Robotyne-Verbove -suunnalla pientä etenemistä, ja vihulaisen puolustusasemia vallattu
Nyt siis jo ennen saavutetun Surovikin linjan kolmas eli ‘viimeinen’ osa, ‘fighting positions’
Iso saavutus, koska jos vallatut asemat saa pidettyä, antaa se suojaa ja katkaisee linnoitteen. Asemasta käsin voi edetä sivustoilla ja tietenkin eteenpäin.
Surovikin line’s tri-layered defense (ditch, the dragon’s teeth, and the fighting positions)
Avaatko pikkuisen, että mikä tuossa oli “sakeaa” ja mitä minä olen huudellut? Minähän kerroin, etten ole ketään tuomitsemaan, vaan en vaan ymmärrä.
Et tuomitse, MUTTA et vaan tajua… En ihmettele juttujasi, MUTTA vain kyseenalaistan…
Jollei Ukrainalla ole kaikkia mahdollisia nuoria miehiä pakko saada rintamalle, niin tuskin kukaan sinne itseään tappamaan lähtee jonkin periaatteen takia. Ymmärrän kyllä ajatuksen maanpuolustuksesta, mutta jokaisella on oma roolinsa.
Varmasti myös ukrainalaiset haluavat, että sodasta huolimatta heitä pystytään edustamaan maailmalla huippu-urheilussa.
Sotaa käydään monilla eri tavoilla ei vain aseellisesti. Venäjä yrittää tukahduttaa Ukrainan kieltä ja kulttuuria, urheilijat tuovat sitä hyvin esiin maailmalla. Sodan jatkuessa pitkään on myös varmasti hyvä että Ukrainalaiset voivat unohtaa sodan edes 30 minuutiksi päivässä katsomalla vaikka lentopallo ottelua. Urheilua käytetään paljon vaikuttamiseen, ja vahva viesti on myös ollut venäjän kilpailukielto monessa urheilulajissa. Aina kun näet Ukrainalaisen urheilijan edustamassa maata näet putinin epäonnistuneen tavoitteissaan.
Jees. Tämä kaikki on vain jotenkin niin hämmentävää ja sekavaa. Vaikea sanoa mikä on oikein ja mikä väärin. JOS Suomi olisi vastaavassa tilanteessa ja koko itärajan mitalla käytäisiin taisteluja, niin olisiko moraalisesti oikein, että vaikkapa Suomen futismaajoukkue kävisi samaan aikaan pelaamassa EM-karsintapelin Ruotsissa?
Joo ja ei. Varmasti kiva, kun siviileillä ja miksei sotilaillakin olisi hetken muutakin ajateltavaa, mutta samalla se voisi aiheuttaa katkeruutta sotilaissa, jotka pelkäävät henkensä edestä ja jotka näkevät miten taistelutovereilta leikkautuu sirpaleista raajoja irti ja jotkut jäävät örkkien vangeiksi.Toiset ne vaan pelaa futista ja mä olen täällä juoksuhaudassa pelkäämässä.
Kuten sanoin. En mä tiedä mikä on tässä asiassa oikein ja mikä väärin. En tiedä onko tällaisiin kysymyksiin edes oikeita vastauksia. Sen minkä taas tiedän ja jonka tietävät kaikki, on putlerin raukkamainen sota täyttä hulluutta, pahuutta ja saatanasta.
Erilaisia yhteistapahtumia järjestettiin WW2 aikana runsaasti Ruotsin ja suomen ja Saksan kanssa. Ystävyysmaaotteluita, kävelykampanjoita ,hiihtomaaotteluita ja maratoneja, ampuma-maaotteluita yms. Kannatuksen vuoksi. Myös sotilaita jotka siviilissä urheilijoita päästettiin noihin rintamalta.
Mutta se on totta että Ukrainalaisia nuoria miehiä on paljon myös Suomessa, moninkertaisesti suhteessa mitä Suomalaisia ulkomailla sota paossa WW2 aikana. Sotilaskarkuruus on nyt helppoa kun rajat yleisesti auki kaikkialle muualle paitsi Venäjältä, WW2 oli kaikkien rajat kiinni.
Ei missään sodassa koko kansakunta ole valjastettu sotateollisuuteen tai armeijaan. Pitäähän sen yhteiskunnan jotenkin pyöriä taustalla (maaviljely, yritykset, ulkomaankauppa yms…)
Onko moraalisesti oikein, että rintamalle joutuvat yleisesti pelkästään miehet?
