Analyysisi käsittääkseni on, että tästä nykyisestä sodasta tässä muodossa vaikutuksena on maailmanlaajuinen taantuma ja nälänhätä. Eikö johtopäätös pitäisi olla, että lännen oikea ratkaisu on tarjota Ukrainalle tehokkaampia aseita ( esim pitkän kantaman aseita) ja tehostettua kyvykkyyttä tuhota Venäjän miehitys joukot. Näen hyödyn tästä analyysisi perusteella merkittäväksi vaikka huomioitaisiin aikaisemmin mainitsemaan riskit sodan eskaloitumisesta. Vaihtoehtonahan on Putinin tavoitteiden ainakin osittainen saavuttaminen. Tämä käytännössä tarkoittaisi Putininjatkamista samalla linjalla. En tiedä historiasta yhtään diktaattorin joka ryhtyisi saavutettiin etuun.
Käsittääkseni eskaloitumisen riskiä ja Venäjän kykyä toteuttaa sitä yliarvioidaan tällä hetkellä selvästi. USA on ilmeisesti tullut samaan johtopäätökseen, koska se on toimittamassa pitkän kantaman aseita.
Tähän voisi lisätä, että luultavaa on, että myös Venäjän sisäinen tilanne voi olla silovikeille vaikea. Joka tapauksessa tuo sisäisen turvallisuuden ylläpito, sensuuri ym…. syö valtavia summia rahaa. Tässä pitäisi nyt kiristää edelleen talouspakotteita.
Korjaa pois, vaikkakaan en kirjoittanut mitään talvisodasta vaan koko toisesta maailmansodasta Suomen näkökulmasta. Olen kirjani ja riittävästi historiaa lukenut ja vähän kaikenlaista myös kokenut.
Talvisodan jälkeen Neuvostoliitto sai noin 12% Suomen pinta-alasta eikä näitä alueita luovutettu “sekaannuksen partaalla olevalle” Neuvostoliitolle. Olet myös väärässä, sillä Petsamo kokonaisuudessaan kuului vasta jatkosodan alueluovutuksiin Moskovan välirauhassa, ei siis talvisodan, kuten väitit. Mutta, asetelmassahan oli paljon samankaltaisuuksia vuoden 2014 jälkeiseen aikaan ja sotaan Ukrainassa.
Moskovan rauhansopimus (1940) saattoi jopa pelastaa Suomen, sillä talvisotaan oli varauduttu varsin huonosti. Tilanne oli huomattavasti parempi jatkosodan alkaessa kesäkuussa 1941. Teheranin konferenssista oli yllä puhetta. Sillä oli tottakai osansa Venäjän toimiin Suomen suhteen, mutta Suomen omaa osuutta sodassa tai sen ratkaisussa ei pidä vähätellä.
Ukrainan sodassa rauhan aikaansaaminen olisi lopulta Ukrainan etu myös pelkän sodankäynnin kannalta. Se kykenisi kokoamaan alakynnessä olevan puolustuksensa ja varustamaan sen asianmukaisesti länsimaiden tuella. Samaan aikaan Venäjä ei kykene valmistamaan moderneja asejärjestelmiä pakotteiden takia ja taloutta nakertavat pakotteet eivät katoaisi minnekään.
Olen kyllä samaa mieltä siitä, että mahdollisuus Venäjän suostumiseen rauhaan on lähes mitätön. Sodan jatkuminen on sille edullista. Energian politisoiminen, ruokapula jne. lientyvät kaikki ajan myötä läntisen maailman sopeutuessa tilanteeseen. Suurin vaikutus näillä sodasta aiheutuneilla ongelmilla on juuri nyt. Venäjä todennäköisesti miehittää ja venäläistää valtaamansa alueet nopeasti ja puolustaa niitä hinnalla millä hyvänsä.
Edit. Teheranin rauhansopimus → Teheranin konferenssi
Ukraina ei kyllä sanoisi millään tavoin, että menee huonosti, kun siellä on käytännössä nopeasti rekryttyjä joukkoja tuotu Donbassiin, joiden moraali alkaa kohta myös säröillä.
