Sisältövaroitus: Ei uusia faktoja. Ilman sotilaallista, poliittista, strategista tai muuta aiheen suhteen relevanttia kompetenssia tehty maallikon yritys hahmottaa mihin tämä kriisi voisi olla johtamassa lähiviikkoina. Samoja teemoja ansiokkaasti jo päivän aikaisemmissa viesteissä.
Minua paremmin informoitujen hahmotelmia löytyi myös tänään Hesarissa:
Lisään tähän vielä omat ajatukseni.
Luulen, että julkisivunsa takana Putin on edelleen älykäs, laskelmoiva, kylmäverinen pragmaatikko eikä “menettänyt järkeään”.
Putin ymmärtänee hävinneensä tämän konfliktin taloudellisen sodan osuuden ja hinta on siltä osin muodostumassa kestämättömäksi sekä Venäjälle että hänen henkilökohtaiselle asemalleen.
Hän on joutunut siirtymään loistava erikoisoperaatio -moodista damage control -moodiin. Tunnetila “Sisäinen puhdistus” -puheen yhteydessä johtui ehkä tämän tilanteen tajuamisesta. Hänen pakko hakea ratkaisua, jossa pakotteista keskustellaan osana kokonaisuutta.
Putinilla on aikataulupaine, koska hänen etunsa ja hänen siipimiestensä edut erkanevat päivä päivältä toisistaan ja edelleen Venäjän kansalaisten edusta.
Mitkä ovat Putinin mahdollisuudet päästä neuvotteluasemaan, jossa hän voi vaatia pakotteiden purkua ja missä skenaariossa ne voivat tulla lännessä poliittisesti hyväksyttäviksi?
Edellytykset Putinin pakotevaatimuksille eri sotilaallisessa vaihtoehdoissa:
-
“Tavanomainen” sotilaallinen voitto Ukrainasta ja Ukraina suostuu uusien valtioiden muodostamiseen ja “demilitarisointiin”. Tähän lännessä poliittinen ja yleinen mielipide ei salli liennytyksiä pakotteisiin kaupan päälle. Pikemmin päinvastoin. Onko edes mahdollista saavuttaa? Ei ainakaan nopeasti ja halvalla.
-
Vetäytyminen. “Erikoisoperaation” alkuperäisistä tavoitteista olisi pakko luopua oleellisesti. Sotilasmahti-imago olisi entistä isompi vitsi sen jälkeen. Kuitenkin parempi edellytys saada taloudelliset pakotteet purettua nopeastikin. Sisäpoliittisesti ehkä mahdoton kääntää voitoksi edes totaalisessa mediakontrollissa.
-
Pitkittynyt “asemasota”. Kuluttaa Venäjän sotilaallisia resursseja ja länsi mieluummin täydentää Ukrainaa kuin alkaa edes harkita pakotteiden purkua. Talous Venäjällä huononee ja huononee. Tyhjät hyllyt kertovat kansalle missä mennään, vaikka propaganda ehkä onnistuukin pitämään lännen syyllisenä.
-
Ikävin skenaario: Tilanteen tarkoituksellinen eskaloiminen humanitaariseksi kriisiksi, joka ylittää lännen sietokyvyn. Keinovalikoimassa siviilikohteiden iskut, kaupunkien huollon katkaisu ja asukkaiden näännyttäminen tai joukkotuhoaseet siviilikohteisiin. Lännen on pakko lopettaa kärsimys hinnalla millä hyvänsä ja pakotteetkin tulevat osaksi ratkaisua.
Kohta 4 saattaa vaikuttaa Putinille otollisimmalta ja tämä näyttäisi kuin jo olevan menossa Mariupolissa.
Kuolleita ei voi enää neuvotteluin pelastaa, joten siviilikohteiden entistä massiivisemmat iskut tavanomaisin asein tai joukkotuhoaseet eivät ehkä ensisijainen keino. Ja vaikea hetikohta niiden jälkeen esittää neuvotteluvaatimuksia.
Nälkään ja tauteihin kuolemassa olevat suurkaupungin asukkaat voidaan vielä pelastaa, jos saadaan nopea ratkaisu. Tämä lienee ensisijainen taktiikka. Paine ratkaisuun siirtyy lännelle on yhtä kuin neuvotteluvaraa Putinille. Normaalia mafiatoimintaa.
Osapuolista:
Sekä Putinilla että Bidenilla on molemmilla aikataulupaine. Bidenin pitää osoittaa demokraattipresidentin pystyvän ratkaisemaan isoja kriisejä ennen 2024 vaaleja ja mielellään jo ennen marraskuun välivaaleja. Eli pääosapuolilla on neuvotteluhalukkuutta.
Kiina osallistuu kriisin ratkaisemiseen siinä vaiheessa, kun sekä Venäjä että länsi ikäänkuin jäävät sille velkaa, ei Bidenin käskystä. Lisäbonuksena se saa Putinin ja Venäjän maksimaalisesta epätoivosta option Venäjän luonnonvaroihin halvalla. Tämän jälkeen se astuu rauhantekijän rooliin.
Mahdollinen lopputulema:
Kriisi eskaloituu ja ylittää uudestaan uutiskynnyksen ihmisten tietoisuudessa nimenomaan humanitaarisena kriisinä. Argumentaatio puolin ja toisin kovenee ja lisää epävarmuutta kriisin kerrannaisvaikutuksista uudelle tasolle, vaikka sotilaalliset toimet eivät ratkaisevasti muuttuisikaan. Tämä tapahtuu jo pikemmin viikkojen kuin kuukausien sisällä.
Lopputulos olisi kuitenkin taloudelle positiivinen. Tulikuuma taloussota jäähtyisi liennytykseksi nopeammin kuin muissa vaihtoehdoissa on mahdollista.