Olihan tämä jo tiedossa, mutta silti… huhhuh, Venäjä tosiaan tekee paluun 80-luvulle, aikaan ennen minkäänlaista “älyä” missään laitteessa. Ei muuta kun Wind of Change raikaamaan takapenkille vyötetystä putkiradiosta, muutoshan se on tämäkin!
“Grantasta ja muista Lada-malleista on jouduttu Ukrainan sodan aiheuttaman kauppasaarron vuoksi karsimaan paitsi Pokhmelkin mainitsemat turvatyynyt sekä lukkiutumaton jarrujärjestelmä, myös paikannus- ja multimediajärjestelmät.”
Lisäksi tuotantosuunnitelmista ovat hävinneet akuutin komponenttipulan vuoksi muun muassa modernit päästövähennyslaitteistot sekä nykyaikaiset ohjauspyörät.
Oikeistopuolueet ovat kyllä osoittaneet viime vuosina tukensa esimerkiksi Venäjän valtionyhtiö Rosatomille, toivottamalla sen avosylin tervetulleeksi Pyhäjoelle. Vasemmiston vastustus ja uhkakuvat liittyen Venäjän ulkopolitiikkaan leimattiin tuolloin russofobiaksi varsin äänekkäästi esim. Kokoomuspoliitikkojen toimesta. Oikeistopoliitikkojen halu olla näkemättä Rosatomia suorana Venäjän ulkopolitiikan jatkeena oli suoranainen tuki itänaapurin toiminnalle ja tyyppiesimerkki suomettumisesta, ottaen huomioon että päätös tehtiin Krimin valtaamisen jälkeen.
Eivät nämä asiat siis ole näin mustavalkoisia ja näissä vasemmistoa sivuavissa kirjoituksissa usein välittyykin kirjoittajien oma poliittinen suuntautuneisuus.
Tämä on kyllä jotenkin todella laiska heitto, jossa on iso kuva kadotettu täysin tai sitten ajetaan jotain agendaa. Mahdatko ajatella että Venäjän toiminta olisi jollain tasolla oikeutettua ja heillä olisi mielestäsi legitiimejä vaatimuksia?
Venäjähän tässä on sodan aloittanut ja ainoa keino viedä insentiiviä tällaiselta toiminnalta jatkossa on aiheuttaa Venäjälle mahdollisimman paljon negatiivisia seurauksia nyt, on se sitten väkivaltaa ja venäläisten tuhoa tai taloudellisia sanktioita. Se, että nyt pyrittäisiin kaikin keinoin rauhaan (ja sitä kautta myönnytyksiin Venäjälle) antaisi aivan päinvastaisen ja väärän signaalin. Tällainen kova vastaus olisi pitänyt antaa jo 2014, joten kaikkien olisi syytä toivoa että se annetaan viimeistään nyt siinä määrin ettei muille tule mieleen yrittää vastaavaa.
En viitsi enää palata tähän. Jos olet lukenut edes pienen osan viesteistäni tiedät kyllä kantani. En katso millään muotoa Venäjän toimintaa enkä heidän vaatimuksiaan oikeutetuiksi.
Rauha on iso kuva siinä missä sotakin.
Sodan ihannointi ratkaisuna ei ole järkevää eikä viisasta. Kansanryhmän tuhosta puhuminen sodan tavoitteena on suorastaan rikollista.
Kuka tässä ihannoi sotaa? Tilanne on se mikä se on koska Venäjä aloitti sodan. Sodan sytyttyä tulee taistella ja vihollinen torjua/tuhota, näin se vaan menee reaalimaailmassa. Toinen vaihtoehto on heittää selälleen ja toivoa parasta. Tätä vaihtoehtoa tuntuu kannattavan Patomäki ja OldFeki.
Meille muille on selvinnyt, että tästä pitää maksaa hintaa ja jos sitä ei makseta tänään niin huomenna maksetaan reilusti enemmän.
Uskoisin Ukrainan sodan vaikuttavan tulevaisuudessa aika lailla eri asetehtaiden markkinaosuuksiin vähintään kahdella tavalla. Ensiksikin taisteluissa koeteltu suorituskyky, jolloin valintapäätöksiä voi tehdä ihan koeteltujen tilanteiden, eikä paperilla olevien arvojen perusteella. Toiseksi eri maiden hallitusten vaikutus sotatilanteessa saataviin toimituksiin. Mun näkemyksen mukaan Sveitsi ja pitkälti myös Saksa vaikeuttavat tulevaisuuden asekauppojaan toiminnallaan, kun taas esimerkiksi USA, Iso-Brittania, Ruotsi ja Norja taas vahvistavat sitä. Venäjälle taas jaa markkinoiksi halpaa hintaa ja korruptiota ilman suorituskykyä arvostavat valtiot.