Kyllä Zelenskyn ja armeijan johdon narratiivista voi päätellä, että rintamalinja on kohta Bakhmutissa/Slovianskissa. Tuolla narratiivin muutoksella vaan valmistellaan tätä Venäjän pientä strategista voittoa.
Se todellisuus ei ole pelkästään niitä rokkimusiikin tahdittamia pätkiä tuhotuista tankeista.
Kiinahan on juuri osin tavoitellut tuota, että kyseiset maat eivät suoriudu veloistaan, jolloin Kiina saa lisättyä vaikutusvaltaansa lunastaen esimeriksi oleellisia satamia, luonnonvaroja yms. He ovat harjottaneet samaa myös Europpassa (Unkari, Kreikka). Varsinkin Afrikassa Kiina on saanut merkittävästi lisää vaikutusvaltaa. Afrikan maat eivät tuomitse Venäjänkään toimia. Ruokaindeksi huitoo ennätyslukemissa. Venäjä on tehokkaasti blokannut Ukrainan viljakuljetukset ja ratkaisua ei todennäköisesti tule löytymään. Venäjällä ei ole mitään intressiä toimittaa viljaa; kunhan varmistaa omat tarpeensa ruoan ja lannotteiden osalta.
Kyllä tästä saadaan jonkinnäköinen uusi arabikevät aikaan. Turkki saa luonnollisesti lisää vaikutusvaltaa omien tavoitteiden ajamiseensa (Nato-jäsenyyden pitkittäminen ym.)
Venäjän näkökulmasta Talvisodan rauhaan suostuttiin karkeasti siinä kohtaa, kun Raatteentielle oli tuhottu divisioonan verran venäläisiä ja sodan jatkaminen kävi sotilasteknisesti mahdottomaksi.
Jatkosotaan jouduttin, koska Venäjä ei ollut vuotta aiemmin saanut kaikkea haluamaansa ja nyt oli armeija vahvistettu uudella kalustolla ja valtamalla miesmäärällä. Talvisodan rauha ei ratkaissut mitään, vaikka me niin toivoimme.
Jatkosodan rauha saatiin aikaan käytännössä taas sotilasteknisistä syistä. Suurhyökkys torjuttiin ja toisaalta venäläisillä oli kiire Berliiniin ja Suomen rintaman sulkeminen vapautti joukot etelämpään käyttöön. Saavutettiin toki “rauha, joka jatkuu vielä nykyäänkin”, mutta ei siksi että kirveet olisi haluttu haudata ja kaikki oli hyvin. Se oli venäläisille kylmän laskelmoivaa toimintaa.
Ja tässä ei ole juuri muutoksia tapahtunut. Venäjä haluaa eroon Ukrainan kansasta ja katsoo sen maa-alueiden olevan laittomasti Venäjältä vietyjä. Tässä ei ole mitään aineksia pysyvään rauhaan, vain välirauhaan, ja se tulee lopulta Ukrainalle ja koko lännelle perhanan kalliiksi. Parempi sotia sota nyt loppuun asti eikä anneta venäjälle tuumaakaan siimaa hengähtää.
Lisää puolustuskalustoa vaan Ukrainaan ja runsaasti, kiitos.
Ja sitähän taitaakin olla tulossa.
Nyt menee koko ajan niin pahasti metsään, että pakko on korjata. Lähdetään vaikka siitä, että Raatteen tielle tuhottiin divisioonan verran ukrainalaisia – ei venäläisiä. Puna-armeijaa kaikki tyynni. 
Yrität kirjoittaa historiaa uusiksi myös sodan kulun osalta. Wikipediasta on hyvä aloittaa, jos historiantuntemus ei tältä osin ole hallussa. Siellä Moskovan rauhansopimusta (1940) koskeva artikkeli alkaa näin:
Moskovan rauha oli Suomen ja Neuvostoliiton 12. maaliskuuta 1940 välillä solmittu rauhansopimus, joka päätti talvisodan. Rauha astui voimaan 13. maaliskuuta, kun Suomen joukot olivat murtumassa ja Neuvostoliiton joukot jo lähentelivät Viipuria. Neuvostoliiton halukkuutta rauhaan lisäsi Ranskan ja Ison-Britannian lupaama sotilaallinen apu Suomelle
En lähde kaikkea muuta enää korjailemaan, mutta kannattaa lukea historiasta eikä keksiä sitä.
