Tällainen Taurus-päivitys sattui silmään X:n ihmeellisessä maailmassa. Ei sinällään mitään uutta, mutta ihan hyvä tietää vähän numeroitakin.
Today I contacted the manufacturer of Taurus. Of course not all questions could be answered, but here are the most important facts: Germany is providing over 600 #Taurus, 300 of which are ready for use and could be given to Ukraine immediately. 300 Taurus would have to be modernized. The request for modernization was made to the federal government several times - no response. Are there any repeat orders from the federal government? No, none. Has the issue of reducing the range been discussed with the manufacturer? Yes, but here too there was no order - the decision remains open. #OlafScholz is betraying Ukraine and putting the security of Germany and all of Europe at risk.
Mielestäni edes keltainen lehdistö ei huuda tulevasta suursodasta, vaan sen kasvaneesta riskistä. Eikö riski sitten ole kasvanut?
Aika harva taitaa kiistää sen, että Venäjä on menestynyt Ukrainassa huomattavasti heikommin kuin ennakkoon pelättiin ja sen asevarustelukaan ei ole ollut ihan niin priimaa kuin kuviteltiin. Mutta yllätys se on ollut myös Putinille ja kumppaneille, jotka varmasti aidosti uskoivat Ukrainan valtaamisen olevan muutaman päivän keikka. Eikä tuon ajatuksen hulluutta kannata liikaa korostaa, sillä lännessä monet ajattelivat ihan samoin.
Ihan liikaa painoarvoa en kuitenkaan antaisi hupeneville asevarastoille, kun maa samaan aikaan kiihdyttää omaa asetuotantoaan, se saa entistä laajemmin ulkomailta aseistusta ja se harjoittaa entistä avoimempaa sekä aggressiivisempaa provokaatiota Nato-maita kohtaan. Ja samaan aikaan meillä EU:ssakin on entistä enemmän vaikutusvaltaisia poliittisia toimijoita, jotka kyseenalaistavat koko Ukraina-avun.
Venäjä on vuonna 2024 heikompi kuin vuonna 2023, jolloin se oli heikompi kuin vuonna 2022, jolloin se oli heikompi kuin vuonna 2021. Miten suursodan riski voi kasvaa, kun Venäjän tosiasiallinen sotilaallinen voima laskee jatkuvasti? Esimerkiksi jos oletetaan että Venäjä onnistuisi nostamaan tykistön ammustuotantoa 2,5 miljoonaan ammukseen vuodessa SOTATALOUDEN ansiosta, niin Venäjällä menisi 4,5 vuotta pelkästään tuottaa se määrä tykistönammuksia mitä kulutettiin vuonna 2022. Mikäli pitäisi korvata vuoden 2022 + 2023 ammuskulutus tuotannolla, niin tähän menisi yli 7 vuotta. Panssarivaunujen osalta noin lyhyet aikamääreet eivät riitä, vaan puhutaan realistisesti kymmenistä vuosista, että päästään edes lähelle sitä mahtia mikä oli käytössä sodan alussa.
Venäjä käy sotaa varastoilla eikä tuotannolla ja siksi tuotanto ei ole kovinkaan pelottava osuus tässä sodan yhtälössä. Siinä vaiheessa kun varastot loppuvat ja Venäjän on pakko nojata pelkkään tuotantoon, niin koko rintama romahtaa, edellyttäen että länsimaat eivät lopeta Ukrainan tukemista.
Venäjällä on myös vähemmän pidäkkeitä länttä kohtaan. Pari vuotta sitten se laski sen varaan, että se voi kävellä Ukrainan yli ja kauppasuhteet Eurooppaan jatkuvat ja homma kuitataan pienellä narinalla “ei noin saa tehdä”.
Suursodan (mitä termillä nyt sitten ikinä tarkalleen ottaen tarkoitetaankaan) riski ei kai liity huomiseen tai ylihuomiseen. Lisäksi riskistä varoittavat ovat sitoneet asian tiiviisti siihen, miten tilanne Ukrainassa etenee. Oletusarvo ei liene, että Ukrainassa käydään nykyisellä aktiviteetilla sotaa ja samaan aikaan käynnistetään laajoja sotilaallisia toimia toisaalla.
