Kuten jo mainitsin, enemmän tämä Ukrainan hakemus oli suunnattu Venäjälle kuin NATOlle.
Avaan hieman syitä Stoltenbergin niukkasanaisuuteen.
Ukraina on käynyt keskusteluja NATOn kanssa jo ainakin vuodesta 2005 ja ollut rauhankumppani vuodesta 1994, aivan kuten Suomi ja Ruotsikin.
Suomi ja Ruotsi hyppäsivät suoraan NATO-jäsenyyden “Accession Protocol” -vaiheeseen tarkoittaen (yksinkertaistetusti) sitä, että hakemus siirtyy suoraan NATO-jäsenten ratifiointiin. “Kaikki on kunnossa ja tervetuloa”. Tämä nopeutettu käsittely johtui pitkälti siitä, että sekä Suomella että Ruotsilla oli NATO-yhteensopiva oikeusvaltioon perustuva yhteiskunta, lainsäädäntö ja jopa pääosin yhteensopiva puolustus.
Ukrainan seuraava askel NATO-polulla tulee olemaan “Membership Action Plan” (MAP), josta kestää yleensä vielä vuosia “Accession protocol” -vaiheeseen. MAP-vaiheessa käydään läpi mm. seuraavat asiat:
- Willingness to settle international, ethnic or external territorial disputes by peaceful means, commitment to the rule of law and human rights, and democratic control of armed forces
- Ability to contribute to the organization’s defense and missions
- Devotion of sufficient resources to armed forces to be able to meet the commitments of membership
- Security of sensitive information, and safeguards ensuring it
- Compatibility of domestic legislation with NATO cooperation
Ukraina ei tule siis pääsemään “nopealla menettelyllä” jäseneksi missään tapauksessa. Moni iso maa olisi sitä vastaan eikä Ukrainan lainsäädäntö ole vielä hyväksyttävissä NATOn puolelta, vaikka sitäkin on edistetty Ukrainan puolelta jo pitkään.
Eli, NATO ja NATOn jäsenvaltiot keskittyvät nyt avun antamiseen Ukrainalle. Siinäkin on ollut aika paljon eroja NATO-jäsenten välillä, mutta pääasia, että Ukraina saa tarvitsemansa avun.
Edit.
Ruotsi ja Suomi ovat todellakin poikkeuksia. Kaivoin vielä MAP-vaiheen keston muiden 2000-luvulla NATOon hyväksyttyjen maiden osalta:
Bulgaria, Viro, Latvia, Liettua, Romania, Slovakia ja Slovenia (2002) → 1,5 vuotta
Albania, Kroatia (2002) → 7 vuotta
Montenegro (2009) → 8 vuotta
Pohjois-Makedonia (1999) → 21 vuotta
Tällä hetkellä MAP-vaihessa on Bosnia ja Herzegovina (vuodesta 2018)