Venäjän viime aikojen toiminnassa se, että se poikkeaa melko selvästi Kremlin tyypillisestä pelikirjasta, jossa Venäjä pyrkii “suomettamaan” vieraita valtioita hybridivaikuttamisen ja taloudellisen riippuvuuden kautta. Suora voimankäyttö (Gerogia, Krim) on ollut rajattua ja perustunut yllätykseen. Nyt Venäjä kuitenkin uhkaa 44 miljoonan ihmisen valtiota, joka pystyisi varmasti aiheuttamaan myös Venäjälle raskaita tappioita. Avoimen hyökkäyksen riski/tuotto -suhde ei vaikuta Venäjän kannalta hyvältä. Samalla Venäjän toiminta vaikuttaa tavanomaista hitaammalta, sotaharjoituksiakin jatkettiin, kun ei ensimmäisessä aikaikkunassa ehditty päästä vielä vauhtiin. Mitä Venäjä sitten tavoittelee, jos ei hyökkäystä Ukrainaan? Tämä @T111 n aiemmin linkkaama IS-toimittajan kommentti on mielestäni melko hyvä arvaus:
Nykyisessä tilanteessa tuppaa helposti unohtumaan, että Valko-Venäjän Lukashenka ei ole ollut helppo kumppani Venäjälle. Valko-Venäjän tossuvallankumouksen jälkeen Lukashenka on vallassa pysyäkseen joutunut turvautumaan Putinin tukeen. Tätä arvuuteltiinkin heti tuoreeltaan, että millaisen hinnan Lukashenka joutuu Putinin tuesta maksamaan:
Ja muutama nosto Ylen jutusta:
Suuri kysymys on, millaisen hinnan Venäjän johto vaatii tuestaan. Lukašenka voi lupailla Venäjälle vahvempaa liittolaisuutta ulkopolitiikassa, ennen kaikkea vastakkainasettelussa lännen kanssa
Tähän asti Valko-Venäjän johtaja on tasapainottanut Venäjän vaikutusvaltaa lämmittelemällä aika ajoin suhteita länteen
Nizhnikau pitää tässä vaiheessa epätodennäköisenä sellaista sotilaallista sekaantumista, jollainen nähtiin Ukrainassa. Valko-Venäjän tilanne on monin tavoin erilainen kuin Ukrainassa vuonna 2014
Venäläiset ymmärtävät, että he olisivat äärimmäisen epäsuosittuja, jos he yrittäisivät miehittää tai sekaantua sotilaallisesti Lukašenkan puolesta.
Mutta entä jos Venäjän sotilaat tuotaisiin maahan jotain kolmatta valtiota “vastaan” poikkeuksellisen globaalin kriisin yhteydessä. Jos vielä tossuvallankumouksen aikaan länsimaat asettivat pakotteita Lukashenkalle ja tukivat Valko-Venäjän oppositiota, on tällä hetkellä Valko-Venäjän tilanne täysin sivuroolissa. Venäjä miehittää sen ja alistaa valtaansa, eivätkä länsimaat tee mitään, koska huomio on Ukrainassa. Venäjän asevoimien läsnäolo Valko-Venäjällä aiheuttaa puolestaan NATO:lle strategisen haasteen, kun Baltia jää täysin pussiin. Ao. kartta havainnollistaa tilannetta:
Ehkä Ukraina ei olekaan pääkohde. Ehkä Vladimir on siirtonsa jo tehnyt. Tämä olisi juuri sitä Kremlin pelikirjaa.