Palataanpas nyt siihen ihan ensimmäiseen asiaan, jota yritin kommunikoida. Suuri strateginen virhe tehtiin, kun perusteltiin romuttamista sillä, että syrjään siirretyt panssarivaunut olisi muka pitänyt pitää yhtään millään lailla kunnossa. Sille laskettiin sitten kustannuksia juuri huolto-organisaation ja ties vaikka minkä perusteella. Juuri tämä on täysin väärin Ukrainastakin saamamme kokemuksen perusteella.
Ai mitenkä niin. No sitenkä niin, että ei sillä ole väliä, toimivatko sähköt ja ovatko kumiosat iskussa. Panssarivaunussa näyttäisi olevan muutamia kriittisiä komponentteja, joiden tuotanto on aidosti erityisosaamista vaativaa tai jostain muusta meille maallikoille tuntemattomasta syystä hirmuisen hidasta. Joku sotaväen asioista peremmin tietävä jatkakoon aiheesta, mutta esimerkiksi pääaseen putki on sellainen. En tiedä, mikä sen metallurgiassa on niin vaikeaa, että tuotantomäärät nyt vaan ovat mitä ovat. Mutta oli nyt sitten ihan mitä tahansa, niin ne sähköt sun muut eivät ole kriittisiä. Kyllä, ne pilaantuvat, kun tankki jätetään omilleen. Mitä sitten. Juuri niitä ukrainalaiset osaavat korjata. Ja arvatenkin olisi tiukassa paikassa koulutettavissa ihan kenelle tahansa pätevälle mekaanikolle jollain työmäärällä. Toki parempi, jos olisi sitä koulutettua väkeä. Mutta se ei ole pitkässä konfliktissa oleellista. Oleellista on, että on olemassa runko, josta jatkaa, kun ei sitä tyhjältä pöydältä tehtyä uustuotantoa kuitenkaan pystytä nopeasti ajamaan ylös. Netissä on videoita, joissa museoituja ulkona yksikseen tyyliin 50 vuotta seisoneita panssarivaunuja herätellään henkiin ihan harrastelijoiden toimesta. Suosittelen katsomaan.
Eiväthän tällä tapaa henkiin herätetyt raadot tietenkään ole läheskään yhtä hyviä kuin uudet laitteet. Mutta ne ovat merkittävästi parempia kuin ei mitään. Sen on Ukrainan sota täysin kiistatta näyttänyt.
Olen tietysti samaa mieltä juurikin siitä, että vanhat kylmän sodan aikaiset romut pitäisi kaikki lahjoittaa Ukrainaan ja hankkia uutta ja parempaa tilalle. Ja näin on tehtykin siltä osin, kun sitä vanhaa tavaraa on vielä ollut tallella. Mutta silloin kun Suomessa romutuspäätöksiä tosielämässä tehtiin, ei ollut tiedossa, että Suomen romut tarvitaan nimenomaan Ukrainassa. Lahjoita siinä sitten kapineet juuri oikeaan osoitteeseen. Joten ne nimenomaan olisi pitänyt varastoida. Metalliromuksi purkaminen oli typerin mahdollinen asia, mitä niille pystyttiin tekemään. Korjaan, toiseksi typerin mahdollinen asia. Typerin olisi ollut lahjoittaa ne Venäjälle.
Monet asekauppiaat ovat tehneet hyvää tiliä, kun ovat omalta osaltaan tajunneet tämän, että älä tuhoa potentiaalisesti höydyllistä tavaraa, vaan pidä se varastossa, koska sitten kun on hätä, niin niistä romuista voi saada erinomaisen hinnan.