Samaa mieltä olen edelleen siitä, että pysyvään rauhaan Ukrainassa on vaikea nähdä mahdollisuuksia, mutta olisi ennen kaikkea Ukrainan etu, jos edes jonkinlaiseen välirauhaan päädyttäisiin.
Nämä henkilökohtaiset hyökkäykset ovat omituisia. Varsinaisissa sijoitusketjuissakin pännii vastaavat hyökkäykset. Itse luen eriävät mielipiteet ja etenkin esiin tuodut faktat aina kaikkein suurimmalla mielenkiinnolla ja arvostan niitä hyvin paljon. Somessa ja myös tällä foorumilla syntyy helposti kuplia, joissa ollaan yhtä mieltä ja eriävät mielipiteet ja toisinaan jopa todennetut faktat menevät pesuveden mukana. Mielestäni se on monella tapaa huono asia.
Voin lisätä jokaisen kirjoittamani korjauksen eteen “Olen pahoillani, mutta…”, jos se vaikkapa sinua miellyttää. Toivottavasti muutkin jaksavat kuitenkin tehdä näitä korjauksia kautta foorumin, jos näkee virheellistä tietoa levitettävän.
Toivottavasti kukaan ei jätä faktoja korjaamatta sen takia, että joku väittää sitä “itsensä jalustalle nostamiseksi” tai “ylimieliseksi”.
Suomi teki vaikutuksen aikanaan Staliniin - onneksi - sillä Stalin kohteli suomalaisia varsin säädyllisesti sodan jälkeen. Suomessahan jopa ammuttiin venäläinen upseeri sotien jälkeen ja pelättiin että nyt ne sieltä tulee tekosyyn varjolla. Suomalaiset oli silloin yllättyneitä, etteivät todella painaneet päälle vaan asiallisesti tutkivat suomalaisten kanssa mitä tapahtui. Auttoiko tässä asennoitumisessa laaja aseitten piilotus josta jäätiin kiinni, mahdoton sanoa.
Nytkin Putin on jättänyt Suomen toistaiseksi yllättävän rauhaan. Natoon liittyminen ei ole ongelma, mutta sitten olisi jos tänne tuotaisiin ydinaseita ja Natolaisia tukikohtia. Tämäkin on ollut yllätys, ehdottomasti. Venäläinen propaganda poukkoilee että Ukrainan jälkeen vallataan Puolaa, Kreikkaa, Moldovaa, Baltiaa… Kazakstanissa ja Armeniassakin on naton bioase-tehtaita. (Mutta kyllä ne Ukrainaan pysähtyy.)
Tämä saa jo melkein ajattelemaan että todellinen tavoite voisi ollakin juuri Suomi, jolle koitetaan saada hyvänolon tunne, joten pakko on valmistautua pahimman skenaarion mukaan. Tai sitten Suomi on vaan Venäjällekin tarpeellinen välikäsi länteen / eivät halua jakaa joukkoja kun Ukrainakin on osoittautumassa katastrofiksi, mutta valmistautuminen ei siltikään menisi Suomella hukkaan.
Aivan mahottoman julmaa hyökkäyssotaa käyvät Ukrainassa, sylettää että joutuvat puolustamaan niinkin yksin, joskin tottakai materiaali-, koulutus- ja tiedusteluavusta on apua. Toivon todella että Ukraina ottaa torjuntavoiton ja valtaa takaisin joka ikisen sentin mitä Venäjä on ryöstänyt. Toivottavasti siinä mylläkässä Venäjällä tapahtuisi myös vallankumous, joskin se nyt on haihattelua. Toivoa silti voi.
Vaikka Ukraina kärsii nyt kovia tappioita myös ja menettää maata niin veikkaan sen olevan väliaikaista ennenkuin kurssi taas kääntyy. Ukrainalle sataa nyt aseita ja niihin koulutetaan väkeä. Ukraina arvioikin että saavat armeijan pääluvun miljoonaan ja Zelensky aiemmin arvioi että massiivinen vastahyökkäys Ukrainan taholta alkaa kesäkuun puolessa välissä. Venäjä myös menettää hirvittävää tahtia komentajia ja upseereita joten paras terä kärsii sielläkin.
