Trump on Amerikan mies, ei se Putinia kumartele vaan kääntelee puukkoa edestakaisin kunnes saa haluamansa. Näytellähän mies osaa, olihan sillä oma tv sarjakin. Mutta sitä emme tiedä kuinka syvään kyykkyyn jenkit Putinin Venäjän haluaa? Venäjähän heikentyy päivä päivältä ja tuohan on ollut se jenkkien taktiikka sodan alusta asti. Halpa sota jenkeille kun saavat tyhjentää vanhentuvia aseita pikkuhiljaa jotka laitettaisiin muutenkin pian tunkiolle ja voivat päivittää vanhentuneet uudempaan tekniikkaan ja boostata omaa taloutta. Mutta kuitenkin antamatta niitä liikaa jotta Ukraina ei pääsisi niskan päälle.
En usko että mikään muuttuu kun presidentti vaihtuu, ei se presidentti mikään diktaattori ole Amerikassa ja poliitikothan vaihtavat mielipiteitään useammin kuin minä sukkia.
" Ruotsalaistutkija Elisabeth Braw" kirjoittaa lännen asemoitumisesta diktatuurien tiedusteluun ja hybridioperaatioihin.
Onhan tämä lännen sinisilmäisyys ja toimenpiteiden epäsymmetrisyys aivan käsittämätöntä.
Diktatuurit vakoilee → länsi sanoo soo soo
Diktaattorin yksi sadasta vakoojasta jää kiinni todistusaineiston kera → kyseinen vakooja palautetaan ja muut saavat jäädä
Diktaattorit hyökkäävät naapurimaahan suorittamaan kansanmurhaa ja sotarikoksia → paheksutaan ja jäädytetään parin päällikön pankkitili
Diktaattorit aktiivisesti ajavat salamurhia ja sabotaaseja länsimaissa → paheksutaan ja nostetaan poliisin valmiutta
Diktaattorit ampuvat ohjuksia, drooneja ja liitopommeja siviili-infraan, sairaaloihin jne → annetaan aivan järjettömän kalliita ilmatorjuntajärjestelmiä rajallisesti puolustajille
Diktaattorit ampuvat tykistöllä, liitopommeilla, raketinheittimillä kaupunkeja maan tasalle → annetaan puolustajalle aseapua, mutta hyökkääjää saa ampua takaisin vain jos ne ampuvat puolustajan rajan sisältä
Diktaattorit kansallistavat miljardeilla länsimaista omistusta (Fortum, lentokoneet jne) → lähetetään haasteKIRJE diktaattorille lakitupaan
Kiovan kansainvälisen sosiologian instituutin (KIIS) kyselytutkimuksen mukaan niiden ukrainalaisten osuus, jotka “hyväksyvät alueelliset myönnytykset rauhan saavuttamiseksi ja itsenäisyyden säilyttämiseksi mahdollisimman pian” oli toukokuussa 32 prosenttia. 55 % vastaajista piti tätä vaihtoehtoa “mahdottomana missään olosuhteissa”. 13 % ei osannut sanoa.
Tässä tämä demokratioiden haasteet vs diktatuuri kuten Venäjä näkyy. Samahan oli havaittavissa meidän käännytyslakikeskustelussa. Ja raadollisesti myös siinä, miten lähellä maa Venäjää sijaitsee, eli paljonko on pelissä. Pohjoismaat, Baltia, Puola ja Britannia ovat hoitaneet osuutensa hyvin. Jos koko EU:n panos per popula olisi samaa luokkaa, Ukrainan tilanne olisi paljon vahvempi. Saksa on tukenut absoluuttisesti hyvin, mutta kaikkea sotilaallisesti tärkeää viivytelty (esim leopardit) ja Tauruksia ei annettu vieläkään. Ranskan tuki suhteessa kansakunnan kokoon ollut todella heikkoa, puhetta kyllä piisannut paljon. Samoin Etelä-Eurooppa. Itselleni on erikoista, ettei demokratoiden periaatteet paina tiukassa paikassa enempää - jos sota päättyy Ukrainan merkittäviin alueluovituksiin, jää siemen itämään seuraavia venäjän sotia kohti. Jos hyökkääjän ei anneta voittaa, voi demokratia ja rauha ( ei toki siltikään ikuinen) voittaa, mutta diktaattorit joutuisivat pari kertaa pidempään pohtimaan seuraavia hyökkäyksiään. Kuten Pohjolaneka on hyvin kirjoittanut, tässä on myös kyse siitä, hyökkääkö Venäjä tulevina vuosina uudestaan vai ei. Ilman öljytuloja Venäjä ei pitkää sotaa kävisi. Öljynvientiin, pitäisi kovemmin iskeäm(venäjän kykyyn tuottaa sitä/pitävämmät öljykatot).
