Hieno puheenvuoro Puolalta.
No näin se meidän kesken on. Tärkeintä on totta kai keskittyä nyt nykyiseen tilanteeseen, eli Venäjän pysäyttämiseen Ukrainassa, kuten tässä(kin) ketjussa ansiokkaasti tehdään. Mutta julkisuudessa on silloin tällöin pakko käydä sitäkin keskustelua ja lobata eri vaihtoehtoja ettei Eurooppaa yllätetä housut kintuissa.
Omat ajatukset Venäjän täysimittaisesta hyökkäyksestä Puolaan on, että jos muualla maailmassa ei mitään täyskäännöstä tapahdu (esim. Kiina-Taiwan, Korean niemimaa, lähi-idän tilanne), se tuntuu mahdottomalta. Rajalliset operaatiot joista voi vielä perääntyä ovat toki mahdollisia. Mutta arvausta sekin tietysti vain on.
Jos Venäjän nykyhallinnon tavoitteena on aloittaa sotia sisäpoliittisista syistä pitääkseen Venäjän kansan huomion muualla, kuten on helppo ajatella, tilanteista tulisi jossain määrin pystyä tulemaan ulos voittajana. Venäjän operaatiot Ukrainassa eri käänteineen on jatkuneet pitkään. Vuonna 2022 se teki valtavan virhearvioinnin vastarinnan suhteen (300 000 sotilasta viidestä suunnasta…), mistä on ajauduttu tähän. Samaan se tuskin sortuu kahteen kertaan.
Puola on Venäjälle maantieteellisesti kiinnostava Kaliningradin ja Valko-Venäjän vuoksi, mutta siihen se mielestäni jää. Se on iso maa, ja on hyvä muistaa, että paljosta ”farmarien” mediahuomiosta huolimatta sillä on pitkä historia huonoista suhteista Venäjän kanssa. Esimerkiksi toisessa maailmansodassa Neuvostoliiton joukot jäivät Puolan rajalle odottamaan ja antoivat näin Natsi-Saksalle lisäaikaa viimeistellä historiallista terroriaan maan alueella. Vuonna 2022 vain 2% puolalaisista näki Venäjän positiivisessa valossa ja toisin kuin Ukrainassa ja Valko-Venäjällä, venäjänkielinen väestö maassa on häviävän pieni (<1%). Maan EU-suhteissa ja sisäisessä jakolinjassa on ollut ongelmansa mutta en tiedä mitä muuta järkevää suuntaa nykyisessä turvallisuustilanteessa Puolalla on kuin jäädä länsimaiden ja NATO:n kainaloon. Viimeiset vaalit ja kyselyt myös tätä suuntaa osoittavat.
Mitään vastaanottokomiteaa ei siis ole edes villeissä unissa odotettavissa. Sen sijaan Venäjää vastassa on hampaisiin asti varustautunut, vihamielinen, ja sotilaallisesti ihan uskottava Puolan kansallismielinen valtio, jossa on yli 35 miljoonaa ihmistä. Oletettavasti taisteluissa merkittävänä vahvistuksena on Ukrainasta taistelukykyisenä kuvitteellisesti perääntynyt, kokenut ja vihainen sotaväki. Puola on totta kai myös täysivaltainen NATO:n jäsenmaa ja aletaan olla niin lähellä Euroopan ydintä, että on vaikea nähdä miten NATO voisi olla vastaamatta muulla kuin voimalla. Venäjää on varoitettu useaan otteeseen artikla 5:sesta, ja toisin kuin Venäjä, länsimaat ovat tähän asti haastavasta ajasta huolimatta kutakuinkin pitäneet kiinni kansainvälisisten sopimusten velvotteistaan ja esimerkiksi kunnioittaneet Unkarin pelleilyä EU:ssa, Turkin NATO:ssa ja Venäjän YK:ssa. Kaikki tietää miten yhteydenotossa NATO:n kanssa käy. Toimintasuunnitelma on jo valmiina ja toisin kuin Ukrainassa, kaikki Venäjän ilma- ja meritoiminta pyyhitään kartalta välittömästi, ja tarvittaessa muutakin. Venäjän johdolle jää käteen vain ydinsota enkä jaksa uskoa että se on heillä loppujen lopuksi tavoitteena.
Yhdysvallat on ollut sotilaallisesti valmiina kylmän sodan ajoista alkaen ja kerännyt (hyvässä ja pahassa) kokemusta eri tilanteista. Nyt myös suurten Euroopan NATO-maiden tulee varautua. Yksinään Saksan puolustusbudjetti on pienellä panostuksella yhtä suuri kuin käytännössä sotatilassa olevan Venäjän, ja EU-alueella voidaan päästä pienillä ponnistuksilla (3-5% BKT) jopa 10-kertaisiin lukuihin. Euroopassa on motivaation ja osaamisen lisäksi hyvin laajaa ja modernia puolustusteollisuutta (Saksa, Ranska ja UK ovat maailman top 5 luokassa). Venäjällä ei ole kehittyvänä alkutuotantotaloutena mitään millä vastata, ja Venäjän ”tavallisen” väestön motivaatio lähteä Puolan kaltaisiin itsemurhavalloituksiin on jo todettu alhaiseksi. Ainoalta luotettavalta yhteistyökumppanilta Pohjois-Korealta saadut ohjukset on kai teknologialtaan kuin vertaisi Nokia 3210 iPhone 15, mutta toki saattavat kehittyä hiljalleen datan kanssa.
Viime aikoina tulleet tilastot on antaneet näkyvyyttä lupausten taakse ja vähän hävettää, että maat kuten Kanada ottavat ajoittain Ukrainan tukemisessa vanhaa mannerta isompaa roolia. Mutta uskon edelleen yhtenäisyyteen sekä välittömään voimankäyttöön jos NATO-maan suvereniteettiä rikotaan, ihan pelkistä itsekkäistä syistä, koska kellään yksittäisellä maalla ei ole varaa antaa NATO:n hajota. Joku mainitsi, että NATO-maat on jo sodassa, mutta Ukrainalle valitettavasti tilanne ei ole sama.
Kaikki tämä pätee mielestäni myös kuvitteellisessa hyökkäyksessä Suomeen, joskin siihen on valmistauduttu jo jatkosodasta alkaen ja pohjoismaat ovat keskeisimmässä asemassa. Toivotaan että saadaan pian toivottaa Ruotsi ja mm. SAAB:in kapasiteetti viralliseksi NATO:n jäseneksi.
Ja pahoittelut, viestin pituus lähti vähän käsistä kun oli tarkoitus vain kommentoida Puolaa lyhyesti.