Nämä urheilijat nostavat myös kansallista itsetuntoa ja toimivat siten myös henkisen maanpuolustuksen tukena. Lisäksi urheilijat, viihdetaiteilijat, kulttuurivaikuttajat tuovat iloa myös ukrainalaisille ankeina aikoina. Mediatietojen perusteella ukrainalaisille esimerkiksi euroviisuissa esiintyminen ja pärjääminen on ollut erittäin tärkeää.
Kyllä ukrainalaisia huippu-urheilijoita sekä eri alojen kulttuurin huippuja on rintamalla kaatunut ja haavoittunut, ettei heitä lusmuilustakaan voi syyttää. Muistanpa lukeneeni myös yliopiston professorista, joka on rintamalta käsin pitänyt luentoja opiskelijoille. Huippu-urheilijoiden osallistumisesta sotaponnistuksiin on esimerkki raskaan sarjan ammattitnyrkkeilijä ja hallitseva maailmanmestari Usyk, joka ottelutaukojen aikana on ollut sotatoimissa osallisena.
Vaikka sota on raskasta aikaa kaikille, niin siitä huolimatta ihmismieli kaipaa muutakin jaksaakseen ja siksi on pyrittävä jatkamaan niin normaalia elämää kuin mahdollista.
Enemmän kuin muutama lentopalloilija minua on jo sodan alusta asti ihmetyttänyt miten ihmeessä Ukrainasta on päästetty maanpakoon miltei 10 miljoonaa ihmistä, mukana perheitä ja parhaassa palvelusiässä olevia nuoria miehiä. Ainakin Suomessa rajat menevät kiinni, jos sotatila syttyy ja ainakaan miehet eivät lähde mihinkään, vaan siirtyvät sodanajan palvelusyksikköön.
10 miljoonaa ihmistä, joten mukana muutama miljoonaa hyvässä iässä olevaa potentiaalista sotilasta. Näitä nuoria miehiä perheineen on haastateltu TV:ssä ja aina mieleen hiipii ajatus maanpetturuudesta (eikös sinun pitäisi olla sotimassa, eikä sotaa karussa ulkomailla) ja miten ovat päässeet lähtemään Ukrainasta, jossa on sotatila. Eikö Ukrainassa ole samankaltaista yleistä asevelvollisuutta, kuin Suomessa vai miten tämä on mahdollista ja rajojen yli on mennyt porukkaa kokoajan, ei vain sodan alussa. Miksi Ukraina ei sulje rajojaan niin, että kukaan ei poistu maasta vaan kaikki valjastetaan taisteluun? Toiset kuolevat rintamalla ja toiset “Sergeit” perheineen antavat ihan pokkana haastatteluja turvapaikasta lännestä. Ei tunnu kovin reilulta.
Suomessakin poikkeusoloissa pyritään ylläpitämään ja suojaamaan kansallista identiteettiä ja kulttuuria. Syynä se, että pitää olla jotain minkä puolesta taistella ja se pitää henkeä yllä. Museoista siirretään kansallisesti tärkeät taideteokset turvaan, osallistutaan kansainvälisiin urheilukilpailuihin, ym. Olen suorittanut alueellisen maanpuolustuskurssin ja se oli silmiä avaava kokemus. Sotiminen ei ole pelkästään sitä, että ammutaan toisia rintamalla, vaan samalla puolustetaan mm. kansallista identiteettiä kokonaisuudessaan. Kurssilla oli paljon jengiä museoista, seurakunnista, ym. tahoilta joilla ei amatöörin näkökulmasta ole poikkeusoloissa tärkeää roolia. Olinpa väärässä.
ISW kertoo, että Ukraina pyrkii laajentamaan aukkoja venäläisten puolustuslinjassa. Ei maksumuuria.
Se, että Ukraina on siirtänyt raskasta kalustoa ja joukkojaan taktisesti tärkeille alueille, vaikuttaisi viittaavan murtumaan Venäjän puolustuslinjassa ja Ukrainan pyrkimykseen kasvattaa tätä murtumaa, arvioi ISW.
Kuleba kritisoi vastahyökkäyksen hitautta kritisoivia. Ei maksumuuria.