Ja riippumatta USAn vaalituloksesta, Euroopassa olisi aika herätä ja rakentaa demokratoiden oma uskottava puolustus. USA on viimeisen 110 vuoden aikana pelastanut Euroopan demokratian liian monta kertaa. Ei täällä voida loputtomiin laskea, että näin tapahtuu jatkossa aina. Ja tämä ei koske pelkästään nyt marraskuun vaaleja, vaan seuraavaa 20 vuotta, ennemmin tai myöhemmin USAssa on pressa ja myötämielinen kongressi/senaatti, joka on america first tai fokus Aasiassa…
Kommentin pointti siis oli, että Venäjä on jatkanut koko kesän suuria tappioita tuottavia mad max -henkisiä hyökkäyksiään saavuttaakseen vain marginaalisia aluevaltauksia. Samaan aikaan laarin pohjat alkavat pilkottamaan asevarikoilla. Miksi Venäjä siis on valmis uhraamaan pitkän aikavälin sodankäyntikapasiteettiaan pienten saavutusten takia? Pidän todennäköisenä, että Venäjä ei pelaa enää pitkää peliä, vaan odottaa Trumpin voittavan vaalit ja toteuttavan Venäjän kannalta edullisen rauhansuunnitelmansa. Trumpin ehdotuksessa Yhdysvaltojen tuki katkeaa, mikäli Ukraina ei hyväksy rauhanehdotusta. Jokainen vallattu hehtaari on Venäjälle valtti tulevissa neuvotteluissa.
Trumpin kanta Ukrainaan ja Natoon on ollut koko ajan selvä. Trump edustaa ulkopolittista isolationismia eikä halua, että Yhdysvallat käyttää rahaa Ukrainan tukemiseen tai Euroopan puolustamiseen ylipäätään. Trump on Ameriikan mies siinä mielessä, että häntä ei kiinnosta tippaakaan siirtyykö Venäjän raja muutaman sata kilometriä Euroopan puolelle. Trumpin valinta varapresidenttiehdokkaaksi kertoo myös paljon siitä, mitä Trumpin republikaanit ajattelevat Ukrainasta:
Tällainen vaatisi sitä, että sotaa johtavalla taholla on järkevä tilannekuva tilanteesta, kyky tehdä valintoja sen mukaan, että ne maksimoivat tavoitteen saavuttamisen ja armeijalta kykyä tuoda todenmukaista informaatiota tilannekuvasta komentokeskukseen sekä toimia annettujen komentojen mukaisesti.
Onko Venäjä osoittanut missään vaiheessa sotaa kykyä yhteenkään näistä vaatimuksista? Mielestäni ei, vaan kyllähän se on ollut alusta asti sitä, että annetaan vaan tilanteesta riippumatta päättömiä määräyksiä marssittaa ukkoja eteenpäin ja tuhota kaikki.
Hyvin näkyy milloin vastahyökkäys törmäsi seinään ja jenkkien aseapu jäi paussille. Vielä jos vatuloidaan vuosi, niin tuonne tulee neljäs palkki, jossa lukee jotakuinkin “Fine, west does not want us then. Long live USSR!” /s
Trump edustaa ulkopolittista isolationismia eikä halua, että Yhdysvallat käyttää rahaa Ukrainan tukemiseen tai Euroopan puolustamiseen ylipäätään. Trump on Ameriikan mies siinä mielessä, että häntä ei kiinnosta tippaakaan siirtyykö Venäjän raja muutaman sata kilometriä Euroopan puolelle.