Ymmärrän erilaisia ajatuksia sodasta ja rauhasta, jopa lapsellisia ja mustavalkoisia. Joskus niissä on jopa ratkaisun siemen. Mutta tässä nyt jankataan taas yhtä ja samaa ja mennään parin viestin jälkeen huutelun ja henkilökohtaisuuksien puolelle. Sääli.
On ihan validi näkökanta että nämä sodat jatkuvat ikuisesti ellei jossain vaiheessa Venäjä kohtaa kovaa vastustusta ja sitä pysäytetä. Tästä on jo ennakkotapauksia niin monia että olisi absurdia ajatella että sama kuvio ei toistuisi jos Eurooppa nyt taipuu Venäjän toiveisiin.
Aitoon rauhaan tarvitaan neuvottelupositio jota Venäjä kunnioittaa. Tätä ei saavuteta periksiantamalla. Euroopan turvallisuuden kannalta on tärkeää padota Venäjä vuosiksi tai vuosikymmeniksi.
Tällä hetkellä puhuvat aseet ja voimapolitiikka. Ei ole epäilystäkään siitä, että se oli nimenomaan Venäjän päätös ratkaista tämä asein. Heille ei olla nyt tarjoamassa mitään sellaisia välityspalveluja, jotka Ukraina hyväksyy. Jos aikanaan tilanne kehittyy sovintoneuvottelujen asteelle, niin mahtaako Macron olla välittäjänä.
Lähtökohta monessa viestissä on outo, sillä en ole missään vaiheessa puolustanut sitä, että Venäjälle annettaisiin periksi. Muistutan kuitenkin, että jopa Zelenkyi on ollut puheissaan realisti, puhunut avoimesti Donbassin ja Krimin tulevaisuudesta ja kertonut ymmärtävänsä täysin, että Venäjä ei katoa minnekään. Euroopassa ja USA:ssa ymmärretään myös, missä Ukrainan avun rajat menevät. Tätä sotaa ei voida aktiivisesti lopettaa sotilaallisella voimalla, jota lännellä on.
Olen korostanut neuvottelujen merkitystä tämänkin sodan päättämisessä ja myös rauhaan pyrkimisen tärkeyttä. Olen myös hyvin pitkälle samaa mieltä kanssasi siitä, miten Venäläiset saadaan neuvottelupöytään. Venäjän patoaminen on kriittistä sodan lopettamiseksi, mutta tervettä järkeä kannattaa siinäkin käyttää.
Wahlroosin viimeaikaisista kommenteista saisi varmasti aika mehukkaan keskustelun aikaiseksi.
Ukraina on rauhan tekemisen kannalta täysin järjettömässä tilanteessa, sillä ei ole oikein muita järkeviä vaihtoehtoja kuin jatkaa taistelua vähintään siihen saakka kuin Venäjä on ajettu pois separatistialueilta. Kun Venäjä hyökkäsi, niin heillä oli mukanaan listat kymmenistä tuhansista eliminoitavista ukrainalaisista. Valloittamillaan alueilla on etsitty johtavia politiikkoja ja aiemmin armeijassa/kansalliskaartissa palvelleita ja heitä on teloitettu sumeilematta. Johtavat venäläiset politiikot esimerkisi duumassa on vaatinut ukrainalaisen kulttuurin hävittämistä ja arvioineet vähintään viidelle prosentille ukrainalaisille tulevan lopullisen ratkaisun, loput sitten saisivat olla venäläisten orjia. Venäjän valtion johto on kiistänyt ukrainalaisten oikeutuksen omaan valtioonsa.
Miten noista lähtökohdista lähtisi neuvottelemaan. Ok, tappakaa vain miljoona ukrainalaista sodan jälkeen, eikä kahta tai kolmea? Jos kävisi, että puolet ukrainalaista saisi valita itse mitä tekee ja missä asuu ja toiselle puolelle venäläiset saavat tehdä mitä lystää? Sitten sotakorvauksina Ukraina maksaa Venäjälle vaikka 1.000 miljardia dollaria ja Venäjä saa haltuunsa kaiken haluamansa omaisuuden?