Sinällään Venäjä on mielestäni kaikissa tilanteissa uhka ainakin naapurimailleen. Kysymys on vaan siitä, millaiseksi sen uhkatason milloinkin arvioimme.
Venäjän kalustetappiot jättävät varjoonsa sen oleellisemman eli miehistötappiot. En pidä kovin todennäköisenä että Venäjä kykenisi avaamaan uuden rintaman reserviläisvoimin, tai ainakaan pitämään sitä auki kovin pitkään.
Ihmisen mieli toimii juuri tuolla tavalla, että kun ensimmäistä kertaa joudut auto-onnettomuuteen, niin koet autolla ajamisen riskisemmäksi vaikka tosiasiallisesti riski on laskenut, koska kiinnität ajoturvallisuuteen enemmän huomiota kuin aiemmin. Suursodan riski oli valtava vuoden 2022 alussa, mutta se on laskenut kuin lehmän häntä sodan edetessä ja Venäjän heiketessä. Samalla ihmisten ja poliitikkojen pelko on kasvanut, kun sota näyttää jatkuvan vielä ensi vuonnakin ja ties kuinka pitkään tulevaisuudessa. Ihmiset eivät ajattele järjellä, vaan tunteella.
Pelolla ei kannnatakaan suhtautua. Sodan riski on myös eri asia kuin että sota todennäköisesti syttyisi. Mutta tämä “auto-onnettomuus” on saanut monet miettimään niitä riskiskenaarioita entistä tarkemmin. Ja vaikkapa minullekin se on muistuttanut, että Putinin toimintapoja ei kannata ennustaa sen perusteella, mikä on Venäjän tai venäläisten etu.
HexaPena kysyi aikaisemmin Ekiltä perusteita väitteelle venäjän asevarannoan heikkenemiselle. Eki kertoi perusteet. Eikö näiden perusteiden pohjalta pitäisi tehdä päätelmiä. Onko perusteet väärin vai riittämättömät?
Minulle on muodostunut käsitys, että tässä puhutaankahdesta eri asiasta. Eki puhuu venäjän aseistuksen riittävyydestä ja Pena ( sori kun sinuttelen molempia ) sodan eskaloitumisesta.
Minä en näe sodan eskaloitumista merkittävästi kovinkaan suurena riskinä tällä hetkellä mikäli apu Ukrainaan jatkuu ( ja mielellään kasvaa, erityisesti kaukovaikutteisilla aseilla ja tukena rakentaa Ukrainan omaa asetuotantoa).
Venäjän asevarannon heikkenemisestä Ekin puheissa on järkeä, tosin aikaikkuna ei minusta ole kovin selvä. Eli onko venäjällä kyky sotia vielä 6 kk vai 3 vuotta. Heikkenemisen edellytys on kuitenkin myös Ukraille annettavan aseavun jatkuminen.
Jotta meidän lapsemme ei joutuisi kokemaan samaa kuin Ukraina nyt eli sotaa venäjän kanssa, oleellista olisi eristää taloudellisesti Venäjä ja jouduttaa sen teollisuuden surkastumista sekä jouduttaa venäjän vaipumista Pohjois-korean tielle. Se lisäisi todennäköisyyttä venäjän hajoamiseksi ( kuten kävi Neuvostoliiton kohdalla). Tällöin sotatalouteen siirtyminen ja Kiinan vasalliksi ajautuminen ovat kehitystä oikeaan suuntaan kohti kurjuutta.
Totta, uhka on ja pysyy vaikka sen taso välillä vähän vaihteleekin eli onkos se vallan jopa niin, jotta jokainen “Venäjän” naapurimaa on nykyhistorian(=teollistuneen) saatossa joutunut sotilaallisten “politiikanjatkeagressioidensa” kohteeksi, jossain vaiheessa…?
Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö tuo imperialistinen mafiavaltio, nykyään myös terroristinen, tule Ukrainan suhteen myös kaikkensa tekemään:
Georgiaa Venäjä ei onnistunut valtaamaan hyökätessään Georgiaan vuonna 2008, Venäjä ryssi Georgian sodan. Kuitenkin Venäjä onnistui vaihtamaan Georgian johtoon venäjämielisen Ivnishvilin johtaman kleptokoplan…
Alkuperäinen tarkoitushan Putlerilla oli juurikin vaihtaa Ukrainan johto & varsinkin johtaja Unkari-tyyliseksi venäjämieliseksi “Viktor Orbán”-marionetiksi.
…mutta, koska ukrainalaisten mielestä pahinkin päivä rintamalla on parempi kuin paraskin päivä Venäjän alaisuudessa niin alistuserikoisoperaation tulema olikin se, että “kaikki menee juuri niin kuin on suunniteltukin”, useamman vuoden, itse Äiti-Venäjällä varsinkin Kriisit Venäjällä kasaantuvat – Tutkija: ”Viimeinen niitti” voi tulla koska vain…
Minun mielestäni taas valtion ajaminen/ajautuminen Pohjois-Korean tielle ei ole omiaan lisäämään turvallisuutta. Kysymyksiä herättää myös se, että montako uutta ydinasevaltiota meillä olisi tilanteessa, jossa Venäjä hajoaisi osiin. Ja onko se tae rauhalle vai jatkuvalle sodalle?
Onko Pohjois-Korea vaarallisempi naapureilleen kuin Venäjä? Mielestäni heikko ja hullu valtio on parempi kuin vahvempi ja hullu.
Venäjän hajoaminen tapahtuisi todennäköisesti reuna-alueilta jotka irtoaisivat venäjästä. Ydinasevaltioiden määrä tuskin kasvaisi. Venäjästä ( jäljelle jääneestä) tulisi vain resursseiltaan heikompi.
Mielestäni venäjän resurssien heikentyminen ja samalla kyvyn sotia heikentyessä lisää turvallisuutta Euroopassa.
Nythän tilanne on se, että me yritämme reagoida oireisiin ei juurisyyhyn. Jollei syytä poisteta, oireet jatkuvat.
Juurisyy on mielestäni venäjän sekopäisyys ja kyky sotia naapureiden kanssa. Kun emme voi vaikuttaa sekopäisyyteen ( tuskin haluamme valloittaa venäjää) täytyy vaikuttaa sen kykyyn sotia naapureiden kanssa.
Kyllä mä näkisin että Venäjän hajoaminen osiin on huomattavasti parempi vaihtoehto kuin sen pysyminen koossa, Kazakstan on tästä oiva esimerkki. Historian valossa näyttäisi siltä että mitä suurempi ja yhtenäisempi Venäjä on, sitä ikävämpää on sen naapurimaissa.
Taloudellisessa umpikujassa oleva hullu on mielestäni usein se vaarallisin vaihtoehto. Venäjäkin olisi turvallisempi valtio, jos se Neuvostoliiton hajottua olisi malttanut lähteä kehittämään aitoa markkinataloutta ja luomaan hyvinvointiyhteiskuntaa.
Toiseksi, Venäjän luonnonvarat ovat niin toista maata kuin Pohjois-Korealla, että hankala nähdä maan ajautuvan samanlaiseen kurjuuteen. Talous toki ottaa osumaan ja ihmiset joutuvat luopumaan monista länsimaisista mukavuustuotteista, mutta puhutaan ihan toisenlaisesta puutteesta kuin missä pohjois-korealaiset elävät.
Noin muutenkaan en toki toivo sellaista ihmiskohtaloa kenellekään kuin missä pohjois-korealaiset joutuvat hirmuhallintonsa vuoksi elämään.