Yhdysvallat ei voi elää missään umpiossa jos se haluaa jatkaa a) maailmanpoliisina b) pitää yllä megalomaanista julkista velkaansa c) dollarin maailman ykkösvaluuttana.
Kaikki liittyy kaikkeen. Ukrainan sota on tuonut valtavasti tilauksia Yhdysvaltojen aseteollisuudelle, heikentänyt oleellisesti Venäjää, auttanut Yhdysvaltoja tyhjentämään vanhentumassa olevia asereservejään ja tuonut Yhdysvalloille paljon lisää tietoa jatkuvasti kehittyvästä modernista sodankäynnistä, ilman että on tarvinnut vuodattaa tippaakaan oman maan sotilaiden verta.
Nämä seikat Trump ja lähipiiri väistää aina kun puhutaan Ukrainasta, kuten sama piiri kiertää myöskin Venäjän ja Putinin osuuden selkeästi rikollisessa hyökkäyksessä naapurimaahan. Kyseessä on mielestäni lähinnä vaaleihin liittyvä ts. populistinen lähestymistapa Ukrainaan ‘tehottoman korruptiopesänä’ jonka väistämätön ja ainoa vaihtoehtoiskustannus on Usan etelärajan valvonnan tehostaminen.
Paljon pyöritystä ja paljon maalitolppien siirtelyä. Kyseessä ei ole nommasummapeli, vaikka retoriikassaan Trump ja puolueen oikea siipi vetääkin mielellään mutkia suoriksi. Pahinta mitä tuolle tarinalle voisi tapahtua olisi Venäjän rintaman luhistuminen ennen vaaleja. Ja samasta syystä myös avustuspakettia viivyteltiin mahdollisimman pitkään oikeistosiiven toimesta.
En itse kannata demokraattien äärilaidan ilveilyä mm. löysässä suhtautumisessa huumeiden käyttöön, dei-ideologiaa ja liian pitkälle mennyttä ‘woketusta’ mm yliopistoissa. Mutta näen pahoja valuvikoja myös Trumpin toiminnassa ja sanomisissa.
Pointtisi olikin erinomainen, mutta minä tartuin tuohon asiavirheeseen ja vanhentuneeseen lähteeseen. Venäjä tosiaan hyökkää nyt hullun lailla kärsien poikkeuksellisen suurista tappioista. Vaikka venäläistä mielentilaa on usein vaikea ymmärtää, niin pidän uskottavana että Venäjällä uskotaan aselevon olevan lähellä ja siksi pyritään valloittamaan niin paljon lääniä kuin vain on mahdollista tappioista välittämättä.
Vaihtoehtoisiakin selityksiä löytyy. Yksi selitys mihin olen törmännyt on, että Venäjällä ollaan haluttu hyökätä ennen kuin Yhdysvaltain aseapu saapuu perille ja Ukrainan mobilisaatiolaki tuo lisää joukkoja rintamalle. Vaikka Yhdysvaltain aseapupaketti hyväksyttiin jo kauan sitten, niin siinä on kolmesta kuukaudesta puoleen vuoteen viivettä ennen kuin paketti näkyy täysimääräisesti rintamalla. Joukkojen kouluttamiseen menee myös sellaiset kolmesta kuuteen kuukautta.
Toinen selitys on sää. Ukrainan maastossa kelpaa hyökätä kesäisin ja talvisin, mutta syksy ja kevät on yhtä helvettiä. Nyt on mahdollisuus hyökätä, joten pakko on hyökätä, kävi miten kävi. Sitten on vielä sekin selitys, että Ukrainan siviiliyhteisö näyttää ensimmäistä kertaa aitoja sotaan väsymisen merkkejä, joten Venäjällä voidaan arvioida, että Ukrainan kyky sietää tappioita on tällä hetkellä heikompi kuin Venäjällä ja siksi kannattaa hyökätä vaikka omat joukot kärsisivät taisteluista enemmän.