Sodassa ajaudutaan helposti aina vaan syvemmälle juoksuhautoihin myös henkisesti ja sodathan laajenevat mielellään. Tässä sodassa on jo ylitetty kaikki ne rajat, joita ei voi ylittää, jos sota halutaan saada loppumaan nopeasti. Sodan laajeneminen on sentään onnistuttu välttämään ja mm. NATOn sotilaallisen voiman takia sotiminen on pysynyt ainoastaan Ukrainassa.
Moraalin näkökulmasta Venäjä ansaitsisi helvetin tulen ja hävityksen, mutta todellisuudessa se tulee olemaan ja pysymään ja sen olemassaolon kanssa pitää elää jatkossakin. On hyvä kysymys, miten neuvotteluihin pitäisi nyt lähteä. En tiedä, mutta niihin pitäisi silti pyrkiä.
Veikkaan että noista tulee vielä keräilykappaleita (jos tuotantomäärät jää alhaisiksi) ja haluttuja autoja sellaisille, joita ei kaikki moderni teknologia innosta. Niitäkin on, itselläni on IT-alalla toimiva ystävä, joka ei suostu ostamaan älypuhelinta, vaan käyttää edelleen vanhaa nokialaista.
edit: tän piti mennä kahvihuoneeseen, mutta en ossoo…
Mihin perustat tämän väitteesi? Ja vaikka olisitkin tässä oikeassa niin väitätkö myös ettei Ukrainan asema mahdollisissa neuvotteluissa parane lännen sotilaallisen voiman avulla?
Sinun logiikallasi mitään aseellista apua ei vissiin olisi tullut Ukrainaan lähettää alkujaankaan niin oltaisiin kenties lähempänä rauhaa nyt? Jos tämä oletus ei pidä paikkaansa niin voitko hieman avata logiikkaasi kun nyt tuntuu kovasti siltä että sanot että et millään tavalla tue Venäjän tavoitteita mutta kuitenkin kaikkien viestiesi ydinsisältö pelaa Venäjän pussiin.
Ymmärrän tässä kaikkien kannan asiaan, vaikkakin osa on selvästi kiihkossa kirjoitettua. Ymmärrän myös @OldFeki ajatukset tästä ja mielestäni hän ei puolusta millään tavoin Venäjän toimia.
Sen sijaan olen kovin skeptinen rauhan mahdollisuudelle, sellaisen rauhan missä Venäjä saa jotain myönnytyksiä. Ensinnäkin minkälainen elin tätä tulee valvomaan, entä mahdolliset rikkomukset. Kaikki muistavat varmasti itä-Ukrainan surkeat tulitauot ja niiden tehokkuuden. Tulitauon valvojat tulivat sieltä pois kun taukoa rikottiin jatkuvasti ja säälittä. Oletaan, että saadaan jonkin näköinen rauha aikaiseksi, mikä pitää sisällään Venäjän läsnäolon luovutetuilla alueilla. Mitä tehdään kun Ukrainalainen vapaaehtoinen sissitoiminta päättää kostaa muutaman sukulaisen teurastuksen. Millä estetään Venäläisten puolelta rauhan hyväksi käyttäminen ryöstelyyn ja lisävalloitusten valmisteluun. Rauhanturvaajat ovat yksi keino. En vaan näe Kremliä hyväksymässä kansainvälisiä joukkoja Ukrainassa- tilanne muuttuisi heidän kannaltaan vielä huonommaksi. Ei ole helppoa tietä ulos
Mikä tässä nyt on se syy, miksei kansainvälisiä joukkoja voi tuota Ukrainaan? NATO on lausunut ettei se liittona tarjoa aseapua, mutta yksittäiset jäsenmaat voivat sitä antaa. Miksei samalla mekanismilla joukkojakin?
Venäjä nyt on joka tapauksessa osoittanut, että se sotii ja tulee sotimaan kaikkialla missä sillä on siihen mahdollisuus ja missä se kokee sillä jotain saavuttavansa. Mitä enemmän sen sotilasvoimaa tuhotaan Ukrainassa sitä pidempää tässä maailmankolkassa on turvallista. Sen nyt ymmärtää, että ydinasepelote estää länttä marssimasta Moskovaan mutta miksei sinne Ukrainaan voi joukkoja lähettää? Millä Moskova muulla eskaloi kuin liikekannallepanolla ja onko sekään niin huono, jos se tarkoittaa että Venäjän sotavoimaa saadaan Ukrainaan vieläkin enemmän tuhottavaksi ja siten turvallista tulevaisuutta ostettua vieläkin pidemmäksi ajaksi.