Sinällään tuo pelko Venäjän romahtamisesta tuntuu jotenkin tuulesta temmatulta. Neuvostoliiton romahdettuakaan ei vielä ole ydinpommeja räjähdellyt ja valtaosa maista on mennyt lähinnä parempaan suuntaan (joskin Venäjä on hidastanut kehitystä parhaansa mukaan).
Eipä niitä uusia ydinasevaltioitakaan syntynyt, paitsi Venäjä Neuvostoliiton perilliseksi. Kaiken kaikkiaan Neuvostoliiton hajoaminen tapahtui niin siististi, että moisia onnenkantamoisia ei välttämättä samankaltaisissa tilanteissa heti vastaan osu. Hankala nähdä, että Venäjä pilkkoontuisi pikkuvaltioiksi yhtä sopuisasti ja verettömästi. Hienoa toki olisi, jos niin tapahtuisi.
Eiköhän hajoaminen tapahtuisi tuolta eteläisistä osista ja mahdollisesti siberian suunnalta. Todennäköisyys, että irtoaminen tapahtuisi siististi ( siis laajemmasa kuvassa, sisäistä rähinää voisi olla) on mielestäni kyllä suuri. Tässä mielessä katsoisin mahdollisuuden positiiviseksi.
Toivotaan, että Ukraina saa myös miehistöhaasteensa ratkaistua. On ollut puhe, ettei venäjä kestä miehistötappioita, mutta helppoa ei ole Ukrainallakaan. Ukraina ei kestä pitkää kulutussotaa miehistön osalta. On siis kaksi vaihtoehtoa:
Lännen apupaketit aktivoidaan ja oligarkeilta jäädytetytkin varat aktivoidaan Ukrainalle nopeasti, jotta Ukraina saa aseellisen momentumin valloittaa takaisin kesän aikana riittävästi maata ja paremman neuvotteluaseman mahdollisiin rauhanneuvotteluihin ns “hengen päälle”. Venäjä aika vahvasti linnoittanut valloittamiaan alueita, jossain vaiheessa varmasti realismia tilanne, ettei ole varaa ottaa miehistötappioita vahvojen linnoitusten valtaamiseen. Jossakin kohtaa miehistömenetykset kasvavat exponentiaalisesti, eikä taloustermein panos/tuotossuhde ole enää järkevä. Momentum varustautua olisi nyt, eikä odottaa venäjän näivettymistä.
Lännessä apupaketit pysyvät poliittisina vipuvarsina ja jäävät siksi myöntämättä riittävällä laajuudella ja riittävän nopeasti. Seuraus, Ukraina ei saa riittävästi sotilaallista iskukykyä, joka johtaa eneneviin miehistötappioihin. Missä vaiheessa peli on Ukrainan osalta puhallettava poikki ja esitettävä neuvotteluja ja minkälaisiin neuvotteluihin venäjä tuossa kohtaa suostuu, kun huomaa olevansa “niskan päällä” X.n puolella on väläytetty, että venäjällä olisi suunnitelmissa suurhyökkäys kesällä 2024. Mene ja tiedä?
Eskalaatioriski asetoimitusten pidäkkeenä vaikuttaa melkoiselta peitetarinalta, ei venäjällä juuri nyt ole kykyä eskaloida, mutta jos Ukraina näivetetään häviämään, se on potentiaalinen riski. Joidenkin tahojen mukaan venäjä olisi muutamassa vuodessa palautunut kalustotappioista ja miehiä siellä riittää rintamalle, autokratiassa pakolla, jos ei muuten.
Totta. Ja se luopui niistä mm. Venäjän antamien turvatakuiden vuoksi. Tekisikö kukaan enää vastaavaa? Entä voisiko Moskova suhtautua Venäjän hajoamiseen samalla tavalla kuin Neuvostoliiton hajotessa.
Venäjän rauhanomainen hajoaminen ja sitä seuraava ydinaseriisunta olisi tietenkin hieno skenaario. Pahoin kuitenkin pelkään, että sellaista tilannetta ei tulla näkemään.
) sodan eskaloitumisesta.