En osaa sanoa mikä tai mitkä näistä ajatuksista ovat Venäjän nykyoffensiivin takana, mutta varmaan joku myrkyllinen ajattelun vinouma, mikä saa lähettämään kouluttamattomia venäläisiä suoraan eturintamaan.
Mikä on luotettavin lähde Ukrainan kärsimille miestappioille, ja missä suhteessa niiden ylipäänsä arvellaan olevan Venäjän tappioihin nyt sodan tässä vaiheessa?
Helmikuussa 2024 Zelensky itse kertoi, että siihen mennessä oli 31k kaatunutta
Tuohon aikaan venäläisiä oli ilmoitettu tuhotun noin kymmenkertainen määrä, joka on koko sodan aikana ollut länsimaisten analyytikkojen numeroihin peilattuna suht lähellä “oikeaa”.
Eli tuosta arvellen luvut ovat mahdollisesti (nehän ei ihan lineaarisia ole, varsinkaan kun toinen osapuoli alkaa hävitä - siis perinteisesti sodissa, ei nimenomaan tässä) jotain luokkaa 56k Ukrainalla ja 568k örkeillä.
Tämä Ukrainan luku 568k’han sisältää myös sellaisia, joiden arvioidaan olevan pysyvästi pois sodasta (raajoja mennyt tai vastaavaa), muttei välttämättä kaatunut. Mutta örkkien lääkehuollon ja huolen kanssasotilaista ollessa tunnettua luokkaa, on noissa kaatuneita varmasti keskivertosotaa enemmän.
Trumpin kaudella oli kuitenkin jonkinlainen rauha tai vain pienimuotoinen sota Ukrainassa ja lähi-idässä. Muumio Bidenin olessa pressana ollaan saatu sitten seurata epädemokraattisten voimia hyökkäyksiä. Ikävänä muistutuksena myös Krimin Venäjä valtasi Obaman kaudella ja mitä teki Yhdysvallat? Ei paljon mitään. Tälläkään hetkellä Bidenin johtama Yhdysvallat ei anna lupaa käyttää aseitaan Venäjän maaperälle iskemiseksi.
Trump on mies joka puhuu paljon paskaa. Valitettavasti myös media puhuu paljon paskaa Trumpista. Täälläkään ei paljon positiivisia Trump juttuja haluta postata. Korjataan tätä asiantilaa parilla linkillä.
Uusimmasta ISW:n rapsasta poimittua, taas varmasti ainakin osin tuttua asiaa.
Venäjä ja Pohjois-Korea pyrkivät lisäämään yhteistyötä ja tällä kertaa jossain oikeusasioissa. Venäjän pääsyyttäjä vieraili Pohjois-Koreassa ensimmäistä kertaa ja tapasi Pohjois-Korean vastaavan kollegansa . He keskustelivat jatkoyhteistyön mahdollisuuksista ja allekirjoittivat sopimuksen vuosille 2024–2026. Uusi sopapari keskittyy erityisesti jonkinlaisiin lainsäädännön vaihtoon ja oikeuskäytäntöjen kehittämiseen liittyviin asioihin. Venäjä on kiinnostunut Pohjois-Korean kokemuksista viestinnän ja tietotekniikan alalla - mielenkiintoista.
Venäjä laajentaa “ääriliikkeiden” määritelmää kriminalisoidakseen kotimaisen opposition entistä tehokkaammin. Maan sisäministeriö esitteli uuden terrorisminvastaisen strategian, jossa määritellään termit “russofobia” ja “ksenofobia”. Tämä l antaa Kremlin enemmän valtuuksia syyttää opposition jäseniä rikoksista. Kreml pyrkii edistämään itsekontrollia ja yhdistämään opposition Kremlia ja Venäjää vastaan.