On tosiaan aika yllättävää, että samoja Venäjän kannalta suosiollisia kantoja löytyy sekä laitavasemmistosta että laitaoikeistosta ja vähän siitä välistäkin. Tätä selittämään on tarjottu myös ns. “hevosenkenkäteoriaa”, missä ääripäät lähenevät toisiaan.
Itse näen asian enemmän niin, että Venäjä on ennen kaikkea vakoilun ja salaa vaikuttamisen suurvalta. KGB ja sen seuraaja FSB omaksuivat jo kylmän sodan alkuvuosina pääasialliseksi tavoitteekseen “lännen” yhtenäisyyden murentamisen. Tavoite tosin saattaa periytyä jo tsaarin ajalta. Venäjältä puuttuu täysin sellainen ulkopoliittinen perinne, jossa luotaisiin tasavertaisia ja ystävällisiä suhteita naapurimaihin. Väittäisin jopa, että Stalinin ajasta lähtien Venäjä ei enää piitannut kommunistisesta ideologiasta kuin juhlapuheiden tasolla, ja sille kelpasi kansainväliseksi kumppaniksi kuka tahansa, joka tarvitsi Venäjän tukea omiin pyrkimyksiinsä ja oli valmis maksamaan siitä venäläisten haluaman hinnan. Neuvostoliitto lopetti myös itse suunnitelmatalouden jo ennen hajoamistaan perestroikan myötä.
Ääripäiden vahvistuminen luonnollisesti tuo mahdollisimman paljon epävakautta, eikä Venäjälle ole niin väliksi tukeeko se oikeistoa vai vasemmistoa. Se tukee sitä tahoa, jolla näyttäisi olevan onnistumisen edellytykset paikallisesti luomaan epävakautta. Aiemmin KGB ja nyt FSB tekevät tätä luomalla kontakteja paikallisiin poliitikkoihin, armeijaan, elinkeinoelämään, yliopistoihin ja lehdistöön. Sitä varten Tehtaankadulla ja Nordenskiöldinkadulla on kymmeniä FSB:n “diplomaatteja”. Venäjällä on tästä toiminnasta vuosikymmenien perinne ja resurssit maassamme. On selvää, että myös tuloksia syntyy ja se näkyy joidenkin maamme johtajien kannanotoissa ja/tai toiminnassa.
Todettakoon lyhyesti, että toki myös USA pyrkii nyt taas kerran epävakauttamaan Venäjää kun on selvinnyt, että Venäjä on sen vihollinen. Yksi näistä keinoista ovat talouspakotteet. Taloudellisella eristämisellä oli ratkaiseva vaikutus Nevuostoliiton romahtamiseen ja on aivan mahdollista, että se tapahtuu taas. Nyt teknologista osaamista on tosin enemmän myös Kiinassa ja Intiassa.
Palaan vielä sanan “länsi” ympärille laitettuihin lainausmerkkeihin. Minua häiritsee puhe, jossa sanotaan Suomen olevan “osa länttä”. Uskon, että tämä retoriikka on itse asiassa nykyäänj valjastettu palvelemaan Venäjän tarpeita. Se antaa ymmärtää, että olisi edelleen olemassa rautaesirippu, joka jakaa maat itään ja länteen. Jos Suomi on osa “länttä”, se tarkoittaa että joku muu maa ei ole. Vaikkapa Ukraina tai Valko-Venäjä. “Osa länttä” -retoriikka siis kaivaa maata alta muiden Itä-Euroopan maiden oikeudelta olla vapaita ja riippumattomia Venäjän kontrollista. Miksei Suomi voi sanoa ihan rehellisesti olevansa osa vapaata ja modernia Itä-Eurooppaa, yksi koko Euroopan vapauden etuvartioista? Ajat ovat muuttumassa ja Itä-Eurooppa ei ole enää jatkossa yhtä alentava määre kuin se oli kylmän sodan aikaan. Siihenkin ajatukseen on jo Suomessa aika tottua.
Tätäkin haastaisin kyllä hieman. Mielestäni skenaario jossa Venäjän nykyinen valtio hajoaa useammaksi pienemmäksi valtioksi ei ole myöskään täysin mahdoton. Sen jälkeen kukaan ei tiedä minkälainen/minkälaisia naapureita meillä on tulevaisuudessa.