“Sohvalla tai lämpimässä studiossa Ukrainan vastahyökkäyksen nopeutta arvosteleva henkilö arvostelee samalla yksittäistä sotilasta, joka on ollut taisteluissa, on uhrannut itsensä, menettänyt tovereita, edennyt kilometrin miinakentän läpi ja voittanut yksi vastaan yksi -taistelun venäläisen kanssa juoksuhaudassa”, Ukrainska Pravda kertoo Kuleban sanoneen.
Noniin, loppukirin paikka. Laittakaas jakoon omille sukulaisille ja muille, niin saadaan aloite täyteen ja mahdollisesti päästään tuosta kivestä kengässä
Shoigu taas pyytää tykinruokaa. Taitaa tulla yhtä onnistunut kampanja kuin edellisestä 
Tässä sitä onkin Suomessa tekemistä. Asepalvelusikäisten Suomalaisten määrä pienenee vuosi vuodelta ja aina vaan pienempi ja pienempi osa ikäluokasta on edes fyysisesti asepalveluskunnossa. Millä saadaan maahan muuttajat sitoutettua yhteiskunnan puolustamiseen samalla innolla kuin kantasuomalaiset?
Toinen ongelmallinen ryhmä on syrjäytyneet nuoret miehet. Jos ei omista mitään eikä ole oikein “kiinni” missään niin mitä puolustettavaa siinä on?
Maarianhaminan konsulaatin sulkeminen toteutuu ilman keräystäkin. Uutisten perusteella haetaan vain vahva selkätuki asiaan.
Onhan tuossakin tavallaan pointtinsa. Samaan aikaan Hiv-positiivisia, mielenterveysongelmaisia ja hitaasti etenevistä verisairauksista kärsiviä kaivetaan rintamalle miespulassa. Jotain virheitäkin on varmasti tapahtunut.
Toisaalta kulttuurin, normaalin elämän, urheilun ja kansallisen identiteetin ylläpitämisen voi helposti ymmärtää monessakin mielessä välttämättömäksi.
Onhan myös itselläni se tilanne, että jos Venäjän panssarit alkaisi vyöryä rajan yli Suomeen, olisin itse ollut sotimassa jo kauan aikaa, kun nuoret asekuntoiset miehet vieläkin pelaavat pallopelejä siviilissä. Mutta elämän täytyy jatkua ja se on ihan oikein. Suomen sodissa jatkui pääsarjatasonkin urheilu. Ilmahälytyksen tullen peli keskeytyi hetkeksi. Eino Kaila opetti filosofiaa pommisuojassa. Kaila jatkaa puhettaan, katto vapisee ja rappaukset tippuvat niskaan, mutta yhteiskunta tarvitsee urheilijoita, esikuvia ja oppineita, ja tämäkin on taistelua. Normaalista on pidettävä kiinni kynsin hampain ja luotava tulevaisuutta vapaassa yhteiskunnassa, että olisi minkä puolesta taistella ja mihin palata.
Ne menevät armeijaan, joilla on kykyä, halua tai ainakin koulutusta, joita armeija tarvitsee juuri silloin. Ei armeijakaan tarvitse ketä tahansa. Pienessä maassa lopulta tulevat kyllä viimeisetkin, mutta sillon ollaan perikadon partaalla.
Fyysinen kunto ei ole kaikissa tehtävissä ongelma. Esim dronet, kyberturva jne löytyy tärkeää tehtävää kuntotasosta riippumatta.
Välillä on sotilaillakin vapaata. Miksei siis urheilijoillakin. Useita sodan aikana kisanneita on kaatunut rintamalla. Mikään ei viittaa siihen, että urheilijat olisi vapautettu kokonaan palveluksesta.
Panssarivaunun miehistöön kuuluva sotilas kuvailee Ukrainan asevoimien videolla Challengeria ”tankkien tarkkuuskivääriksi”:
Se teki epäilemättä maailmanennätyksen osuessaan T-55-vaunuun yli viiden kilometrin päästä, sotilas kertoo.
Challenger 2:n tarkoitus on tuhota erityisesti muita panssarivaunuja.
…vanhat T-80-panssarivaunut kärsivät usein muun muassa latausongelmista. Venäläiset sen sijaan pelästyvät jo Challenger 2 -tankkien moottorien ääntä…