Kurskin alueella hallituksen kriitikko Roman Alekhin nimitettiin neuvonantajaksi, mikä on osa Kremlin pyrkimystä voittaa kriitikot puolelleen. Ukrainalaiset tekivät dronehyökkäyksiä Venäjän öljyinfrastruktuuria vastaan Krasnodarin alueella ja sotilastukikohtaan Rostovin alueella. Georgian viranomaiset ovat asettaneet noin 300 georgialaista vapaaehtoista etsintäkuulutettujen listalle, koska he ovat tehneet yhteistyötä viranomaisten mukaan Ukrainan joukkojen kanssa. Näitä toimia voidaan pitää Venäjän hybridivaikuttamisen osana, ja ne pyrkivät jakamaan ja heikentämään Georgiaa.
Venäläiset ovat edenneet lähellä Vovchanskia, Siverskiä, Toretskiä ja Donetskin kaupunkia.
OSINT-yhteisö ei yleensä tee Venäjän hyödyksi tiedustelutietoa, jonka vuoksi Ukrainan kärsimiä tappioita ei pyritä julkaisemaan ja siksi luotettavaa lukua Ukrainan tappioille ei mielestäni ole saatavilla vaan se pitää haarukoida itse. Välillä instikat kuten RUSI ja ISW julkaisevat omia katsauksiaan attritiosta, mutta en ole hetkeen sellaista nähnyt.
Zelenskyin mukaan ratio on yhden suhde kuuteen eli kun Venäjä kärsii 1000 miestä päivässä, niin Ukraina kärsisi 167 miestä päivässä, mikä vaikuttaa liian alhaiselta ottaen huomioon Venäjän intensiiviset sotatoimet ja käyttämien liitopommien ja tykistön määrän.
Venäjän puolustusministeriö taas antaa pellelukuja ja heidän mukaansa Ukraina menettää tuhansia miehiä päivässä
Todellisuus löytynee näiden lukujen välimaastosta. Venäjä tekee suoria jalkaväkihyökkäyksiä Ukrainan puolustusasemia vastaan, joten on loogista olettaa Ukrainalle positiivinen vaihtosuhde, mutta onko se 1:5 (Ukrainan tappiot 200 miestä päivässä) vai 1:2 (Ukrainan tappiot 500 miestä päivässä) on ainakin minulle sodan sumun peitossa. Konservatiivisesti lähestyen voidaan kuitenkin todeta Ukrainan tappioiden olevan ‘satoja’ miehiä päivässä. Hyviä lähteitä Ukrainan tappiosta otetaan mielellään vastaan
“Even before the latest mobilisation drive, more than 20,000 men are believed to have fled the country to avoid service, some of them swimming and drowning in attempting to cross Ukraine’s border into Romania.”
Ennen viimeisintä mobilisaatiota yli 20.000 miestä paennut värväyksiä Ukrainasta. Karkaajien estäminen sitoo myös resursseja.
Sanomattakin selvää, että kukaan ei tiedä kovin tarkkaan todellisia tappioita molemmin puolin.
Vastaavasti selvää, että Venäjän hallinnon julkaisut eivät kelpaa edes viihteeksi, vaan ne voi täysin sivuuttaa.
Liittyen ylläolevaan keskusteluun, Ukrainan asevoimien ylipäällikkö Oleksandr Syrskyin mukaan Venäjän tappiot ovat kolminkertaiset. Tarkkoja lukuja hän ei halua antaa.
Hyvä ja uusi haastattelu muutenkin, ilman maksumuuria, joskaan ei meille aktiivisille seuraajille sinänsä tarjoa uutta.
Syrskyi vastasi Kiovan puolustuksesta Venäjän hyökätessä 2022.
Venäjällä on enemmän miehiä ja resursseja:
They have more of everything: tanks, infantry fighting vehicles, soldiers. Their original 100,000-strong invasion force has grown to 520,000, he said, with a goal by the end of 2024 of 690,000 men. The figures for Ukraine have not been made public.
“When it comes to equipment, there is a ratio of 1:2 or 1:3 in their favour,” he said. Since 2022 the number of Russian tanks has “doubled” – from 1,700 to 3,500. Artillery systems have tripled, and armoured personnel carriers gone up from 4,500 to 8,900.