Sotahan piti olla jo ihan taputeltu lännen mielestä kun Venäjä työntyi kohti Kiovaa ja piti olla taputeltu monen monta kertaa jo. Sekin on hyvä muistaa.
Nato ja EU tarvihtee Ukrainaa kipeästi tässä maailmantilanteessa ja sen Venäjäkin taitaa tietää, että enää eivät voi perääntyä. Sodan loputtua Ukraina pystyisi helposti korvaamaan ne energiabisnekset, mitä Venäjän kanssa on tehty jos saa Kriminkin takaisin. Sitten olisi Venäjän mafiapomojen hankala kusettaa kansalaisilleen missä mennään kun talous kärsii todella ja Venäjän pitäisi kehittää oikeasti järkevä talous.
Vielä loppunoottina, oletteko huomanneet miten Suomeen tulleet maanpaossa olevat Ukrainalaiset ovat äärimmäisen kohteliaita ja ajattelevaisia, selvästi arvostavat apua. Mitä kuullut ja nähnyt itsekin, niin tuntuu että meillä on enemmän yhteistä mitä voisikaan ajatella…
Slava Ukraini!
(ja pahoittelut jälleen seinästä täynnä tekstiä. Voin lohdutuksena sanoa, että koitin pitää lyhyenä - täältä olisi voinut irrota kirja jatko-osineen…)
Ihan hyvä niitä asiavirheitä on korjata kun historia on kuitenkin faktaan perustuvaa tietoa, mielestäni vastauksesi ovat olleet ihan asiallisia, jatka OldFeki vaan saman malliin.
Monella palstalla heitetään asioita faktoina, jotka ovat täysin virheellisä, erityisesti autoihin liittyvissä asioissa. On ollut erittäin vaikeata olla kommentoimatta niitä, mutta toistaiseksi olen aika hyvin onnistunut siinä.
Meni aihealueen ulkopuolelle, pahoittelut siitä.
Olisi hyvä, että olisi linkkejä omiin viesteihin. Muuten ne vaikuttavat lähinnä kirjoittajan omilta pohdiskeluilta. Kaikki tiedostavat, ettei tänäänkin tässä ketjussa käsiteltyihin kysymyksiin ole yksinkertaisia ratkaisuja.
Kevennyksenä maininta Suomen toimittamista tykistön ammuksista:
Terve ylläpidosta,
Asiat riitelee, ei ihmiset.
Unohdetaan menneet - keskustellaan jatkossa asiallisesti ja ystävällisesti.
Sinä nyt hieman “korjailet faktoja” tarpeettomilla yksityiskohdillasi. Totta, esim. Talvisodan rauhassa Suomi luovutti osia Petsamosta, ei koko Petsamoa. Tällä korjaamallasi yksityiskohdalla ei nyt kuitenkaan viestin kannalta ole juuri mitään merkitystä. Pointti oli siinä, että me luovutimme lukuisia alueita Talvisodan rauhassa. Venäjä otti ne, varustautui ja hyökkäsi uudelleen.
Samaten, venäläisten talvisota, joka silloinkin taisi muuten olla suunnitelmissa “parin viikon sota ja Helsinki on vallattu”, eteni todella tahmeasti ja he kärsivät huomattavasti olettamaansa suuret tappiot. Raatteentien tappio oli yksi suurimmista, mutta taas kerran haaskaat lähinnä aikaamme korjaamalla että “he olivat ukrainalaisia eikä venäläisiä”. Epäoleellinen yksityiskohta, näitä ei ole välttämätöntä korjata kun ei tuo kokonaisuuteen juuri mitään lisäarvoa.
Pointtina edelleen se että venäjän historian sotaretket ja niiden päätökset ovat olleet paljolti pakon sanelemina. Jos ei venäjää ole kokonaan lyöty, se on jatkanut. Ukraina on ihan samaa sarjaa. Ensin vallattiin Krim, sitten oli vuorossa loput maasta. Venäjä pysähtyy vasta kun se pysäytetään. Maata antamalla se ei pysähdy, varustautuu vain uuteen hyökkäykseen.
Se on Inderessinkin vaan palkattava sotahistorioitsija analysoimaan foorumilaisten juttuja! 
