Tännekin liitetty Martti J. Kari parin päivän takaisessa haastattelussa toteaa, että vaikka Putin saataisiin viralta, tilalle tulee joku muu silovikki, eli hallituksen rakenne ei tule muuttumaan. Samaa ovat sanoneet muut hyvin Venäjään perehtyneet tutkijat. Koska imperialistinen rakenne säilyy valtion rakenteen pysyessä koskemattomana, ei seuraava hallitsija voi alkaa pehmoilemaan Ukrainan tai lännen suhteen valtansa säilyttääkseen, eli joitakin näennäisiä myönnytyksiä voidaan tehdä, mutta perusasetelma ei muutu mihinkään.
Mahdollisesti ainoa ratkaisu, joka voi muuttaa Venäjän imperialistisen haliltusrakenteen, on saada valtio hajoamaan useampaan pienempään osaan, esimerkiksi aluehallintokunnittain syntyisi uusia valtioita. Tällöin kukin on sen verran pieni, ettei megalomanialle ole oikein elintilaa, kun pitää keskittyä oikeasti sen alueen hallitsemiseen ja kehittämiseen.
Kun Venäjä on jaettu useampaan pienempään valtioon, voi henkilökohtaiselle vastuulle tulla enemmän tilaa, eli kansalaiset voivat alkaa ymmärtämään, että tulevaisuus on omissa käsissä ja että kaikki ei tule ylhäältä annettuna. Se antaa tilaa demokratialle.
Tämä on mahdollinen kehityssuunta, joskin tuntuu, että vielä melko epätodennäköinen. Hajosihan Neuvostoliittokin muutamassa vuodessa, vaikka kukaan ei sitä olisi uskonut vielä 1989. Joka tapauksessa, tällaista kehitystä pitää tukea ja sitä pitää mahdollistaa lännessä. Eli paikallisia vähemmistöjä pitää alkaa tukemaan ja heidän edustajiaan pitää alkaa nostamaan esiin. Jokainen lännessä nostettu Putinin vaihtoehto on joku Moskovasta tai Pietarista.
Euroopassa ja muuallakin pitää alkaa nostamaan Venäjän vähemmistökansoja enemmän esiin. Udmurtian, Tatarstanin ja El-Marin tasavallat olisivat varmaan aivan erilaisia ja mukavampia toimijoita Euroopan näkökulmasta. Ja jos jossakin on joku pikkuhitleri vallassa, ei se syökse Eurooppaa uuteen sotaan ja sellaisen kontrolloiminen on ihan eri asia, kuin imperialistisen Venäjän.
Venäjä ei ole monoliitti, vaan kokoelma pieniä vähemmistöjä, joita hallitsee nyt Moskovan, Pietarin ja Murmanskin kolmiossa elävä vähemmistö, jonka hallussa on kaikki valta ja resurssit.
Neuvostoaikana maassa oli 127 virallista kansaa ja kieltä, joista 21:lla on oma osavaltio, parlamentti ja presidentti. Heidän kulttuuriautonomiansa Venäjän tasavalloissa on antanut mahdollisuuden omakielisiin lehtiin, teattereihin, televisio- ja radio-ohjelmiin, sekä peruskouluihin, joissa he voivat opiskella äidinkielellään. Viime aikoina mahdollisuuksia on kuitenkin paljon vähennetty.
Mistä Venäjä koostuu?
Venäläiset ovat tänään vähemmistönä ”omassa maassaan” sellaisissa osavaltioissa kuin Mari El (47%), Tatarstan (40%), Bashkortostan (36%), Kabardino-Balkaria (35%), Pohjois-Ossetia (35%), Kalmukkia (33%), Tshuvashia (27%), Tuva (20%), Dagestan (6%) ja Tshetshenia (5%). Monet kyselevät nyt mitä tulee tapahtumaan, jos/kun Volgan alueen, Kaukasian ja Siperian alkuasukkaat inspiroituvat krimin-venäläisten vallankaappauksesta? Mitä tapahtuu jos turkinsukuiset tataarit, bashkiirit ja tshuvashit haluavat erota Venäjästä? Miten Kreml käsittelee ongelmaa, kun islamilaiset kansat Dagestanissa, Tshetsheniassa, Ossetiassa tai Kabardiniassa vaativat itsenäisyyttä?
Putinin metodinen työ on ollut sulauttaa vähemmistöjä ja nitistää heidän kulttuuriaan. Meidän pitää tukea vastakkaista trendiä.