En kyllä oikein ymmärrä, miksi täällä moni tuntuu vieroksuvan neuvotteluja Venäjän ja muiden isojen maiden kesken. Kuinka moni sota on oikeasti ratkennut historiassa pelkästään sotimalla?
Historiaan ei voi suoraan verrata, mutta itseäni se ainakin helpottaa laittamaan asioita tärkeysjärjestykseen. Kuinka moni esimerkiksi täällä palstalla olisi mielummin elänyt koko elämänsä sodan runtelemassa maassa ja joutunut kenties itsekin sotimaan rintamalla kuin luovuttanut Karjalan Venäjälle? Jokainen voi miettiä, että olisiko tämä pieni pohjoinen maa kasvanut sen kaltaiseksi sivistysvaltioksi ja menestystarinaksi mitä se on tänä päivänä, mikäli sota olisi jatkunut vuosikymmeniä (mikä ei toki Suomen tapauksessa olisi ollut edes mahdollista tuohon aikaan). Ukraina saattaa kuitenkin joutua halutessaan taistelemaan vielä jopa vuosikausia lännen tuen avulla.
Pointtini tässä siis vain se, että Ukrainan (ja koko meidän lännen) itsensäkin kannalta voi olla lopulta hyödyllisempää hyväksyä se, ettei sodassa ole pelkästään voittajia. Valitettavasti diplomaattinen ratkaisu tulee luultavasti siis vaatimaan Ukrainaltakin uhrauksia. Maa-alueiden luovuttaminen Venäjälle olisi Ukrainalta tietenkin periaatteessa täysin väärin, mutta se saattaa lopulta olla osa välttämätöntä ratkaisua tämän sodan päättämiseksi.
Sota ei kuitenkaan huomenna vielä lopu, eikä sen ehkä valitettavasti pidäkään. Pitkää viivytystaisteluahan tämä on, jossa tasapainoillaan ihmishenkien, itsenäisyyden, vapauden ja hyvin vaarallisten asioiden välillä. Jossain vaiheessa peli on vain pakko puhaltaa poikki ennen kuin sodan hinta käy liian tuhoisaksi joko Ukrainalle itselleen tai jopa koko maailmalle.
Mielestäni ei ole liioiteltua puhua, että tämä sota ja sen toivottava päättyminen tulee olemaan suuri käännekohta koko maailmalle. Tässä olisi nyt ihan oikeasti mahdollisuus samassa yhteydessä sopia myös paljon isommista asioista kuin rauhasta Ukrainassa. Kuten ydinaseiden merkittävästä vähentämisestä tai jopa niiden täydellisestä riisunnasta.
Toisekseen (ehkä vieläkin tärkeämpänä) seikkana on jonkinlaisen demokraattisen järjestyksen rakentaminen maailmaan. Tällaista Putinin itselleen rakentamaa tilannetta ja asemaa ei olisi saanut koskaan päästä edes syntymään.
Oli kyseessä Erdogan tai ihan sitten kuka tahansa, niin mielestäni on arvostettavaa, että joku yrittää oikeasti löytää myös diplomaattista ratkaisua tälle sodalle. Valitettavasti tässä maailmassa paha ei saa aina täysin palkkaansa. Joskus jopa terroristin kanssa voi olla välttämätöntä neuvotella, mikäli se takaa pienemmän kärsimyksen ja menetyksen uhreille. Tässä tapauksessa siis Ukraina ja pahimmillaan koko muukin maailma.
Sodan loppuminen ei ole siis nähdäkseni pelkästään Putinista kiinni, vaan myös meistä lännestä. Haluammeko todella muuttaa maailmaa paremmaksi paikaksi diplomatian keinoin vai tyytyä ratkomaan ikuisesti maailmaa kohtaavat ongelmat pelkästään aseiden avulla? Mikäli asiat onnistutaan ratkomaan jollain ihmeen kaupalla jälleen lähinnä vain aseiden voimalla, on vain ajan kysymys milloin joku Putinin kaltainen henkilö on Venäjällä tai jossain muualla totalitäärisessä valtiossa jälleen uhkaavasti rellestämässä.
Tämä on ihmiskunnan näytön paikka. Nyt tai ei koskaan saattaa olla mahdollisuus oikeasti korjata maailma edes hitusen turvallisemmaksi ja paremmaksi paikaksi ihan pysyvästi. Ja kun sanon ”Nyt tai ei koskaan”, se saattaa valitettavasti olla täysin kirjaimellista.