Hyvä kun pidätte jöötiä, alkutaipaleelta on saanu näistä sivuista ja foorumeista oivallisen kuvan, siitä propseja. 
“It’s all in the details”. On vaikea luottaa tekstiin, jos virheitä on pienistä yksityiskohdista lähtien. Eli kyllä yksiyiskohtien kanssa kannattaa olla tarkkana. Aina löytyy joku “ylimielinen”, joka asiasta huomauttaa tai virheiden toistuessa jopa töksäyttää – ja mielestäni hyvä niin.
Se isoin asia tässä keskustellussa Suomen sotahistoriassa oli kuitenkin se, että Suomi oli suorastaan hätää kärsimässä allekirjoittaessaan Moskovan rauhansopimuksen (1940) sitkeästä puolustamisesta huolimatta ja oli valmis luovuttamaan merkittävän osan alueestaan rauhansopimuksen yhteydessä. Jostain syystä tämä asia oli kääntynyt kirjoituksessasi päälaelleen.
Sodan jälkeinen suvereeni Suomi on suoranainen ihme verrattuna siihen, mitä väkiluvultaan melkein 10 kertaa Suomea suurempi Ukraina on saavuttanut omassa maassaan. Molemmilla on kuitenkin vahva maanpuolustushenki ja taistelutahto ja niiden ansiosta suvereniteetin voi säilyttää. Mutta ei niillä ihmeitä tehdä. Sen huomasi Suomi aikanaan ja Ukraina ymmärtää myös hyvin asemansa Venäjää vastaan läntisen tuen varassa.
Luovutuksista ei vielä tiedä, mutta on kai täysin selvää, että ainakin 2014 valloitetut alueet on menetetty lopullisesti. Nehän ovat käytännössä olleet täysin venäläisiä jo vuosikaudet. Venäjän täydellistä mahalaskua ei ole luvassa näillä pakotteilla eikä varmasti millään sellaisella tavalla, johon länsimaat voivat vaikuttaa tai johon haluavat sitoutua. Vaikka toivomme Ukrainan pystyvän voittoon – sellainen on utopiaa. Rauhasta kannattaa neuvotella aina.
Toivon eniten, ettei Ukrainan sota karkaa käsistä, sillä sellaiseen näillä on aiemminkin ollut taipumusta. En näe mahdottomana Venäjän turvautumista sellaisiin toimiin, jotka pakottaisivat lännen sodan osapuoleksi. On kuitenkin hyvät syyt sille, miksi länsi on tyytynyt pelkkään aseapuun.
Israel estää Saksaa lähettämästä ohjuksia Ukrainaan.
Israel turned down a U.S. request to allow Berlin to supply Ukraine with anti-tank missiles produced in Germany with Israeli technology under an Israeli license, two U.S. and Israeli officials said.
Under pressure from the Biden administration, Israel has adjusted its policy toward Moscow and gradually taken a more pro-Ukraine position than it did when Russia began its invasion. But it has so far not supplied advanced weaponry to Ukraine.
Israel will only supply Ukraine with nonlethal military equipment, the officials said.
A senior Israeli official said Israel is concerned Russian soldiers will be killed by Israeli-made weapons, which could lead to Russia harming Israeli security interests in Syria.
Between the lines: Russia holds enormous influence in Syria but allows Israel to operate freely against Iranian activity there.
Kyllä vaan ne sanktiot ryssiä vastaan toimii monellakin tasolla, vaikkei täydellisiä olekkaan.
Tämäkin jutun mukaan eristää Venäjää. Mietin, että kunnioittavatko jatkossa Kiina ja Intia tuota tulevaa ruplan offshore noteerausta? Outoa, että nyt joku Venäjän keskuspankki voi määritellä ruplan arvoksi, mitä Kreml ilmoittaa. Venäjän sisäisesti taas kansalaiset eivät taida piitata, miten Venäjän keskuspankki ruplan
arvon määrittää.
Itse luotan eniten siihen arvoon millä Venäjällä mustassa pörssissä voi Putin-paperilappuja treidata riihikuiviin taaloihin. En tiedä mikä se tällä hetkellä on, mutta epäilen vahvasti että se on jotain ihan muuta kuin Virallinen Vaihtokurssi.