Kiitokset muute jäsen Sebeteukselle aiemmasta kirjoituksestaan, josta hyvin sai kuvan sodan kokonaisuudesta.
Minä en vieläkään tiedä, mitä Ukrainan häviämisellä tarkoitetaan. Jos Ukraina suostuisi alueluovutuksiin ja sota päätettäisiin näihin asemiin, niin se olisi tappio monessakin mielessä, mutta ei yllä esitetyllä tavalla.
Jos Ukraina osoittaisi heikkoutta, miksi Venäjä tyytyisi nykyisiin rajoihin. Venäjän tavoite, jota ei tosin ole kerrottu, mutta joka on Kiova, ei tietääkseni ole muuttunut.
Jos nykyiset rintamalinjat sortuisivatkin Ukrainan puolelta ja lähdettäisiin uudelleen kohti Kiovaa, niin Venäjä resurssit eivät alkuunkaan riittäisi sinne pääsemiseen tai sen valloittamiseen, saati sen pitämiseen.
Nykyinen tilanne, joka on muuttunut resurssitaisteluksi, on Venäjän etu. Sen sijaan Venäjä ei ole osoittanut pystyvänsä mihinkään muuhun kuin ampumaan poteroista ja tekemään satunnaisia epäonnistuneita ihmisaaltoja.
Jos Ukraina lähtisi vetäytymään pakosta tai taktisesti, Venäjä polkisi omat miinakenttänsä mennessä ja mitä luultavammin toisen kerran tullessa. Se joutuisi taas siihen liikkuvaan sodankäyntiin, jossa kalusto hajoaa, huoltoketjut venyvät, jossa kurittomuus, johtamisen puute ja huono motivaatio pääsevät kukoistamaan. Kuka tahansa osaa ampua poterosta ja mennä ihmisaallon mukana kaatuakseen nenä edellä hankeen, josta sitten toveri vetää jaloista itää kohden niin, että pää kopisee routaiseen maahan, tai vie saappaat jalasta ja jättää siihen tekeytymään. Tämä on helppoa vähän heikommankin laatuiselle rosvojoukolle, mutta Kiovaan on älyttömän pitkä matka.
Ukraina on kaksinkertaisessa pattitilanteessa, kun on yhtäältä poliittinen paine näyttää edistystä rintamalla ja toisaalta jokainen maametri on maksanut jonkun hengen. Miten millään syyllä voisit perääntyä.
Jos Ukrainan tukeen Yhdysvaltojen suunnalta tulee keskeytyksiä, se voisi parhaillaan palvella kokonaiskuvaa siten, että kaikkien muiden olisi pakko ottaa koppi asiasta. Ei se oikein muutenkaan ole näyttänyt onnistuvan? Poliittinen paine siirtyisi eurooppaan näyttää kykyä varustaa Ukrainaa. Toisin kuin tähän asti, taistelukentällä voitaisiin jopa taktisesti perääntyäkin, sillä tuen puuttuminen legitimoisi vetäytymisen. Kohti länttä siirtyvät rintamalinjat voisivat aiheuttaa paniikinomaista tarvetta pelastaa Ukraina, ratkaista nykyisen syntyneen pattitilanteen rintamalla, mutta ei se vielä Ukrainan tappiota tarkoittaisi.
Tämä nykyinen poterosodankäynti on propagandistisesti brändättävissä oikeutetuksi puolustustaisteluksi ja se miten kansa mieltää sodan, on ratkaisevassa roolissa pitkällä tähtäimellä. Venäjän propaganda oli suurissa vaikeuksissa silloin, kun ensin iloittiin hyökkäyksen etenemisestä ja sitten ei edettykään. Muistan, kuinka paatuneimmatkin propagandan kasvot repivät perseensä tv-lähetyksessä. Propagandan paletti taisi pysyä kasassa vain lähinnä siksi, että ihmiset seuraavat uutisointia varsin ylimalkaisesti Venäjällä.
En näe Ukrainan tappiolle muuta mahdollisuutta kuin miljoonien ihmisten liikekannalepano Venäjällä ja koulutus, jos tällä kulutuksella ja etenemisen nopeudella aiotaan marssia Kiovaan.
Tämä ketju muistuttaa paljon korona-ketjua aikoinaan, jossa ensin kaikki kuoltiin, sitten ei kuoltukaan, sitten kaikki taas kuolee, eikä kuoltukaan. Ukrainallakaan ei tässä hetkessä ole mitään suurempaa hätää maansa olemassaolon puolesta.
:
syy” ja se Putinin lupaama alueosuus Länsi-Ukrainan alueista. Jotain tällaista luokkaa:
